Intilaiasta tekstiiliperintöä

Tässä hienosti toteutetussa dokumentissa värjäys näkyy vain yhtenä osa-alueena, mutta värikkyys kyllä koko yhdeksän minuuttisen dokumentin läpi. Dokumentti kertoo erityisesti Intian käsinkudotuista tekstiileistä ja rikkaasta tekstiiliperinteestä ja tavoista ja uskomuksista, jotka tekstiilikulttuuriin liittyvät.

'Tana Bana' created for the Ministry of Textiles during the release of 'Handloom Mark' in Delhi on June 27the by the Prime Minister of India.

Värin voimaa ilman pigmenttiä

Perhosen kirkkaansininen väri näkyy puolen kilometrin päähän! Morpho-perhosen siipien pintarakenne on muodostonut niin, että ne heijastavat sinistä valoa takaisin mahdollisimman tehokkaasti. Ja koska siivissä ei ole pisaraakaan sinistä pigmenttiä vaan koko väri-ilmiö johtuu rakenteesta, ei ole vaikea kuvitella kuinka perhonen on kiehtonut teollisuutta monin eri tavoin. Mm. japanilainen Morphotex-materiaali on valmistettu nailonista ja polyesteristä ja se jäljittelee perhosen siipien kudosta.

Harmillista kyllä, tämä pätkä lienee osa jotain pidempää luontodokumenttia - ja jää nyt kreditoimatta.

Kysely värien nimityksistä!

Colorian Facebook-seinälle oli ilmestynyt seuraava Ana Masaron lähettämä viesti - osallistukaa joukoin:

Hei! Olen suomen kielen opiskelija Liettuasta, kirjoitan opinnäytetyöni värien nimityksistä, sekä liettuan että suomen kielessä. Nyt tarvitsen teidän kaikkien apua, olen tehnyt kyselyn ja tavoite on saada enemmän kuin 100 vastausta, fakta on, että en tunne niin paljon suomalaisia :) siksi pyydän teitä auttamaan minua,... vastakaa minun kyselyn kysymyksiin ja jos on mahdollisuus lähettäkää kyselyn linkin ystäville (suomalaisille). Kiitoksia!!
www.apklausa.lt/f/suomen-kielen-varien-nimityksien-analyysi-fv7sv9q

Kun väriä ei ole

Albismi eli väripigmentin puutos on geenimuunnoksesta johtuva tila, jota esiintyy sekä eläimillä että ihmisillä. Albiinot eivät muodosta tyrosinaasia, jota tarvitaan melamiini-pigmentin muodostamiseen - mikä puolestaan on yhteydessä mm. näön kehittymiseen. Täysalbiinoilla on vaalea iho sekä vaaleat hiukset, kulmakarvat, ripset ja muut ihokarvat ja albiinot ovat huomattavan herkkiä auringon ultraviolettisäteilylle.

Alla olevan amerikkalaisdokumentti Albinism - The People the Challenge (yhteensä videot kestävät n. puoli tuntia) on tehty häivyttämään ennakkoluuloja albiinoja kohtaan. Pahimmin albiinoja kohdellaan monissa osin Afrikkaa, jossa valkoihoisten albiinojen ruumiinosat ovat olleet haluttua tavaraa poppamiesten keskuudessa. Nykypäivänäkin.

Indigoa japaniksi, osa 2

Japanilaisia indigovideoita löytyy koko liuta ja niitä tulee näköjään eteen, vaikkei yrittäisikään etsiä. En ihmettele: Japanissa indigovärjäyksellä on pitkät perinteet ja väri on edelleen tärkeä. Tämä video alkaa pitkällä ja rauhallisella maisemaspannauksella ja sama rauha jatkuu kuvassa läpi koko miltei kymmenminuuttisen videon. Alun rauhallinen taustamusiikki tosin vaihtuu ennen puolta väliä vähän ärsyttäväksi muzakiksi, mutta äänen voi tarvittaessa kytkeä pois: tässä ei puhuta. Sen sijaan videolla slide-infot hoitavat hienot käsin piirretyt kuvat!


ps. Olen välillä ollut ärsyyntynyt Google Chrome -selaimen kielenkäännöspalvelulle, joka tuntuu loikkivan esille aina väärissä paikoissa. Nyt tuli aiheelliseksi kokeilla ja kyllähän tämä paljon kertoo, vaikka ei oikein kirjoitettua kielioppia ole lähelläkään.

Istutukset ja luonnon indigo värit tekevät Ainoshima @ Ishigaki: La hyödynnetään lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden ja luonteeltaan Ishigaki siunattu he rakastavat paljon energiaa ja raaka-aineiden Yaeyaman luonnon indigo on indigo sininen orgaaninen sato grown'll Pie, käyminen, mikä väri, väriaine Mitä olemme johdonmukaisesti kädessä kehittämään tuotteitaan. www.shimaai.com

It's a girls' colour?

Vaaleanpunainen on päästetty valloilleen tässä dokumentissa, joka on esillä kahdessa eri osassa. Visuaalinen toteutus saattaa ihmetyttää rauhallisten dokumenttien ystävää, mutta tämä on tehty juuri niin kirkkaan kuplivasti kuin pinkki väri edellyttääkin. Toisessa osassa kerrotaan mm., miten väriainetta käytetään lääketieteen apuna.

Sekoitus pään sisällä: Synestesia

Voi olla, että olen linkittänyt tämän kolmen vuoden takaisen dokumentin jo aiemminkin, mutta jos on näin, mielenkiintoinen dokumentti on syytä nostaa toisenkin kerran esiin.


Toinen aihetta käsittelevä video Drs. Cytowic and Frakowiak on Synesthesia on haastattelu, jossa synesteetikko kertoo kokemuksistaan.

Kente

Japanista Ghanaan: lyhyiden dokumenttien sarja afrikkalaisesta Kente-vaatteesta - jonka kaikki ovat varmasti nähneet ainakin televisiossa. Videoissa kerrotaan vaatteesta paljon muutakin kuin vain väreistä - mutta opimme mm. sen, että kutoja/myyjä Osei Antobre toteaa, kuinka naiset pitävät väreistä ja miehet eivät. :) Kente-vaatteet ovat olleen aikanaan suuri statussymboli ja niistä on voinut lukea arvon lisäksi myös paljon muuta, kuten kotipaikan.

Indigoa japaniksi

Japanin kielen taitajia löytyy Colorian lukijoista takuuvarmasti vain muutamia, mutta siitä huolimatta tämä japaninkielinen video avautuu hyvin kieltä osaamattomallekin. Lyhyessä videossa näytetään silkkikotiloiden avaaminen ja värjääminen tuoreilla indigolehdillä.

Indigon käsittely

Indigon käsittelystä on tullut jatkuvasti kysymyksiä. Väriä ei käytetä kuten suurinta osaa kasviväreistä, vaan se vaatii mm. pelkistämisen toimiakseen. Prosessi ei ole valtavan vaikea, mutta onhan se työläämpi kuin "normaali" kasvivärjäys, varsinkin, jos prosessi ei ole tuttu.

Natural Indigo Dye Fermentation Process 1 on ihan kelpo dokumentti indigon käsittelystä, huolimatta taustan hissimusakkitaustasta ja kohtuullisesta asenteellisuudesta synteettisiä värejä vastaan. Luonnollisestikin tässä yhteydessä mainostetaan ekofarkkuja (GoIndigoJeans), joita videon toteuttanut The Colours Of Nature Auroville Tamil Nadu India valmistaa. Kaikesta tästä huolimatta videosta saa hyvän käsityksen indigon käsittelystä.


Saman lafkan tuottama on myös videopätkät, jotka näyttävät, kuinka indigoa valmistetaan.

Kadonnutta väriä etsimässä

Harmittelen omaa kiirettäni - aiheita kirjoittaa olisi vaikka mistä, mutta tällä hetkellä aika on käynyt ahnaaksi ja on pakko keskittyä työasioihin. Onneksi verkossa on paljon mielenkiintoista sisältöä, jota voi välipalaksi ihan hyvällä mielellä tarjota. Ajatuksissani on ollut jo pitkään Colorian oman videolistan kokoaminen YouTubeen, mutta sekin on yksi niitä projekteja, joka saa odottaa hetkeä, joka sisältää enemmän aika-elementtiä. Omaa channelia ja soittolistoja sekä kirjoitusaikaa odotellessa pistän kevään aikana muutamia mielenkiintoisia värivideoita esille tänne blogiin.

In Search of Lost Colour: The Story of Natural Dyes Screen on australialaisen Contemporary Arts Median jakelussa oleva filmi, joka kertoo luonnonvärien historiasta.

Pyhä Patrik vihreissään

[Pyhän Patrikin juhlaa Motomachi-kadulla, Yokohamassa Japanissa 2009. Kuva: Kounosu, Wikimedia Commons.]

Tänään on Irlannin kansallispyhimyksen, Pyhän Patrikin päivä (iiriksi Lá Fhéile Pádraig), tunnettu tuttavallisemmin englanniksi myös (St.) Paddy's Day -nimellä. 400-luvulla eläneen Pyhän Patrikin (iiriksi Naomh Pádraig) alkuperää ei tarkkaan tunneta, mutta useat lähteet mainitsevat hänen syntyneen Kilpatrickissa Skotlannissa. Alkujaan todennäköisesti Maewyn-niminen teinipoika joutui merirosvojen kaappaamana orjaksi Irlantiin ja sai isännäkseen heimopäällikkö Michun, joka toimi myös druidipappina. Kuuden vuoden orjana viettämänsä vuoden kuluttua Maewyn näki ennenunen, jossa häntä neuvottiin karkaamaan etelään, jossa häntä odottaisi vene. Maewyn pakeni tarinan mukaan unensa ohjastamana Ranskaan. Hän opiskeli luostarissa, muutti nimensä Patrikiksi ja palasi Irlantiin käännyttämään pakanakansan kristityiksi orjuudessa oppimallaan kelttiläiskielellä. Hän selitti kansalle pyhää kolmiyhtenäisyyttä kolmiapilan avulla. Patrikin käännytystyöstä Irlannissa ei ole paljoakaan vedenpitävää tietoa, mutta sen verran vaikuttavaksi miehen nimi jäi, että jo 700-luvulla häntä oli alettu nimittää Irlannin kansallispyhimykseksi.

Patrikin uskotaan kuolleen 17.3. vuonna 493 (tai 491? kuolinvuodesta ei olla varmoja) - tänään on siis hänen kuolemansa muistopäivä. Pyhän Patrikin päivää alettiin viettää yleisesti katolisen kirkon piirissä 1600-luvun alkupuolella (irlantilaisissa kirkoissa jo aiemmin) ja pyhimyksen kansansuosio on ollut aina suuri. Silti paavi ei ole edelleenkään kanonisoinut Patrickia oikeaksi pyhimykseksi, mutta siitä huolimatta hänen nimensä on useissa katolisissa kirkoissa pyhimyslistalla.

Siellä missä juhlaa juhlitaan, päivä näkyy erityisen vihreänä. Juhlakoristeluissa näkyy reippaasti mm. kolmilehtisiä apiloita (joita näkee hyvin usein myös irlantilaispubien koristeina ja shamrock on tuttu irlantilaisbaarien nimissäkin). Päivälle ei ole varsinaisesti nimettyä juhlaruokaa, mutta mikä tahansa missä on jotain vihreää koristetta ajaa asian. Päivän tunnusjuomaksi on tosin hyvää vauhtia muodostumassa olut. Alunperin kristilliseen juhlapäivään on sekoittunut kaikenlaista lisärekvisiittaa vihreään pukeutuvista irlantilaishaltioista ja padallisista kultakolikoita. Mm. Chicagossa on tullut tavaksi värjätä juhlapäivänä kaupungin läpi virtaava joki vihreäksi, vaikkakin alkujaan puolisen vuosisataa sitten värjäämisellä oli ihan järkeenkäypä syy: kaupungin saastumista tutkivat työntekijät käyttivät väriainetta tunnistaakseen viemärivuotoja joesta. Lue lisää: Vihreänä virtaa Chicago (Coloria-blogi 17.3.07) Myös Valkoisen talon suihkulähteessä on virrannut juhlapäivänä vihreä vesi. Monissa amerikkalaisissa kaupungeissa juhlaan kuuluu suuria paraateja ja monet kaupungit, Seattle mukaanlukien, maalaavat paraatireittien tiemerkit vihreiksi. New Yorkin vuosittaiseen Pyhän Patrikin päivän paraatiin osallistuu keskimäärin 150 000 ihmistä.

Pyhän Patrikin päivää on alettu viettää myös muualla maailmassa - sielläkin, missä irlantilaisia ei juurikaan asustele. Alunperin katolisesta pyhimysjuhlasta on monin paikoin tullut uusi kevään juhla, jolloin heittäydytään vapaalle - usein juominkien ja hyvän ruoan parissa.

Lisää tietoa Pyhän Patrikin maallisesta vietosta: www.st-patricks-day.com

Värikästä kevätsadetta!

ColourLovers heitti niin loistavalla vinkillä, että pakkohan tämä on heti passata eteenpäin - varsinkin, jos kevät jo alkaa edistyä hiljalleen kosteine keleineen. Sateenvarjoja saa missä vaan väreissä, mutta tätä en ollut aiemmin nähnyt: sateenvarjoa, joka kuivana on mustavalkoinen, mutta herää eloon sateen siihen osuessa!



Alkuperäinen juttu: An Umbrella That Changes Color in the Rain (Jordan Breindel, Urlesque 1.3.2010)

Painamista, värjäystä, mujuttamista

Värjärin nimityksiä... Olen yrittänyt etsiä vanhoja artikkeleita, uutisia ja minkälaisia vain lehtijuttuja väreihin ja mm. värjäykseen liittyvistä asioista Coloriasto-sivulle, mutta ajoittain huomaan, että nykykieli eroaa joiltakin nimityksiltään vanhemmasta, vaikka muuten täysin ymmärrettävää onkin. Vielä 1900-luvun alun jutuissakin "kankaan painaminen" ei välttämättä tarkoita kankaan painamista siinä mielessä kuin sen nykyään ymmärrämme, vaan karkeasti sanottuna värjäys jaettiin kahteen toimintatapaan: ammatti värjärit värjäsivät tuontiväreillä, tavalliset emännät painoivat värikasvien väreillä. Kaikenlisäksi vanhemmissa lähteissä puhutaan punakarwaisesta tai wiheriän karwaisesta - missä "karwainen" on synonyymi "väriselle".

Nyt jälleen silmiini osui termi, jota en ole aiemmin kuullut. Tieto-Sanomia Suomen Kansalle -lehdessä 33 (16.8.1871) julkaistiin A. Genetzin Petroskoissa edellisessäs kuussa leimattu "Pyhä weljeni" - matkakirje, jossa lukee mm. seuraavasti:

On kuitenkin kolme suomalaista mestariakin: yksi mujuttaja (wärjäri), joka elää omassa talossa ja kaupungin ulkopuolella hywällä menestyksellä käyttää tikku-tehdasta; yksi maalari ja yksi kirjannitoja.

Genetz matkusti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella Venäjän Karjalassa tutkimassa karjalan kieltä.

Olen saanut jo aiemmin muutamia vinkkejä siitä, että väreihin ja värjäykseen liittyviä nimityksiä oli karjalaisissa kielissä paljon ja niistä on kaikuja myös Suomen murteissa. Jos joku tietää näitä enemmänkin, ottakoon yhteyttä! Myös muut murrevinkit värilliseen sanastoon ovat tervetulleita!

Mujuttaja oli ainakin itselleni ihan uusi tuttavuus. :D

Hienoja kirjalöytöjä maailmalla

Sain tänään Marja-Leenalta Kanadasta hienon vinkin väriuutiseen: Kalkutasta on löytynyt 15-osainen luonnonvärjäystä koskeva kirjasarja, joka sisältää sekä värjäysohjeita että värjättyjä mallikappaleita! Alkuperäinen uutinen A treasure trove to dye for on julkaistu The Times of India -lehdessä jo lokakuun 2009 lopulla ja jo viime vuoden maaliskuulla uutinen julkaistiin alan lehdissä - mutta on mennyt täysin ohi kiireisten silmieni. Värikemisti Thomas Wardlen (1831-1909) luonnonvärejä käsittelevän kirjan lisäksi samalla löytyi myös 18-osainen Forbes Watsonin intialaisia tekstiilejä käsittelevä antologia, mutta nimenomaan Wardlen kirja sai koko luonnonväritutkijoiden pakat aivan sekaisin - eikä ihme: kirjoista löytyy The Times of India -lehden mukaan yli kolmen tuhannen värin määritelmä ohjeineen. Kansainvälinen luonnonvärikonferenssi haluttiin siirtää Pariisista Kalkuttaan tapahtuman kunniaksi. Maiwan jutusta löytyy mm. Jenny Balfour-Paulin lähettämä linkki luonnonväritapahtumaan.

Aiemmin Thomas Wardle on ollut tunnettu lähinnä yhteistyöstään William Morrisin kanssa. Wardlen ja Morrisin yhteistyö osui kummallekin hyvin otolliseen aikaan: Wardle oli kiinnostunut luonnonväriaineiden kehittämisestä, mutta tarvitsi tilauksia ja Morris puolestaan halusi kokeilla värjäyksen ja suunnittelun saralla, mutta häneltä puuttuivat siihen tarvittavat tilat ja välineet. Wardle käytti tarvittaessa työssään synteettisiä väriaineita sekä teollisempaa kankaanpainotekniikkaa, mutta värjäämössä käytettiin pääasiassa luonnonvärejä ja silkkiä painettiin vanhanaikaisin menetelmin käsin, kuvio kerrallaan. Nimenoman tämän kiinnostuksen käsintekemiseen uskotaan alkaneen nimenomaan yhteistyöstä Morrisin kanssa.

Vaikka Wardlen ja Morrisin yhteistyö on kerännyt nimeä Wardlelle, se ei suinkaan ollut hänen värjärin uransa alku. Thomas Wardle oli syntynyt värjärin poikana: hänen isänsä Joshua Wardle oli perustanut Staffordshiren Leekbrookin värjäystehtaan, joka tuli kuuluksi nimenomaan mustan värinsä ansiosta - se ei vivahtanut ruskeaan niinkuin muut vaan siniseen, mikä sai värin vaikuttamaan mustaakin mustemmalta. Thomas Wardle perusti 41-vuotiaana oman värjäämönsä Churnet-joen rannalle Staffordshiren Leekiin. Thomasin pojat jatkoivat myöhemmin värjärin uralla; osa Joshuan perustamassa yrityksessä (vsta 1927 Joshua Wardle Ltd) ja osa Thomasin Churnet Works -yrityksessä (vsta 1921 Sir T. & A. Wardle Ltd); lisäksi Wardlen suvulla oli omistusosuuksia useammassa värjäyksen, kankaanpainon tai kemian alalla toimivissa yrityksissä.

Wardlen kankaanpainokuviokirjoja (Morrisin malleja) löytyy The Whitworth Art Galleryn (University of Manchester) tietokannasta: niitä voi lukea sivu kerrallaan. (Kuva jutun alussa yhdessä näistä kirjoista, ei valitettavasti siitä uudesta löydöstä!) Kustakin kirjasta löytyy kuvaus, joka valaisee kirjan sisältöä. Ja huom! Jos asiasta on kiinnostunut, tältä sivulta ei niin vaan pääsekään pois. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu saada tutkittavakseen tuo 15-osainen luonnonvärieepos...

15 Volumes of Natural Dye Books Discovered (Maiwa 8.3.2010)
A treasure trove to dye for (The Times of India, 26.10.2009)