Tervetuloa osallistumaan SULOisia värejä -projektiin!

Coloria-blogi on elänyt hiljaiselämää, mutta piilossa on värien kanssa puuhattu - ja tullaan aktiivisesti puuhaamaan koko kevät. Kulissien takana olen valmistellut Ulla Lapiolahden kanssa SULOisia värejä -projektia, jossa pistetään jo roskiin heitetyt väriaineet uuteen kiertoon.

SULOisia värejä -projekti on valittu mukaan valtakunnalliseen NowHere Finland -näyttelyyn ympäristömyötäisenä tekona. Eilen vietetttiin näyttelyn ja samalla myös projektimme avajaisia. Näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 27.1.-13.5.2012, kesällä sitten Savonlinnassa ja syksyllä Lahdessa. Näyttelyssä SULOisia värejä -projekti on esillä lähinnä kuvakavalkadina, mutta viime vaiheessa kehitimme myös pienen interaktiivisen näyttelyosion: kuvaruudun eteen on asetettu iso lasipurkki, johon saa käydä lisäämässä oman värinäytteensä (museon infotiskiltä saa ohjeet). Pääasiassa tekomme kuitenkin konkretisoituu työpajoina ja kaikille avoimena roskisvärjäämisen koekeittiö-webbisivustona, joka on auki osoitteessa suloisiavareja.wordpress.com - siellä enemmän tietoja koko projektista. (Ja toisin kuin näyttelylehteen on painettu, tekstit löytyvät myös englanniksi!)

Linkkiä saa levittää mielin määrin ja toivottavasti intoa löytyy myös osallistumaan! Toivottavasti sivusto saa oikeasti lukijoita ja käyttäjiä, osallistumisohjeet löytyvät Osallistu / Contribute -sivulta, ja meille kelpaa myös kommentointi ja keskustelu asiasta! Toiveenamme on saada aikaiseksi yhteisöllinen sivusto, jossa oikeasti mietitään väriin ja ympäristöön liittyviä ekologisia asioita ja pidetään hauskaa kokeilun merkeissä!

Pantone Colour 2012: Tangerine tango

Pantone julkistaa vuosittain vuoden värin, joka edustaa väritrendien kärkeä. Tänä vuonna mennään voimakkaan oranssin puolelle - eikä varmaan aikaakaan, kun näemme oranssin vaikutuksen - jos emme katukuvassa niin ainakin lehtien sivuilla!

Lisätietoa Pantonen sivuilla

SULOisia värejä -työpajaan ilmoittautuminen alkanut!

SULOisia värejä -työpaja
la 24.3. klo 13–17.30 ja su 25.3. klo 11–16.00
Suomen käsityön museo, Jyväskylä

Työpajassa valmistetaan ja värjätään omasta kotikeittiöstä tai roskiksesta dyykatulla materiaalilla. Työpajan ohjaavat tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti ja mediataiteilija Päivi Hintsanen. Työpaja ei edellytä aiempaa kokemusta värjäämisestä. Työpaja on osa NowHere Finland 2012 -näyttelyä.

Ilmoittautuminen alkanut! Ilmoittaudu 10.2.2012 mennessä museon infoon (014) 266 4370, craftmuseum.info(at)jkl.fi tai netissä osoitteessa http://www.craftmuseum.fi/ilmoittautuminen_suloisiavareja.htm. MUKAAN MAHTUU 10 NOPEINTA! Ilmoittautuminen on sitova. Työpaja on ilmainen.

ps. Työpajaan liittyy myös kaikille avoin yleisöluento lauantaina 24.3. sekä koekeittiöblogi, joista molemmista tietoa myöhemmin!

Coloria toivottaa hyvää alkavaa vuotta!

Vuosi 2011 on ollut Coloria-sivustolla ja blogissa sekä Coloriasto-sivustolla häpeällisen hiljainen. Kaiken kiireen keskellä sekä oma värjäilyni ja muut värikokeilut ovat jääneet minimiin. Värikirjoja olen tilaillut, mutta niidenkin lukeminen on jäänyt aikalailla puolitiehen, kun aika on yksinkertaisesti loppunut käsistä. Coloriastoon olen valmistellut vanhoja väritekstejä julkaistavaksi, mutta suurin osa niistäkin saanen valmiiksi vasta ensi vuoden puolella. Harmittavaa ajan puutetta!

Colorian Facebook-sivu on sentään ollut suhteellisen eläväinen - sinne olen lykkinyt väriä koskevat uusimmat uutiset ja vähän muitakin värilinkkejä. Tervetuloa kaikki kommentoimaan ja lisäämään omia uutisia ja värijuttuja! Mm. kaikki väriin, värjäykseen ja maalaukseen liittyvät uutiset sekä kurssitiedot ovat tervetulleita, mutta toivon, että varsinaisilta mainoksilta Colorian FB-tili säästyisi tulevinakin aikoina! Jos et vielä liketä, niin nyt on aika: www.facebook.com/coloria.net

Tulevana vuonna 2012 toivon saavani enemmän juttua aikaiseksi värien tiimoilta, kun oma elämänikin koukkaa taas töiden ja projektien osalta enemmän värien pariin. Jo tässä kuluvan vuoden lopulla olen alkanut valmistella Ulla Lapiolahden kanssa uutta värjäykseen liittyvää projektia, josta lisätietoa piakkoin! Luvassa sekä luentoa että kurssia Jyväskylän suunnalla ja erillistä blogiprojektia niille, jotka eivät pääse paikanpäälle.

Värjäys ja värit keskiajalla -vihkonen

Muutama vuosi sitten kirjoitin Värjärikillalle pienen tekstin keskiaikaisista väreistä Turun Keskiaikamarkkinoille ja nyt tuo teksti on präntätty 40-sivuiseen pieneen vihkoseen Värjäys ja värit keskiajalla, joka on minulla myynnissä Jyväskylän taidemuseon joulubasaarissa tulevana viikonloppuna. Vihkosen hinta on 15€ ja sen myyntituotto menee kokonaisuudessaan Värjärikillalle. Vihkosta ei tällä hetkellä saa muualta, mutta myöhemmin sitä voi kysellä Värjärikillan kautta ja varmaankin se tulee myyntiin Värjärikillan alueelle Turun Keskiaikamarkkinoille. Vihkosen on taittanut Tiina Leinon opastuksessa Sanna Moisio.

Jyväskylän taidemuseon joulubasaari
La ja su 10.-11.12.2011 klo 11-18
Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23, Jyväskylä
Pöytä nro 15 (portaiden vieressä)

Vihkosia ei ole valtavaa määrää, joten jos haluat tehdä ennakkovarauksen, niin meilaa paivi.hintsanen@coloria.net
HUOM! Koskee vain paikan päälle Joulubasaariin tulevia - en välitä vihkosta postitse!

Natural Dye Workshop with Michel Garcia - Colors of Provence Using Sustainable Methods

Shibori -Traditional Craft

New Japan Style

Video: Traditional Li textile techniques: spinning, dyeing, weaving and embroidering

Siniset värjäysaineet

Luonnon siniset väriaineet kuitataan yleensä mainitsemalla, että indigo on luonnon ainoa sininen värjäykseen soveltuva väriaine - mikä ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sinistä on mahdollista saada myös muista kasveista, vaikkakaan sinistä ei saa aikaan vain heittämällä kasveja pataan ja odottamalla, kuten monen muun väriaineen kanssa on. Mutta niinhän ei voi toimia indigonkaan kanssa.

Värjäripäivillä 2009 värjättiin historiallisten reseptien työpajassa vanhoja reseptikokeiluja ja niiden joukossa Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan -resepti Turun Wiikko-Sanomat -lehdestä vuodelta 1824. Siinä sinipuusta tehtiin mm. raudan avulla kaunista tummansinistä - ei violettia kuten sinipuusta peruskäsittelyllä tulee (kuvassa).

Vuonna 1847 julkaistusta Dictionary of Arts -kirjan osiossa Blue Dyes (löytyy siis Coloriastosta) mainitaan myös useita lähteitä sinisen värin aikaansaamiseksi: indigo, preussinsininen, sinipuu, mustikat (marjat), mustaseljan marjat, mulperin marjat, aitalikusteerin marjat ja "muutamat muut marjat, joiden mehu muuttuu siniseksi, kun siihen lisätään hieman alkalia, tai kuparisuoloja".

Ohjeen mukaan marjoilla värjäämiseen tarvitsee alunaa, rautavihtrilliä tai kuparisulfaattia tai espanjanvihreää ja viinikiveä. Pelkällä rautapuretuksella saadaan teräksensininen sävy, tinapuretuksella sininen violetilla vivahduksella.

Lisäksi artikkelissa mainitaan solanum guineense -kasvin marjojen käytöstä silkin värjäämisessä: niistä on saatu useita sinisen, violetin, punaisen ja ruskean sävyjä - mutta pääasiassa violettia.

Pysyvyydeltään indigoa vastaavaa sinistä saadaan jagua-puusta eli tatuointipuusta (kirjassa mainittu Gardenia genipa, nyk. Genipa americana) ja eteläamerikkalaisesta aculeata-kasvista, joiden väritön mehu muuttuu ilman vaikutuksesta tummansiniseksi.

Olen itse kokeillut lähinnä mustikkamehulla värjäystä alunapuretuksella. Väristä tuli kaunis: pinnalta punaruskea, solmukohdista sininen (ei violetti). Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Mustikkavärin pesunkesto oli hyvä, mutta väri pystyi auringossa vain pari viikkoa (jos sitäkään) ja haalistui nopeasti kirjavan kautta vaaleanruskeaksi - ja nykyään parin vuoden jälkeen näköjään melkein värittömäksi (alla kuva aurinkoboksistani - mustikka oikealla - ja lähis mustikkamehuväristä; en tiedä, mihin olen haalistuneet kuvat viskannut... mutta kuvitelkaa puolet vaaleammaksi). Pitäisiköhän kuitenkin ottaa marjaprojekti ja testata erilaisilla puretuksilla? Kuulisin mielelläni ihmisten marjavärjäyskokemuksista!

Omista väri!

Muutama tunti (!) sitten aukesi verkossa Unisefin hyväntekeväisyyskampanja Own A Colour And Help Save A Child's Life, joka löytyy osoitteesta http://www.ownacolour.com. Nettisivulla myydään 16.7 miljoonaa värisävyä, jotka saa nimetä omakseen - minimihinta on punta, joten jos kaikki värit myydään minimihinnalla, jo se tuottaa kampanjalle rahaa 16.7 miljoonaa puntaa. Kun eksyin sivulle, keräyssumma oli £26000 puntaa. Palasin tsekkaamaan lukua shoppailtuani kolme väriä - eli noin varttitunnin kuluttua - ja summa oli yli £50K.

Mikään virallinen nimeämissessiohan tämä ei ole, eli tällä tavalla nimi ei päädy kuin tähän nimenomaiseen projektiin, mutta hauska tapa lahjoittaa rahaa. Ja mikä tekee siitä mielenkiintoisimman: ostaessaan saa paitsi nimetä värin, voi myös selittää, miksi valitsi juuri kyseisen värin. Jotkut ovat vastanneet lyhyesti, mutta osa on kirjoittanut hienoja tarinoita lempivärinsä historiasta - mielenkiintoista luettavaa värifanaatikoille.

Pitäkää kiirettä - värejä ei ole myynnissä kuin 16.7 miljoonaa! (Ihan oikeasti: se tuntui ensin suurelta luvulta, mutta kun tässä on katsellut myyntimääriä ja myytyjen väriplänttien täyttymistä...)

Seitikkimaalailua

Pari vuotta sitten sain vahingossa tosi hienoja seitikkiprinttejä, kun värjäystilanteessa seitikkejä tippui valkoiselle paperille ja kun pari tuntia myöhemmin siivosin, sain ihastella hienoja seitikkikuvioita. Ny, kun äiti toi metsätuliaisina kuivattuja veriseitikkejä ja verihelttaseitikkejä, päätin kokeilla maalailua niiden kanssa. Metodi oli simppeli: asettelin kuivat (pääasiassa veriheltta-)seitikit märälle akvarellipaperille. Kostutin toisen samankokoisen akvarellipaperin ja laitoin sen sienten päälle. Niiden päälle paksu pahvilevy ja paljon painoa - ja parin tunnin päästä oli hienoja jälkiä paperilla.



Mikä mielenkiintoisinta: ensimmäisiin kokeiluihin asettelin seitikit kaikki niin päin, että lakin alaosa oli alimmaista paperia vasten ja yläosa ylimmäistä paperia vasten. Hattujen alaosasta jäi selkeästi punaista jälkeä, kun taas yläosasta paperiin tuli keltaisia ja vihreitä (!) painaumia. Luulin ensin vihreää homeeksi, mutta ilmiön toistuessa tajusin, että väriä se on. Kun sitten myöhemmin muussasin kerran käytetyt seitikit yhdeksi mössöksi jatkokäyttöä varten, väri muuttui kokonaisvaltaisen ruskeaksi.

Värejä luennolla Turussa keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30

Turku Biennaali 2011: Yleisöluento keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30
Coloria.net-sivuston suunnittelija ja ylläpitäjä Päivi Hintsanen: Kohtauksia värien historiasta. Turku Biennaaliin liittyvät yleisöluennot pidetään Aboa Vetus & Ars Novan pääsisäänkäynnin läheisyydessä sijaitsevassa Factory-tilassa ja ne ovat avoimia ja maksuttomia kaikille.

Luennolla siirrytään aikaan, jolloin väriä ei noin vain saanut lähikaupasta vesivärinappina, vaan sitä noudettiin joskus päivämatkojenkin päästä. Aikoinaan väriaineet olivat kalliita ja yksi jopa kalliimpaa kuin kulta. Luennolla seikkaillaan niin kuninkaallisten hovien loisteessa kuin merirosvojen mukana rämemaillakin. Värien historia on täynnä merkillisiä anekdootteja, etuoikeuksia, sääntöjä ja kieltoja sekä värin voimaan liittyviä uskomuksia, mutta myös ilmaisuvoimaa ja kauneutta, joka ei ole kadonnut ajan kuluttamanakaan.

Sanoja sävyistä - sävyjä sanoista

Aamutuimaan tuli muutamakin meili samasta asiasta - värien sävyistä ja sävynimistä.

Väreihin perehtymättömälle voi välillä olla hankala selittää, että jonkun tuotemerkin kobolttisininen öljyväri voi olla ihan eri sävyinen kuin toisen tuotemerkin kobolttisininen öljyväri, vaikka periaatteessa koostumus onkin aivan sama. Pigmenteissä itsessään värisävyyn vaikuttaa aina sen kemiallinen koostumus: esim. koboltinsiniset ovat värejä, joissa sininen väri tulee koboltista, mutta sävy voi vaihdella hyvinkin paljon sen mukaan, mitä muita mineraaleja pigmenttiin on sekoittunut. Luonnonpigmenteissä värisävyt vaihtelevat rajustikin, koska mineraaleihin sekoittuneita epäpuhtauksia on melkein mahdoton irrottaa - ainakaan kustannustehokkaasti. Mutta synteettisissä väreissä epäpuhtaudet saadaan pois ja lopputuloksena on puhdas pigmentti, joka yleensä on vuodesta toiseen tasaisesti saman värinen.

Puhdas synteettinen pigmenttikään ei välttämättä silti päädy kaupan hyllylle samanvärisinä maalituotteina. Jos pigmenttitehtaalta lähtee kaksi samanväristä pönttöä pigmenttiä eri maalitehtaisiin, lopputulos todennäköisesti poikkeaa toisistaan, vaikka itse pigmentti olisi prikulleen sama. Maalitehtaat käyttävät erilaisia sideaineita ja myös täyteaineiden laatu ja määrä vaikuttaa siihen, minkä värisenä pigmentti lopulta tulee tuubista ulos.

Myös yksinkertaisesti se, kuinka hienoksi pigmentti on jauhettu, vaikuttaa värisävyyn, etenkin aidossa ultramariinissa ero on huomattava.

Tämän lisäksi kauppojen hyllyltä löytyy myös sävyvärejä. Koska monet aidot pigmenttivärit ovat kalliita tai hankalasti käsiteltäviä, tai värin ominaisuutta muuten vain parannetaan, niitä korvaamaan on tehty erilaisia sekoitusvärejä. Suomenkielellä harvoin tätä eroa painotetaan, mutta jos katsoo tuubien alkuperäisiä merkintöjä, niistä voi lukea vaikka umbra ja umbra hue. Englanninkielisissä värituubeissa yleensä hue tarkoittaa maaliainetta, jonka väri tulee kahden tai useamman värin sekoituksesta. Tämä ei tarkoita, että sekoitusväri olisi välttämättä huonompi - se voi olla ominaisuuksiltaan jopa parempikin - mutta nimityksissä se on hieman harhaanjohtava.

Ja jotta pakka menisi oikeasti sekaisin, valmistajat myös käyttävät nimiä aika holtittomasti - niihin ei oikeastaan ole mitään varsinaista säännöstöä. Sekavan nimiviidakon avuksi on luotu erilaisia luokitteluita, joista kansainvälinen Colour Index on pigmenttien kohdalla se luotettavin (hieman sama asia kuin Pantone painovärimaailmalle): kaikilla sekoittamattomilla väripigmenteillä on oma CI-numeronsa. Ammattilaistaiteilijaväreihin on yleensä merkitty pakkaukseen CI-numerolla, mistä väristä on kysymys; jos kyseessä on sekoitusväri, CI-numeroita on kaksi tai enemmän.

Epätäydellinen, mutta tärkeimmät pigmentit sisältävä CI-numerolistaus löytyy Colorian sivuilta osoitteesta: http://www.coloria.net/org/indeksi.htm

PotatoPrint Festival 2011

Kuudes kansainvälinen pottupainofestari pidetään 12.-14.8.2011 Järvassa, Virossa. Tämän vuodena on Kiri; muinaissana tarkoittaa kuvioita, kuviointia, kirjaimia, fontteja ja kirjoitusta. Festareiden työpajat liittyvät edellämainittuihin ja lisäksi paikan päällä painetaan pottukuvioilla luonnonvärejä niin kankaisiin kuin seinäpapereihin. Tarkempi ohjelma löytyy festarin omalta sivulta: http://www.printpotato.pri.ee/home.html