5.8.06

Taikatemppu

Olen päässyt värjäyskokeiluissani samaan pisteeseen, jota olen tehnyt tietokoneiden kanssa aina. Tilanne, jossa joku tulee sanomaan: "Eihän tuo ole mahdollista. Ei noin voi tapahtua." Tietokoneista olen oppinut, että on se ja kyllä voi.

Viime viikolla innostuin kokeilemaan, josko keinotekoinen paperimuovilaukku värjäytyisi hieman siedettävämmän väriseksi verihelttaseitikin hatuilla, jotka aiemmin kykenivät värjäämään mm. muovisen pesupussin punaiseksi. Oman pysyvän pikkuvärinsä on saanut myös pesukone ja vessan kaakelointi. Mukaan satsiin heitin myös ainakin kolme kertaa käytetyn krappiliemen jämät. Heitin värjäyskattilan pinnalle yhden vyyhden lankaa, jossa oli yhdessä sekä villalankaa että jotain muuta (tietämys ei riitä kertomaan onko keinokuitua vai esim. puuvillaa - tällä hetkellä olen taipuvainen kallistumaan puuvillan kannalle). Tapani mukaan keitin satsia oikein kunnolla: reilun puolen tunnin ihmeellisen porinan jälkeen tajusin, että äänihän tulee keittiössä ja menin pistämään hellaa pienemmälle. Samalla katsoin liemeen: pinnalla oli verenpunaista vaahtoa ja pinnan alla vilahti jotain oudon väristä.

Kun nostin laukun liemestä, se ei ollut värjäytynyt lainkaan. Lankavyyhti sen sijaan oli varsin merkillisen näköinen: villalanka oli värjäytynyt oranssinruskeaksi, mutta sen kanssa vyyhditetty mikä-lie-lanka sinivihreäksi. Annoin lankojen kuivua muutaman päivän, huuhtelin ja pesin fairyn kera, mutta väri ei ole häipynyt.



Päätin kokeilla toisenkin kerran samalla liemellä. Heitin mukaan epämääräisiä kirpparilta ostamiani lankanyttyjä, jotka vielä solmin omituisesti. Langat olivat kattilassa suurin piirtein saman ajan kuin ensimmäinen satsikin, mutta tällä kertaa onnistuin jopa pysyttelemään poreilulämpötilan alapuolella. Yksi, oletettavasti villaa oleva myttyrä värjääntyi ruskeahkoksi, mutta kahteen vyyhteen sain jälleen aikaiseksi vihertäviä sävyjä. Ei tosin niin voimakkaita kuin ensimmäisessä mysteerilangassa.

Skannasin langat pikaisesti skannerin perusasetuksilla kansi puoliauki, joten kuvat ovat vähän tummia ja sävyttömiä - luonnonvalossa sinertävyys/vihertävyys tulee voimakkaammin esiin. Outo väri on aika lailla sinertävän vihreää, vähän homeen väristä (- mutta ei kuitenkaan itseään). Laitan kuitenkin kuvat, jotta näkyy, millaisista langoista on kyse.





Ensin ajattelin, että kyse voisi olla optisesta harhasta: jospa langat ovat harmaita ja vain vaikuttavat vihreiltä punaisen langan läsnäolossa. Mutta sinertävän vihreä sävy säilyy, vaikka lankoja katselisi ilman että punaisia lankoja näkyy.



Faktoja:

  • ensimmäistä kokeilulankaa ei oltu puretettu lainkaan; seuraavan satsin langat oli puretettu alunalla, toinen juuri ja toinen lojunut alunaliemessä pari viikkoa

  • mukana liemessä oli viime kesänä kerättyjä, kuivattuja verihelttaseitikin hattuja ja vanha krappiliemi, joka oli jo aivan vaaleankeltaista usean käytön jäljiltä

  • ensimmäistä värjäyslientä keitin; toinen pysyi suurinpiirtein kiehumispisteen alapuolella

  • vihertäviksi värjäytyneistä langoista yksi saattaa olla villaa, yksi on varmuudella jotain synteettistä kuitua ja se ensimmäinen joko puuvillaa tai synteettistä jotain (viva la tietämykseni)

  • värjääminen (ja puretus) tapahtui teräskattilassa

  • mukana ei ollut muita sieniä (varmuudella), eikä krappiliemessäkään ollut mitään ylimääräistä



*Mitä muuta pitäisi tsekata?*

Tässä vaiheessa värjäystä vähänkin harrastaneet ovat varmaan huomanneet, että värjäysmetodini ovat varsin brutaaleja ja sisältävät usein lankojen (niin villa- kuin muutkin) keittämistä oikein kunnon poreilla ja pitkään. Pitäisi varmaan lisätä lankojen ystäville ja tekstiilien vaalijoille varoitus tuohon sivupalstaan: osaan valmistaa myös kaupan hyvin preparoiduista kaikenkestävistä langoista vanuttunutta mössöä, mikä ei kuulemma ole kovin helppoa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

:D
Kyllä sie oot hauska, mielenkiintoinen keitoksen tulos!

Minulla on parhaillaan hyvin äklöltä haiseva kattilallinen lämpenemässä - Sinolissa yön yli liotettua santelisilppua on nyt veden joukossa. Saapas nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko mitään, sinoliliemi näytti kyllä tosi juhlavalta.

Päivi kirjoitti...

Naapurit voivat olla toista mieltä hauskuudesta, mielenkiintoisia tuoksuja ajelehtinee käytävään.

Mutta nyt kun olet siellä, siirrynkin asiassa toisaalle. Muistatko, kun mainitsit naapurinkiusan? Mikä se on oikealta nimeltään ja miten sitä käytettiinkään? Tuoreena ja alkukesästä sinistä, myöhemmin punaista? Ko?

Anonyymi kirjoitti...

Naapurin kiusa on nimeltään pihakäenkaali/tarhakäenkaali. Lattarina Oxalis fontana rufa.
Kokeilusta kertoo Kaarina: http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi9.html

Kiusa ei värjää hyvin enää myöhään syksyllä. Tina on aika tärkeä siinä että saa niitä sinisiä ja punertavia sävyjä pysymään langoissa. Kasvilla voi värjätä vain ihan tuoreena, jo yön yli varastointi hävittää väriä.


Tuosta Sinolista: voihan käpy, denaturointi reagoi veden kanssa ikävästi, jokin muu alkoholi täytyy olla tuohon värin uuttamiseen.
- Mistä saisi edullista pirtua??? :-o hihi!

Anonyymi kirjoitti...

Vieläköhän lääkärit saavat pirtua itselleen? Pitäisiköhän yksi sellainen itselleen löytää?

Anonyymi kirjoitti...

hieno lisä coloriaan - seikkailuja!

ja ota keskivikkona lankaa mukaan niin testataan plaatu polttokokeella - ei kovin isoa nuotiota kuitenkaan tehdä : )

ps. tarhakäenkaalin siniset tuli kans hyvin näkyviin kontaktivärjäyksessä K-Tiinan kuumalla loimuvärjäyssysteemillä ja alunapuretetulle matskulle.