. . . coloria: 2008

17.12.08

Colour: Design & Creativity -lehden uusin numero luettavissa

Uusin numero on julkaistu yhteistyössä Colour Research for European Advanced Technology Employment (CREATE) -väriasiantuntijaryhmän kanssa.

Digilehteä julkaisee Society of Dyers and Colourists.

www.colour-journal.org

6.12.08

Suomen värit 1925

Kansallisarkistossa sijaitsevat Valtioneuvoston päätöksessä mainitut, peltilaatikoihin tallennetut kangasnäytteet. Kuva: 2008 © Martti Kupiainen

Lokakuussa meilailin Martti Kupiaisen (Kansallisarkisto) kanssa, joka oli rekonstruoimassa vuonna 1925 päätettyjä Suomen valtiolipun ja -vaakunan värejä.
Nykyäänhän väriarvot on määritelty värikoodeina useammalle eri värijärjestelmälle (PMS-värijärjestelmä: sinistä vastaa malliväri 294C, punaista 186C ja keltaista 123C; NCS-järjestelmä: sinistä vastaa malliväri 4060-R90B, punaista 1090-Y90R ja keltaista 0080-Y20R; sRGB-likiarvot: sininen R=24, G=68 ja B=126, punainen R=181, G=28 ja B=49 sekä keltainen R=237, G=167 ja B=0). Vuonna 1925 tuollaisia universaaleja järjestelmiä ei ollut laajalti käytössä ja värimäärittelyt piti antaa väriaineiden mukaan. Mm. näin määrittelee Valtioneuvoston päätös:

Valkoisen villakangasnäytteen väri on sinittämätön valkaistu.
Sinisen villakangasnäytteen värjäämiseen on käytetty 0.5 Alizarinsaphirol S E.
Valkoisen puuvillakangasnäytteen väri on sinittämätön valkaistu.
Sinisen puuvillakangasnäytteen värjäämiseen on käytetty 6% Algolblau F B in Teig.

Nykytutkijalle onkin varmaan mielenkiintoinen haaste jäljittää kyseessä olevia värejä...

Kuva: 2008 © Martti Kupiainen

Koko vuoden 1925 Valtioneuvoston päätös Suomen valtiolipun mallivärien näytteistä on luettavissa Coloriastosta.

Kupiainen vinkkasi myös, että Kansallisarkiston Heraldica-kokoelmaa on aloitettu digitoida ja verkossa on jotain materiaalia Suomen lipun ja vaakunoiden alkuvaiheista. Kiinnostuneet voivat klikata itsensä Kansallisarkiston Digitaaliarkiston Vaakunat -sarjan arkistoyksiköt -sivulle.

3.12.08

Näkö pettää

Tieteen kuvalehden sivuilla on luettavissa hieno kokonaisuus Näkö pettää päivittäin. Siellä on myös esillä muutamia värihavainnointiin liittyviä vinkeitä huomioita.

2.12.08

Tiikerinkaunosilmä

Jälleen muistumia kesän värjäilyistä. Keväällä sain erilaisiin lankoihin tiikerinkaunosilmällä uskomattoman voimakkaita oransseja värejä. Evolla värjättyihin lankoihin väri ei tarttunut niin voimakkaana - ehkä siksi, että jälleen pienet nimitarralaput imaisivat kaiken värin.

Huomasin langoissa mielenkiintoisen värin muuttumisen. Heti värjäämisen jälkeen osa langoista oli selvästi vihertäviä. Muutaman päivän aikana vihertävä sävy hävisi ja langat muuttuivat oranssimmiksi. Toinen mielenkiintoinen ilmiö oli se, että tämä oli väriliemi, jossa oli puretusaine (aluna) seassa. Silti epäteollisessa (miten tämä oikeasti pitäisikään ilmaista? luomu?) villassa ero etukäteen puretetun ja purettamattoman langan välillä näkyy selvästi.

31.10.08

Vaaleanpunainen riita - VAPAUTTAKAA MAGENTA

Pinkki väri on pistänyt puhelinoperaattorit vastakkain. Deutsche Telekom sai rekisteröityä vuonna 2000 magenta-värin eurooppalaiseksi yhteisötavaramerkiksi ja ärjähti, kun DNA alkoi käyttää omissa mainoksissaan samaista (tai samankaltaista) väriä. Tammikuussa Deutsche Telekom jätti käräjäoikeudelle haastehakemuksen ja nyt DNA on iskenyt Deutsche Telekomia vastakanteella, jossa väritavaramerkki yritetään hylätä! Kovin väriherkkä Deutsche Telekom vaati keväällä 2008 myös Telian Engadgetia vaihtamaan logonsa väriä... Mutta hävisi taiston, josta Engadget uutispalvelu pääsi kirjoittamaan varsin hupaisan pottuilun otsikolla: T-Mobile loses magenta suit against Telia, we try not to laugh.

Eurooppalaiseen OAMI-tietokantaan kirjattuun rekisteröintiin Deutsche Telekomin väri on määritelty magentaksi (RAL 4010 telemagenta). Huvittavaa tässä on, että verkkoarkistosta, OAMI-tietokannasta löytyy tuo vuonna 2000 määritelty väri tuolloin skannattuna. Se on talletettu gif-kuvaksi, josta löytyy itseasiassa yli 170 yksittäistä väriä, mutta Deutsche Telekomin ilmoittamaa väriarvoa RAL 4010 / #E20074" (r226 g0 b116) siitä ei löydy lainkaan!

Koko tämä suuri taisto on tietenkin synnyttänyt myös vastarintaliikkeen. Free Magenta! -sivusto kampanjoi värin vapauden puolesta täysin rinnoin! Markkinarakoakaan ei ole unohdettu. Magentavärin hautakirjoituksen ja hienojen statementtien lomasta voi katsella nerokkaita kuvankäsittelykuvia - mitä onkaan tapahtunut magentan poistuttua keskuudestamme.

[ps. Pahoittelen taukoa päivityksissä - blogi ei ole suinkaan kuollut, vaan yrittää jatkaa elämäänsä loman jälkeen]

28.9.08

Indigovärjäilyä syyskuun ruskassa

Eilinen lauantaipäivä sujui sukkelasti indigovärjäilyn merkeissä Korpilahdella leirikeskuksessa, jonne saavuimme (Ulla, Niina ja minä) puolen päivän maissa ja jossa aika kului sukkelasti umpipimeään saakka. En ole itse aiemmin värjäillyt indigolla, koska en ole viitsinyt epäkäytännöllisenä ja epätarkkana ihmisenä ottaa indigon pelkistyksessä käytettävää ja varoivaisesti käsiteltävää ditioniittia käsittelyyn. Aineen käsittely vaatii hengityssuojan ja mielellään suojalasitkin ja lisäksi aineen haju on niin järisyttävän viemärimäinen, että en suosittele sisätiloissa ainetta käsittelemään, ellei ole hyvää tuuletusmahdollisuutta. Tavalliselle pallon tallaajalle ulkotilat ja kunnon suojavarusteet takaavat lempeän värjäyssession. Kun ditioniitti on lisätty indigoon, se pelkistää indigon ja samalla haihtuu pois, vaikka langoissa voikin ilman hyvää huuhtelua haiskaa lantalan mojovan tuoksahduksen.

Kun indigo (ja sitä ennen pesusooda) on sekoitettu veteen, sitten vain odotellaan liemen lämpenemistä...

...ja odotellaan liemen lämpeämistä...

...kunnes se on noin 60°C, jolloin ditioniitti lisätään liemeen. Vähän ajan kuluttua testattiin langalla, onko liemi onnistunut ja värjäytyykö lankanen. Teimme kaksi eri lientä, joihin käytettiin eri paikoista ostettua indigoa: toinen on hankittu Tetri Designilta ja toinen saksalaiselta Kremeriltä. Sävyerot olivat liemissä yllättävän suuret ja testilangoissakin ero näkyi selvästi, mutta kun nyt vuorokautta myöhemmin katselin värjättyjä lankojani, en kyllä erota, kumpi on värjätty kummalla.

Ylläolevista kuvista näkyy hyvin, kuinka indigon väri hiljalleen kehittyy. Ylempi kuva on otettu melko pian lankojen liemestä nostamisen jälkeen ja alempi kuva noin muutaman tunnin kuluttua, kun langat ovat saaneet hapettua rauhassa.

Pataan lensi ties minkämoista lankasorttia. Itseäni harmitti, kun unohdin kiireessä kotiin näytelankasatsini (joita myös Päivin parroiksi nykyään kutsutaan) sekä laimeankeltaiset kesävärjäykset, joista olisi saanut hienoja vihreitä. Jännä oli nähdä, miten eri tavoin indigo tarrasi erilaisiin tekstiileihin kiinni. Villaan ja villapolyamidiin (Nalle ja 7 veljestä) väri tuli melko samalla tavalla, puuvillassa väristä tuli ehkä asteen verran tylsempi, mutta silkissä se suorastaan hyppi värivoimallaan silmille. Silkkihuivi värjääntyi kolmannella (?) liotuskerralla turkoosihtavaksi kirkkaaksi vaaleansiniseksi.

Omat lankani värjäsin myttyrällä, värjäilen valkoisiin kohtiin lisää värejä tässä syksyn kuluessa... Tarkoitukseni on aloittaa kokenillilla ensi viikolla...

Mukana reissussa oli mm. Anna-Karoliina Tetrin loppukesästä julkaisema värjäyskirja Luonnonvärjäys, josta lunttasimme ohjeita. Karo myös myy indigoa ja muita indigovärjäykseen tarvittavia aineita Tetri Design -kaupassaan.

7.9.08

Sinipuu

Sinipuu on yksi lemppareistani, kun sillä saa aina niin vahvan värin (ja liikutaan lähellä mustaa...) Sinipuu näytti voimansa värjäämällä kaiken mahdollisen näytemateriaalin keinokuiduista ja sellukuiduista villaan ja silkkiin. Hienosti väri tarttui myös näytesatsin nimilappuihin, joista ei nyt oikein enää lue mitään. Sinipuulla on epäilyttävä maine sen heikon valonkeston vuoksi - joten ehkä asiaa auttaisi, jos laittaisi laput syysaurinkoon muutamaksi päiväksi...

Verkossa ja kirjoissa olen nähnyt useita rautasulfaattisinipuuliuoksessa värjättyjä lankoja, jotka ovat olleen huomattavan sinisiä - eivät violetteja - mutta tällä kertaa värieroja ei juurikaan näkynyt. Muistaakseni tämä yksilö oli rautakylvyssä, mutta ensimmäisessä satsissa oli väriä todennäköisesti ylipäätänsä niin paljon, että pieniä värieroja tavallisen alunakylvyn ja rautakylvyn välillä tuskin näkyisi. Taaimmainen lanka on ollut rautasulfaattikylvyssä, etummaiset jälkiliemissä.

3.9.08

Käpyleikit

Edelleen Evolla värjättyjen lankojen virtuaalista järjestelyä. Olin osallistuvinani Värjäripäivillä "Sävyjä kävyistä ja havuista" -kurssille, jolla kokeiltiin havupuiden antimilla värjäilyä. Kävyt ja havut saivat liota rauhassa muutamankin yön. Olen jostain lukenut, että parin viikon liotus tekee hyvää jälkeä, mutta jos haluaa vahvaa väriä, käpyjen ja havujen pitäisi liota murskattuna ja/tai jauhettuna talven yli välillä jäätyen ja sulaen. Mutta väriä tuli hyvin tuolla lyhyemmälläkin liotusajalla. Väri tarttui vahvasti etenkin lankanäytteitteni nimilappuihin, jotka värjäytyivät hienon tummanruskeiksi. Lanka ei kokenut ihan samaa kohtaloa. Kurssilla värjättiin myös lehtikuusen kävyillä (alla), mutta niistä jäi lankaan huomattavasti vaaleampi sävy.

Monena keväänä olen katsonut lumen alta paljastuvia (tai ainakin kevätsateissa lionneita) käpyjä värjäysmielessä, mutta jostain syystä en ole niitä kotiin saakka vielä saanut aikaiseksi tuoda. Ensi kevään projektina on siis talven yli maassa maatuneiden käpyjen kerääminen. Tähän innoittaa sekin, että mielestäni lankoihin jäi pesunkin jälkeen hyvin miellyttävä metsäinen tuoksu.

30.8.08

Täplänahkajäkälä

Kuittasin hirvenjäkälän sekä tämän täplänahkajäkälän melko vähäsanaisesti, sillä itselläni ei ole niiden värjäämisestä paljonkaan kokemuksia. Lopputulokset ovat vaan sellaisia, että pakkohan näiden pariin on vielä palata myöhemmin...

29.8.08

Hirvenjäkälä

Edelleen Evon värjäystuloksia, jäkäläisiä sellaisia.

27.8.08

Haavankeltajäkälä

Säilyttelin vuoden päivät kaapissa lahjaksi saamaani (*vink, vink*) haavankeltajäkäläsilppua, jonka otin Evoon mukaan ja jonka Ulla pisti ammoniakkikylpyyn värinirrotukseen. Kuten olen jo aiemmin pariinkin otteeseen maininnut, en ole uskaltanut ammoniakilla leikkiä - eikä se oikein kerrostalo-oloissa millään onnistuisikaan. Sen verran tämä kuitenkin kiehtoo, että jonakin aurinkoisena kesäpäivänä pitää ensi vuonna etsiä ilmava paikka (ulkoa), pistää vanha kunnon kaasunaamari päähän ja pääkallokumihanskat käteen ja alkaa kokeilla värileikkejä. (Jostain syystä oma kerrostalon takapihamme houkuttelee kovasti; jotenkin on sellainen tunne, että mummopartio saisi poliisit paikalle aika näppärästi.)

Lankoja ei olisi tarvinnut purettaa, mutta näytesatsissani oli valmiina esipuretettuja lankoja ja ensimmäistä kertaa kävikin niin, että ikitasainen Florica näytti värjäyksen jälkeen erilaiselta puretettuna ja purettamattomana. Purettamattomassa ja puretetussa suomenlampaanvillassa ei näkynyt eroja (langassa näkyvä harmaus johtuu valosta). Sävyt kellertävät vähän, mutta eivät läheskään niin paljon kuin muiden kokeiltujen jäkälien (esim. poronjäkälän). Itse pidän eniten harmaaseen lankaan tarttuvaa väriä...

Haavankeltajäkälää olen kerran aiemminkin päässyt kokeilemaan, mutta silloin jäljelle jäi vain hyvin pieni näyte. Tuolloin lanka käsiteltiin jälkikäteen niin, että toinen langoista vietiin pimeään (punainen) ja toinen aurinkoiselle rantakivelle (violetti). Sama ilmiö vaikutti vähän myös näissä langoissa, sillä langat olivat välillä auringonpaisteessa ja välillä vähän hämärämmässä (mutta eivät pimeässä). Voimakkaimmin ilmiö näkyy vyyhdessä, joka oli vielä kotimatkalle lähdettäessä aika punertava. Kotona unohdin sen parvekkeelle - ja kas kummaa auringossa ollut puoli olikin muuttanut väriään. Tosin ei sinertävään suuntaan vaan aika (suorastaan vihertävän) harmaaksi. Jäi vain mietityttämään se, kuinka nopeasti lanka muuttui kuivana kahden päivän aikana. Parvekkeemme on aurinkoinen, mutta juuri tuolloin aurinko pistäytyi vain hetkeksi kumpanakin päivänä. (Ilmeisesti ultraviolettisäteilee siis?)

26.8.08

Workshop Suomen värikulttuuri perjantaina 5.9.2008

Tutkija Kirsi Kommonen tekee Helsingin kauppakorkeakoulussa väitöskirjatutkimusta kansallisista värikulttuureista tarkoituksena mm. vertailla kiinalaista ja suomalaista värikulttuuria.

Tutkimukseen liittyvässä workshopissa keskustellaan suomalaisesta värikulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kirsi kutsuu paikalle alan ammattilaisia eri toimialoilta: mm. teollinen muotoilu, muotisuunnittelu, graafinen suunnittelu, sisustussuunnittelu, värikonsultointi ja koulutus.

Päivämäärä on perjantai 5.9. klo 12-16 ja tilaisuus järjestetään Helsingin kauppakorkeakoulun tiloissa Helsingissä. Toinen workshop järjestetään marraskuussa.

Mikäli sinulla on aiheesta kokemusta ja olet kiinnostunut osallistumaan ota yhteyttä suoraan Kirsi Kommoseen, sähköpostiosoite kirsi.kommonen(at)hse.fi

24.8.08

Keramiikkalasitteet

[Kuvassa amerikkalaisen Fiesta-astiaston väriskaala. Eric B. Norman/LBNL.]

Sain muutama päivä sitten Coloriaan viestin, jossa kyseltiin turvallisten keramiikkalasitteiden perään. Tai pikemminkin: mitkä ovat niitä myrkyllisiä lasitteita, joita pitäisi välttää? Olen joskus aiemmin kaivellut esille tietoja keramiikkaväreistä, mutta kokonaisnäkemys on jäänyt aika huteraksi. Nyrkkisääntönä lienee se, että täysin turvallisessa keramiikassa kannattaa vältellä raskasmetalleja (mm. kadmium- ja kobolttivärejä) ja kokeilla värityksenä esim. rautaoksideja, joita käytetään elintarvikeväreinäkin. Musta, keltainen ja punainen rautaoksidi ovat edullisia ja yleisiä (tosin en ole ihan varma, kuinka hyvin tuo keltainen poltettaessa säilyy - muuttuuko punaiseksi?), mutta ainakin näillä siniset ja vihreät sävyt jäävät väliin.

Maalaustaiteessa raskasmetalliväreistä on jo aika yleisesti siirrytty ns. sävy- ts. "hue"-väreihin (eli "kadmium red hue" on kadmiumpunaisen väristä, mutta ei aitoa kadmiumpunaista). Tuubiväreinä saa toki esim. kadmium- ja kobolttivärejä, mutta valmiiksi sekoitettuina ne eivät ole niin haitallisia kuin jauhemuodossa, koska ne eivät pääse elimistöön niin helposti. Monet perinteisiin tarrautuneet maalarit suosivat perinteisiä metallivärejä ja pitävät alkuperäisiä parempana, vaikka monella uudella synteettisesti valmistetulla uusvärillä on huomattavasti parempi valonkesto ja muutenkin paremmat ominaisuudet.

Keramiikassa raskasmetalliväreistä on vähän vaikeampi päästä eroon, koska keramiikassa värien kiinnittäminen tapahtuu kuumuudessa, jota monet synteettiset väriaineet eivät kestä. Tässä on vielä tiedon osalta kaiveltavaa, koska olen kuullut huhuja useistakin täysin keinotekoisesti valmistetuista keramiikkaväreistä, mutta ainakaan pikagooglaamisella löytänyt mainintoja. Kaikki lisätieto tervetullutta.

Keramiikan tekijän kannalta tilanne on melko turvallinen, jos suojautuu tehdessään asianmukaisesti. Suurin riski sisältynee jauhemaisten väriaineiden ilmassa pöllyämiseen / keuhkoihin ja verenkiertoon ajautumiseen. (Suomalaisen) kuluttajan näkökannalta tilanne on melko turvallinen, jos pysyy nykyastioiden käytössä. Sen sijaan vanhoja astioita kannattaa käyttää harkiten, koska ennen raskasmetallien käyttö astioissa oli melko yleistä. Kadmiumia löytyy etenkin punaisista, keltaisista ja oransseista väreistä.

Shokeeraavinta nykyihmiselle lienee tietää, että uraaniakin (uraanikeltaista, uraanioksidimustaa ja uraaniokraa) on käytetty lasitusaineena. Uraanioksidista valmistettiin 1900-luvun alkupuolella hyvin intensiivista punaista, kunnes USA:n valtio 1943 otti käyttöönsä kaiken uraanin sotateollisuutta varten. Ko. uraaniväristä valmistettiin mm. suosittua Fiesta Red -ruokailuastiastoa, joka tuli markkinoille 1936. Fiesta Ware -nimellä viitataan myös USAssa valmistettuun kivitavarasaveen, joka lasitettiin uraania runsaasti sisältävillä suoloilla - astiat olivat myös keltaisia ja oransseja. Uraani-Fiestan valmistus ei toki loppunut sota-aikaan: 1936 – 1943 Fiesta Red valmistettiin luonnonuraanista; 1959 – 1969 Fiesta red Fiesta Ware ja 1969 - 1973 Fiesta red Fiesta Ironstone valmistettiin "tyhejnnetystä" uraanista. Astioita esittelevällä sivulla Fiesta Ware (ca. 1930s) mainitaan myös, että lähes jokainen keraaminen antiikkiesine, jossa on syvä oranssi tai punainen väri, on todennäköisesti radioaktiivinen. Uraania on käytetty myös muiden värien, kuten keltaisen, vihreän ja ruskean valmistukseen. On arvioitu että vuosina 1959-69 valmistettiin noin kaksi miljoonaa uraanilla lasitettua keramiikka-astiastoa.

Suomalaisessa, kotimaassa valmistetussa keramiikassa uraania ei ole todennäköisimmin valmistettu, mutta muita raskasmetalleja kylläkin. Arabia lopetti lyijyn käytön lasitteissa jo 1970-luvulla, mutta pienemmissä keramiikkayrityksissä se jätettiin pois vasta seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Lyijyn ja kadmiumin käyttö keramiikassa ei ole kuitenkaan kielletty edelleenkään, vaikka raja-arvot ovat tarkentuneet ja niitä myös valvotaan tiukemmin. Kuningaskuluttajan keväisessä laboratoriotutkimuksessa tutkittiin kymmenen vanhan astian tai matkamuistokeramiikan lyijy- ja kadmium-pitoisuuksia. Kaikista tutkituista astioista lähti jonkin verran lyijyä. Mittari kolahti kattoon savenvalajan valmistaman vanhan kupin kohdalla - arvot ylittyivät 720-kertaisesti. Näin Kuningaskuluttajan nettisivuilla:

Tutkimuksessa oli mukana myös kolme vanhaa Arabia-astiaa. Arabian Kirsikka-kupin huulirajasta irtosi selvästi kadmiumia. Sorja-astiasta lähti lyijyä kymmenesosa uusien astioiden sallitusta lyijyn enimmäismäärästä.

Silmiä ei ehkä täysin kuitenkaan kannata ummistaa: ulkomaiden halpatuotantomaissa raskasmetallien, myös lyijyn, käyttö on edelleen yleistä. Isoissa tuontierissä tulli tarkkailee lasitusten laatua, mutta yksittäisiin turismiostoksiin ei kukaan puutu. Kuningaskuluttajasta opin, että Kaukoidästä tuodusta Muumi-mukierästäkin on kerran löydetty lyijyä. (Kyseessä ei ollut kopio, Arabia valmistuttaa 10-20% mukeista, etenkin sesonkituotteet, Kaukoidässä.) Samaisessa yhteydessä mainittiin myös se, että ulkomailta haetaan myös keramiikan tietotaitoa, esimerkkinä punainen lasite.

Kuningaskuluttajan sivuilta löytyy ohje myös mahdollisen lyijypitoisuuden tarkkailuun:

Astioista mahdollisesti irtoava lyijy on erityisesti matalapolttoisen keramiikan ongelma. Lasitteessa käytetty lyijy haihtuu tehtaan piipusta ulos, kun keramiikkaa poltetaan riittävän korkeassa lämpötilassa. Astian polttolämpötilaa voi testata kilauttamalla astiaa lusikalla ja kuuntelemalla ääntä: kumea ääni kertoo matalasta poltosta ja suuresta lyijyriskistä, korkea ääni puolestaan korkeasta polttolämpötilasta ja pienemmästä riskistä.

Lisää juttua Fiesta Red-astioista: Fiesta Ware (ca. 1930s) (Oak Ridge Associated Universities)
Vanhoissa astioissa huikeita lyijypitoisuuksia (Kuningaskuluttaja, 4.6.2008)

23.8.08

Poronjäkälä

Jatkanpa Värjäripäivien värjäysten sekä omien kesäkokeilujeni kuvailua ja esittelyä tässä loppukesän / alkusyksyn mittaan. Kuten jo mainitsin aiemmassa blogauksessa, jäkälävärjäykseen en ole ollenkaan tutustunut kotioloissa ja varsinkin tuo punaiset värit irroittavan ammoniakin kanssa läträäminen vaatisi paremmat tilat ja vähintäänkin kunnon tuuletuksen ja hengityssuojat. Jäkälät kuitenkin värjäysaineenakin kiinnostavat myös niiden pitkähkön historian takia: esim. roccella-jäkälistä on aikoinaan saatu irti hienoimpia purppuravärejä, renessanssiajan kalliita ylellisyysaineita, mutta myös suomalaisista lajikkeista jotakin muuta kuin ruskeaa irtoaa.

Poronjäkälästä saadaan irti punaisia sävyjä emäksellä. Ammoniakki on perinteisemmin käytetty aine, mutta se pitää hankkia apteekista selittelyjen kera ja se on melko kallista. Tavallista pesusoodaa myydään kaikissa marketeissa, joissa on jonkin sortin siivousosasto tai rautaosasto ja se on halpaa. Soodalla irrotetut punertavat sävyt eivät ehkä olleet niin voimakkaita kuin ammoniakilla, mutta väriä irtosi kumminkin!

Villaan ja villasekoitteisiin jäi soodasta (yllä) kiinni vähän kellertävä, Teijan kuvailun mukaan mummonalushousunvaaleanpunainen, mutta sellukuituihin kuten maissiin ja bambuun sekä keinokuituihin väri tarrasi vaaleanpunaisena. Jopa akryylilanka Fleur sai pintaansa lievän vaaleanpunaisen vivahduksen.

Ammoniakissa liotetut jäkälät irrottivat hieman voimakkaamman värin. (Yllä)

19.8.08

Perunapainoa

Melkein vuosi sitten kirjoitin tähän blogiin samalla otsikolla (Perunapainoa 26.9.07) Eestissä järjestettävistä perunapainofestareista (viroksi Kartulitrüki Festival ja englanniksi Potatoprint Festival). Melko pian tuon jälkeen syntyi ajatus lähteä reissuun. Matkasta yleensä lisää Cholegh- [FI] ja net:design:station [EN] -blogeistani, mutta tässä vähän yleistä pottupainamisesta.

Perunapaino on hyvin helppoa: ota peruna, kaiverra siihen, sivele se maalilla ja paina paperille tai kankaalle. Nopeaa ja vaivatonta. Maaliksi sopivat kaikki siveltävät maalit ja tarkoitukseen löytyy varmaan kokeilemalla tarkoitukseen sopivin. Festareilla käytettiin mm. guassia / posterivärejä sekä sekoitettiin värit itse munatemperasta ja pigmenteistä.

Valmiilla tuubi- tai purkkiväreillä tekeminen on helpointa, mutta omien maalien sekoittaminen toi ainakin itselleni tarvittavaa lisäulottuvuutta ja sävykkyyttä töihin. Etenkin maaväripigmentit ovat edullisia ja munatemperan tekeminen on helppoa ja ohjeita on useita; tässä yksi kotoa paperilapulta löytynyt:
1/3 tuoretta munaa
1/6 pellavaöljyvernissaa
1/6 hartsiliuosta
1/3 vettä
Muna, vernissa ja hartsiliuos sekoitetaan ja vesi lisätään sekaan hitaasti sekoittaen. Itse maalaamisprosessi näissä pienissä töissä kannattaa tehdä niin, että säilyttää munatemperan erikseen ja sekoittaa siitä aina tarvittavan määrän pieneen määrään pigmenttiä. Tempera säilyy jääkaapissa noin viikon, pöytäsäilyttämistä en suosittele (...hajusta kyllä huomaa parin päivän päästä, jos on unohtunut laittaa kylmään säilöön).

Ylläolevan kuvan värit on painettu munatemperalla: mustassa on pigmenttinä nokimustan ja vihreän umbran sekoitus ja punaiset kuviot ovat punaista okraa (punamultaa). Peruna kestää yllättävän monta painokertaa ja huomasin, että yön yli säilytettynä siitä tuli jopa parempi - ainakin omiin tarkoituksiini. Kun peruna sai vähän aikaa olla ilman vaikutuksen alaisena, siitä haihtui kiitettävästi nestettä ja pigmentit tarttuivat paremmin ja tasaisemmin. Veistäminen oli kuitenkin helpompaa tuoreena.

Festareilla Ulla piti luennon luonnonväriaineista ja -pigmenteistä ja esitteli luonnonväriaineiden käyttöä painatuksessa. Ainakin itseäni kiehtoo ajatus siitä, että voisi poimia tarvitsemansa väriaineet ympäröivästä luonnosta. Väriaineiden keittäminen onnistuu samoista kasveista kuin värjäyksessäkin. Ylläoleva kuva on painettu paperille arabikumiin sekoitetulla krapilla ja allaoleva pahville arabikumiin sekoitetulla kokenillilla ja krapilla.

Kuten missä tahansa painamisessa: huokoinen paperi imee paremmin väriä, kun taas kovempipintaisessa väri jää paperin pinnalle. Mitä paksummaksi väri tehdään sideaineen kanssa, sitä vähemmän se imeytyy paperiin ja sen enemmän sitä jää pinnalle. Arabikumiseoksissa väriaineista tuli melko peittäviä ja kiiltäviäkin; munatemperassa kiiltoa saa lisää vernissaa lisäämällä.

Perunoita ei välttämättä tarvitse leikata kuvioiksi: pelkästään halkaisemalla perunan voi saada kaunista tekstuuria. (Ylläolevassa kuvassa yksityiskohta Ulla Lapiolahden työstä.) Yhdellä perunalla ja maaliaineella voi saada hyvinkin erilaista jälkeä aikaiseksi: nopeasti painamalla ja maalia lisäämällä voi saada yhtenäisemmän näköistä jälkeä; ohuemmalla maalikerroksella ja pidempään painamalla väriaineella on enemmän aikaa imeytyä paperiin, jolloin kaikki pienetkin yksityiskohdat tulevat esiin.

Kartulitrüki-sivut löytyvät osoitteesta: www.printpotato.pri.ee. Festareilla painetuista töistä kootaan näyttely EKA Galeriihin (Eesti Kunstiakadeemia, Tallinna) 3.-15.9.2008. Siitä lisää ajallaan...

11.8.08

Päivän vinkki: veikkaa punaista

Coloria-blogi on taas ajan hermolla: urheiluun(kin) liittyvää juttua näin olympialaisten aikana... :)

Jo jonkin aikaa sitten tehtiin tutkimushavaintoja siitä, että jos laitetaan vastakkain sinisiin ja punaisiin asuihin pukeutunut urheilujoukkue / kilpapari, todennäköisimmin punainen voittaa. Punaisen värin on epäilty vaikuttavan voimakkaammin itse kilpailijan olotilaan. Eilisessä ScienceDailyn uutisessa kuitenkin kerrottiin, että vaikutusta voi olla myös ulkopuolisilla tekijöillä: tuomarit antavat helpommin punaisiin pukeutuneille voittopisteitä kuin sinisiin pukeutuneille.

Many sports teams select their uniforms based on the mascot, city or country they are representing, not on a referee’s preference or bias. But a new study has found that choosing the color red for a uniform in competitive sports can actually affect the referee’s split-second decision-making ability and even promote a scoring bias.
- Red All Over: How The Color Red Affects A Referee's Judgment / ScienceDaily (Aug. 10, 2008)

Psykologit Norbert Hagemann, Bernd Strauss ja Jan Leibing (Munsterin yliopisto) näytteivät 42 kokeneelle taekwondo-tuntijalle kahta erilaista monen ottelun videokoostetta, joissa puna- ja siniasuiset kilpailijat sparrasivat keskenään. Tosiasiassa kahden videon välillä ei ollut muuta eroa kuin se, että toisessa ottelijoiden asujen värit oli vaihdettu keskenään tietokoneella. Siis ne, jotka ensimmäisellä videolla sparrasivat punaisissa asuissa, olivat toisessa videossa sinisessä asussa ja vastaavasti ensimmäisen videon siniasuiset näyttäytyivät toisessa videossa puna-asuisina - itse otteluvideot olivat aivan samoja. Kommentaattoreita pyydettiin jokaisen yksittäisen videon jälkeen pisteyttämään kummankin ottelijan suoriutuminen. Punapukuiset kilpailijat saivat keskimäärin 13% paremmat pisteet.

Red All Over: How The Color Red Affects A Referee's Judgment (ScienceDaily 10.8., 2008)
Uniforms can color judgment when referees see red (Belinda Goldsmith, 11.8.2008, NewsDaily)

10.8.08

Kalliokarve

Evon Värjäripäivien jäkäläkurssille en itse osallistunut, mutta sain jäkäläkylpyihin omia näytelankasatsejani, joten myös niistä on nyt itsellä näytteet. (En ole ihan varma hutaistuista merkinnöistäni, joten jos nyt kirjoitan roppakaupalla asiaa ihan väärästä jäkälästä, ehkä minua joku oikaisee.) Jäkäliä en ole juurikaan kotona värjännyt, koska niiden (eikä kääpienkään) kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja yritän olla kovasti lainkuuliainen. Painavampi syy tietenkin pitäisi olla se, että jäkälä on niin hitaasti uusiutuvat eliömuoto, että sen raivoisa repiminen voi olla tuhoisaa. Tästä huolimatta olen niin innoissani jäkäläkurssin väreistä, että aion vielä syksyn aikana kokeilla tuliaikseksi saamiani jäkäliä värihommissa.

Kalliokarvejäkälä (Parmelia saxatilis) ei vaadi kyytipojakseen kuin vettä - ei edes puretusta. Tämä on ensimmäinen koevärjäyssatsini, jossa purettamattomilla ja puretetuilla "oikeilla" villalangoilla ei ole juurikaan sävyeroa (seiskat, nallet, floricat ja muut super washatuthan pärjäilevät melko hyvin ilman puretusta miltei kaikilla väreillä). Värit ovat ehkä aavistuksen verran liian kontrastisia näissä kuvissa, mutta väri on oikeasti melko voimakas. 100% lampaanvillaan väristä tuli hieman oranssimpi kuin Nalle-lankoihin ja Floricaan (myös 100% villaa). Nallelangoissa harmaista langoista tuli erityisen viehättävän ruskeita, vaaleampien sävyt taittuvat asteen verran oranssiin.

Kalliokarve tunnetaan monessakin vanhemmassa värjäysoppaassa, usein kivisammaleen nimellä. Alina Hellenin opas "Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla" (1905) kertoo näin:

Sisältää kaunista ruskeaa wäriä. Sitä woidaan kerätä koko kesän aikaan ja säilyttää kuiwattuna jonkun aikaa. Se irtautuu kiwistä helpoiten sateen jälkeen, mutta jos se sullotaan yhteen märkänä, murenee se helposti mullaksi eikä kelpaa käytäntöön. Padasta wärjättäessä siitä saa punasenruskean, kattilasta keltasenruskean wärin.

8.8.08

Kasi

En ole juurikaan ehtinyt purkaa Colorian numero-kyselyn vastauksia, mutta tämän vinkeän päivämäärän (08.08.08) kunniaksi tsekkasin numeroon kahdeksan liittyvät värimielenyhtymät. Vastauksia on yhteensä tullut 156 kappaletta:
Ruskea 15,4%
Keltainen 13,5%
Oranssi 12,8%
Sininen 12,8%
ja loput väreistä saivat alle 10% kukin. Pienimmän osan (0,64% äänistä) sai kulta, jota ei ollut lainkaan valmiina vaihtoehtona, mutta jota on tarjottu silti.

Kuvituksesta näkyy värien suhde toisiinsa (kasi on hienosti ja taiteellisesti rakennettu kahdesta samanlaisesta piirakkataulukosta), mutta ei sentään kaikkia vivahteita mitä on tarjottu. Esimerkiksi sininen pitää oikeasti sisällään vastauksia kuten keskisininen (1kpl), tummansininen (3kpl), vaaleansininen (1kpl), sinertävä (1kpl) ja punainen kirkkaanpunainen (1kpl), viininpunainen (1kpl), tulenpunainen/oranssinpunainen (1kpl) - joten ihmisten mielessä on saattanut olla hyvinkin erilaisia värisävyjä. Ruskea-kelta-oranssi-voittoisuus on kuitenkin melko voimakas vastauksissa ja se kiinnittää huomiota etenkin kuin vertaa muiden numeroiden värisaldoihin. Numerot 1-5 eivät ole saaneet juuri lainkaan "ruskeita mainintoja", sen sijaan numero 6 on saanut niitä liki yhtä paljon kuin kahdeksikko - mutta ei läheskään niin paljon "oransseja mainintoja".

---

Numero- ja viikonpäiväkyselyistä onkin tullut aina silloin tällöin kyselyitä, viimeksi tänään. Tällä hetkellä keskityn vielä vastausten keräämiseen, mutta taidanpa aina silloin tällöin poimia jonkun mielenkiintoisen vastauksen esiin blogiin - sopivana päivänä. Saa nähdä, miten tämä vaikuttaa vastausten suuntaan :)

Osallistu numerokyselyyn