Läheiseltä pellolta kerättiin lupiineja. Viskasin sellaisenaan kattilaan ja lanka alkoi värjäytyä jo kylmänä.
Tuloksena oli hyvin erilainen vihreä, mitä normaalisti kasveista saa. Kun langat riippuivat puskan edessä, ne olivat kuin täydellisessä suojavärissä ja vaikuttivat aivan samanvärisiltä kuin taustan kasvillisuus. Valokuvassa eivät. Valehtelevatko silmäni vai kameran linssi?
Samaiset lupiinit keittön lattialla.
Lähiniityltä poimittiin myös ohdakkeita, koiranputkia ja kurjenpolvia ja takapihalta niittynätkelmää ja muutamia muita kasveja, jotka säästin kotiin viemisiksi.
Koiranputki.
Kurjenpolvi.
Vasemmalta oikealle: koiranputki valkoiselle + harmaalle; ohdake (hyvin vähän) valkoiselle; kurjenpolvi harmaalle + valkoiselle; lupiini valkoiselle
5 kommenttia:
Aivan ihanannäköisiä lankoja. Tuo kuva, jossa ne ovat kaikki vierekkäin, kuinka kauniisti värit sointuvatkaan toisiinsa.
Kiitos kehuista. Olin piiitkän viikonlopun Rymättylässä, jossa syntyi lisää erinäisiä lankakokeiluja. Tarkoitukseni on niistä blogata, kunhan pääsen takaisin päiväjärjestykseeni.
Luonnonväreissä tuntuu tosiaan olevan sellainen ominaisuus, että värit miltei poikkeuksetta sopivat toistensa seuraan. Tuo lupiinin vihreä väri on tosin luonnossa niin voimakas - melkein neon - että se jo vähän kummastuttaakin.
Mitä puretetta käytit lupiinivärjäyksessä?
Puretteena käytin pelkkää alunaa - mutta tarkkaa määrää en osaa sanoa, kun teen näitä aina vähän summittaismitoille. Veikkaan n. 10% langan painosta.
Hei!
Olen sienivärjäri. Mutta kerran kuitenkin raastoin kukkapenkistäni syksyiset lupiininlehdet väripataan ja sain aikaiseksi väriä, joka oli mielestäni niin neonkeltaista, että taisipa kasveillavärjäämiseni jäädä sikseen juuri siitä syystä. Se väri ei ollenkaan sointunut sienillä värjäämieni lankojen joukkoon.
Lähetä kommentti