Ja maailma pelastuu... punariisillä!

Syötävä sienikasvusto Monascus purpureus on Aasiassa - erityisesti köyhemmillä maaseutualueilla yleisten - käyttämällä tehtyjen riisi- ja nuudeliannosten punaisen värin aiheuttaja. Sienen väri vaihetee oranssinkeltaisesta hyvin kirkkaaseen punaiseen tai purppuran punaiseen riippuen mm. viljelyalueen happamuudesta ja muista maan ravinteista. Punaista riisiä - tai sen aiheuttamaa Monascus purpureus -sientä - on myyty länsimaissakin terveystuotteena: sen on uskottu vaikuttavan esimerkiksi kolesteroliarvoihin.


Nyt on keksitty tapa, kuinka kyseinen sieni pystyy auttamaan vitamiini A:n puutostilassa, mikä on erityisen akuutti ongelma Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Vitamiini A:n puute aiheuttaa mm. sokeutta ja lisää erilaisten infektiotautien vaaraa ja kuolleisuutta. Geenitutkija Daniel Skinner (Agricultural Research Service) sai ajatuksen korvata sienen pigmenttiä muodostavat geenit kahdella muista lajeista saatavalla betakaroteenia muodostavalla geenillä. Elimistö muuttaa betakaroteenin A-vitamiiniksi - joten näin köyhän väestön A-vitamiinin tarve olisi turvattu. Tutkijat uskovat, että oikeissa olosuhteissa Monascus-sieni kykenee tuottamaan yhtä paljon betakarotiinia kuin porkkana.

Red Fungus Turned Orange May Help Tackle Vitamin Deficiency (ScienceDaily 10.5.2009)

Punainen tukka ja musta nenä

Muutama päivä sitten lykkäsin Coloriastoon pari niin kummaa juttua, että pakko vähän lainata ja referoida.

Hiusten väriä käsittelevässä pikkujutussa Hair Dyes (Scientific American 23, 22.2.1851) kerrotaan seuraavaa:

Red heads are foolishly abominated in no country more than our own. The prejudice is no doubt inherited from our English and Irish ancestors, who had such a hearty hatred of the Danes - the red-haired race. They had felt the iron hand of Denmark, and it was held to be a most unlucky event to meet a red-haired man first in the morning, but above all, a year's misfortune to meed a red-haired man first on New Year's Day.

Mikäli oikein käsitin, niin samassa jutussa kerrotaan myöhemmin, että eri kansallisuudet ovat luontaisesti erivärisiä, esimerkkinä mm. puna(tukka)iset suomalaiset!

Black Noses (Scientific American 17, 10.1.1852) puolestaan kuuluu löyhästi käännettynä näin:

Kentuckyn lainsäädännössä on määrätty seuraavaa: rangastuslaitoksen pitäjän on hankittava sellaista mustaa kemiallista väriainetta, että se värjää ihon pinnan täysin mustaksi, niin ettei sitä voi pestä pois tai muulla tavoin muuttaa, kunnes aika sen pois kuluttaa ja luonto tuottaa uuden orvaskeden tai ihon pinnan; ja tällä väriaineella hänen pitää maalaaman jokaisen tuomitun nenä läpeensä mustaksi ja uusia käsittely tarvittaessa pitääkseen nenät mustina, kunnes kuukausi ennen tuomion loppumista käytäntö lopetetaan, jotta luonto ehtii palauttamaan nenän alkuperäisen sävyn, valmistaen omistajansa toisen astumisen maailmaan.

Vaaleanpunainen perjantai

Johan nyt on maailma vaaleanpunaiseksi yltynyt. Pinkkiblogit pinkblog.org ja pinkblog.net esittelevät vähän vinkeämpiä nykyajan gadgetteja vaaleanpunaisista läppäreistä pinkkeihin puhelimiin siinä missä Make Mine Pink -sivusto tarjoaa ikkunoita yltiöüberromanttisille hattaranmakuisille sivuille, joista voi hankkia kaikkea mahdollista elämänsä vaaleanpunaiseksi värittämiseen. Ja tietenkin voi osallistua myös vaaleanpunaisiin perjantaipäiviin sivulla www.makeminepink.com/pink-friday - jonka merkeissä shoppaillaan vaaleanpunaisesti.

Jos vain haluat tunnustaa vaaleanpunaista väriä ostamatta yhtään mitään, voit aina liittyä vaaleanpunaisen faniksi imagine the world in pink - the PINK fanlisting, v3 -sivulla.

Cantonin fosfori

[John Canton, National Portrait Gallery, Lontoo / tuntematon maalari]

Fosforituotteet ja muut itsevalaisevat materiaalit ovat aina kiehtoneet minua, joten aiheesta ei heti pääsekään eroon, vaikka eivät välttämättä väriin suoranaisesti liittyisikään...

Aineiden fosforenssi, eli joidenkin aineiden luminenssi lyhyelle valolle altistumisen jälkeen, oli huomattu jo varhain, mutta aihe ei jostain syystä kiinnostanut kovasti tieteilijöitä ennen kuin italialainen alkemisti Vincenzo Cascariolo löysi vuonna 1603 Mount Padernolta "Bolognan kiven" (bariumsulfidi), josta syntetisoi itsevalaisevaa ainetta. Itsevalaisevaa kiveä luultiin aluksi jopa kaiken kullaksi muuttavaksi viisasten kiveksi. Tämän jälkeen keksittiin useita aineita, jotka alkoivat valaista mm. joko valolle tai kuumalle altistuttuaan ja näistä alettiin yleisesti puhua nimellä fosfori (φωσφορος [fōsforos] - valon kantaja). Niiden yleinen ongelma oli se, että niiden valoisuus oli heikkoa ja hävisi pian, parin tunnin sisällä. Myös efekti hävisi melko pian esineestä.

Brittiläinen fyysikko John Canton (1718-1772) oli kutojan poika, joka päätyi lopulta Lontoolaisen koulun johtajaksi - ja Royal Societyn jäseneksi. Canton oli Englannissa ensimmäinen, joka kokeellisesti vahvisti Benjamin Franklinin olettamuksen salamasta ja sähköisyydestä. Hän teki useita sähköön liittyviä löytöjä ja keksintöä ja lisäksi hän keksi mm. uuden tavan valmistaa keinotekoisia magneetteja.

Vuonna 1768 Canton keksi luonnon fosforisoivan materiaalin, joka myöhemmin tunnettiin nimellä "Canton's phosphorus". Canton valmisti fosforisoivaa ainetta kalsinoimalla osterinkuoria rikillä. Ilmiötä ei ole kuvattu kovin monessa fosforia tai itsevalaisevia materiaaleja käsittelevissä lähteissä, koska vaikutus on kohtuullisen pieni.

Canton's phosphorus is made by calcining oyster-shells in the open fire for half an hour; after which, the whitest and largest pieces are selected, mixed with about one-third their weight of flowers of sulphur, pressed into a crucible with a closely-luted cover, and heated red hot for an hour. // [Cantonin fosforia valmistetaan kalsinoimalla osterinkuoria avotulella puolen tunnin ajan; jonka jälkeen valitaan valkoisimmat ja suurimmat kappaleet, sekoitetaan hyvin hienoksi jauhettuun puhtaaseen rikkiin, jota on yhden kolmanneksen verran painosta, puristetaan tiiviskantiseen astiaan ja kuumennetaan tulikuumaksi tunnin ajan.]
- John Henry Pepper: The Playbook of Metals (1861)

4335. Canton's Phosphorus. Put calcined oyster shells in layers, alternately with sulphur, and heat strongly in a covered crucible for an hour. This is also luminous in the dark after exposure to the sun. // [Laita kalsinoituja osterinkuoria kerroksittain rikin kanssa ja kuumenna voimakkaasti kannellisessa astiassa tunnin ajan. Tämä on myös hohtavaa pimeässä valolle altistamisen jälkeen.]
- William B. Dick: Encyclopedia Of Practical Receipts And Processes (1872)

Cantonin itsestään valaiseva kalsiumsulfidi ei ollut ainoa lajiaan; "Hombergin fosfori" oli kalsiumkloridia ja "Balduinin fosfori" kalsiumnitraattia. Nykyään fosforilla ei enää viitata kaikkiin fosforisoiviin aineisiin, vaan se on alkuaineen nimi.

Mysteerinen vihreä pigmentti

Etsiskelin tietoa renessanssiajan väreistä, kun törmäsin neljän vuoden takaiseen uutiseen aikanaan käytetystä - tai pikemmin käyttämättämästä - vihreästä pigmentistä. Sen mukaan vanhojen mestareiden, kuten Frans Halsin, Raphaelin ja Titianin maalauksissa on otaksuttu olevan vihreänä pigmenttinä kupariresinaattia, mutta hollantilaisen taidehistorioitsija Margriet van Eikema Hommesin tutkimus väittää toista. Van Eikema Hommes tutki tuolloisten taiteilijoiden teosten lisäksi myös heidän vanhoja maalireseptejään sekä kokeili valmistaa vihreää maalia.
Jutun mukaan maininnat kupariresinaatista vihreänä väriaineena nousivat puheenaiheeksi vasta 1914, kun Laurie-niminen kemisti löysi kaksi vihreän maalin ohjetta, joissa molemmissa vihreää maalia oli valmistettu liottamalla espanjanvihreää lämpimään vernissaan (mäntybalsamiin) ja synnyttämällä siten kupariresinaattia. Jälkeenpäin on kuitenkin huomattu, että nämä kaksi ohjetta oli tarkoitettu lasille, metallille sekä huonekalujen maalaukseen, ja että paneelille tai kankaalle maalaamista varten oli omat ohjeensa. Van Eikema Hommesin tutkimus osoitti, että vihreää väriä valmistettiin sekoittamalla hyvin hienoksi jauhettua espajanvihreää kylmään öljyyn tai vernissaan - missä tapauksessa ei kuitenkaan synny kupariresinaattia.

Tosin, löysin Laurien uudemmasta kirjasta tällaisen tekstin, joka kertoo hänen tutkineen nimenomaan tutkineen kuvitettuja käsikirjoituksia:

When engaged in the examination of the pigments used on illuminated manuscripts, I found a green which apparently is a resinate of copper made by dissolving verdigris in a pine balsam and which is permanent. If I am right in supposing that this green was used by Van Eyck and his followers, it may have been used by taking the sticky solution of the green in the pine balsam and emulsifuing with a little egg and oil so as to make a workable medium. Such a mixture is opaque when first painted out, but turns transparent on drying. Or the green balsam may have been dried and ground and used as a pigment, so that even if we take the use of this green as proved, it does not prove the use of a balsam varnish in actual painting.
- Arthur Pillans Laurie: The Painter's Methods and Materials. Courier Dover Publications, 1967.

Alkuperäisen van Eikema Hommesin tutkimusuutisen voi käydä lukemassa täältä: Green pigment in old masters a myth (Dr Margriet van Eikema Hommes, Innovations Report 17.3.2005)

Pukaran värjäysviikko 22.6.-26.6.2009

Batik-taiteilija Sirpa Hasa järjestää vahabatiikkikursseja Konneveden Pukaralla juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Kokeile vahabatikin jännittäviä värjäystekniikoita!
Tervetuloa kokemaan kiehtovia värejä ja kuvioita, oppimaan uutta sekä
viihtymään kauniin luonnon keskellä taiteilijakodissa Konneveden Pukaralla.
Ohjaajana batik-taiteilija Sirpa Hasa.

Batikin aakkoset
Ma-ti 22.-23.6.
- kaksipäiväinen tutustuminen vahabatikin tekniikoihin
- oman batikkankaan suunnittelu, vahaus ja värjäys
- Hinta 125 €, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

Batikin jatkokurssi
Ke-pe 24.-26.6
- kolmepäiväinen kokeilullinen kurssi batikin perusteet hallitseville
- uusien mahdollisuuksien etsimistä, leikkiä väreillä ja kuvioilla
- Hinta 180 €, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

Opetusta on 6 tuntia päivässä klo 10-17. Iltaisin mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn.

Kurssille mukaan tarvitset pestyä ja silitettyä kangasta, t-paitoja tai tyynyliinoja oman tarpeesi mukaan. Soveltuvat materiaalit ovat pellava, puuvilla, viskoosi ja silkki. Lisäksi tarvitset rennot työskentelyvaatteet ja iloista mieltä! Värjäykseen tarvittavat välineet löytyvät paikan päältä.

Värjäysaineet (vaha, väriaineet, kemikaalit) maksat erikseen käytön mukaan.

Ilmoittaudu ja kysy lisää 15.6.2009 mennessä!

Yhteystiedot:
Sirpa Hasa
Pukaran Koulu
44300 Konnevesi
puh. 050 3400 666
e-mail: sirpa.hasa@nic.fi

Hehkuva lehmä

[Itsevalaisevaa maalia koskeva huomautus kiinalaisessa kirjassa Xiang-Shan Ye-Lu; otettu kirjasta Phosphor handbook; Shigeo Shionoya, Phosphor Research Society, William M. Yen]

Itsevalaisevien maalien historiassa on mielenkiintoinen pieni yksityiskohta, josta en ole onnistunut löytämään tarkkaa - tai varmaa - tietoa.

E. N. Harveyn kirjassa A History of Luminescence (American Philosophical Society 1957) kerrotaan, että 1000-luvulta peräisin olevassa Zan Ning -nimisen munkin muistiinpanoissa (Xiang-Shan Ye-Lu, kirjoittanut/koonnut Wen Ying) on tarina, jossa kuvataan eräälle Song-dynastian aikaiselle keisarille näytettyä luolassa olevaa kuvaa. Siinä päivällä lehmä vaikutti syövän ruohoa niityllä ja yöllä lepäävän samalla niityllä (eli toinen kuva olisi maalattu tavallisella, toinen fosforisoivalla maalilla). Munkin mukaan yöllä näkyvä väri oli sekoitettu erityisistä helmisimpukoista ja päivällä näkyvä väri oli tehty jauhamalla tulivuoresta rannalle pudonnutta kiveä jauhamalla. Munkin mukaan tieto tuli 140-88 eaa hallinneen Han Wu Din lähettilään Zhang Xianin kirjasta.

Phosphor handbook -kirjasta otettu kuva (alussa) on otettu Xiang-Shan Ye-Lu -tarinasta ja se kuvaa lehmämaalauksen historian. Sen mukaan maalauksen osti upseeri Xu Zhi E ja se annettiin lahjaksi Song-hoville. Seitsemännessä palstassa oikealta lukien aletaan kuvata, kuinka japanilaiset keräsivät helmiäiskuoria Etelä-Japanin rannikolta (kuudennessa palstassa oikealta näkyy paikan nimet). Harvey kuitenkin kyseenalaisti A History of Luminescence -kirjassaan tarinan todenpitävyyden, koska muuta tietoa maalauksesta ei ole löytynyt.

Huolimatta siitä, onko lehmämaalauksen taru totta vai ei, sekä Kiinassa että Japanissa tunnettiin itsevalaisevan maalin valmistus jo ainakin tuhat vuotta sitten. Tiedetään myös, että tuolloin Japanista vietiin Kiinaan vulkaanisista aineista saatua rikkiä, jota on käytetty mm. itsevalaisevan maalin valmistukseen. Muutamat tuon aikakauden maininnan viittaavat jonkin merenelävän kuorien ja erilaisten vulkaanisten materiaalien sekoitusten käyttämisestä pigmenttinä. On hyvinkin mahdollista, että yhdistelmistä on syntynyt fosforisoiva pigmentti, joka kerää päivän voimaa valosta ja sitten sen voimalla hehkuu pimeässä. Itseasiassa vuonna 1768 brittifyysikko John Canton valmisti fosforipigmenttiä rikillä käsitellyistä osterin kuorista. 1800-luvun lopulle tultaessa sveitsiläiset kellonvalmistajat käsittelivät kellotauluja luonnon itsevalaisevilla aineilla, ennen kuin tehokkaammat radiumpohjaiset maalit ottivat vallan (kts. Synkkä valomaali).

Krapista on moneksi! - pajapäivä Kangasniemellä

Turusta Kangasniemeen muuttanut Tiina Leino aloittaa tänä kesänä pajapäivät, joissa mm. värjätään ja huovutetaan!

KRAPISTA ON MONEKSI
Lauantaina 6.6.2009 ja keskiviikkona 17.6.2009 klo 9.30-16.00 Villakas-pajalla värjätään punaista Krapilla.

Tervetuloa viettämään mukava ja kiireetön päivä Hännilän joen rannalla Tuomiojan Tarhan mökillä. Osoite on Pullialantie 39, 51200 Kangasniemi. Kangasniemen keskustasta 8 km Toivakan suuntaan, (vanha tie 4421) opasteet perille.

Päivän aikana tutustutaan värjäyskasveista Krappiin (Värimatara, Turkki) ja kotimaan kasveista Nokkoseen. Opetellaan kasvivärjäyksen työmenetelmät: puretus, värin uuttaminen ja villan värjäys.

Pajapäivän hinta 30 € (sisältää värjäyskasvit, puretteet ja 100 g lankaa). Voit ottaa mukaan myös omia lankoja: Nalle, 7 Veljestä ja 100 % Suomenlampaan villa sopivat luonnon väreillä värjäykseen.

Villakas-blogi löytyy osoitteesta http://villakas.blogspot.com

Villakas-nettisivut ja ilmoittautumislomake löytyy osoitteesta www.villakas.fi

Itsevalaiseva maali

[Kuva: MPK Co / glopaint.com]
Pari vuotta sitten kirjoitin Coloria-blogiin jutun Synkkä valomaali, jossa kirjoitin etenkin radium-maalien käytöstä. Tuolloin löysin muutaman maininnan sekä nykyaikaisista että vanhemmistakin itsevalaisevista materiaaleista, mutten ehtinyt niihin tuolloin paneutua.

Tuolloin verkossa oli jonkin verran juttua MPK Co.:n kehittämästä itsevalaisevasta GlowPaint-maalista, joka loistaa yhteen putkeen yli 12 vuoden ajan ilman ulkoisia energianlähteitä. Materiaalissa käytettiin hyväksi Litrosphere™-mikropartikkeleita, joita voi lisätä maalin sekaan. Materiaali kestää hyvin lämpöä ja kylmyyttä ja sen voi käytännössä muuttaa päästämään minkä tahansa väristä valoa. On saatavilla myös sellaisia GlowPaint-maaleja, jotka ovat päivän valossa valkoisia tai läpinäkyviä, mutta pimeässä hohtavat eri väreissä. Tekniikkaan käytetään sekä fosforia että tritiumia. Jälkimmäinen on radioaktiivinen aine, mutta ilmeisesti suhteellisen vaaraton sellainen.

Huolimatta varsin epämääräisen mielikuvan luovasta verkkosivustosta kyseessä on varsin mullistava keksintö. Itsevalaiseva Litrosphere voitti vuonna 2007 NASAn "Create The Future" -kilpailun pääpalkinnon. Viime vuonna 2008 MPK Co. osallistui NASAn kilpailuun uudella Litroenergy Power Cells -keksinnöllään, jossa Litroenergy-systeemiä on käytetty yhdessä aurinkokennojen kanssa tuottamaan edullisesti pysyväluonteista energiaa. Lisää tietoja kilpailubrieffeistä: NASA Tech Briefs Create the Future Design Contest.

Sinisiä, sinisiä, sinisiä ruusuja...

[Kuva: Suntory]
Sininen ruusu on kirjallisuudessa symboloinut fantasiaa ja mahdottomuuksia. "Eräskin pettynyt ruusunsaaja" ihmetteli muutama viikko sitten Colorian palautelomakkeen kautta sinisiä ruusujaan, jotka osoittautuivatkin epäaidoiksi. Totta: meidän saatavillamme olevat siniset ruusut on yleisimmin värjätty elintarvikevärillä, joka ei vahingoita ruusua, mutta imeytyy aika peittävästi ja kestää leikkoruusun eliniän. Keinotekoista väriä ei välttämättä hoksaa, ellei kukista irtoa väri. Vedessä ruusu kuitenkin aina haalenee. Talouselämä-lehdessäkin kirjoitettiin viime vuonna Varo sinisiä ruusuja! (Taloussanomat 30.5.2008) jutussa, jossa käsiteltiin kevään mittavahintaista ruusukauppaa ja sivuttiin myös erivärisiä uusia ruusuristeytyksiä. Yhtä kannattaa varoa – sininen ruusu on aina värjätty ja sotkee helposti vaatteet, kyseisen jutun ingressissä varoitetaan.

Mutta itseasiassa: sininen ruusu ei enää ole välttämättä aina värjätty, vaikkakaan Suomen markkinoilta tuskin värjäämätöntä sinistä ruusua löytyy vielä vähään aikaan. Jo viitisen vuotta sitten uutisoitiin japanilaisen juomayhtiön Suntory Ltd.:n lähes täysin omistamasta australialaisesta biotekniikkayritys Florigenesta, joka oli onnistunut kehittämään vaalean sinisen ruusun geenitekniikan avulla - joskaan kukat eivät ole vielä päässeet käsikauppaan saakka. Bioteknologia Info -sivuilla löytyy aika helposti ymmärrettävää tietoa geeniväritetyistä kukkasista:

Luonnonkukkien siniväri perustuu usein antosyaaniväriaineisiin. Yksi vahva tällainen väriaine on ritarinkannuksesta aikoinaan löydetty delfiniidi. Tätä väriainetta on sittemmin löydetty useimmista sinikukkaisista lajikkeista kuten petuniasta. Nyt luodun sinisen koeruusun kukat ovat laventelinsiniset, ja sen terälehdet tuottavat lähes yksinomaan delfiniidiä. Lajikkeessa punaiseen ruusuun on siirretty sinivärin aiheuttava geeni keto-orvokista.
- Sininen ruusu kehitetty geenitekniikan avulla (Bioteknologia Info 4.8.2004)

Sinisiä kukkia on - miksi ei sinisiä ruusuja? Toisella Bioteknologia Infon sivulla Professori Teemu Teeri Helsingin yliopiston Soveltavan biologian laitokselta kertoo jotain kasvien geeniteknisestä muuntelusta:

Geeniteknisesti voidaan kukan värejä muuttaa kahdella tavalla. Vaimennustekniikoilla saadaan värimuotoja, joita voi löytää myös luonnosta tai viljelykasvien kirjosta, missä ne syntyvät geenimutaatioiden kautta. Tällä tavalla on esimerkiksi punaisesta gerberasta saatu valkoisia muotoja. Haastavampaa on siirtää kasviin uusi väri, jota kasvi ei normaalisti osaa muodostaa.
---
Sininen väri on erittäin haastava jalostettava geenitekniikalla ja sitä on yritetty pitkään. Periaatteessa asia näyttää yksinkertaiselta ja tuntuu, että se voitaisiin rinnastaa oranssin petunian jalostukseen. Sinisissä antosyaaneissa on hydroksyyliryhmä tietyssä hiilessä ja entsyymi (ja sen geeni), joka hydroksyyliryhmän lisää on tunnettu.
FAQ - Ruoka ja maatalous (Bioteknologia Info, Professori Teemu Teeri
Soveltavan biologian laitos, Helsingin yliopisto)

Missä ne siniset ruusut oikein luuraavat? Vaikka kukkaa luvattiin markkinoille jo 2007, Florigene ei ainakaan itse ole luopunut toivosta, sillä kotisivulla lukee Future home of the blue rose... Florigene on tuonut merkkinoille jo ainakin kolme patentoitua ja tavaramerkittyä violetihtavaa sävyä neilikoihin: FLORIGENE Moondust™ (1996; mauven värinen kukka oli ensimmäinen geneettisesti muunneltu kukka myynnissä); FLORIGENE Moonshadow™ (1997) ja kaikkein syvin purppurasävy FLORIGENE Moonshadow™. Telegraphin artikkelissa World's first blue roses after 20 years of research (Telegraph, Danielle Demetriou, 31.8.2008) uskotaan, että ensimmäset siniset ruusut tulevat kauppojen hyllyille ensi syksynä. Itse sanoisin Suntoryn kuvissa esiintyviä kukkasia mielummin violeteiksi - tai mauveksi.
Daily Mailin artikkelista Pictured: World's first truly blue roses go on display in Japan (Daily Mail, Lizzie Smith 1.11.2008) voi käydä vilkaisemassa muutamaa Getty Imagesin kaunista kuvaa näyttelystä Japanissa, Chibassa järjestetyiltä Makuhari-kukkamessuilta, jossa ruusuja viime syksynä esiteltiin.

Huomattavaa on myös se, että näissä geenikukissa liikkuvat valtavat rahat. Sinisen ruusun kehittelyyn on laitettu jo miljoonia, millä valuutalla tahansa.

Voiko värin patentoida?

Suuressa maailmassa suklaakin on violettia.

Värin patentointi ja niiden tavaramerkiksi rekisteröinti ihmetyttää Colorian lukijoita silloin tällöin, enkä koskaan tunnu löytävän tarpeeksi kattavia vastauksia kysymyksiin. Olen aiemmin kirjoittanut värien tavaramerkiksi rekisteröinnistä Coloria-blogissa magentan värin vapautusliikettä käsittelevässä jutussa: ilmeisesti värin siis voi ilmoittaa tavaramerkiksi, mutta seurauksena saattaa olla hyvinkin negatiivista maailmanlaajuista vinkua huolestuneilta värikansalaisilta. Suomessa on rekisteröity (ainakin) kolme väriä tai väriyhdistelmää: ensimmäisenä Fazerin sininen (kukaan muu ei saa Suomessa valmistaa sinipaperista suklaata), toisena Fiskarsin oranssit sakset (Fiskars Orange) ja sitten Parocin eristelevyjen pakkauksissa käytetty punavalkoraidallinen kuviointi (ilmeisesti ne työmaitten "jättimariannet").

Muualla maailmassa nahistelut väreistä ovat jo arkipäivää. magentan värin rekisteröinnin aiheuttaman joukkoliikkeen lisäksi olen seurannut verkosta myös violettia suklaataistoa. Englantilainen Cadbury on patentoinut violetin Cadbury Purple -värin (1997-1998 PANTONE Colour Formula Guide: 2597c, 2607c, 2617c, 2627c, 266c, 267c, 268c, 269c, 2685c, 2695c, 273c, 274c, Violet C, 2735c, 2745c ja 2755c), jota se on käyttänyt pakkauksissaan jo vuodesta 1905. Kotimaassaan sillä onkin kiistämätön asema violettikuorisen suklaan valmistamisessa - violetti Cadbury on Britein saarten Fazerin sininen. Mutta mitä tapahtuu, kun mennään ulkomaille? Australialainen 1920-luvulta suklaata valmistanut Darrell Lea erehtyi käyttämään mustaherukkasuklaapakkauksissaan violettia väriä ja Cadburyn ja Darrel Lean välille syntyi perusteellinen kiista violetin suklaan oikeuksista Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Viiden vuoden kiihkeän taiston jälkeen Darrell Lean voitosta ilmoitettiin huhtikuussa 2008. Australialainen Darrel Lea ei ole Cadburyn ainoa värikilpailija suklaan saralla: manner-Euroopassa Cadburya vastassa on vuodesta itävaltalaisen Kraft Foodsin violettiin pakattu Milka-suklaa, jota on valmistettu vuodesta 1901 ja jolla on vahva jalansija Itävallan lisäksi ainakin Sveitsissä ja Saksassa. Miten lienee sen ja Cadburyn välit?

Immateriaalioikeusinstituutin (IPR University Center) sivuilla käsitellään värin rekisteröintiä muutamaankin otteeseen ja esittelee suhteellisen selkokielisesti värirekisteröinnin kannalta oleelliset ennakkoratkaisut jutuissaan Ääriviivaton väri hyväksyttävissä tavaramerkiksi tietyin edellytyksin - EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisu - 14.10.2004 ja Värisävy sopii palveluiden tavaramerkiksi - EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaisu - 16.10.2002. Väriä käsitellään myös muissa artikkeleissa ja uutisissa.

Myöskään sellaisten tavaramerkkien rekisteröinti ei ole mahdollista, joita koskee vapaana pitämisen tarve. Niitä on jokaisen voitava vapaasti käyttää elinkeinotoiminnassa. Hymiökuvioiden vapaana pitämisen tarve on seurausta niiden degeneroitumisesta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT) 6.5.2003 antamassa tavaramerkkidirektiiviin 3 artiklan (1)(c) kohtaa koskevassa ratkaisussa C-104/01 (Libertel) käsiteltiin perusteellisesti tavaramerkin (oranssi väri) rekisteröintiä, johon kohdistui vapaana pitämisen tarve. EYT totesi muuan muassa, että tavaramerkin rekisteröintimahdollisuudelle voidaan asettaa yleiseen etuun perustuvia rajoituksia.
Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklassa lueteltuja rekisteröintiesteitä on tulkittava ottamalla huomioon se yleinen etu, joka on kulloisenkin rekisteröintiesteen tausta-ajatuksena. Merkkejä tai ilmauksia, joilla kuvaillaan sen tyyppisiä tavaroita tai palveluita, joita varten rekisteröintiä haetaan, on jokaisen saatava vapaasti käyttää.
---
Tavaramerkin perusteella on erotettava, että tavarat tai palvelut ovat peräisin tietystä yrityksestä. Tältä osin on otettava samalla huomioon se, käytetäänkö tavaramerkkejä tavanomaisesti alkuperän ilmaisemiseen asianomaisilla toimialoilla ja se, kuinka kohdeyleisö mieltää tavaramerkin. Oranssi väri ei ollut erottamiskykyinen.
Hymiö tavaramerkkinä (Markku Tuominen, IPRinfo 3/2006)

IPR University Center -sivustolta löytyy myös lyhyt uutisointi Lisää värejä tavaramerkkirekisteriin, johon päivämäärää ei valitettavasti ole merkitty. Siinä todetaan, että hakemuksia värin rekisteröimiseksi tavaramerkiksi tullut enenevässä määrin sekä kansallisiin tavaramerkkivirastoihin että Euroopan yhteisön harmonisointivirastoon (OHIM) ja että hakemuksen hyväksymisen keskeisenä kriteerinä on tavaramerkin tehtävän täyttyminen, toisin sanoen se, kuinka kiinteästi väri tai väriyhdistelmä liittyy kyseiseen tavaraan. Myös palvelulle voidaan rekisteröidä värimerkki.

Luulin ensin, että lainaukseen laittamani puhe oranssista koski Fiskarsin oranssia väriä, mutta oranssia on näköjään liikkeellä enemmänkin: Lisää värejä tavaramerkkirekisteriin -uutisessa sanotaan

OHIMin erottamiskyvyttömänä hylkäämästä väristä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (EOT) hyväksyi tietyn oranssin hakijan kasvinviljelyneuvonnan tunnusmerkiksi (asia T-173/00, 9.10.2002). EOT oli aiemmin katsonut, että hakijan tuotteisiin liittyvä pelkkä väriyhdistelmä ilman erityistä muotoa on liian abstrakti ja epämääräinen, jotta se huomattaisiin tai tunnistettaisiin merkiksi (asia T-316/00, 25.9.2002).

Koska tavaramerkkivärit ovat jo arkipäivää, hoksasin, että Coloriasta puuttuu oleellinen sivu: tavaramerkkivärikartta. Alan koota sellaista ensi tilassa. Vinkkejä rekisteröidyistä väreistä ja niiden mahdollisista värikoodeista otetaan vastaan. Itselleni mieleen tulee ainakin Tiffany Blue (jalokiviliike Tiffanyn rekisteröimä sininen)...


(Tämä Wikimedia Commonsista löytämäni Milka-mainoslehmä oli vielä pakko lisätä jutun loppuun - voi tätä nerokkaan markkinoinnin juhlaa!)

How to...

En ymmärrä miten olen voinut välttyä Wonder How To -sivustolta! Sivustolle on koottu kaikenmoisia videotutoriaaleja vakoiluteleskoopin rakentamisesta koiran hampaiden puhdistamiseen. Ja jotain väreihinkin liittyvää:

How to make your own natural dye with etsy labs
Apply, set, and remove natural food-based dye
Dye Easter eggs with natural ingredients (Tämä on ihan oikeasti vinkeä.)
Dye knitting yarn with a sock blank dyeing kit (Ja tämäkin mielenkiintoinen metodi.)
How to get ready to dye wool
Dye fabric with rust
How to do gelatin plate printing with natural dyes

Koska nämä ovat tavallisten asiastaan innostuneiden ihmisten verkkoon lähettämiä pätkiä, jotkut ovat kerronnallisesti hieman heikkoja - kameraa ei esimerkiksi osata laittaa pois päältä, kun sen äärestä poistutaan eikä editointia ole juurikaan tehty. Osa videoselityksistä on hyvin selkeästi tehty ja luettu, osa on epämääräistä mutinaa. Osassa videoita puuttuu joku olennainen osa tietoa eivätkä otsikotkaan aina kohtaa (kuten tuon luonnonvärigelatiinipainantavideon kohdalla). Eli videoiden taso vaihtelee valtavasti. Siltikin suurin osa on viihdyttävyyden lisäksi ihan valaisevaakin katsottavaa.

Punainen kortti

Joskus meiliboksiin tippuu sellaisia kysymyksiä, että on pakko alkaa setviä taustoja. Nyt kysyttiin: "Mitä tarkoittaa, kun olin menossa baariin ja portsari sanoi, että mulla on punainen kortti? Pääsin kuitenkin sisään."

"Punaisen kortin" antaminen ja saaminen on yleistynyt kielenkäytössä viimeisten vuosien aikana. Monet jutuista liittyvät tavalla tai toisella palloiluaiheisiin, kuten Punainen kortti viuhuu turkkilaistehtaalle (SASK 6.6.2008), jossa kerrotaan, kuinka Jalkapallon EM-kisatuotteita valmistava turkkilaistehdas irtisanoi yli 50 työntekijäänsä, koska nämä olivat liittyneet ammattiliittoon ja jossa tämän vuoksi tekstiilityöntekijöiden kansainvälinen ammattiliitto ITGLWF vetoaa "punaisella kortilla" jalkapallon EM-kisojen aattona Euroopan jalkapalloliiton Uefan puheenjohtajaan Michel Platiniin. Esimerkkejä löytyy myös palloilun ulkopuolelta: Greenpeace antoi tiedotteensa mukaan punaisen kortin Beckhamin kosmetiikalle vuonna 2006, koska laboratoriotesteissä Beckhamin Instinct -deosprayn todettiin sisältävän kiellettyä DEHP -kemikaalia.

Ongelma tällaisessa värikkäässä kielessä piilee siinä, että tällaiselle ihmiselle, joka on koko elämänsä osannut vältellä jalkapallon sääntöjä, punaisen kortin merkitys on hieman epäselvä. Mikä se oikein on? Käyttöyhteyksistä voin päätellä, että kyseessä on ilmiselvästi varoitus. Mutta eikö keltainenkin kortti ole jonkin sortin varoitus? Onko punainen kortti sitä hirvittävämpi? Vai sisältääkö se varoituksen lisäksi myös rangaistustoimenpiteen? Onneksi Wikipedia tietää:

Erotuomari voi varoittaa pelaajaa näyttämällä hänelle keltaista korttia. Jos pelaaja saa kaksi keltaista korttia ottelun aikana, niin pelaaja ajetaan pois kentältä eli hänelle näytetään punaista korttia. Punainen kortti voidaan antaa pelaajalle myös suoraan. Pelaajalle annetaan keltainen kortti, jos hän toistuvasti rikkoo sääntöjä, käyttäytyy epäurheilijamaisesti, osoittaa elein ja sanoin kielteisyyden tuomarin päätökseen, viivyttää peliä, tulee kentälle ilman erotuomarin lupaa tai jättää kentän ilman erotuomarin lupaa, ei noudata annettuja etäisyyksiä kulma- ja vapaapotkun tai rajaheiton aikana.

Toisin sanoen: kaksi keltaista korttia on sama kuin punainen kortti?

---


Punainen kortti on muutakin. Punainen koetaan varsin voimalliseksi väriksi; punaisia jäsenkortteja ovat kantaneet eri maissa sosialistit ja kommunistit ja erilaisilla punaisten korttien kampanjoilla on pyritty kiinnittämään huomiota tärkeisiin asioihin verenluovutuksesta rasismin vastaisuuteen. Viime vuonna Afrikassa globaalin webbiliikkeen, Avaaz.orgin Red Card for Mugabe -kampanja kokosi väkeä osoittaamaan mieltään elokuussa järjestetylle marssille Zimbabwen diktaattoripresidentti Mugabea vastaan. Punaisia kortteja pyydettiin myös lähettämään Mugabelle.

---

Mutta värihän ei ole kaikki, myös konteksti ratkaisee. Punainen kortti voi olla myös hyvänmielinen, kuten tuhannet joulun aikoihin lähetetyt tontunpunaiset kortit. Kiinassa punainen on onnen väri, joten esimerkiksi hääkutsut ja uuden vuoden toivotukset lähetetään punaisilla korteilla.


Näistä listauksista huolimatta alussa esitettyyn kysymykseen jäänee vastaamatta. Täydellistä pelikieltoahan tuo ei varmaan tarkoittanut, kun kysyjä pääsi sisään. Kannattaisi varmaan tarkentaa portsarilta.

Ilmoittautuminen Värjäripäiville alkanut!

Luonnonväreistä kiinnostuneiden perinteinen kesätapaaminen, Värjäripäivät järjestetään tänä vuonna 30.7.-2.8.2009 Siipyyn Kiilissä. Neljä päivää pitää sisällään yhden luentopäivän ja kolme kurssipäivää ja mukaan voi tietenkin tulla vain yhdeksi päiväksikin. Värjäripäiville ilmoittautuminen on alkanut tänään!

Itse pidän torstaina luennon vanhoista värjäysresepteistä otsikolla Kylläpä sopan keitit ja perjantaina ja lauantaina on tarkoitus kokeilla vanhojen reseptien toimivuutta yhden päivän työpajoissa, joissa vetäjinä ovat itseni lisäksi Ulla Lapiolahti ja Tiina Leino. Muusta kurssitarjonnasta löytyy mm. värjäystä pietaryrtillä ja morsingolla, mikroaaltouunivärjäyskokeiluja ja puretepainanta pietaryrtillä ja krapilla/seitikeillä. Eikä unohtaa voi tietenkään kasvivärjäyksen peruskurssia.

Lisää tietoa Värjärikillasta, Värjäripäivistä ja ilmoittautumislomakkeet Värjärikillan nettisivuilta

---

Minulle tulee jatkuvasti kyselyitä erilaisista värjäykseen ja maalaukseen (etenkin punamultamaalin tekoon) liittyvistä kursseista ja yritän välittää tietoa mahdollisuuksieni mukaan. Olen koonnut blogin oikeaan laitaan kurssilistaa ja jos järjestää itse tai tietää jonkun kurssin tai tapahtuman, jonka siinä pitäisi näkyä, otan mielihyvin tietoa vastaan!

Lisää autonväreistä...

Kommenttina toissapäiväiseen juttuun: löysin Tuulilasin jutun muutaman vuoden takaa: Punainen on yleisin auton väri Suomessa (Tuulilasi 25.1.2007) - mikä kertookin olennaisimman. Suora lainaus tekstistä:

Miltei joka neljäs Suomen henkilöautokannassa oleva auto on väriltään punainen. Niiden osuus on 24 %. Koko kannassa punaisen jälkeen tulevat harmaa, sininen, vihreä ja valkoinen.

Tilanne on tuskin hirveästi muuttunut parissa vuodessa, kun kaikki autot otetaan huomioon. Uusien autojen kohdalla Suomi seuraa lähellä maailman värittömyyden trendiä: ensirekisteröinneissä nimittäin suosituin väri on hopea eri sävyineen. Artikkelissa hieman kritisoidaan Ajoneuvohallintokeskus AKEn väriluokitusta, jossa puhutaan harmaasta autosta silloinkin, kun auto on oikeasti metallihohtovärinen ja harmaaseen taittuva. Jutussa tuodaan esille myös miesten ja naisten väliset erot ja huomautetaan myös tilastoihin piiloutuvista harhatiedoista - monet auto-ostokset kun tehdään yhteispäätöksellä. Joka tapauksessa, ensirekisteröidyissä autoissa kumpikin sukupuoli suosi harmaata (hopeaa). Naiset suosivat toiseksi eniten punaista, miehet sinistä (sitten mustaa ja vasta neljäntenä punaista). Koko autokantaa katsoen: naisilla on käytössä punaisten jälkeen eniten sinisiä ja miehillä harmaita autoja.

---

Huomasin ohimennen yhdellä keskustelupalstalla jutustelua siitä, myyvätkö metallimaalipintaiset autot paremmin kuin normaalimaalilla maalatut. Kyseisellä keskustelupalstalla asia meni lähinnä kinasteluksi ilman mitään yhteen kokoavia dokumentteja, mutta Montrealin Gazettesta löytyi artikkeli Top five car colours for 2009 - Blue making a comeback (Jodi Lai, The Gazette, 20.4.2009), jossa sanotaan Metallic cars are said to sell faster as used cars, and could be worth more than a flat-coloured counterpart. Tämäkin tosin on arvelu, eikä perustu mihinkään tiukkaan tilastotietoon.

Artikkeliin on koottu muutamia muitakin aika mielenkiintoisia tietoja. Artikkelissa arvellaan valkoisen suosion johtuvan siitä, ettei siinä näy lika ja se näyttää yksilöllisemmältä kuin hopeinen auto. Itse en kyllä ihan allekirjoittaisi tuota lausahdusta... Vai onko minulta jäänyt jotain oleellista ymmärtämättä? Eikö kura erotu valkoisesta hyvinkin selvästi? Hopean ja harmaan-värisistä se ei ehkä niin hyvin erotukaan. Se voi kyllä hyvinkin olla mahdollista, että kuumina päivinä valkoiset autot ovat viileämpiä. Artikkelissa kuvataan hopeanväristen autojen olevan ominaisuuksiltaan paljon valkoisen kaltaisia ja että harmaan auton valitsevat usein ihmiset, jotka haluavat jotain muuta kuin yleisen hopeanvärisen, mutta samat etuudet kuin hopeanvärisissä autoissa. Musta puolestaan on hienostunut väri, mutta sen ylläpito vaatii työtä, koska siinä näkyy naarmut, lika ja pöly "kuin majakka sumuisessa yössä". Samanlaisia kommentteja mustasta luin jonkin aikaa sitten taksikuskien käymästä keskustelusta...

Autottomana ihmisenä en osaa sanoa autonväriasiaan muuta kuin esittää ihmetykseni ja harmitukseni siitä, että automaalauksessa tunnutaan olevan hyvinkin konservatiivisia. Auto on ehkä niin pitkäaikainen ja kallis hankinta, että siinä ajatellaan myös eteenpäin myymistäkin. Hienovaraiset kuvioinnit - enkä siis tarkoita hotrod-liekkejä vaan harmaata harmaalle - voisivat kovastikin piristää nykyisten autojen tylsääkin tylsempää värimaailmaa.