Kielileikkejä

On jo pitkään mietitty sitä, kuinka paljon värien nimeäminen - ja kieli yleensäkin - vaikuttaa siihen, millaisena näemme värit.

Esimerkiksi venäläiset, joiden kielessä on kaksi eri sanaa siniselle (vaaleansininen goluboi ja (tumman)sininen sinii käsitetään aivan erillisiksi väreiksi; goluboi merkitsee myös homoseksuaalia), kun taas useimmissa kielissä on vain yksi "sininen", jota sitten määritellään tummaksi, vaaleaksi, vihertäväksi tai punertavaksi, jne. Unkarissa puolestaan on kaksi eri sanaa punaiselle - ja niitä käytetään eri merkityksissä. Espanjankielessä sana colorado merkitsee tietynsävyistä kirkkaan- tai tiilenpunaista, joskin joissakin espanjankielisissä kulttuureissa se tarkoittaa yleensäkin punaista ja sitä käytetään rojon sijaan.

Vastaavasti monista kielistä puuttuu värejä omaan kieleemme verrattuna. Monissa kielissä ei ole nimetty lainkaan sinistä ja vihreää, tai ne on niputettu yhteen, kuten oli muinoin kreikan kielessä, jossa sana chloros viittasi molempiin. Lisäksi muinaisissa kreikankielessä ja japaninkielessä ei ollut nimiä ruskealle (nykykreikassa kahvinvärinen kafe ja -japanissa teenvärinen chairono) eikä harmaalle (nykykreikassa grizos ja -japanissa rotanvärinen nezumi-iro; korjatkaa, jos olen väärässä). Liberiassa puhutussa bassakielessä on vain kaksi väritermiä: hui, joka kattaa vihreän, sinisen ja violetin, sekä ziza, joka puolestaan tarkoittaa kaikkea punaista, keltaista ja oranssia. Ghanan twi-kielessä vedetään vielä suuremmalla kielihaitarilla: valkoisen (fufu) ja mustan ( tum-tum) lisäksi muut värit katetaan yleisesti sanalla kaw-kaw.

Se, ettei värejä ole nimetty tai niille ei ole "omaa nimeä", ei kuitenkaan tarkoita itsestään selvästi sitä, etteivätkö kielen puhujat itse erottaisi värejä. Englanninkielen maroon (kastanjanruskea, tai oikeammin sävynä rusehtavan punainen) tai teal (tummahko turkoosi) eivät ole varsinaisia perusvärisanoja englanninkielessä, mutta kuitenkin osa jokapäiväistä sanastoa. Huolimatta siitä, että suomalaisilla ei ole ikiomia väritermejään moisille väreille, ei tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset erottaisi ko. värejä lainkaan. Yleensä tällaisessa tapauksessa värinimi saadaan kuten kreikan ja japanin ruskea, kahvin- tai teenvärinen - nimeällä siis väri jonkin objektin mukaan.

Kieli voi kuitenkin ohjata näkemistä. Vielä 1970-luvun tutkimuksissa todettiin, ettei kieli vaikuta värien näkemiseen, mutta parin viime vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset osoittavat toisin: kielellisesti opittu kategorisointi voi vakuttaa ihmisten tapaan vastaanottaa värejä ja muotoja. Muutaman vuoden takaisessa testissä venäjän- ja englanninkieliset valitsivat kolmesta väristä kaksi samanväristä ja tässä testissä venäläiset havaitsivat vaalean- ja tummansinisistä yhdistelmistä värit nopeammin. Englanninkieliset havaitsivat värit yhtä nopeasti riippumatta väriyhdistelmästä.

Lisää aiheesta:
How Does Our Language Shape The Way We Think? (Lera Boroditsky 12.6.2009, Edge.org)
The Colour of Words (28.6.1996 WorldWideWords.org)
Nathan Witthoft & Jonathan Winawer & Lisa Wu & Michael Frank & Alex Wade & Lera Boroditsky: Russian blues reveal effects of language on color discrimination | PNAS pnas.org

PNASin sivuilla on loistava kokoelma aihetta sivuavia artikkeleita / tutkimustuloksia!