Sitaatti vuosisadan takaa

Eilen tutkiskelin hieman, mitä olenkaan divareista itselleni kesän aikana ostanut. Gustaf F Steffenin Värien merkitys eläin- ja kasvimaailmassa -kirja oli varsinainen löytö. Kirjan ensimmäisen kappaleen alku Asiaa koskeva tutkimus ja sen tieteellinen arvo on varsinaista mielikuvailotulitusta:

Olemme varmaan jokainen jonakin kirkkaana kesäpäivänä huviksemme kävelleet aurinkoisessa seudussa ja sydämen pohjasta iloinneet luonnon väriloisteesta. Olemme tunteneet nautintoa antaessamme vaaleansinisen avaruuden huikaisemat silmämme levätä niittyjen mehukkaan vihreillä peitteillä, joita ihanasti koristavat päivänkakkaroitten ja koiranputkien valkoiset ryhmät sekä, hajanaisimpina, kullankeltaiset voikukat ja punasinervät tervakukat. Ja kun nostimme katseemme pyytämään uutta silmäkoreata, tapasi se juhlallisen vihreän havumetsän ja lammen kimaltelevan, sinivihreän pinnan välillä väsähtävän vihreän pellon kauvaksi loistavine ruiskaunokkeineen ja punaisine aurankukkineen. Perhoset, joista toiset olivat yksinkertaisesti puettuja kullankeltaiseen, siniseen ja ruosteruskeaan, toiset kiihottavasti koristettuja valkoisilla ja mustilla, punaisilla ja sinisillä kirjaijuilla, saattoivat tiepuoletkin ja pellonpyörtänöt kirjaviksi värähtelevine väripilkkuineen; ja lammikon uinuvalta vesikalvolta lähettivät meihin auringonpaahteessa karkeloivat korennot safirisinisiä ja rubinipunaisia värisalamia. Ehkäpä teki tämä riemuitseva väriyhtymä mahtavan vaikutelman kauneudenaistiimme. Kun silloin äkkiä kaislikosta järven rannalla kuului siipien pauketta sekä vihreätä ja sinistä metallikiiltoa kimalteleva sorsa nousi lentoon, ja sen punainen vainooja, kettu, silmänräpäystä myöhemmin laukkasi mäkeä ylös metsään, silloin ehkä sattui, että kerrankin unohdimme toivoa pyssyä ja sen sijaan kokonaan lapsellisen taiteellisesti kiitimme pientä sattumaa, koska se ilahdutti meitä vielä parilla lisällä luonnon ihanata värisointua. Niin, voinee kai sattua, että me tyytyväisinä luonnon tällä kertaa meihin painamaan vaikutelmaan, johduimme päätelmään, että kaikki ihanuus olisi olemassa vain sen takia, jotta silmämme saisivat juhlia sen katselemisessa. Jos meillä oli muita tuumia päässämme, on taas mahdollista, että hätkähtäen arvelimme: "milloin on tiede pääsevä niin pitkälle, että se voi antaa jonkun selityksen tämän väriyhtymän synnystä ja jonkun tulkinnan sen eri sointujen tarkoituksesta - jos niillä jokin tarkoitus on?"