30.8.08

Täplänahkajäkälä


Kuittasin hirvenjäkälän sekä tämän täplänahkajäkälän melko vähäsanaisesti, sillä itselläni ei ole niiden värjäämisestä paljonkaan kokemuksia. Lopputulokset ovat vaan sellaisia, että pakkohan näiden pariin on vielä palata myöhemmin...

[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

29.8.08

Hirvenjäkälä


Edelleen Evon värjäystuloksia, jäkäläisiä sellaisia.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

27.8.08

Haavankeltajäkälä


Säilyttelin vuoden päivät kaapissa lahjaksi saamaani (*vink, vink*) haavankeltajäkäläsilppua, jonka otin Evoon mukaan ja jonka Ulla pisti ammoniakkikylpyyn värinirrotukseen. Kuten olen jo aiemmin pariinkin otteeseen maininnut, en ole uskaltanut ammoniakilla leikkiä - eikä se oikein kerrostalo-oloissa millään onnistuisikaan. Sen verran tämä kuitenkin kiehtoo, että jonakin aurinkoisena kesäpäivänä pitää ensi vuonna etsiä ilmava paikka (ulkoa), pistää vanha kunnon kaasunaamari päähän ja pääkallokumihanskat käteen ja alkaa kokeilla värileikkejä. (Jostain syystä oma kerrostalon takapihamme houkuttelee kovasti; jotenkin on sellainen tunne, että mummopartio saisi poliisit paikalle aika näppärästi.)


Lankoja ei olisi tarvinnut purettaa, mutta näytesatsissani oli valmiina esipuretettuja lankoja ja ensimmäistä kertaa kävikin niin, että ikitasainen Florica näytti värjäyksen jälkeen erilaiselta puretettuna ja purettamattomana. Purettamattomassa ja puretetussa suomenlampaanvillassa ei näkynyt eroja (langassa näkyvä harmaus johtuu valosta). Sävyt kellertävät vähän, mutta eivät läheskään niin paljon kuin muiden kokeiltujen jäkälien (esim. poronjäkälän). Itse pidän eniten harmaaseen lankaan tarttuvaa väriä...


Haavankeltajäkälää olen kerran aiemminkin päässyt kokeilemaan, mutta silloin jäljelle jäi vain hyvin pieni näyte. Tuolloin lanka käsiteltiin jälkikäteen niin, että toinen langoista vietiin pimeään (punainen) ja toinen aurinkoiselle rantakivelle (violetti). Sama ilmiö vaikutti vähän myös näissä langoissa, sillä langat olivat välillä auringonpaisteessa ja välillä vähän hämärämmässä (mutta eivät pimeässä). Voimakkaimmin ilmiö näkyy vyyhdessä, joka oli vielä kotimatkalle lähdettäessä aika punertava. Kotona unohdin sen parvekkeelle - ja kas kummaa auringossa ollut puoli olikin muuttanut väriään. Tosin ei sinertävään suuntaan vaan aika (suorastaan vihertävän) harmaaksi. Jäi vain mietityttämään se, kuinka nopeasti lanka muuttui kuivana kahden päivän aikana. Parvekkeemme on aurinkoinen, mutta juuri tuolloin aurinko pistäytyi vain hetkeksi kumpanakin päivänä. (Ilmeisesti ultraviolettisäteilee siis?)


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

26.8.08

Workshop Suomen värikulttuuri perjantaina 5.9.2008

Tutkija Kirsi Kommonen tekee Helsingin kauppakorkeakoulussa väitöskirjatutkimusta kansallisista värikulttuureista tarkoituksena mm. vertailla kiinalaista ja suomalaista värikulttuuria.

Tutkimukseen liittyvässä workshopissa keskustellaan suomalaisesta värikulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kirsi kutsuu paikalle alan ammattilaisia eri toimialoilta: mm. teollinen muotoilu, muotisuunnittelu, graafinen suunnittelu, sisustussuunnittelu, värikonsultointi ja koulutus.

Päivämäärä on perjantai 5.9. klo 12-16 ja tilaisuus järjestetään Helsingin kauppakorkeakoulun tiloissa Helsingissä. Toinen workshop järjestetään marraskuussa.

Mikäli sinulla on aiheesta kokemusta ja olet kiinnostunut osallistumaan ota yhteyttä suoraan Kirsi Kommoseen, sähköpostiosoite kirsi.kommonen(at)hse.fi

24.8.08

Keramiikkalasitteet


[Kuvassa amerikkalaisen Fiesta-astiaston väriskaala. Eric B. Norman/LBNL.]

Sain muutama päivä sitten Coloriaan viestin, jossa kyseltiin turvallisten keramiikkalasitteiden perään. Tai pikemminkin: mitkä ovat niitä myrkyllisiä lasitteita, joita pitäisi välttää? Olen joskus aiemmin kaivellut esille tietoja keramiikkaväreistä, mutta kokonaisnäkemys on jäänyt aika huteraksi. Nyrkkisääntönä lienee se, että täysin turvallisessa keramiikassa kannattaa vältellä raskasmetalleja (mm. kadmium- ja kobolttivärejä) ja kokeilla värityksenä esim. rautaoksideja, joita käytetään elintarvikeväreinäkin. Musta, keltainen ja punainen rautaoksidi ovat edullisia ja yleisiä (tosin en ole ihan varma, kuinka hyvin tuo keltainen poltettaessa säilyy - muuttuuko punaiseksi?), mutta ainakin näillä siniset ja vihreät sävyt jäävät väliin.

Maalaustaiteessa raskasmetalliväreistä on jo aika yleisesti siirrytty ns. sävy- ts. "hue"-väreihin (eli "kadmium red hue" on kadmiumpunaisen väristä, mutta ei aitoa kadmiumpunaista). Tuubiväreinä saa toki esim. kadmium- ja kobolttivärejä, mutta valmiiksi sekoitettuina ne eivät ole niin haitallisia kuin jauhemuodossa, koska ne eivät pääse elimistöön niin helposti. Monet perinteisiin tarrautuneet maalarit suosivat perinteisiä metallivärejä ja pitävät alkuperäisiä parempana, vaikka monella uudella synteettisesti valmistetulla uusvärillä on huomattavasti parempi valonkesto ja muutenkin paremmat ominaisuudet.

Keramiikassa raskasmetalliväreistä on vähän vaikeampi päästä eroon, koska keramiikassa värien kiinnittäminen tapahtuu kuumuudessa, jota monet synteettiset väriaineet eivät kestä. Tässä on vielä tiedon osalta kaiveltavaa, koska olen kuullut huhuja useistakin täysin keinotekoisesti valmistetuista keramiikkaväreistä, mutta ainakaan pikagooglaamisella löytänyt mainintoja. Kaikki lisätieto tervetullutta.

Keramiikan tekijän kannalta tilanne on melko turvallinen, jos suojautuu tehdessään asianmukaisesti. Suurin riski sisältynee jauhemaisten väriaineiden ilmassa pöllyämiseen / keuhkoihin ja verenkiertoon ajautumiseen. (Suomalaisen) kuluttajan näkökannalta tilanne on melko turvallinen, jos pysyy nykyastioiden käytössä. Sen sijaan vanhoja astioita kannattaa käyttää harkiten, koska ennen raskasmetallien käyttö astioissa oli melko yleistä. Kadmiumia löytyy etenkin punaisista, keltaisista ja oransseista väreistä.

Shokeeraavinta nykyihmiselle lienee tietää, että uraaniakin (uraanikeltaista, uraanioksidimustaa ja uraaniokraa) on käytetty lasitusaineena. Uraanioksidista valmistettiin 1900-luvun alkupuolella hyvin intensiivista punaista, kunnes USA:n valtio 1943 otti käyttöönsä kaiken uraanin sotateollisuutta varten. Ko. uraaniväristä valmistettiin mm. suosittua Fiesta Red -ruokailuastiastoa, joka tuli markkinoille 1936. Fiesta Ware -nimellä viitataan myös USAssa valmistettuun kivitavarasaveen, joka lasitettiin uraania runsaasti sisältävillä suoloilla - astiat olivat myös keltaisia ja oransseja. Uraani-Fiestan valmistus ei toki loppunut sota-aikaan: 1936 – 1943 Fiesta Red valmistettiin luonnonuraanista; 1959 – 1969 Fiesta red Fiesta Ware ja 1969 - 1973 Fiesta red Fiesta Ironstone valmistettiin "tyhejnnetystä" uraanista. Astioita esittelevällä sivulla Fiesta Ware (ca. 1930s) mainitaan myös, että lähes jokainen keraaminen antiikkiesine, jossa on syvä oranssi tai punainen väri, on todennäköisesti radioaktiivinen. Uraania on käytetty myös muiden värien, kuten keltaisen, vihreän ja ruskean valmistukseen. On arvioitu että vuosina 1959-69 valmistettiin noin kaksi miljoonaa uraanilla lasitettua keramiikka-astiastoa.

Suomalaisessa, kotimaassa valmistetussa keramiikassa uraania ei ole todennäköisimmin valmistettu, mutta muita raskasmetalleja kylläkin. Arabia lopetti lyijyn käytön lasitteissa jo 1970-luvulla, mutta pienemmissä keramiikkayrityksissä se jätettiin pois vasta seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Lyijyn ja kadmiumin käyttö keramiikassa ei ole kuitenkaan kielletty edelleenkään, vaikka raja-arvot ovat tarkentuneet ja niitä myös valvotaan tiukemmin. Kuningaskuluttajan keväisessä laboratoriotutkimuksessa tutkittiin kymmenen vanhan astian tai matkamuistokeramiikan lyijy- ja kadmium-pitoisuuksia. Kaikista tutkituista astioista lähti jonkin verran lyijyä. Mittari kolahti kattoon savenvalajan valmistaman vanhan kupin kohdalla - arvot ylittyivät 720-kertaisesti. Näin Kuningaskuluttajan nettisivuilla:

Tutkimuksessa oli mukana myös kolme vanhaa Arabia-astiaa. Arabian Kirsikka-kupin huulirajasta irtosi selvästi kadmiumia. Sorja-astiasta lähti lyijyä kymmenesosa uusien astioiden sallitusta lyijyn enimmäismäärästä.

Silmiä ei ehkä täysin kuitenkaan kannata ummistaa: ulkomaiden halpatuotantomaissa raskasmetallien, myös lyijyn, käyttö on edelleen yleistä. Isoissa tuontierissä tulli tarkkailee lasitusten laatua, mutta yksittäisiin turismiostoksiin ei kukaan puutu. Kuningaskuluttajasta opin, että Kaukoidästä tuodusta Muumi-mukierästäkin on kerran löydetty lyijyä. (Kyseessä ei ollut kopio, Arabia valmistuttaa 10-20% mukeista, etenkin sesonkituotteet, Kaukoidässä.) Samaisessa yhteydessä mainittiin myös se, että ulkomailta haetaan myös keramiikan tietotaitoa, esimerkkinä punainen lasite.

Kuningaskuluttajan sivuilta löytyy ohje myös mahdollisen lyijypitoisuuden tarkkailuun:
Astioista mahdollisesti irtoava lyijy on erityisesti matalapolttoisen keramiikan ongelma. Lasitteessa käytetty lyijy haihtuu tehtaan piipusta ulos, kun keramiikkaa poltetaan riittävän korkeassa lämpötilassa. Astian polttolämpötilaa voi testata kilauttamalla astiaa lusikalla ja kuuntelemalla ääntä: kumea ääni kertoo matalasta poltosta ja suuresta lyijyriskistä, korkea ääni puolestaan korkeasta polttolämpötilasta ja pienemmästä riskistä.


Lisää juttua Fiesta Red-astioista: Fiesta Ware (ca. 1930s) (Oak Ridge Associated Universities)
Vanhoissa astioissa huikeita lyijypitoisuuksia (Kuningaskuluttaja, 4.6.2008)

23.8.08

Poronjäkälä



Jatkanpa Värjäripäivien värjäysten sekä omien kesäkokeilujeni kuvailua ja esittelyä tässä loppukesän / alkusyksyn mittaan. Kuten jo mainitsin aiemmassa blogauksessa, jäkälävärjäykseen en ole ollenkaan tutustunut kotioloissa ja varsinkin tuo punaiset värit irroittavan ammoniakin kanssa läträäminen vaatisi paremmat tilat ja vähintäänkin kunnon tuuletuksen ja hengityssuojat. Jäkälät kuitenkin värjäysaineenakin kiinnostavat myös niiden pitkähkön historian takia: esim. roccella-jäkälistä on aikoinaan saatu irti hienoimpia purppuravärejä, renessanssiajan kalliita ylellisyysaineita, mutta myös suomalaisista lajikkeista jotakin muuta kuin ruskeaa irtoaa.

Poronjäkälästä saadaan irti punaisia sävyjä emäksellä. Ammoniakki on perinteisemmin käytetty aine, mutta se pitää hankkia apteekista selittelyjen kera ja se on melko kallista. Tavallista pesusoodaa myydään kaikissa marketeissa, joissa on jonkin sortin siivousosasto tai rautaosasto ja se on halpaa. Soodalla irrotetut punertavat sävyt eivät ehkä olleet niin voimakkaita kuin ammoniakilla, mutta väriä irtosi kumminkin!



Villaan ja villasekoitteisiin jäi soodasta (yllä) kiinni vähän kellertävä, Teijan kuvailun mukaan mummonalushousunvaaleanpunainen, mutta sellukuituihin kuten maissiin ja bambuun sekä keinokuituihin väri tarrasi vaaleanpunaisena. Jopa akryylilanka Fleur sai pintaansa lievän vaaleanpunaisen vivahduksen.



Ammoniakissa liotetut jäkälät irrottivat hieman voimakkaamman värin. (Yllä)



[YLEMPÄNÄ SOODA ja ALEMPANA AMMONIAKKI; koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

19.8.08

Perunapainoa


Melkein vuosi sitten kirjoitin tähän blogiin samalla otsikolla (Perunapainoa 26.9.07) Eestissä järjestettävistä perunapainofestareista (viroksi Kartulitrüki Festival ja englanniksi Potatoprint Festival). Melko pian tuon jälkeen syntyi ajatus lähteä reissuun. Matkasta yleensä lisää Cholegh- [FI] ja net:design:station [EN] -blogeistani, mutta tässä vähän yleistä pottupainamisesta.


Perunapaino on hyvin helppoa: ota peruna, kaiverra siihen, sivele se maalilla ja paina paperille tai kankaalle. Nopeaa ja vaivatonta. Maaliksi sopivat kaikki siveltävät maalit ja tarkoitukseen löytyy varmaan kokeilemalla tarkoitukseen sopivin. Festareilla käytettiin mm. guassia / posterivärejä sekä sekoitettiin värit itse munatemperasta ja pigmenteistä.

Valmiilla tuubi- tai purkkiväreillä tekeminen on helpointa, mutta omien maalien sekoittaminen toi ainakin itselleni tarvittavaa lisäulottuvuutta ja sävykkyyttä töihin. Etenkin maaväripigmentit ovat edullisia ja munatemperan tekeminen on helppoa ja ohjeita on useita; tässä yksi kotoa paperilapulta löytynyt:
1/3 tuoretta munaa
1/6 pellavaöljyvernissaa
1/6 hartsiliuosta
1/3 vettä
Muna, vernissa ja hartsiliuos sekoitetaan ja vesi lisätään sekaan hitaasti sekoittaen. Itse maalaamisprosessi näissä pienissä töissä kannattaa tehdä niin, että säilyttää munatemperan erikseen ja sekoittaa siitä aina tarvittavan määrän pieneen määrään pigmenttiä. Tempera säilyy jääkaapissa noin viikon, pöytäsäilyttämistä en suosittele (...hajusta kyllä huomaa parin päivän päästä, jos on unohtunut laittaa kylmään säilöön).


Ylläolevan kuvan värit on painettu munatemperalla: mustassa on pigmenttinä nokimustan ja vihreän umbran sekoitus ja punaiset kuviot ovat punaista okraa (punamultaa). Peruna kestää yllättävän monta painokertaa ja huomasin, että yön yli säilytettynä siitä tuli jopa parempi - ainakin omiin tarkoituksiini. Kun peruna sai vähän aikaa olla ilman vaikutuksen alaisena, siitä haihtui kiitettävästi nestettä ja pigmentit tarttuivat paremmin ja tasaisemmin. Veistäminen oli kuitenkin helpompaa tuoreena.


Festareilla Ulla piti luennon luonnonväriaineista ja -pigmenteistä ja esitteli luonnonväriaineiden käyttöä painatuksessa. Ainakin itseäni kiehtoo ajatus siitä, että voisi poimia tarvitsemansa väriaineet ympäröivästä luonnosta. Väriaineiden keittäminen onnistuu samoista kasveista kuin värjäyksessäkin. Ylläoleva kuva on painettu paperille arabikumiin sekoitetulla krapilla ja allaoleva pahville arabikumiin sekoitetulla kokenillilla ja krapilla.


Kuten missä tahansa painamisessa: huokoinen paperi imee paremmin väriä, kun taas kovempipintaisessa väri jää paperin pinnalle. Mitä paksummaksi väri tehdään sideaineen kanssa, sitä vähemmän se imeytyy paperiin ja sen enemmän sitä jää pinnalle. Arabikumiseoksissa väriaineista tuli melko peittäviä ja kiiltäviäkin; munatemperassa kiiltoa saa lisää vernissaa lisäämällä.


Perunoita ei välttämättä tarvitse leikata kuvioiksi: pelkästään halkaisemalla perunan voi saada kaunista tekstuuria. (Ylläolevassa kuvassa yksityiskohta Ulla Lapiolahden työstä.) Yhdellä perunalla ja maaliaineella voi saada hyvinkin erilaista jälkeä aikaiseksi: nopeasti painamalla ja maalia lisäämällä voi saada yhtenäisemmän näköistä jälkeä; ohuemmalla maalikerroksella ja pidempään painamalla väriaineella on enemmän aikaa imeytyä paperiin, jolloin kaikki pienetkin yksityiskohdat tulevat esiin.

Kartulitrüki-sivut löytyvät osoitteesta: www.printpotato.pri.ee. Festareilla painetuista töistä kootaan näyttely EKA Galeriihin (Eesti Kunstiakadeemia, Tallinna) 3.-15.9.2008. Siitä lisää ajallaan...

11.8.08

Päivän vinkki: veikkaa punaista

Coloria-blogi on taas ajan hermolla: urheiluun(kin) liittyvää juttua näin olympialaisten aikana... :)

Jo jonkin aikaa sitten tehtiin tutkimushavaintoja siitä, että jos laitetaan vastakkain sinisiin ja punaisiin asuihin pukeutunut urheilujoukkue / kilpapari, todennäköisimmin punainen voittaa. Punaisen värin on epäilty vaikuttavan voimakkaammin itse kilpailijan olotilaan. Eilisessä ScienceDailyn uutisessa kuitenkin kerrottiin, että vaikutusta voi olla myös ulkopuolisilla tekijöillä: tuomarit antavat helpommin punaisiin pukeutuneille voittopisteitä kuin sinisiin pukeutuneille.

Many sports teams select their uniforms based on the mascot, city or country they are representing, not on a referee’s preference or bias. But a new study has found that choosing the color red for a uniform in competitive sports can actually affect the referee’s split-second decision-making ability and even promote a scoring bias.
- Red All Over: How The Color Red Affects A Referee's Judgment / ScienceDaily (Aug. 10, 2008)


Psykologit Norbert Hagemann, Bernd Strauss ja Jan Leibing (Munsterin yliopisto) näytteivät 42 kokeneelle taekwondo-tuntijalle kahta erilaista monen ottelun videokoostetta, joissa puna- ja siniasuiset kilpailijat sparrasivat keskenään. Tosiasiassa kahden videon välillä ei ollut muuta eroa kuin se, että toisessa ottelijoiden asujen värit oli vaihdettu keskenään tietokoneella. Siis ne, jotka ensimmäisellä videolla sparrasivat punaisissa asuissa, olivat toisessa videossa sinisessä asussa ja vastaavasti ensimmäisen videon siniasuiset näyttäytyivät toisessa videossa puna-asuisina - itse otteluvideot olivat aivan samoja. Kommentaattoreita pyydettiin jokaisen yksittäisen videon jälkeen pisteyttämään kummankin ottelijan suoriutuminen. Punapukuiset kilpailijat saivat keskimäärin 13% paremmat pisteet.

Red All Over: How The Color Red Affects A Referee's Judgment (ScienceDaily 10.8., 2008)
Uniforms can color judgment when referees see red (Belinda Goldsmith, 11.8.2008, NewsDaily)

10.8.08

Kalliokarve


Evon Värjäripäivien jäkäläkurssille en itse osallistunut, mutta sain jäkäläkylpyihin omia näytelankasatsejani, joten myös niistä on nyt itsellä näytteet. (En ole ihan varma hutaistuista merkinnöistäni, joten jos nyt kirjoitan roppakaupalla asiaa ihan väärästä jäkälästä, ehkä minua joku oikaisee.) Jäkäliä en ole juurikaan kotona värjännyt, koska niiden (eikä kääpienkään) kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja yritän olla kovasti lainkuuliainen. Painavampi syy tietenkin pitäisi olla se, että jäkälä on niin hitaasti uusiutuvat eliömuoto, että sen raivoisa repiminen voi olla tuhoisaa. Tästä huolimatta olen niin innoissani jäkäläkurssin väreistä, että aion vielä syksyn aikana kokeilla tuliaikseksi saamiani jäkäliä värihommissa.


Kalliokarvejäkälä (Parmelia saxatilis) ei vaadi kyytipojakseen kuin vettä - ei edes puretusta. Tämä on ensimmäinen koevärjäyssatsini, jossa purettamattomilla ja puretetuilla "oikeilla" villalangoilla ei ole juurikaan sävyeroa (seiskat, nallet, floricat ja muut super washatuthan pärjäilevät melko hyvin ilman puretusta miltei kaikilla väreillä). Värit ovat ehkä aavistuksen verran liian kontrastisia näissä kuvissa, mutta väri on oikeasti melko voimakas. 100% lampaanvillaan väristä tuli hieman oranssimpi kuin Nalle-lankoihin ja Floricaan (myös 100% villaa). Nallelangoissa harmaista langoista tuli erityisen viehättävän ruskeita, vaaleampien sävyt taittuvat asteen verran oranssiin.


Kalliokarve tunnetaan monessakin vanhemmassa värjäysoppaassa, usein kivisammaleen nimellä. Alina Hellenin opas "Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla" (1905) kertoo näin:

Sisältää kaunista ruskeaa wäriä. Sitä woidaan kerätä koko kesän aikaan ja säilyttää kuiwattuna jonkun aikaa. Se irtautuu kiwistä helpoiten sateen jälkeen, mutta jos se sullotaan yhteen märkänä, murenee se helposti mullaksi eikä kelpaa käytäntöön. Padasta wärjättäessä siitä saa punasenruskean, kattilasta keltasenruskean wärin.



[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

8.8.08

Kasi


En ole juurikaan ehtinyt purkaa Colorian numero-kyselyn vastauksia, mutta tämän vinkeän päivämäärän (08.08.08) kunniaksi tsekkasin numeroon kahdeksan liittyvät värimielenyhtymät. Vastauksia on yhteensä tullut 156 kappaletta:
Ruskea 15,4%
Keltainen 13,5%
Oranssi 12,8%
Sininen 12,8%
ja loput väreistä saivat alle 10% kukin. Pienimmän osan (0,64% äänistä) sai kulta, jota ei ollut lainkaan valmiina vaihtoehtona, mutta jota on tarjottu silti.

Kuvituksesta näkyy värien suhde toisiinsa (kasi on hienosti ja taiteellisesti rakennettu kahdesta samanlaisesta piirakkataulukosta), mutta ei sentään kaikkia vivahteita mitä on tarjottu. Esimerkiksi sininen pitää oikeasti sisällään vastauksia kuten keskisininen (1kpl), tummansininen (3kpl), vaaleansininen (1kpl), sinertävä (1kpl) ja punainen kirkkaanpunainen (1kpl), viininpunainen (1kpl), tulenpunainen/oranssinpunainen (1kpl) - joten ihmisten mielessä on saattanut olla hyvinkin erilaisia värisävyjä. Ruskea-kelta-oranssi-voittoisuus on kuitenkin melko voimakas vastauksissa ja se kiinnittää huomiota etenkin kuin vertaa muiden numeroiden värisaldoihin. Numerot 1-5 eivät ole saaneet juuri lainkaan "ruskeita mainintoja", sen sijaan numero 6 on saanut niitä liki yhtä paljon kuin kahdeksikko - mutta ei läheskään niin paljon "oransseja mainintoja".

---

Numero- ja viikonpäiväkyselyistä onkin tullut aina silloin tällöin kyselyitä, viimeksi tänään. Tällä hetkellä keskityn vielä vastausten keräämiseen, mutta taidanpa aina silloin tällöin poimia jonkun mielenkiintoisen vastauksen esiin blogiin - sopivana päivänä. Saa nähdä, miten tämä vaikuttaa vastausten suuntaan :)

Osallistu numerokyselyyn

7.8.08

ISEND 2008 (International Symposium and Exhibition on Natural Dyes)

ISEND 2008 järjestetään 22-27.9.2008 Daegussa, Koreassa.

Environmentally-friendly life and welfare are the common goals of all human beings throughout the world today, but we are suffering from environmental pollution and getting more isolated by the development of technology and science.


In this regards, it is timely to hold ISEND 2008. We expect this event will become a big festival for all scholars, artists and craftsmen to share their knowledge and skills in natural dyeing.
We are also proud that many artists from home and overseas will join the conference and workshops and make this a meaningful experience.


Korean traditional natural dyeing was restored in 1979 and since then it has been active for the last 30 years. And the venue, Daegu, is a city, which has specialized in fabrics and fashions for a long time.


Lisää tietoa ISEND 2008 kotisivuilta www.isend2008.com