Chronometric on ilmaiseksi ladattavissa oleva selain, joka näyttää, millaiselta tämä normaali näkymä näyttää värisokean silmin:
Noin kahdeksan prosenttia miehistä ja kolmisen prosenttia naisista kärsii jonkinasteisesta "värien vajaanäöstä". Monilla värisokeus on niin heikkona, että monet elävät elämänsä läpi huomaamatta sitä - mutta osalla värisokeus haittaa merkittävästi arkipäivän värikoodatusta elämästä selviämistä.
Etenkin graafisille suunnittelijoille Chronometric-selain on loistava apu, mutta kyllä muillekin tekee hyvää nähdä, millaisena maailma voi näyttäytyä.
Itseäni hieman häiritsee lataussivuston ääretön simppeliys: tekijöistä ei ole mitään tietoa; mutta ainakin verkossa palaute on ollut positiivista, joten tuskimpa tässä mitään virusta on mukana...
Grey is out. Gloom is gone. It’s time to live our lives in colour. - Harmaa on out. Synkkyys on poissa. On aika elää elämämme väreissä julistaa Let's Colour -projektin sivu. Projektin takana ovat maalimerkit Dulux, Dulux Valentine, Coral ja Marshall ja hienovaraisena missiona levittää väri kaikkialle maailmaan - to spread colour all over the world.
Huolimatta projektin ilmiselvästä mainosarvosta, se suorastaan houkuttelee. Yhteisömedioita hyväksi käyttäen projekti etsiytyy reaalimaailman yhteisöihin, kehottaa ottamaan pensselit tassuun ja yhdessä maalaamaan tylsän värinen aika jollain kirkkaalla värillä. Kieltämättä Flickrstä löytyy aika hienoja esimerkkejä - ja hauskuutta ennen kaikkea. Ja projektin blogista www.letscolourproject.com/blog kaikenlaista muutakin värikästä!
Järjestyksessään viidenneet pottupainofestarit järjestetään 13.-15.8.2010 Laupassa Virossa. Mukaan mahtuu 30 ihmistä; ennakkotietoja tai -taitoja ei tarvitse. Alla tiedot enkuksi ja linkki tapahtumaan!
[Yksityiskohta Mirja Majevskin kuvasta
*5th International Potatoprint Festival August 13-15th 2010 Laupa village, Türi parish, Järva county, Estonia
We expect 30 participants, prior registration required. Everyone is welcome to register on "first come, first served" basis, no limitations regarding age, education, gender, nationality, etc.
Registered participants will be granted catering and accommodation. Not registered participants are also welcome to print and/or watch in case they organise their own accommodation and catering.
All necessary equipment for printing (potatoes, carving knives, papers, paints, textile, brushes, sponges, pencils, pens, etc.) are available on the spot. We also have textile paints for printing, you are welcome to bring your own textiles or clothing for that purpose. Also all creative solutions involving print, potatoes or environment are welcome! Land art, performance, photos, etc. can be made. If additional equipment needed for executing your ideas, please bring it with you.
Mettumaariksi koristetaan piha, paraiten portaan kumpiki puoli, koivuilla. Tytöt sitovat (binda) mettumaari-aattona, tutkiakseen onnensa kohtauksia seuraavan vuoden alla. Tämä sitominen käy yleisellä tavalla. Kasvavia olkia katkaistaan solmujen yläpuolelta. Sitte sidotaan oljen ympäri erivärisiä lankoja. Joka värillä on muka merkityksensä. Mettumaari-aamuna menee tyttö sykkivällä sydämellä tulevaisuuttansa näkemään. Usein eivät löydä langan merkkiäkään, sillä poikain työ on aattoiltana niitten vakoileminen ja hävittäminen. Jos kaikki on paikoillaan, niin sanoo langan värin merkitys siinä sitomisessa, jossa oljen sydän on hiukan kasvanut, tyttöparan vuoden onnen. Vehnäinen lanka merkitsee rakkautta, vaaleanpunainen kruunua, sininen uskollisuutta, punainen rehellisyyttä, sinervä rikkautta, keltainen rukkaisia, valkoinen ruumista ja musta surua.
Johan Reinhold Aspelin: Kertomus Maalahden pitäjästä. Asukkaat toiminensa. Suomi, n:o 6.1866.
- Kesän parhaat värit löytynevät luonnosta... Hyvää juhannusta!
The Open Colour Standard -projektin tavoitteena on luoda kaikille saavutettavissa oleva, ilmainen ja globaali väristandardi. Painoteollisuudessa on käytössä melko laajasti Pantonen rekisteröimät spottivärit, joiden käyttöä ei ole saanut esim. verkon ilmaisjakeluohjelmiin upotettua - tällä hetkellä spottivärien käyttö F/LOSS-grafiikkaohjelmissa (eli free- ja open source -ohjelmissa) on käytännössä. Tällä hetkellä hankkeen kohderyhmänä on kaksi porukkaa: spottivärejä työssään käyttävät design- ja painoalojen ammattilaiset sekä tutkijat, jotka tällä hetkellä käyttävät tutkimustyötään yksityisiä (eli rekisteröityjä, lisensoituja ja maksullisia) värimäärittelystandardeja.
Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekäkoko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.
Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18 Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39). Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.
Työnäytökset: klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17) klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä? klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä. klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia
Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia! Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta
Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.
Paitsi että vanhoista kasvinnimistä löytyy joitakin tosi mielenkiintoisia juttuja, luettelon yhteydessä on myös tietoja kasvien hyötykäytöstä. Värjäämismainintoja on vain muutamia (ne on merkitty Coloriastossa julkaistuun artikkeliin lihavoidulla punaisella värillä):
Kelta, Keltoja, Jor., Teisk. (myös Keltakaunis), Äht, Artj.,Loht., Heinj.j C. Maan kelta, pm, L., Lycopodium complanatum, Färg-Lummer Riis r., Eurj., Törnr. Vareksen varpaat, Mänts., Lauk., Saarj., Piel. Virveli? Haartm. (annotinum). Tämä on ympäri maan siitä tuttu, että sillä kellataan (painetaan keltaista). Kun sinistä ja öljyä pannaan sekaan, saadaan viheriäistä.
Kelta k., Sääm., Parikk.> Hn., Anthemis tinctoria, Gulkullor, Färgkullor Keltanen, Keltasia, pm., Piel. Päivän kakkara, (en.) Raut. Päivän kakare, Piel. Punainen Päivän kakkara, Fleinj., Sakk. Harjan silmä, Tili. Vuohen silmä, Raut. (k. Nappi k., Papin k.), Kuop. Ploomun- t. Loomun k., pm., Kiv. Sauramen, -man k. (oikeen: Saaronin kukka), Kiv. Soaramen A.,Raut. (k. Pääskyn k.). Heinjoella kellataan näin: langat kuivataan, sitte huhmaressa survotaan Kellat hienoksi kun jauhoja, keitetään ja pannaan happanemaan, ruisjauhoja sekaan. Sitte, kun on hapanta, sinne pannaan langat pari kolme yöksi ja keitetään uudestaan koivun lehdillä taikka Päivän kakkaroilla - "niin ei lähe se keltainen". Tämä lankojen keltaminen ei ole tavallinen Viipurin läänin Savakoilla, vaan ainuvastaan Äyrämöisillä.
Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.
Ilmeisestikään värimorsinko ei ole ollut enää suuri hitti, sillä kirjassa mainitaan vain Tillanzin maininta, eikä mitään sen käyttämisestä värjäämiseen:
Kirjasta löytyi myös suhteellisen mielenkiintoinen anekdootti suomalaisesta kahvista;
Kohvi papu, t. Kahvipapu, mp., Lupinus angustifolius ja linifolius. Karvas-papu, M. jm. Tätä papua istutetaan talonpojilta jo paljo ja luullaan olevan oikiata Arapian kohvetta; yhtä hyvältä monen mielestä taitaa maistuaki. Merkillistä on että Karjalaiset ja Viipurin puoliset tätä ainetta nimittävät niin ikään kun Arapialaiset itse kotonansa nimittävät sitä mailman mainiota papua, se on: Kohviksi, vaikka koko Europa sitä on kääntänyt kaffeksi. — Herrasväet Suomessa huviksensa huoneessansa kasvattavat toista kasvua: Ricinus communis, jota moni heistä luulee oikiaksi Kohviksi.
- Ensinmainittu Lupinus angustifolius on sitä miltä kuulostaakin: sinilupiini (Lupinus linifolius -lupiinin hyväksytty nimi puolestaan on nykyään Lupinus angustifolius subsp. reticulatus (Desv.)Arcang. - samaa sorttia kumminkin); Ricinus communis puolestaan on risiini, jonka pavut ovat tuhansia kertoja myrkyllisempiä kuin syanidi. Eivätkä ne lupiinitkaan taida kaikkein terveellisimpiä olla... Pistää vähän miettimään...
Toisaalta, myös tämän kirjan sisältöön pitänee suhtautua lievällä varauksella muutenkin. Kirjoittaja on kommentoinut väliin mm. Salava, Add., Joku paju. Me ei ole ikänän kuullut jotakuta puuta näin nimitettävän, arvasimmeki jo sentähden valheeksi koko sen nimen.
Aikomukseni oli kirjoittaa Euroviisujen kunniaksi juttu Euroviisujen väriaiheisista kappaleista kautta aikain, mutta kuinka ollakaan: värit eivät ole olleet ihan hirmuisessa suosiossa Euroviisuissa, ainakaan kappaleiden nimissä. Voittajakappaleista en löytänyt yhtään väreihin viittaavaa laulun nimeä! Omaa pikaista tutkimustani rajoittaa suuresti se, että aikanaan laulukisailuun ei saanut ilmeisesti osallistua kuin oman maansa kielellä, eivätkä kaikki valtakieliä suosi vieläkään - ja Euroopassa näyttää olevan aika paljon kieliä, joista en ymmärrä mitään. Täydentävät ja korjaavat kommentit ovat siis enemmän kuin tervetulleita.
Joitakin värihittejä sentään löytyy.
Italian 1958 kolmanneksi sijoittunut Nel Blu Dipinto Di Blu (Siniselle maalattu sininen?) on huomattavasti tunnetumpi nimellä Volare, jolla se suorastaan sinkosi suuren yleisön suosioon.
Seuraavalla vuosikymmenellä Wienissä 1967 Luxemburgin Vicky sijoittui neljänneksi laulullaan L'amour Est Bleu (Rakkaus on sininen).
Kaksi vuotta myöhemmin Madridissa Italian Iva Zanicchi sijoittui mahtipontisella kappaleellaan Due Grosse Lacrime Bianche (Kaksi suurta valkoista kyyneltä) häntäpäähän kolmanneksitoista - tuolloin osallistujia oli yhteensä kuusitoista.
Valkoisella jatkettiin myös seuraavana vuonna 1970 Amsterdamissa, kun Ranskan Guy Bonnet sijoittui neljänneksi kilpailussa kappaleella Marie Blanche (Valkoinen Maria).
...ja sama värilinja jatkui 1971 Dublinissa kun ruotsalainen Family Four kipusi kuudenneksi kappaleellaan Vita Vidder (Valkoiset syvyydet? Valkoiset lakeudet?)
Sinivalkoinen magia päättyi vasta Haagissa vuonna 1976, kun Portugalin Carlos do Carmo esitti kappaleen Uma Flor De Verde Pinho (Vihreä männynkukka?) - ja jäi kohtuullisen kunniallisesti sijalle 12 (18 kilpailijasta).
Katri-Helena palautti kisat takaisin sinivalkoiselle linjalle Jerusalemissa vuonna 1979, kun Katson Sineen Taivaan sijoittui kisassa neljänneksitoista (tai toisin sanoen kuudenneksi viimeiseksi).
Vuonna 1981 Dublinissa Saksa melkein-voitti (eli sijoittui toiseksi) Lena Valaitisin esittämällä kappaleella Johnny Blue. Miten tuntuu siltä, etten ole koskaan kuullut tuota saksankielistä alkuperäisbiisiä vaan aina sen englanninkielisen - tai Katri-Helenan suomenkielisen? Väärin kuullut lyriikat -sivulla joku hieno yksilö on raportoinut kuulleensa kappaleen sanat väärin Pluu, pluu, plutsatipluu...
Vihdoin vuonna 1984 Luxemburgissa sveitsiläinen Rainy Day kysyi Welche Farbe Hat Der Sonnenschein (Mikä on auringonpaisteen väri) ja sijoittui sillä ansaitusti sijalle 16 - eli neljänneksi viimeiseksi.
Seuraavan kerran värit - tai oikeastaan mustavalkoisuus - pomppasi esiin vasta 1990 Zagrebissa, kun Ranska tuli toiseksi Joelle Ursullin esittämällä kappaleella White And Black Blues. Mutta tätäpä videota ei olekaan YouTubessa nähtävissä!
Uudella vuosituhannella palattiin väriin - kuinka ollakaan: siniseen. Kööpenhaminassa 2001 venäläinen Mumiy troll sijoittui kilpailun paremmalle puoliskolle Lady Alpine Blue -kappaleella.
Näiden supervärikkäiden kappaleiden lisäksi silmiini osui myös yksi sininen bändä: Blue Danube (Sininen tonava) päätyi kappaleellaan Du Bist Musik kahdeksanneksi Haagissa 1980. Tämän saatte itse tubettaa, jos tarpeeksi kiinnostaa.
Mikäli olen oikein osannut Euroviisuja tulkita, niin ensimmäiset kaksikymmentä vuotta - tai oikeastaan koko Euroviisut, jos ei lasketa yhtä vihreää, yhtä mustavalkoista ja yhtä yleisväristä syrjähyppyä - on laulettu Suomen sinivalkoisissa väreissä! Vaikka ei se enne näköjään kuitenkaan ollut :)
Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekä koko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.
Lisää väriä! -luentopäivä torstaina 10.6. 2010 klo 10-16 Kansalaisopiston luentosali (Jyväskylän kaupunginkirjasto, Vapaudenkatu 39–41) . Luentopäivä tarjoaa katsauksen luonnonvärien historiaan sekä tämän päivän käyttömahdollisuuksiin. Luennoitsijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja lähestyvät luonnonväriteemaa monipuolisesti eri näkökulmista.
Ohjelma: klo 10 Päivi Hintsanen: Värikäs historia klo 11 Panu Kaila: Perinnemaalit (lounas/kahvitauko) klo 13 Tom Michelsson: Perinnetapetit klo 14 Katri Kuusk: Kartulitrüki Festivaal klo 15 Ulla Lapiolahti: Luonnonvärien käyttömahdollisuudet tekstiileissä
Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18 Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39). Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.
Työnäytökset: klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17) klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä? klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä. klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia
Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia! Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta
Molemmat päivät ovat maksuttomia ja yleisölle avoimia.
Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.
Kuulin viime viikolla, kun joku kaupassa ihmetteli ystävälleen ulkomailla maatalo-B&B:ssa syömäänsä voita ja epäili sitä pilaantuneeksi, kun se oli melkein valkoista. Lieneekö ollut oikeasti pilaantunutta, vai rehellistä värjäämätöntä "talvivoita". Entisaikaan, kun voi kulki vähän pienemmän tuotantoprosessin läpi eikä tuoretta heinää ollut talvisaikaan saatavilla, kunnon kesävoi oli keltaista ja maukasta, mutta talvisaikaan voi oli todellakin väriltään melko vaaleaa (ja ilmeisesti myös vähemmän maukasta). Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että kesällä karja sai tuoretta karoteenipitoista syötävää niityn täydeltä. Myöhemmin, kun keksittiin keino säilöä heinää tuoreena, voi alkoi olla kesäistä myös joulupöydässä.
1800-luvulla pienten maitotilojen isäntiä kuohutti voin ja juuston väärentäminen värjäämällä: värin muuntelu nähtiin monissa paikoin lähinnä petollisena toimintana, vaikka lehdissä kuinka kirjoiteltiinkin siitä, kuinka voin ja juuston värjääminen oli jo aivan yleistä maailmalla ja keinon tarkoituksena oli nimenomaan lisätä tuotteen houkuttelevuutta ja edistää myyntiä, eikä suinkaan harhaanjohtaa ihmisiä tai väärentää kilpailutilannetta. Hetken saivat pienet meijerit ja maitotilat opetella annaton käyttöä voin ja juuston värjäyksessä, kun jo iski toinen uhka: kaiken maailman rasvoista sekoitetut margariinit. Suomelle voi oli melko merkittävä vientiartikkeli ja sitä arvostettiin "sekoituksista puhtaana" laatutuotteena, joka siis oli silkkaa itseään - eikä esimerkiksi sisältänyt talia.
Petollisen margariinin problematiikasta kirjoitettiin mm. 27.1.1892 Aura-lehdessä (21) julkaistussa Margariinitehdas Suomeen -jutussa. Siitä muutamia katkelmia:
useilla seuduilla ulkomailla on ruwettu keinotekoisesti walmistamaan halpa-arwoisempaa woin kaltaista leiwän särwintä kun woi on ollut liian kallista köyhän kansan ostaa. On käytetty palmujen hedelmistä keittämällä saatua raswaa n s. palmu-woiksi mutta enenn kaikkea eläinten raswoja,talia, ihraa ja muita semmoisia. Margariinin nimellä näitä tehtaissa walmistettuja raswoja on sitte myyty. Margariinitehtaiden tuotteet owat joka paikassa koetettu aina walmistaa niin yhdennäköiseksi kuin suinkin tawallisen meijeriwoin kanssa joka ei olekkaan mikään waikea asia, sillä käytetäänhän meijerissäkin keltaista woin wärjäysainetta että woi aina tulisi saman wäriseksi eikä kirjawaksi. Murtta margariinin walmistamisella yhdennäköiseksi kuin woi tawallisesti on, on toinenkin ihan silminnähtäwä tarkoitus, nimittäin se, että waromaton ostaja kaupassa narrataan ostamaan sitä siinä luulossa, että hän ostaa woita.[...]
[...] joku wuosi sitten nousi Pohjois-Saksassa meijerinomistajain puolelta oikea myrsky margariinin walmistajia wastaan. Tähän ei ollut syynä niin suuressa määrässä kilpailu halwemilla hinnoilla kuin epärehellinen kilpailu margariinin puolelta. Ihminen syö ruoka-aineita jotka owat monen näköisiä wäriltään, ja wäri on siis siwuseikka. Senpä wuoksi meijerien omistajat wattiwat ankaruudella ettei margariinia saisi millään muotoa walmistaa saman näköiseksi kuin woi, waan se olisi wärjättäwä punaseksi taikka siniseksi ettei sitä kukaan erehdyksessäkään ostaisi woin asemesta. Mutta margariinin walmistajat taisteliwat yhtä wimmatusti saadakseen eelleen käyttää samaa keltawäriä kuin woinwalmistuksessakin käytetään, toisin sanoen tehdä mahdolliseksi margariinin sekoittamista woihin tai suorastaan myymistä woin sijasta ilman että sitä jokainen heti huomaisi. Tuossa keltaisen wärin asiassa lienewät margariinitehtailijat päässeet woitolle koska woin ja margariinin wälillä wieläkin on sama wihollisuus kilpailussa. Toinen kokee säilyttää mainettaan puhtaana, toinen tahtoo tunkea kauppaan woi ulkomuodon ja jos mahdollista nimenkin warjolla.
Jokohan tuohon margariinin ehdotettuun siniseen väriin olisi reilun sadan vuoden aikana ehtinyt tottua?
