Värjäilyjä elintarvikeväreillä

Kuva: Allena Jackson.

Kaima vinkkasi Knitty-lehden uusimman numeron värjäysjutusta. Allena Jackson on kirjoittanut maukkaan kuvareportaasin villan värjäämisestä elintarvikeväreillä. Perinteisten KoolAid -värien lisäksi artikkelissa on käsitelty myös muita elintarvikevärejä. Värivalinnat ja sekoitukset on käyty läpi varsin perusteellisesti ja lopputuloksena onkin melkoinen värien kirjo. Harmillista on se, että Amerikan tarjonta on varsin erilainen kuin Suomen - eli valmiita reseptejä ei varsinkaan noiden muiden kuin KoolAid-värien suhteen ei ehkä ole suoraan hyödynnettävissä. Mutta tällaisessa värjäyksessähän mielenkiintoisinta on kokeileminen ja löytäminen!

Meillä vain ilmiselvästi on aivan käsittämättömän erilainen hajumieltymys. Heti ensimmäisessä kappaleessa Allena kirjoittaa Besides, there's just something fun about fruity smelling roving and yarn ja hieman myöhemmin vertaa KoolAid-pakkausten ja muiden elintarvikevärien käyttöä The downside to using food color instead of Kool Aid is that the Kool Aid smells better than vinegar. En ole etikantuoksun ystävä millään tasolla, mutta omat KoolAid -kokeiluni jäivät tauolle pitkälti sen vuoksi, etten kestänyt lankojen pistävän esanssista hajua. Ehkä tuo tuoksu on jollekin hedelmäinen, minulle se oli kidutusta. Onneksi haju on myös hiljalleen haihtunut: nyt kun langat ovat levänneet parvekkeella puolisen vuotta, jäljellä on enää suht koht siedettävä pieni vivahdus imelähköä karkkihajua. :D

---

Ennen elintarvikevärejä myytiin vain apteekeissa, mutta nykyään niihin (ainakin liuosmuotoisiin) saattaa törmätä tavallisissa ruokakaupoissakin - en vain ole vielä hoksannut kartoittaa lähikauppojen tarjontaa ja tänään en ehdi lähteä tutkimaan. Ehdin kuitenkin tarkistaa elintarvikevärien apteekkitarjontaa ensimmäisestä vastaantulleesta linkistä - mutta laihoin tuloksin. Apteekkituotteet.fi mainostaa itseään apteekkituotteiden verkkokauppana. Elintarvikevärit -hakusanalla ei tullut yhtään tulosta, mutta värit -hakusana auttoi. Pettymyksekseni informaatio on kuitenkin varsin niukkaa: tarjolla on elintarvikeväriä liuoksena 20 ml satseissa (Värit keltainen, punainen, sininen ja vihreä) maksaa 4,00 €, mutta missään ei lue, mitä ainetta väriaine oikeasti on (edes E-numeroa). Uskon, että apteekeissa on vielä myytävänä jauhemaista väriainettakin. Värjäystarkoituksiin liuos saattaa olla helpompikäyttöistä, mutta ainakin aiemmin apteekeista on saanut elintarvikevärejä jauhepötkilöissä ja niiden värimäärä on huomattavasti riittoisampaa, koska nuppineulan nupin kokoisella määrällä jauhetta saa aikaiseksi jo melko voimakkaan värin. Eikä veteen sekoittaminen ole kovin vaivalloista.

Colorian KoolAid-postaukset löytyvät klikkaamalla hakusanoista koolaid; joukossa on mm. postaus pussien väriainesisällöstä sekä myös vinkki, mitä kautta KoolAideja voi tilata / ostaa Suomesta.

Allena Jackson: More dyeing with food color. www.knitty.com/ISSUEwinter07/FEATfoodcolordye.html

Allena Jacksonin nettisivu: www.spindleandwheel.com. Allena myy artikkelissa mainittuja tuotteita webshopissaan! Sivulla on myös lisää värjäysneuvoja.

Otto Heinon kullan arvoinen keltainen salaisuus

Joululomalla oli vihdoin aikaa lukea lehtiä ja kartoittaa vähän, mitä painettu sana on syksyn aikana kansalle kertonut. Mielenkiintoisimpana esiin nousi Suomen kuvalehden 50/2007 juttu amerikkalaisesta vuonna 1915 syntyneestä keraamikosta Otto Heinosta, joka on kerännyt itselleen huomattavan omaisuuden (uudelleen)keksimällään keltaisella lasitteella. Jutun tekee erityisen kiinnostavaksi se, että Otolla on - kuten nimestäkin ehkä voisi päätellä - suomalaiset juuret.

Otto Heinon tarina keraamikkona alkoi sodan aikaan Euroopassa. Sodassa Otto palveli armeijassa ja myöhemmin lensi pommituslentoja Saksaan. Ennen paluutaan Yhdysvaltoihin Otto seurasi useita päiviä Englannin tuolloin kuuluisimman keraamikon Bernard Leachin työskentelyä. Otto oli 17-vuotiaana perustanut kuljetusfirman, mutta kotiinpaluun jälkeen Otto myi firmansa ja alkoi opiskella maalausta ja keramiikkaa todenteolla. Uuden ammatin ohella löytyi Suuri Rakkauskin: Vivika Timeriasieff oli kutojamestari, mutta opetti myös Otolle keramiikkaa New Hampshiren käsiteollisuuskoulussa ja 1970-luvulla pari muutti itärannikolta Ojain pikkukaupunkiin, Los Angelesin pohjoispuolelle.

Värien kannalta mielenkiintoiseksi kertomus muutui, kun pariskunta osallistui 1980-luvulla Shigarakissa Japanissa kansainväliseen konferenssiin, jossa kiinalainen buddhalaismunkki haastoi keraamikot selvittämään 200 vuotta aiemmin kadonneen pyhän pehmeän, voinkeltaisen lasitteen kaavan. Kiinassa keltainen on ollut keisarillinen väri, jonka käyttöä on rajoitettu kautta aikain. Tällä nimenomaisella korkeapolttoisella mattalasitteella lasitettiin vain pyhimmät esineet ja se oli erityisen suosittua Tsin-dynastian aikana (alk. n. 221 eaa), ennenkuin hiljalleen katosi jäljettömiin. Otolle ja Vivikalle lasitteen etsimisestä tuli melkeinpä elämäntehtävä: he käyttivät jokaisen keskiviikon Vivikan kuolemaan saakka 1995 tämän nimenomaisen lasitteen etsimiseen. Vaimonsa kuoleman jälkeen Otto ei lannistunut, vaan päin vastoin, hän uhrasi jatkossa kaksi päivää viikossa lasitteen metsästämiselle. Peräänantamattomuus tuotti tulosta: kaksi kuukautta Vivikan poisnukkumisen jälkeen Otto löysi uunistaan sitruunankeltaisen, mattapintaisen vaasin.

Siitä alkoi keraamikolle kiireen aika. Kiinalaiset tarjosivat lasitteesta suunnattomia summia, mutta Otto piti pintansa, eikä myynyt kaavaa. Sen sijaan hän alkoi tehdä tilauksesta Aasiaan keltaista keramiikkaa niin paljon kuin vain pystyi. Ja kovaan hintaan: japanilaiset maksoivat 20 esineestä puoli miljoonaa dollaria. Keltaisen lasitteen ja suurten summien outo kaava kummastutti viranomaisia sen verran, ettei yhteenotoiltakaan voinut välttyä. Näin kuvaa tilannetta Suomen kuvalehti:

Puolen miljoonan tilillepano on Yhdysvalloissakin niin suuri, että se kirjautuu myös liittovaltion tiedostoihin. FBI kiinnoistui Otosta, jonka bisnes vaikutti hämäräperäiseltä. Potterty ja pots. Ettei vain kyse ollut marijuanasta, jonka arkinimi on englanninkielessä pot. Miksi tuo pottery tienasi yhtäkkiä niin paljon? [...] FBI otti hänet tarkkailuun. Ja kun salakuuntelu kuuli aasialaisen asiakkaan jälleen kerran pyytävän Ottoa lähettämään "sitä keltaista", etsivät tekivät rynnäkön Ojaihin.

Oton kotisivuilta voi lukea lisää Otosta ja Vivikasta sekä tietenkin keramiikasta. Kaikkien tekstien kautta Otosta piirtyy kuva hellämielisenä, kauneutta rakastavana miehenä. Romantikkojen sydämet sulattanee tieto siitä, että Vivika ja Otto signeerasivat yhdessä kaikki pajalta lähtevät työt Vivika + Otto huolimatta siitä, kumpi esineen oli valmistanut. Jotenkin hellyttävä on myös pieni lyhyt juttu erään sivun lopussa: kun pieni kettu otti erään uunin kodikseen, Otto lykkäsi saviastioidensa valmistamista, kunnes kettu oli poistunut.

· Otto's Pottery - www.ottospottery.com
Telle Riikonen: Otto Heino (lyhennelmä). Suomen kuvalehti 14.12.2007.
· Tom Eastman: Finding gold in ancient buttery yellow glaze. Potter Otto Heino's work on display at League of N.H. Conway Daily Sun 10.8.2007
· Vivika and Otto Heino Oral History Interview Conducted by Elaine Levin for the Archives of American Art, Smithsonian Institution, 1981
· The Art of Vivika and Otto Heino [Archived Exhibition] 23.7.-16.10. 2005 Oakes Gallery
· Kuvia Otto Heinon keramiikasta Frank Lloyd Galleryn sivulla.
· Lisälukemista: Melbourne Z. Myerson: Otto's Gold. Ceramics Monthly, Vol. 48 Issue 6 2000.

Lukemista verkosta: The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe

Project Gutenberg on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Viimeisin suurlöytö on Sarah Lowengardin The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe; kokonainen kirja hienoine kuvituksineen. Pelkät kuvituksetkin ovat jo tutustumisen arvoisia. Niihin (sekä videoon, joka kuvaa värin heijastumista silkillä) pääsee tutustumaan suoraan klikkaamalla sivun yläreunan "media index" -valikkoa. Jos tykkää lukea tulostettuna, tekstit on helppo printata pdf-fileistä, jotka voi kaikki ladata kunkin sivun oikeasta yläkulmasta tai "print" -sivulta.

Joulun hengessä 2: punaista krapilla

Täytyy valokuvata tämä joulun ihme joskus uudelleen, kun on enemmän valoa. Värit eivät ole ihan oikeat käsiteltyinäkään, mutta tarpeeksi likellä totuutta.
Kuvassa vasemmalta oikealle: pähkinän ja krapin jälkivärit; resedan ja krapin jälkivärit; reseda ja krapin jälkiväri; krappi ja resedan jälkiväri; oikealla kaksi krappivärjättyä lankaa, joista vasemmanpuoleinen ei ole oikeasti ihan noin punainen vaan vähän oranssimpi, mutta oikeanpuolimmaisin on kalkki-/viinikivikokeiluni on suht koht oikean värinen!

Tein viime viikolla useita eri kokeiluja krapin kanssa. Tällä kertaa lankana oli puhdasta lampaanvillaa (esipuretettu alunalla), joita en ehkä pessyt niin hyvin kuin olisi pitänyt, mikä osaltaan saattoi olla syynä minulle vähän vieraisiin kellertäviin sävyihin... Resedan ja krapin yhteiskäyttäminen edesauttoi luonnollisestikin oranssien sävyjen esiinmarssia, mutta ihmetyksekseni sain myös krapista itsekseen oudon oransseja sävyjä ilman resedaakin - tosin huomattavasti enemmän punaiseen taittuvia. En sinänsä odottanut punaisia sävyjä, joten en ollut sen vuoksi pettynyt, mutta aiemmin olen onnistunut samalla krapilla aikaansaamaan kauniin punaruskeita värisävyjä, joita ei nyt tullut esiin, vaikka yliannostelin krappia ihan reilusti.

Lopulta päätin kokeilla jotain muuta. Laiskuuteni vuoksi viskaan yleensä krapit ja langat samaan kattilaan, mutta tällä kertaa laitoin krapit kiehumaan etukäteen. Annoin krappien kuumeta kiehumispisteeseen, jonka jälkeen laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan sisältöineen hellalle jäähtymään hieman. Siivilöin krapit veke, laitoin liemen uudelleen liedelle, viskasin mukaan langat, neljä kalkkitablettia ja epämääräisen - joskin todennäköisesti kohtalaisen suuren määrän - viinikiveä laimentamattomana. Jätin oman onnensa nojaan vähän liian pitkäksi aikaa, koska seuraavan kerran havahduin siihen, että keittiöstä kuului Kunnon Porina. Menin puolijärkyttyneenä pelastamaan tuota luonnonlankaa, jonka keittämisestä minua oli varoitettu jo useat kerrat. Lanka ei ollut huopunut, mutta vesi oli aivan verenpunaista. Laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan jälleen hellalle jäähtymään omaan aikaansa. Sekä vesi että lanka jäähtyivät punaisina, eikä väriä irronnut pesussa juuri lainkaan.

Olen vastaavan väristä lankaa saanut kerran värjäämällä krapin päälle kokenillilla, mutta en koskaan pelkällä krapilla. Tekisi mieli kokeilla heti toisen kerran, mutta kappas vain, eipäs minulla olekaan enää lankaa kotona. Parvekkeella on tässä talven autuaassa lämmössä lillumassa lankaa tiikerinkaunosilmäliemessä (vai mikä ihme se oli) sekä hibiskusliemessä, mutta muut langat ovat finito. Pitänee jättää seuraavat krappikokeilut ensi vuoden puolelle.

Joulun hengessä 1: pähkinänruskeaa

Joulun alla kiire pistää aina pakan vähän sekaisin ja nyt ajattelin helpottaa omaa arkeani pistämällä taas kattilat liedelle porisemaan siksi aikaa, kun itse istun näpertämässä koneellani. Löysin kaappini aarrekätköistä pähkinänkuorierän, jota päätin kokeilla. Liotin pähkinöitä kattilassa reilun vuorokauden ennen keittämistä ja jo liotusvaiheessa heitin mukaan purettamattoman kirpparilangan (tuntematonta laatua, mutta suht koht puhtaaksi villaksi epäilen; kuvassa oikealla) kerällä. Liotuksen jälkeen laitoin seuraavana päivänä kuoret hellalle porisemaan. Lisäsin mukaan myös erän Seitsemää veljestä (kuvassa vasemmalla). Langat värjäytyivät suht koht heti todella syvän ruskeaksi. Huuhdellessa tuosta purettamattomasta langasta lähti jonkun verran väriä (ei kuitenkaan paljon), mutta tummanruskea väri ei juurikaan muuttunut.
Tämä pähkinäkokeilu tehtiin siis ostetuilla pähkinänkuorilla, mutta ajattelin nyt joulunaikaan tarkkailla joulukorien pähkinänkuorieriä. Olen kuullut, että noista kaupan peruspähkinöistä saisi sellaisenaan hyvää ruskeaa, mutta myös, että jos kuoret laittaa kevättä odottamaan pakkaseen lumen alle (...minkä lumen?), väristä saattaa tulla hyvinkin voimakasta.

Lisää pähkinästä (Juglans) Coloriasta: www.coloria.net/varjays/juglans.htm

Joululahja värjääjille

Piti lykkäämäni tämän julkaisua jouluaattoon, mutta en malttanut. Hulda Kontturin Luonnonväreillä värjäämisestä -värjäyskirja kymmenien vuosien takaa on nyt esillä Coloriastossa. Suurin kiitos tämän julkaisemiseen kuuluu kuitenkin Kontturin sukulaisille: ilman heidän lupaansa kirja olisi jäänyt julkaisematta.

Kirja löytyy Coloriaston pääsivulta, mutta jos linkin haluaa tehdä, suora osoite on coloriasto.blogspot.com/2007/12/hulda-kontturi-luonnonvreill-vrjmisest.html. Kaikkein yksinkertaisinta ja lyhintä on linkittää kumminkin tälle kirjalle tekemälleni aloitussivulle, jossa on myös suorat linkit resepteihin (toivottavasti toimivatkin): www.coloriasto.net/kontturi.htm

Kontturin reseptit on jaoteltu myös Coloriaston erilliselle Coloriaston reseptisivulla kunkin värisävyn yhteyteen erikseen. (Valittelen Coloriaston heikohkoja hakusana- ja linkitysominaisuuksia tällä hetkellä. Ensi vuoden aikana tavoitteena on hakea (ja ennenkaikkea saada) apurahaa Coloriaston toteuttamiseen oikeaan, räätälöityyn tietokantaan, joka mahdollistaisi kaiken materiaalin selkeämmän esillepanon.)

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä näillä Kontturin ohjeilla värjättyjä lankoja! Jos joku innostuu kokeilemaan, niin otan mielelläni vastaan värinäytteitä (digikuvana tai lankoina) ja liitän ne sitten kuvina jotenkin kirjan yhteyteen.

Kalevalan värejä

Porin taidemuseon nettisivuilla on Carolus Enckellin mielenkiintoinen "Väristä" -artikkeli (tai osa siitä?), joka on parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Taide-lehdessä ja muutama vuosi sittet Porin taidemuseon julkaisemassa TUTKA-kirjassa. Enckell kirjoittaa värin monitasoisista merkityksistä ja vetää esimerkikseen myös Kalevalan ja kansanrunouden yleensä.

Artikkelissa siteerataan Kalevalaa, Lemminkäisen lausahduksia:

Sanoi kaunis Kaukomieli:
Hyvä oli siellä ollakseni,
Lempi liehaellakseni,
Puut siellä punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Hopealle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.

Artikkeli jatkuu:

Värisanat omivat tärkeän paikan kansalliseepoksessamme. Käsitteen kuten sininen hiekka, sininen heinä tai punainen sää ovat saaneet kansanrunouden tutkijamme harmaiksi. Mistä tällaiset käsitteet juontuvat? Eiväthän ne vastaa luontomme todellista luonnetta? Onni Okkonen on pienessä tutkielmassaan 20-luvulta koettanut löytää selitystä tähän maalaustaiteesta, impressionismista. Hänen mukaansa yllämainitut käsitteet ovat syntyneet siitä miten laulaja on kokenut luonnon määrättynä hetkenä. Ehkä? Entä mahdollinen värisymboliikka? Kalevalassa musta ja keltainen tuntuvat selvästi olevan kohtalon ja kuoleman värejä, mutta mitään tyhjentävää selitystä kalevalaisista värisanoista ei tähän päivään mennessä ole annettu.

Kalevalan väreistä ei liene hirvittävästi kirjoitettu (korjatkaa, jos olen väärässä - lisätietoa vastaanotetaan mielellään), mutta jotain kuitenkin tulee aina silloin tällöin vastaan. Reilu vuosi sitten tilasin itselleni Turun ammattikorkeakoulun julkaisun Anu Tuomen Lähde väreihin -julkaisun (esittely Colori-blogissa), jonka viimeisenä lukuna on Aimo Turusen Kalevalan sanat ja niiden taustat (1979) tekstiin perustuva Kalevalan värisanakirja.

Joskus aiemmin yritin kerätä Kalevalasta värjäykseen liittyviä juttuja ja kaksi mainintaa löytyi:

Vaka vanha Väinämöinen
Nuotan niinisen kutovi
Sen painoi pajuvesillä
Raian kuorilla rakenti
(Kalevala 47:313-318)

Ja itse Pohjanneiti

oli mataramaalla,
keikkui keltakankahalla,
paineli punapatoja,
keitti keltakattiloita
(Kalevala 19: 449-452)

Kalevala ja suomalaiset kansanrunot yleensä olisivat kyllä mielenkiintoinen tutkimuslähde värisanojen keräilijälle. Ihmettelen, ettei kukaan ole tarttunut aiheeseen. (Ja toivottavasti olen väärässä.)

Carolus Enckell / Taide 5/ 1984. TeoksessaTAITEEN KIELET / KONSTENS SPRÅK / THE LANGUAGES OF ART. Carolus Enckell. Toimittaneet Jorma Hautala, Jaakko Lintinen, Esko Nummelin. TUTKA – Porin taidemuseon tutkimuksia 5. Porin taidemuseon julkaisuja 80. Finepress, Turku, 2006. www.poriartmuseum.fi/fin/peda/mg-peda/mg-kokoelma/vari/enckell/vari01.html, Porin taidemuseo.

Colorature

Colorian Colorature-sivustolle on koottu verkossa esiintyneitä värinimiä ja niiden heksakoodeja. Aika monet sivulla kävijät lukevat sitä kuin Raamattua ja huomaan, että sivua on jo siteerattu varsin tulikiven katkuisissa keskusteluissa siitä, mikä oikeasti on burnt orange -väri. Välillä turhauttaa. En jaksaisi kirjoittaa sivun alkuun pitkää steitmenttiä siitä, miten sivu on luotu (eli kyseessä on tosiaan vain listaus värinimiä) ja että sen tarkoitus on vain demonstroida kustakin väristä (tai heksa-arvosta) verkossa käytettyjen nimitysten määrää.

Colorature on Colorian ylivoimaisesti suosituin sivusto. Se johtuu siitä, että sivu on linkitetty myös useille ulkomaalaisille sivuille (ja myös kopioitu sellaisenaan muutamille). Muu Coloria ei ulkomaailmaa kiinnosta, paitsi pientä eurooppalaista kielitieteilijäporukkaa, jotka ovat muutamankin kerran meilailleet värinimityksistä ja siitä, miten suomenkielessä lausutaan noki ja vaaleanpunainen.

Jälkimmäinen on värinimi, joka jostain syystä on herättänyt ryhmässä suunnatonta hilpeyttä.

www.coloria.net/bonus/colornames.htm

Sininen kehittää prosessointivoimaa?

Vuoden alkupuolella tiedelehdissä kerrottiin laajalti, kuinka preussinsinisestä voi olla hyötyä nykyteknologian tehostamisessa (kts. Coloria-blogi 050207: Preussinsinisestä apua tietokoneelle?) ScienceDaily -lehti (29.11.2007) kertoo toisesta sinisestä väristä otsikolla Blue Dye Could Hold The Key To Super Processing Power. Artikkelin mukaan ftalosyaniinisinisen magneettisten ominaisuuksien kontrollointitekniikka voi mullistaa tietokoneen prosessointitehon. Käytännössä esim. cd-soittimet, ipodit ja muut elektroniset laitteet käyttävät jo magnetismiin perustuvaa systeemiä mm. tiedon tallentamiseen, mutta nykytekniikalla on rajoitteensa. Uusi tekniikka on vielä lapsenkengissään, mutta tutkijat arvioivat, että viiden vuoden sisällä tekniikan mahdollisuudet selviävät tarkemmin.

Maalauskäyttöön ftalosyaani tuli 1930-luvulla ja sitä pidettiin pidettiin tärkeimpänä sinisenä sitten preussinsinisen keksimisen 1704 ja keinotekoisen ultramariinin keksimisen 1824. Ftalosyaniinivärit ovat edelleen merkittäviä pigmenttejä. Vuonna 1999 ftalosyaniinisininen ja -vihreä muodostivat lähes 26% kaikkein orgaanisten pigmenttien maailmantuotannosta. Ftalosinistä on tutkittu myös mahdollisena syövän torjuja-aineena.

Lisää ftalosinisestä Colorian sivulta: www.coloria.net/varit/ftalosyaniinisininen.htm

Imperial College London (2007, November 29). Blue Dye Could Hold The Key To Super Processing Power. ScienceDaily. www.sciencedaily.com­ /releases/2007/11/071128113025.htm

Mustasukkaisuutta

Olen jossain välissä kirjoittanut Colorian sivuille jutun termistä mustasukkainen: se on oletettavasti ollut väännös ruotsinkielisestä sanasta svartsjuk (mustankipeä). Nyt osuin sattumalta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulle ja siellä parin vuoden takaiseen artikkeliin Mustasukkaisuutta yli rajojen, jossa kerrotaan, että tämä käsitys on väärä.

Artikkelin mukaan Pohjanmaan ruotsalaismurteissa tunnetaan mustasukkaisuutta kuvaava sanonta gå med svartsockar (kulkea mustissa sukissa), mutta tämä ei ole takaisinkäännös suomenkielestä, vaan sen läheinen vastine on tunnettu myös riikinruotsissa. Ruotsalaisessa kirjallisuudessa on esiintynyt mustasukkaisuuden ilmauksena draga svarta strumpor tai bära svarta strumpor (käyttää mustia sukkia) 1800-luvun alkupuolelle saakka; esimerkkinä artikkelissa mainitaan ruotsalainen 1600-luvulla elänyt runoilija Lucidor.

Mustasukkaisuuden lähteet saattavat olla entisaikojen Norjassa, jossa mustasukkaisuudesta on puhuttu nimellä svarthososjuke (mustasukkatauti).
Artikkelissa mainitaan myös Englanti, jossa on muinoin puhuttu keltasukkaisudesta mustankipeydestä: to wear yellow stockings (käyttää keltaisia sukkia). Tämä väri liittynee sappeen.

Se, miksi juuri sukat ovat näiden mustankipeiden ilmaisujen kohteena, jää sensijaan arvoitukseksi.

Mustasukkaisuutta yli rajojen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus; Matti Vilppula)