Lentäviä värejä

Lisäsin Coloriastoon juuri muutaman jutun Suomen ilmailuhistoriallisesta lehdestä, jota julkaisee alan suomalainen ykköstietäjä, Pentti Manninen. Lentokonevärit (rautatiehen ja laivaliikenteeseen liittyvät värit) ovat yksi aihe, josta Coloriaan tulee suuri määrä kysymyksiä vuosittain. Liikkeellä ovat enimmäkseen pienoismalliharrastajat, jotka haluavat maalata mallinsa eksaktisti historiaan noudattaen. Manninen kuitenkin huomauttaa, että värisävyt olivat ja ovat edelleenkin ihan sekundäärisiä lentokoneen maalauksessa. Hän kertoo muutaman esimerkin aiheesta:

Kangas, puu/vaneri, kevytmetallit, teräs ja värimetallit vaativat lentokoneissa omat värityyppinsä Paljolti yhtäläisyyttä oli metallipintojen suojaamisessa vielä 1960-luvulle asti autoteollisuuden kanssa, esimerkiksi metalleille tarkoitetut pyroxylin auto selluloosavärit.

Kangaspäällysteisissä (pellava ja puuvilla) koneissa maalit (oikeastaan lakat + pigmentit) tiivistävät ja siloittavat kankaan kuidut ilmaa läpäisemättömiksi. Muutenhan lentokone ei lentäisi jos ilma läpäisisi siivet. Samalla rakenne saa 25% rakenteellista lujuutta, saa säänkestävyyden jne.

Pohja- ja kiristyslakoissa on rautaoksidia antamassa tiilenpunaisen värin - vain näyttääkseen maalarille, että joka paikkaan on väriä suhteelisen samanlainen kerros sivelty (kirkas lakka ei näy hyvin). Jos tämän punaisen päälle sitten sivellään värikartan jokin sävy on lopputulos ihan jotakin muuta... Vanhat lentokoneet olivat pohjalakan punaisen takia pääosin tiilen ruskeita sisältä.

Pääsääntöisesti nämä aineet ovat selluloosaa, liuottimia (hidas ja nopea yhtä aikaa) ja pigmenttejä. Tarkoituksena on saada joustava ja sitkää suojafilmi koneen pinnoille.
Jonkinlaisen uskomuksena lakkaan sekoitettiin yleisesti n.5% alumiinijauhetta (Alpaste) estämään home ja lahoaminen. Tieteellistä näyttöä en ole tämän toimivuulle löytänyt.

Ennenkaikkea lentokonemaalauksessa on ollut siis kysymys ennemminkin silkasta käytännöstä kuin estetiikasta. Matkustajakoneessakin käytetään valkoista väriä, koska siitä näkee ehdottomasti parhaiten väsymismurtuman särön alkamisen tussikokeella.

Suomen ilmailuhistoriallisen lehden sisällysluettelo ja joitakin juttuja löytyy osoitteesta www.kolumbus.fi/SIL/

Keskiaikainen morsinko

Kuukausi sitten Värjärikillalla oli työnäytöspiste Turun keskiaikamarkkinoilla, jossa reipas määrä ihmisiä pysähtyi katsomaan ja tutustumaan kasvivärivärjäykseen. Eniten ihastusta aiheutti morsinko, koska sillä värjäämiseen liittyy vinkeä "taikatemppu", kuten moni katsoja asian ilmaisi: morsingon sininen väri muodostuu lankaan vasta ilmassa, kun se on hapen kanssa kosketuksissa. Vihertävän keltainen liemi sai katsojat arvailemaan langan väriksi sekä vihreää että keltaista, mutta hauskinta oli seurata ihmisten hämmästyneitä reaktioita, kun keltavihreä lanka alkoi ilmassa muuttua siniseksi aivan silmissä.


Ostin markkinoilta Rintalan musta-harmaa-valkoista lankaa, jota värjäilin useammissa erissä solmittuna sekä morsinko- että verihelttaseitikkipadoissa. Lankaa en ehtinyt millään tavalla purettaa ja vaikka molempien värien pitäisi tarttua ilman puretustakin, verihelttaseitikistä jäi lankaan äärimmäisen epämääräinen ruosteehtavan ruskeanpunainen. Periaatteessa hieno, mutta jotain siitä puuttui. Joten solmin lankoja vielä toisenkin kerran ja laskin sitten morsinkokylpyyn hetkeksi.

Harmittaa, kun en huomannut ottaa näytelankasysteemiäni mukaan, sillä morsingolla en itse tule värjänneeksi ihan lähitulevaisuudessa. Pitää muistaa asia, kun viikon päästä värjätään lisää Evolla, Värjärikillan värjäripäivillä.

Kuvia Keskiaikamarkkinoilta nähtävissa Värjärikillan galleriasivulla.

Kesäkeittiössä sitruunahappoa ja kalkkia

Kesäkuun alkupuolella löysin kaappia tonkiessani pienen pussillisen sitruunahappoa. Vähän aikaa pyörittelin pussia kädessäni, kun pieni kemisti minussa heräsi eloon. Otin jokaisesta väriliemestä kahteen pienempään kattilaan tilkkasen, toiseen lisäsin sitruunahappoa ja toiseen muutaman kalkkitabletin ja lisäsin joukkoon nallelankaniput (kussakin valkoista, luonnonvalkoista ja harmaata lankaa, sekä purettamatonta että alunapuretettua).


Sekä kielon että sarjakeltanon keskikeltainen taipui kalkilla kirkkaammankeltaiseksi/haaleammaksi ja sitruunahapolla punertavammaksi. Kortteen keltainen muuttui päin vastoin: hapolla vaaleammaksi ja kalkilla voimakkaamman keltaiseksi. Ja kuinkas sitten kävikään...


Kiireessä unohdin korteliemet kattiloihin pariksi päiväksi. Viskattuani sitruunahappoliemen pois avasin kalkkitablettikattilan kannen - ja voilá! Liemi oli aivan käsittämättömän kauniin rubiininpunaista! Laitoin muutaman lankasäikeen kattilaan uudelleen, kiehautin ja annoin seistä muutamia päiviä. Langat kyllä värjäytyvät punertaviksi, mutta eivät niin rubiininpunaisiksi kuin itse vesi on.


Tyhmyyksissäni en tajunnut kokeilla uuden langan värjäystä tuossa liemessä... Pitänee yrittää uusia operaatio Rubiininpunainen Vesi uudelleen.

Väripäivät 2008

Väripäivät Iitissä 18.-20.7. 2008

Väripäivien ohjelma alkaa perjantai-iltana 18.7. klo 19:00 muotinäytöksellä.

Lauantaina ohjelmassa on mielenkiintoisia luentoja klo 10-13! Lounaan jälkeen klo 14:00 on muotinäytöksen toinen esitys.

Värikeskuksen pihalla ja ympäristössä on lauantaina ja sunnuntaina kädentaitajien myyntikojuja, alueella on erilaisia työnäytöksiä sekä työpajoja - esimerkkinä helmimaalauspaja; siellä nuoret ja vanhemmatkin voivat toteuttaa taiteellisia taipumuksiaan maalaamalla ja kokoamalla puuhelmistä kaulakorun itselle tai lahjaksi. Värisaunalla ahkeroidaan luonnonvärjäyksen parissa. Tutustaan hauskaan aurinkovärjäystekniikkaan. Miten ghanalaisia lasihelmiä tehdään? Mitä ihmettä, koruja ja helmiä huovuttamalla?


VÄRIPÄIVIEN OHJELMA

perjantai 18.7.2008

18-20:00 Kesätori

19.00 Muotinäytös Korusto. Esillä erilaisia koruja ja asusteita iittiläisten vaatesuunnittelijoiden tuotannon kanssa


lauantai 19.7.2008

10-13:00 Helmet kautta aikojen - seminaari, hinta 10€
Helmet rituaaliesineinä, koruina ja kaupankäynnin välineinä.
Lasihelmien käyttö Länsi-Afrikassa, ghanalaisten lasihelmien valmistus.
Luennoitsijat: Maria Koskijoki, FM, Helinä Rautavaara-museon johtaja Arja Okkonen, KoTeo, Maria Arola, kultaseppä, Anu Alhonen, lasinpuhaltaja

13:00 Lounas, 6€

14:00 Muotinäytös Korusto. Esillä erilaisia koruja ja asusteita iittiläisten vaatesuunnittelijoiden tuotannon kanssa

13-18:00 Työnäytöksiä ja työpajoja, markkinat
Kasvivärjäystä Värisaunalla, Sanski Matikainen
Aurinkovärjäystä, Aila Sairanen
Lasihelmet, afrikkalaiset helmet, Arja Okkonen ja Maria Arola
Ghanalaisten lasihelmien valmistusta, Maria Arola
Huovan mahdollisuudet - helmiä ja koruja huovuttaen, Marjo Tuominen
Puuhelmien maalauspaja lapsille ja muille värikkäille :D , Värikäsi ry


sunnuntai 20.7.2008

11-17:00 markkinat jatkuvat, työnäytöksiä ja työpajoja lauantain malliin, mm Puuhelmien maalauspaja lapsille ja muille värikkäille, Värikäsi ry

12:00 Sininen! -opastus Värimuseossa, Kris-Tiina Valolahti

Lisää tietoa tapahtumasta Värikeskuksen sivuilta

Valonkestotesti alkaa

Kevyet kesäkieputukset takana: ostin mustaa A3-kartonkia, tein siihen viillot ja kieputin kevään ja alkukesän aikana värjäämiäni lankoja kartonkiin kiinni. Seuraavana prosessina on peittää kustakin lankaerästä kaksi kolmannesta kunkin kahdella tarraliuskalla, jonka jälkeen kiinnitän planssin ikkunaan. 3-4 kuukauden kuluttua otan toisen tarraliuskoista pois ja vuoden kuluttua toisen. Sitten näkyy, kuinka valo vie väriä ja mitä väriä se vie.

Tällainen oli tarkoitus saada aikaan jo vuoden vaihteessa ja sitten alkukesästä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Vast'edes jokaisesta värikylvystä pääsee oma osansa vastaavanlaiseen satsiin.

---

Vihreä väri-ilmiö kummastuttaa taas: jostain syystä vasemman alareunan malvalla värjätyt kauniin vihreät värit eivät tartu kameraan kuin harmaina, mutta niiden viereinen (yläpuolella) hernekuukusen liki samanvärinen vihreä tallentuu kameran linssin läpi ok.

Kuvakone jokatapauksessa toimii taas, joten enemmänkin väritilitystä luvassa lähipäivinä.

Väliaikatietoja ja sananen kuparröökistä

Siihen saakka, kun saan kuvasysteemini taas orjuutettua valtani alle, tulee pelkkiä tekstikuulumisia (toivottavasti pian, sillä jonkin verran on jo kertynyt kerrottavaksi ja näytettäväksi värjäyskokeiluita).

Vaikka Coloriaston oikea tietokantapohja (ja sen mukana myös käytettävyys ja upeampi ulkoasu) on edelleen nollapisteessä ja rahoitusta vaille, sisällön puolesta voidaan aloittaa jo juhliminen. Kesän aikana olen saanut useammankin upean lahjoituksen Coloriastoon ja puran sisältöä verkkoon tulojärjestyksessä. Viimeisimpänä saapui tänään postilaatikkooni kopiot 1760 julkaistuista Pehr Adrian Gaddin kirjoista Underrättelse om Färge-Stofters Planteringar I Finland Af Saflor, Krapp och Vau ja Underrättelse om Färge-Stoften VEIDES Plantering och Ans i Finland. Kiitos, Hannele!

Sitä ennen luvassa on pitkähkö englanninkielinen vanha sanakirjaote värjäämisestä sekä otteita suomalaisesta Tavarasanakirjasta viime vuosisadalta (jonka kimppuun pääsemistä odotan kuin kuuta nousevaa).

Coloriastoon olen koonnut myös paljon kaikenmaailman luetteloita, viimeisimpänä Suomen Väri- ja Vernissatehtaan hintaluettelon - tosin ilman hintoja, lähinnä värinimien ja -sanojen vuoksi (täydennän hinnat myöhemmin, kun/jos aikaa löytyy - omnipageni ei suostunut hinnastoa lukemaan, enkä käsin viitsinyt laiskuuttani alkaa kirjoitella). Hinnasto paljastikin sanoissaan pienen epäselvyyden: vanhoissa kirjoissa esiintyvä kuparrööki on sinkkivihtrilliä; kuparivihtrilli on tunnettu sen sijaan nimellä sinikivi (joka on ollut jossain yhteyksissä myös indigon nimitys). Aina silloin tällöin joku on kysäissyt kuparröökin merkitystä, enkä ole paljon uskaltanut veikkailla, vaikka kuparivihtrillihän - siis väärä tulkinta - on ensimmäisenä noussut mieleen.

Tylsähkön näköisestä hinnastosta paljastuu myös joitakin nykykorvaan häiriintyneeltä kuulostavia juttuja - kuten musta villatomu, jota myydään ruumisarkkutehtailijoita varten.

ps. Välillä iskee epätoivo Coloriaston rahoituksen suhteen - otan mielelläni vastaan vinkkejä, josta voisin hakea rahoitusta projektin siirtämiseksi tietokantaan ja muuhun Coloriaston toimintaan ja ylläpitoon.

Värisauramo

Sauramo on yksi niitä kasveja, jotka pitäisi keittää joko ulkona kaukana asutuksesta tai vähintäänkin tehokkaan liesituulettimen alla.


[Nallet ja Florica]

Sauramolla värjääminen aiheutti pienen ihmetyksen: olin uskonut, että se antaisi kaikkiin lankoihin keskikeltaista väriä, mutta sen sijaan Nalle-langat ja Floricat värjääntyivät vihertävän-kellertävän-ruskeiksi ja melko tunkkaisiksi sellaisiksi. Väri, joka ei juurikaan miellytä itseäni, välillä jopa vähän puistattaa.

[(Poppari), Alpakka, Tennessee, Bambu, Malibu]

Sen sijaan puretettuun alpakkaan tuli aikalailla sellainen keltainen kuin olin luullutkin (purettamaton on haaleampi). Tennessee, Bambu ja Malibu värjäytyivät tunnistettavan keltaiseksi. Maissi (kuvan vasen alareuna) tai akryyli eivät imaisseet väriä lainkaan, Teddy ja Palma värjäytyivät vain heikosti.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

Hieman myöhemmin viskasin kattilaan vielä muutamia kirpparilta ostettuja lankoja. Ne värjääntyivät kyllä kauniin keskikeltaisiksi, joten ehkä tuo tunkkainen väri Nalleissa ja Floricassa johtuukin siitä, että väriainetta oli aika paljon.