Coloria-arkisto

Kun verkkoyhteyden puuttuminen muutama viikko sitten pisti useille työprojekteilleni stopin, ja varsinkin, kun selailin tuota Steffenin ohutta kirjasta, päätin vihdoin tarttua härkää sarvista tuon Coloria-arkisto/kirjaston kanssa. Ainakin tässä vaiheessa teen tuon koko jutun ihan vain perinteisesti html:llä ja kuvat jpg-kuvina, mutta tarkoitus on jossain vaiheessa saada homma tietokantaan. Tallensin skannaamani sivut itselleni myös psd:nä, joten jatkossa voi ehkä muuttaa fileet vaikka suurempaan muotoon ja eri tiedostoformaattiinkiin. Vielä ei ole mitään verkossa saakka, mutta toivottavasti viimeistään ensi viikon aikana.

Ensimmäisenä skannasin Viljasen vuonna 1911 kirjoitetun Värien sommittelu -kirjan. Ostin sen jostain divarista kympillä alkukesästä. Alkusanat lainaan tähän:

Kenpä ei myöntäisi, että nykyajan runsaskätinen tuotanto monilla aloilla pyrkii johtamaan sekä muotojen että värien käyttelyn mielivaltaisuuksiin. Mekään suomalaiset emme enään kyllin usein tapaa kotoisten valmisteittemme ulkoasussa sitä harkittua asianmukaisuutta, joka esivanhempaimme teoksista niin luonteenomaisina kuvastui.

Muistelkaammepa esimerkiksi kansanomaisia kudoksiamme, ompeleita ja huonekaluja entisiltä ajoilta. Miten henkilökohtainen lämmin tunnelma eikö meille kajastu niitten vaatimattomista väriyhdistelmistä. Kudoksissa ja ompeleissa usein vain pari, kolme pääväreistä punainen, keltainen ja sininen yhdessä viheriän kera sopivasti mitattuina soinnuttavat oman mieleisen säveleensä, samoin huonekalujen punainen, vihreä ja sininen. Suomen omaa luontoa lukenut kansa puhui omaa värikieltään.

Ensimmäisessä luvussa käydään läpi värien sekoituksia.

Punaista keltaiseen sekoitettaessa syntyy kaksi värisävyä:
punakeltainen (kts. taulussa I, väriä A) ja
keltapunainen (kts. taulussa II, väriä E)
sikäli kuin toista väriä käytetään sekoitukseen enemmän kuin toista.
[...]
Vieraskielisellä nimityksellä nimitetään kumpaakin oranssiksi *), koska ne ovat tunnetun hedelmän (=appelsinin) kuoren värinä.
[ALAVIITE:] *) Jotkut väritieteilijät eivät tätä nimitystä keltapunaiselle lainkaan hyväksy, vaan nimittävät sitä sarlakaksi (= Scharlach)

Westringin jäkäläkirjan sivujakin tulee Coloria-arkistoon ladattavaksi. Otin Ruotsin luonnonhistorialliseen valtionmuseoon yhteyttä ja kysyin käyttölupaa: saan käyttää kuvia sillä ehdolla, että sivut ovat kaikille avoimet, eikä kyseessä ole ilmainen palvelu. Jäkäläkuvat ilmestynevät Coloria-arkistoon piakkoin.

Vielä pitäisi joku vinkeämpi nimi keksiä tuolle. Coloria-arkisto on vähän kuiva ja nuhjuinen. Coloria-katsomo? -selaamo? Ehdotuksia vastaanotetaan.

Radio-ohjelmaa purppurasta

BBC Radio 4:n arkistosta löytyi jälleen pieni aarre. Jo aiemmin useasti mainitsemallani Woman's Hour -radio-ohjelmasarjalla on tarjota arkistostaan jakso, jossa Victoria Finlay ja sarjan toimittaja Jennifer Chevalier vierailevat British Museumissa tyyrianpurppuran jäljillä. Ohjelma on lähetetty alunperin 28.3.2005.

Purple - The history of a colour

In ancient Rome, the colour purple meant power and everyone wanted to wear it. The craze was so intense that Pliny wrote: "we must pardon the mad desire for purple, but why the high prices for a dye with an offensive smell and a hue which is dull and greenish, like an angry sea?"

bbc.co.uk/ radio4/ womanshour/ 2003_16_wed_05.shtml

Victoria Finlay on kaikille värifanaatikoille tuttu hienosta vuonna 2002 julkaistusta kirjasta Colour - Travels Through the Paintbox (amerikan painos Color - A Natural History of the Palette), jonka Otava julkaisi vuonna 2004 nimellä Värimatka. Englanninkielistä painosta on vielä saatavilla, mutta suomenkielinen painos on loppuunmyyty. Keväällä löysin itse (jo silloin loppuunmyydyksi mainitun) teoksen ja useita kavereitaan Kirjatorilta. Fanaatikkojen kannattaa siis vilkaista paikallinen Kirjatori-tarjonta; Jyväskylän liikkeestä kirja on valitettavasti loppunut.

Teksti on melko eloisaa ja englanninkielinenkin painos helppolukuinen, joten jos vähänkin osaa englantia ja haluaa osalliseksi kirjan riemuista, kannattaa testata itseään. Ennen pakkokielikylpyä mainittakoon, että Suomen kirjastolaitoksesta saattaa kirja löytyä luettavaksi silkalla suomenkielelläkin.

Mitä väreistä mieleen

Lempiväri-, inhokkiväri-, +/-/0- ja mitä väreistä mieleen -kyselyihin on taas tullut ryöpyllä vastauksia. Aina silloin tällöin vastauksista löytyy jotenkin niin hilpeitä vastauksia, että pakostakin alkaa hymyilyttää. Niin kuin muutama päivä sitten ruskeasta: syksyn lehdet joihin koirankakka naamioituu.

Kyselyistä tulee jatkuvasti - eh - kyselyitä. Tänään poikkeuksellisen paljon.

Tällä hetkellä Coloria-kyselyiden tiedot ovat vain itselläni, mutta tulossa kyllä esiin jossain vaiheessa jossakin muodossa. Vastaajia on ollut useita satoja, lempivärikyselyssä yli tuhat. Tarkempaa tietoa halajavat saavat sitä kuun vaihteen jälkeen ja vaikka jatkossakin. Mitä mieleen -kyselyn tulokset päivitän sivuille aina muutaman kuukauden välein, silloin kun on aikaa.

En alkujaan halunnut täysin automaattista juttua, koska silloin en itse saa niin tarkkaa otetta vastauksista - haluan mieluummin manuaalisesti lajitella tulokset. Tarkoitus on kuitenkin jossain vaiheessa laittaa nuo jonkinlaiseen automatisoituun visuaaliseen muotoon.

Jonkinlaisen yhteenvedon aika lienee kuitenkin pian. Käsittelyn ensiasteena kokoan tähän blogiin lähitulevaisuudessa lempi- ja inhokkivärikyselyjen kommentteja väri kerrallaan.

Ja vielä yksi vastaus paljon askarruttaneeseen kysymykseen: Colorian käyttäjistä ei ole tutkimusta, enkä ole Coloriaan sellaista tehnyt. Voisin pistää jonkinlaisen pikakävijäkyselyn esiin - vastatkoon sitten ne, jotka haluavat. Teen kuitenkin erillisenä, en halua noihin jo olemassa oleviin kyselyihin ympätä lisää kenttiä ihmisten kiusaksi.


EDIT: 14:55: Parin päivän takaiseen jäkäläkirjajuttuun viitaten: otin tosiaan yhteyttä Luonnonhistorialliseen museoon (Naturhistoriska riksmuseet) Ruotsiin ja sain heiltä luvan sekä käyttää että näyttää jäkäläkirjakuvia Coloriassa. Lisäjuttua piakkoin.

Hilja mummin sinikantinen vihko vuodelta 1912

Mielessäni on jo muutaman vuoden ajan häilynyt ajatus Coloria-kirjaston perustamisesta. Ajatuksenani on digitoida verkkoon mm. vanhoja suomalaisia värikirjoja ja väritekstejä (lehtijutut, monisteet yms). Soitin jo alkukesästä Kopiostoon ja juttelin lakimiehen kanssa - ja hän näytti vihreää valoa: kirjoja voi kopioida, kunhan tekijän kuolemasta on kulunut 75 vuotta ja joissakin tapauksissa aiemminkin. Ajattelin silti vielä varmentaa vielä olemassa olevilta kustantamoilta lupaa, jos sellaisia tulee vastaan. Ja jos joku jotain luvatonta tuolla saitilla näkee, ottakoon yhteyttä. Poistan kyllä.

"Kirjastoon" on tarkoitus koota myös yksittäisten ihmisten väriin liittyviä muistiinpanoja ja ohjeita. Sellaisiakin aarteita onneksi verkosta jo löytyykin.

Löysin jonkin aikaa sitten Immosten perheen nettisivun, jolla odotti varsinainen aarre. Hilja-mummi teki muistiinpanojaan sinikantiseen vihkoon vuodesta 1912 alkaen - ja nuo muistiinpanot ovat ladattavissa verkosta. Muistiinpanoissa on asiaa mm. villasta ja värjäyksestä, mutta myös ruokareseptejä. Tässä värjäys-sivun viimeinen lause:

Kun on värjätty langat keltaiseksi koivun lehvillä tuomen kuorilla tai muilla kotimaisilla kasvi aineksilla voi sitten saada ihan toisia värejä panemalla langat kelta värjäykseen jälkeen 1/2 tunniksi lipeään. Koivun lehdillä värjätyt langat saavat kun ne ovat olleet lipeässä kauniin kullan keltaisen väriin. Paatsamalla tulevat langat punasiksi tuomen kuorilla supsaa väriseksi happa marjalla kauniin vihreen keltaiseksi. Lipeä valmistetaan samalla tavalla 5 kiloa hyvää koivun tuhkaa pannaan saaviin ja siihen kaadetaan 40 ltr kiehuvaa vettä sekoitetaan kaikki hyvästi ja kun se on jäähtynyt ja seljennyt, kaadetaan kirkas vesi toiseen astiaan ja langat pannaan siihen.

kotiweb.kotiportti.fi/immoset/hilja.htm

Ruotsalainen jäkäläaarre

Heinäkuun alkupuolella yritin etsiä verkosta Johan Peter Westringin kirjaa Svenska lafvarnas färghistoria, eller sättet att använda dem till färgning och annan hushållsnytta (Tukholma 1805-09), koska olen ainakin osan kirjasta nähnyt digitoituna verkossa joillakin ruotsalaisilla sivuilla.

Löysin kirjan (en skannattuna tosin) Vihdin Nuorisoseuran kokoelmasta. Kyselin sitä lainaan ja mahdollisuutta skannata sitä verkkoon kaikkien katsottavaksi. Tänään sain vastauksen: Nuorisoseuran kokoelman kirjoja ei lainata, eikä niitä saa skannattuna.

Mikä on hyvä asia.

Nimittäin tuon heinäkuun alussa lähettämäni kyselyn jälkeen nimittäin jatkoin kirjan googlaamista. Kirja luokitellaan harvinaiseksi kirjaksi. Ruotsalaisessa kirjahuutokaupassa sen hinta oli noussut viime vuonna 6000 kruunuun, mutta tuo halpa tilaisuus on jo menetetty. Antikvariat.netistä sen saisi hankittua itselleen 12000 kruunulla tai - ilmeisesti parempikuntoisen - 14000 kruunulla (USD~ 1,788). Asherbooks myy kirjaa 3250 eurolla. Näin sivulla kuvataan kirjaa:

First edition in book form of a work on the making of dyes and paints from lichens by Johan Peter Westring (1753-1833), Swedish physician and lichenologist, and one of Linnaeus's last disciples. Westring had spent several years of research on the use of lichens for textile dyeing, and started to publish the results in 1791 in the Kungliga Svenska Vetenskaps-Akademiens Handlingar. After extensive revisions and expansions he published the material in eight instalments, to be bound together as a book. Westring spent, next to his work as a medical doctor, a lot of time on research in botany, chemistry, mineralogy, and the technical application of these sciences. His scientific efforts were acknowledged by his election as a member of the Royal Swedish Academy of Sciences, the Academy of Agriculture, etc. In addition to this, foreign scientists honoured his name by associating it with the plant genus Westringia and the lichen species Lichen Westringii. The format is a bibliographic sport: neither a 12mo in 6s nor an 8vo with turned chainlines, but a true 6mo, with the paper watermarked "HARG" = --. Old ownership's inscription in on flyleaf. Very good copy, with an occasional minor brown stain. Swedish work on the use of lichens for textile dyeing, in very good condition.

Runeberg.orgista löytynyt Nordisk familjebok tiesi kertoa itse kirjoittajasta seuraavaa:

Westring, Johan Peter, läkare, naturforskare, f. 24 nov. 1753 i Linköping, d. l okt. 1833 i Norrköping, blef med. doktor i Uppsala 1780, öppnade läkarpraktik i Norrköping 1781, blef kungl. lifmedikus 1794 och konungens förste lifmedikus 1809. Ifrig forskare inom flera skilda naturvetenskaper, däribland kemi och botanik, studerade han sär-skildt lafvarnas färgämnen och utfann metoder för de många olika färgningarna, hvarvid han verksamt biträddes af rektorn i Norrköping, sedermera prosten i Norra Vi Lars Holmberg. För lafstu-dier företog W. flera resor inom landet, mest i nordligare trakter (1807 i Dalarna med 0. Swartz) och utgaf Svenska lafvarnas färghistoria (1805-09 med många kolorerade bilder, delvis of v. till ty. 1805). W. blef led. af Vet. akad. 1792, Vet. soc. i Uppsala 1806, korresp. led. af Landtbruksakad. 1815 och adlades 1822. - Efter W. uppkallades släktet Westringia (Nya Holland). C. Lmn.

Olisihan tuo kirja hienoa saada kaikkien katsottavaksi, mutta ehkä kotiskannerilla ei tuollaisia kirjoja skannailla, vaan täytyy jäädä odottamaan, että joku asiantuntija sen joskus tekee asiantuntijalaitteilla.

Joitakin kirjan sivuja on digitoitu Ruotsin luonnonhistoriallisen museon (Naturhistoriska riksmuseet) sivuille, josta tuokin kuvayksilö on luvatta lainattu. Täytynee ottaa museoon yhteyttä ja kysyä lupaa käyttää noita kuvia ihan luvalla Coloriassa.

M&M-taidetta

M&M. SCEhardt.

Ainakin joissakin laivalta ostetuissa M&M-karkkipusseissa on ollut ohje: kostuta kielellä, piirrä paperille. Amerikkalainen kolminkertaiseen elinkautiseen murhista ja tapoista tuomittu rikollinen Donny Johnsson on ottanut pussin ohjeesta onkeensa ja maalannut tauluja M&M-karkeilla. Hän on myynyt teoksiaan postin välityksellä ja ylitti uutiskynnykseen elokuun alussa, kun vankilan johto määräsi hänet lopettamaan toimintansa "luvattomana bisnestoimintana". Johnssonin M&M-teoksia on ollut esillä Meksikossa San Miguel de Allende -galleriassa ja hän on myynyt myös galleriasta muutamia töitään.

Rikollisen makeaa taidetta nähtävillä mm. CNN:n jutussa.

Historiallisia pigmenttejä

Päivitin juuri Coloriaan juttua sinooperista. Koska Coloriaan tulee ihan jatkuvalla syötöllä kyselyitä perinnepigmenteistä ja niiden hinnoista, samalla mieleen juolahti tsekata pikaisesti, kuinka helposti noita "vanhojen mestarien" pigmenttejä on saatavilla ja mikä niiden hinta on. Käsittääkseni Suomessa (ja Euroopassa muutenkin) esimerkiksi lyijyvalkoisen ja muidenkin lyijyä tai muita myrkyllisiä aineita sisältävien pigmenttien myyntiä on rajoitettu, mutta kyllähän mm. saksalaiselta Kremeriltä on saanut tilata kaikkia historiallisia pigmenttejä. Kremerin lisäksi muita tunnettuja perinnemaalien ja historiallisten pigmenttien valmistajia ovat mm. Old Holland, Winsor & Newton ja Daler Rowney (kaksi jälkimmäistä tosin myy aika paljon hue -värejä - eli esim. sinooperin väristä korvikemaalia). Löysin verkosta englantilaisen Michael Harding Oil Paints -sarjan, jossa maalit on vanhaan malliin käsin valmistettu. Hardingin sivuilla on myös melko paljon informaatiota renessanssiajan maalaustekniikoista tiedosta käytännön maalinsekoitusohjeisiin.

Hardingin sivuilla ei ollut hinnastoa, joten vilkaisin yhden jälleenmyyjän, Bird & Davisin hinnastoa, jossa Hardingin pigmentit on jaettu seitsemään hintaluokkaan. Pieni tuubi, 40ml, aitoa kiinalaista (keinotekoista) sinooperia maksaa £48.04 ja suurempi 225ml tuubi £209.74. Kobolttivioleteista sekä vaaleasta kobolttisinisestä saa maksaa toiseksi eniten (£30.35/£133.25). Halvin hintaryhmä (£4.63/£19.60) ovat luonnollisesti melkein kaikki maavärit, titaanivalkoinen yms. perusvärit - mutta yllätyksekseni myös Kremnitzinvalkoinen eli lyijyvalkoinen! Myös Daler-Rowneyn lyijyvalkoinen (Flake White) kuuluu halpaan hintaluokkaan B (38ml £5.95).

Old Hollandin sinooperin (Vermilion Extra) hintaluokka on jo eri (40ml £13.15 / 225ml £55.40), mikä pistää miettimään, onko sinooperi aitoa. Yleensähän Old Hollandin pigmentit ovat olleet ja esim. jälleenmyyjän sivulla vakuutetaan aitoutta, mutta jostain löysin myös maininnan, että Vermilion Extran väri-indeksinumero olisi PR260, joka on keinotekoisen uuden pigmentin numero. Old Hollannin kalleimmat pigmentit ovat koboltteja: tumma kobolttivioletti (Cobalt Violet Dark), kobolttisiniset (Cerulean Blue, Cerulean Blue Light) (40ml £24.15 / 225ml £105.40)
Luonnonsinooperia löysin NaturalPigments.comin sivuilta hintaan $24.60/10g. Kremerkin sitä myy, mutta en jaksanut hintaa etsiä...

Kallista on, jos noilla pigmenteillä aikoo maalailla. Olisi hienoa kuulla, jos jollakin olisi kokemusta noista ns. historiallisista pigmenteistä, joita ei nykyään enää juurikaan käytetä (siis okrat yms. pois laskien).

Iitin Väripäivät 8.-10.9.2006

Menkää hyvät ihmiset minunkin puolestani Iittiin!

Iitin Väripäivät kokoaa väreistä kiinnostuneet ihmiset tällä kertaa syystapaamiseen. Värikeskuksen tiloissa Iitin kirkonkylässä kuullaan värien historiasta ja tutustutaan vanhoihin menetelmiin värien aikaansaamiseksi. Väripäivät koostuvat seminaari- ja työpajapäivistä.

OHJELMA

Perjantai 8.9.2006 - Seminaaripäivä

• 10:00 Seminaarin avaus, Riitta Liski, Värikäsi ry.
  
• 10:15 Värin historiaa, taidehistorian maisteri ja värjäri Kris-Tiina Valolahti. Väripigmentit värjärien ja maalarien matkassa kivikaudelta varhaisrenessanssiin
  
• 11:15 Kotimaisten värien käyttö Suomessa 1700-luvulla Turun Akatemiassa tehtyjen väitöskirjojen pohjalta, konservaattori Aki Arponen.
  
• 12:30 Lounas
  
• 13:30 Alunan valmistus (alunaruukit) 1500-1800-luvuilla Skandinaviassa, Aki Arponen
  
• 14:30 Kahvit
  
• 15:00 Luonnonväriaineet ja värjäys kemian näkökulmasta, tohtori Riikka Räisänen
  
• 17:00 Päivällinen
  
• 18:00 Spectrum -näyttelyn avajaiset Värikeskuksessa
  

Lauantaina 9.9.2006

• 9:00 - Lauantaiaamuna on halukkailla mahdollisuus osallistua pieneen sieniretkeen Kymijoen maisemiin Terttu Haapasen mukana.
  

Työpajat:

• 10:00-15:00 Työpaja 1 Kasvi- ja sienivärjäystä, Päivi Hutri ja Minna Nummela
  
• 12:00 Lounas
  
• 13:00-17:30 Työpaja 2 Värikemiaa käytännössä, Riikka Räisänen. Tehdään TLC-ajo. Tarkastellaan eri seitikkilajien pigmenttejä UV-valolla. Koeliemet veri- ja verihelttaseitikistä. Eri puretusaineiden vaikutus värisävyihin. Värikestojen testaus.
  

Sunnuntai 10.9.2006

• 10:00-15:00 Työpaja 3 Sininen, harmaa ja musta. Vanhojen reseptien mukaan harmaata ja mustaa villalle ja pellavalle. Valmistetaan keskiaikaista mustetta. Kris-Tiina Valolahti
  Värjäys rikkihappoon liuotetulla indigolla, Päivi Hutri
  
• 12:00 Lounas
  
• 13:00-16:00 Työpaja 4 Musteesta kirjoituksiin. Kirjoitetaan työpajojen lankanäytteiden tekstit vanhalla fraktuuralla, itse valmistetulla luonnonmusteella. Työpajan vetäjä kalligrafi Tanja Finér.
  

Väripäivät pidetään Iitin kirkonkylässä. Lähin rautatieasema on Kausala.

Tulosta Väripäivät -esite! (PDF)

Peruuntuneita ja pääsemättömiä

Joskus viime vuonna luin joltakin ruotsalaiselta saitilta, että joukko innostuneita oli järjestämässä matkaa Tukholmasta Tyrokseen vanhan tyyrianpurppuran perässä syksyllä 2006. Jätin yhteystietoni sivuille ja pyysin ottamaan yhteyttä, kun matkaohjelma ja hinta alkavat täsmentyä. Unohdin koko jutun - kunnes muutama viikko sitten sain sähköpostiviestin, että koko reissu on peruttu pommitusten vuoksi. Sittemmin olen kuullut huhuja, että vanhat kotilovuoret ja jotkut värjäämöjen jäännökset olisivat tuhoutuneet pommituksissa Libanonin rannikolla. En ole löytänyt varmaa tietoa mistään, eikä varmaankaan ole tuolla suunnalla oleellisin asia tällä hetkellä. Keskustelua käydään useallakin keskustelupalstalla.

Muutamia päiviä sitten kummastelin kalenterissani lukevaa Saksaan? -tekstiä. Eilen sen salaisuus ratkesi, kun Kris-Tiina soitti Iitistä ja kertoi, että matka-apurahaa Saksan reissuun *ei ole* saatu. Värikeskuksen ihmiset ovat tehneet saksalaisten väri-ihmisten kanssa uraa uurtavaa yhteistyötä, mutta ei tuotakaan reissua kuitenkaan omalla pussilla voi toteuttaa. Omalta kohdaltani reissu olisi ehkä peruuntunut muutenkin (budjettitilanne alkaa olla miinuksella nettikatkosten vuoksi), mutta harmittaa erityisesti iittiläisten puolesta. Ja sikäli omasta ja muiden väristä kiinnostuneiden puolestakin, että reissulta olisi varmasti kertynyt meille kaikille uutta tietoa ja uusia kontakteja. Hmph.

Mutta järjestetään sitä Suomessakin: Iitin Väripäivät 8.-10.9.2006. Etenkin perjantain seminaaripäivä kiinnostaa erityisesti - aiheina ovat mm. Väripigmentit värjärien ja maalarien matkassa kivikaudelta varhaisrenessanssiin, Kotimaisten värien käyttö Suomessa 1700-luvulla ja Luonnonväriaineet ja värjäys kemian näkökulmasta. Elisan aiheuttaman henkilökohtaisen työkriisin ja sen aiheuttaman budjettivajeen myötä olen jo puoliksi alistunut kohtalooni: en todennäköisesti pääse paikalle. Mutta toivottavasti kaikki kynnelle kykenevät menevät ja toivottavasti joku kirjoittaisi vaikka vähän juttuakin. Lisätietoja: www.varipaletti.com.

Luonnonväreistä synteettisiin

Noudin eilen Suomalaisesta kirjakaupasta sinne tilaamani Alan Dronsfieldin ja John Edmondsonin kirjan The Transition From Natural To Synthetic Dyes. Pikavilkaisulla kirja näytti aika laimealta. Tiesin tilatessani, että kysymyksessä on kemiaan painottuvaa tekstiä ja kyseessä pieni painos, joten en mitään viihdepläjäystä odottanutkaan. Mutta kun kyse oli 16 euroa maksaneesta 120-sivuisesta kirjasesta, kyllä kirjan laimean vaaleanpunainen kansi ja monisteenomainen ulkoasu hieman laskivat fiilistä. Kotiin tultuani tutkin kirjaa hieman lisää ja huomasin, että itseasiassa kirjassa on hyvin paljon tietoa varhaisisista keinotekoisista väriaineista, joista en ole muualta tietoa juurikaan löytänyt. Loppujen lopuksi englanninkielikin on melkoisen helppolukuista. Kuvitusta on vähän: muutama piirros ja muutama huonotasoinen valokuva, mutta lisäksi kirjassa on muutamia ihan oikeita silkkivärinäytepaloja mukana.

PS. Kyselijöille tiedoksi: edelleen liikkeellä modeemiyhteydellä - linkkivinkkejä tulee lisää, kunhan nettiyhteyteni elpyy entiselleen.

Sitaatti vuosisadan takaa

Eilen tutkiskelin hieman, mitä olenkaan divareista itselleni kesän aikana ostanut. Gustaf F Steffenin Värien merkitys eläin- ja kasvimaailmassa -kirja oli varsinainen löytö. Kirjan ensimmäisen kappaleen alku Asiaa koskeva tutkimus ja sen tieteellinen arvo on varsinaista mielikuvailotulitusta:

Olemme varmaan jokainen jonakin kirkkaana kesäpäivänä huviksemme kävelleet aurinkoisessa seudussa ja sydämen pohjasta iloinneet luonnon väriloisteesta. Olemme tunteneet nautintoa antaessamme vaaleansinisen avaruuden huikaisemat silmämme levätä niittyjen mehukkaan vihreillä peitteillä, joita ihanasti koristavat päivänkakkaroitten ja koiranputkien valkoiset ryhmät sekä, hajanaisimpina, kullankeltaiset voikukat ja punasinervät tervakukat. Ja kun nostimme katseemme pyytämään uutta silmäkoreata, tapasi se juhlallisen vihreän havumetsän ja lammen kimaltelevan, sinivihreän pinnan välillä väsähtävän vihreän pellon kauvaksi loistavine ruiskaunokkeineen ja punaisine aurankukkineen. Perhoset, joista toiset olivat yksinkertaisesti puettuja kullankeltaiseen, siniseen ja ruosteruskeaan, toiset kiihottavasti koristettuja valkoisilla ja mustilla, punaisilla ja sinisillä kirjaijuilla, saattoivat tiepuoletkin ja pellonpyörtänöt kirjaviksi värähtelevine väripilkkuineen; ja lammikon uinuvalta vesikalvolta lähettivät meihin auringonpaahteessa karkeloivat korennot safirisinisiä ja rubinipunaisia värisalamia. Ehkäpä teki tämä riemuitseva väriyhtymä mahtavan vaikutelman kauneudenaistiimme. Kun silloin äkkiä kaislikosta järven rannalla kuului siipien pauketta sekä vihreätä ja sinistä metallikiiltoa kimalteleva sorsa nousi lentoon, ja sen punainen vainooja, kettu, silmänräpäystä myöhemmin laukkasi mäkeä ylös metsään, silloin ehkä sattui, että kerrankin unohdimme toivoa pyssyä ja sen sijaan kokonaan lapsellisen taiteellisesti kiitimme pientä sattumaa, koska se ilahdutti meitä vielä parilla lisällä luonnon ihanata värisointua. Niin, voinee kai sattua, että me tyytyväisinä luonnon tällä kertaa meihin painamaan vaikutelmaan, johduimme päätelmään, että kaikki ihanuus olisi olemassa vain sen takia, jotta silmämme saisivat juhlia sen katselemisessa. Jos meillä oli muita tuumia päässämme, on taas mahdollista, että hätkähtäen arvelimme: "milloin on tiede pääsevä niin pitkälle, että se voi antaa jonkun selityksen tämän väriyhtymän synnystä ja jonkun tulkinnan sen eri sointujen tarkoituksesta - jos niillä jokin tarkoitus on?"

Mikä väri ärsyttää haukea eniten?

Helsingin Sanomissa oli tänään juttu Väristyksiä -näyttelystä! Juttu poiki Coloriaan suuren määrän kaikenlaista viestiä. Valitettavasti kiinteä nettiyhteyteni katkesi toissapäivänä: roikun modeemin varassa siihen saakka, kunnes tuo yhteys on korjattu. Siksi en ehdi vastata viesteihin välttämättä ihan pian. Mutta Suuri Kiitos kaikille palautteen laittajille.

Muun postin myötä tänään tuli Coloriaan vinkeimpiä kysymyksiä aikoihin - muiden muassa tuo otsikko: Mikä väri ärsyttää haukea eniten?. Pakkohan tuon verran oli selvitellä, vaikka modeemin ehdoilla elänkin. Pistin lauseen googleen - ja mitä tulikaan. Kalassa.netin keskusteluotsikko: Mikä väri ärsyttää haukea eniten? Vilppelin täyslauseellinen vastaus: Tiheä uintinen ja kirkas värinen vaappu saa hauen ärsyyntymään varmasti. Kirkkailla väreillä tarkoitan esim. oranssi, punanen, keltainen yms. Itselläni ovat ainakin toimineet. Muitakin vinkkejä hauen kiusaamiseksi on. Koko keskustelu on nähtävissä www.kalassa.netin keskustelupalstalta.

Blogi menee viikonlopputauolle - aukeaa viimeistään silloin, kun kiinteä yhteyteni on taas toiminnassa.

Värimorsinkoradiota tarjolla

Lisää BBC:n tarjontaa parissakin ohjelmassa. Helmikuussa 2004 lähetetyssä Woman's Hour -sarjan radio-ohjelmassa toimittaja Dilly Barlow ja Jenny Balfour-Paul juttelevat värimorsingon ja indigon historiasta. Jälkimmäinen on kirjoittanut British Museum Pressin julkaiseman kirjan Indigo, jota voi tilata mm. Suomalaisen kirjakaupan tai Akateemisen kautta (luottokortittomien ystävät!) Vuoden 2000 pokkaripainosta pitäisi saada alle neljällä kympillä. Olen harkinnut tilaamista, mutten ole ehtinyt tutustua vielä tarkemmin.

Kannattaa sitten katsoa, mitä tilaa: ennen tuota simppeliotsikkoista Indigo-kirjaa Balfour-Paul on kirjoittanut kirjan Indigo in the Arab World, jonka hinta on vaihdellut kaupoissa 150 ja 180 euron välillä... Aiempi kovakantinen painos tuosta simppelimmästäkin maksanee lähes 60 euroa.

Woad

History lessons taught us that the ancient Britons had a secret weapon when it came to frightening off invaders. Even Julius Caesar remarked upon it, 'All the Britons dye themselves with woad, which makes them a sky blue colour and thereby more terrible to their enemies'. The blue dye is found in Northern Europe and now, in the 21st century, it may become economically important again, both as a natural dye for the textile industry and as an alternative crop for hard-pressed farmers.

bbc.co.uk/radio4/womanshour/2004_08_tue_05.shtml

Samalla BBC Radio 4 -kanavalla lähetetään sarjaa Making History ja myös siinä ohjelmassa on käsitelty värimorsingon historiaa - jakso on nimetty samalla idearikkaalla tyylillä. Tällä kertaa toimittajat vierailevat norfolkilaisella tilalla. Tämä ohjelma on uudempi, viime toukokuulta.

Woad

Woad has been grown in Britain since the Neolithic and is mentioned by Julius Caesar around 54 BC in The Conquest of Gaul (De Bello Gallico):
"The population is exceedingly large, the ground thickly studded with homesteads ... and the cattle very numerous ... hares, fowl, and geese they think it unlawful to eat, but rear them for pleasure and amusement... Most of the tribes do not grow corn but live on milk and meat, and wear skins. All the Britons dye their bodies with woad, which produces a blue colour, and this gives them a more terrifying appearance in battle. They wear their hair long, and shave the whole of their bodies except the head and the upper lip. Wives are shared between groups of ten or twelve men."
Commercial production of woad probably began in Anglo-Saxon times, but it was after the 13th century that the industry really took off with the demand for dyes from the cloth export trade.

bbc.co.uk/radio4/ history/ making_history/ making_history_20060516.shtml

Veriseitikki-ihmettely jatkuu

Tänään vein ihmevärjäyslankojani ihmeteltäväksi Ullalle, Hannelelle ja kahdelle Tiinalle. Kyllähän tuo aika ihmettelyä herättävä aikaansaannos on. Väri on niin selkeän ja näissä oloissa luonnottoman turkoosi, että melkein vaikea uskoa todeksi. Toisaalta, olen joskus värjännyt tatinperkeillä pienen lankakerän violetihtavaksi, minkä ei myöskään pitäisi olla mahdollista. Tästä ei valitettavasti ole todistusaineistoa.

Ulla kommentoi aiemmin sähköpostiini: Antrakinoniväriaineista on mulla krapista vihreitä saavutuksia kun olen käyttänyt matalaa pH:ta mutten ole koklaillut sitä tekokuiduille. pH:n laskeminen saattaa muuttaa värin dispersiomuotoon ja sitä rataa voipi värjätä sopivissa olosuhteissa myös tekokuituja.

Meilasin muutama päivä sitten Riikka Räisäselle, joka on tehnyt väitöskirjan veriseitikkien värjäysominaisuuksista. Riikka vastasi, ettei ole itse tutkimuksessaan ja kokeissaan (joita on varmasti ollut useita) aikaansaanut sinivihreää väriä. Hänkin oli sitä mieltä, että todennäköisesti langan kuitumateriaali vaikuttaa värisävyyn. Tässä lainaus Riikalta: Värejä kemiallisesti ohutlevygromatografialla erottaessani sienestä kyllä löytyi fluoresoivia yhdisteitä, jotka UV-valossa näyttivät sinivihreiltä. Niiden pitäisi kuitenkin olla näkyvässä valossa värittömiä. Sitten en tiedä, jos tekstiilikuitu on sopiva, niin kenties sopivaan kuituun liittyneenä nämä väriaineet voisivat tulla näkyviksi sinivihreiksi sävyiksi.

Riikan väikkäri Anthraquinones from the Fungus Dermocybe sanguinea as Textile Dyes (2002) on muuten ostettavissa mm. tuolta Suomen käsityön museon kaupasta ja värinäytteitä livenä näkyvillä siellä paljon puhutussa Väristyksiä-näyttelyssä.

Keskeneräisiä väritysasioita

Nyt, kun olen mainostuksen tielle lähtenyt, niin mennään sitten kunnolla.



Suomen käsityön museon Väristyksiä -näyttelyssä on väritysnurkka, jossa on tarjolla myös pari minun värityskuvaani. Alakerran infotiskiltä voivat koukkuun jääneet ostaa uniikkeja, pigmenttitussilla happovapaalle laatupaperille tehtyjä värityskuvia (jollaisia on myynnissä myös Jyväskylän taiteilijaseuran Galleria Beckerissä). Näyttelyssä väritettävät kuvat ovat valokopioita parista värityskuvasta (joita ei ole laittanut myyntiin) ja värittämänsä kuvat voi ottaa mukaansakin. Lysti näyttelytilassa on ilmaista ja paikalla on KIMALTAVIA kyniäkin - luksusta siis!

Tarkoituksenani oli jo vuosi sitten avata värityssivu, jolla olisi erilaisia väritysohjeita ja muutenkin värinkäyttöohjeita, mutta hanke ei tähän mennessä ole vielä edennyt alkusivua edemmäksi. Pakkohan asialle on jotain tehdä, kun vähintään kerran kuussa joku kysyy asiasta. Eli toivottavasti tämä syksy toden sanoo.

Valitettavasti minulla ei ole tietoa, kuka on tehnyt tuon kuvan hurmaavan expressiivisen kynäilyn.