Juhannuksena luin kyläilyllä vanhoja lehtiä ja huomasin, että Helsingissä, Sinebrychoffin museossa oli ja meni maaliskuussa tulppaaninäyttely, jossa saattoi käydä tutustumassa vanhoihin tulppaanilajikkeisiin. Tulppaanit ovat aina kiehtoneet, eikä vähiten niiden oudon historian vuoksi.
Tulppaani-nimi tulee persialaisesta sanasta dolban tai toleban, joka persiankielessä tarkoittaa tulppaanin lisäksi myös turbaania - ja todennäköisesti kasvisuku onkin saanut nimensä turbaania muistuttavasta muodosta. Tulppaaninviljelyn alkuperästä on useita erilaisia tarinoita. Vanhassa tietosanakirjassa Penny cyclopaedia of the Society for the Diffusion of Useful Knowledge vuodelta 1843 mainitaan, että ensimmäisenä puutarhatulppaanin (Tulipa geaneriana) toi Eurooppaan Turkin wieniläinen lähettiläs Augerius Busbequius (De Busbecq), joka osti tulppaaninmukuloita matkaltaan Kontantinopolista (Istanbul) ja istutti ne puutarhaansa vuonna 1554. Samaisen vanhan kirjan mukaan tulppaanin kuvasi ensimmäisenä Conrad Gesner vuonna 1559 - hän oli nähnyt tulppaaneita Augsburgissa sijaitsevassa puutarhassa. Englantiin tulppaani saapui 1570-luvun puolen välin tienoilla ja Ranskaan 1611. Yleisemmin tulppaaninviljelyn katsotaan alkaneen Euroopassa, kun flaamilainen botanisti Carolus Clusius (Charles de l'Écluse) vuonna 1590-luvun alussa istutti tulppaaneja Leydenin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, jonne tulppaanit oli saatu Turkista suurlähettiläältä. Turkkiin tulppaanit saapuivat aikanaan Persiasta, jossa niitä on pidetty täydellisen rakkauden vertauskuvana. Turkkilaisissa puutarhoissa tulppaaneita viljeltiin jo 1000-luvun alussa ja Turkissa oli alettu myös jalostetaa tulppaanilajikkeita jo ennenkuin tulppaani löysi tiensä Eurooppaan.
Hollantilaisiin tulppaani-innostus levisi toden teolla ja hollantilaiset kauppiaat suorastaan virtasivat Konstantinopoliin ostamaan tulppaaninmukuloita. 1600-luvun alkupuolella tulppaanien omistaminen tuli niin tärkeäksi ylellisyyssymboliksi, että tulppaanista tuli yksi maan merkittävimpiä kauppa-artikkeleita ja kaupassa liikkui suunnattomat määrät rahaa - ne olivat aikansa osakekauppaa ja pörssin virkaa toimitti joka kylässä majatalo tai kauppa tai muu tehtävään valittu asumus. Voimakkaammillaan tulppaanikauppa kävi vuosina 1634-37 ja ilmiö sai aikanaan kutsumanimeksi tulipomania. Huippuvuonna 1637 tulppaani saattoi maksaa kymmenen kertaa tavallisen käsityöläisen vuosipalkan (noin 150-300 floriinia).
Muualla Euroopassa villitys ei edes lähennellyt moista intoa, mutta hollantilaiset antautuivat täysin villityksen valtoihin säätyyn katsomatta. Kerrotaan, että jopa köyhätkin ihmiset saivat hyvällä tulppaanijuurella muutamassa kuukaudessa talot, vaunut ja hevoset. Mutta kun tulppaanikauppa meni äärimmäisyyksiin, myös alastulo oli kova ja tuli nopeasti: tulppaanikaupan huippukausi oli helmikuussa 1637 ja syvä romahdus vain muutamaa kuukautta myöhemmin. Tulppaanipörssin kaatumista pidetään ensimmäisenä tunnettuna talouskuplan puhkeamisena. Aikalaiset puhuivat "tuulikaupasta" (windhandel) ja myös "Keisarin uudet vaatteet" -satuun tulppaanikauppaa on verrattu.
Tulppaanikaupassa värillä oli merkitystä (juuren lisäksi) ja tulppaanit luokiteltiinkin:
Couleren - yksiväriset punaiset, keltaiset tai valkoiset
Rosen - punainen tai vaaleanpunainen valkoisella pohjalla
Violetten - violetti tai purppura valkoisella pohjalla
Bizarden - punainen, ruskea tai purppura keltaisella pohjalla
Yksivärisiäkin tulppaaneita oli kaupan, mutta niillä ei ollut läheskään niin suurta arvoa kuin värikkäillä tulppaaneilla. Niin sanotut liekkitulppaanit, joissa värileikki levisi terälehtien päälle, olivat tulppaaneista kalleimpia. Kerrotaan, että kerran kalleimpana tulppaanina tunnetun Semper Augustus -lajikkeen (kuva alla, punaisessa tulppaanissa oli valkoisia "liekkejä") juuria oli saatavilla vain kaksi: toinen Amsterdamissa ja toinen Haarlemissa. Toinen juuri maksoikin uudelle omistajalleen 4600 floriinia, uudet kärryt, kaksi harmaata hevosta ja valjaat. Toinen juuri vaihtui viiden hehtaarin maa-alaan. (Joskin yhden tarinan mukaan nämä edellämainitut olivat vain summia, joilla juuria yritettiin ostaa, vaan myyjä kieltäytyi myymästä niin edullisesti...) Yllä olevassa kuvassa on Viceroy-niminen tulppaani (punainen tulppaani, jossa keltaisia "liekkejä") vuoden 1637 tulppaanikatalogista - sen hinta liikkui koosta riippuen 3000-4200 floriinin välillä. Itse tulppaanien liekkimäinen väri on myöhemmin todettu viruksen aiheuttamaksi, vaikka nykyään värikuviot onkin saatu aikaan pääosin jalostamalla eikä viruksella. Myöskään näiden värikkäiden tulppaanien nimitys Rembrandt-tulppaanit ei viittaa siihen, että Rembrandtilla olisi ollut tulppaanien kanssa mitään tekemistä - todennäköisesti nimitys tulee siitä, että tulppaanivillityksen aikakausi osui osin yksiin flaamilaisten mestareiden aikakauden kanssa.
Siinä missä sadan viidenkymmenen vuoden takainen Penny cyclopaedia mainitsee kolmisenkymmentä kuvattua lajiketta, nykyään tulppaanilajikkeita on jo yli 5600.
Lisätietoa Sinebrychoffin (jo päättyneestä) näyttelystä: Tulppaanien lumo 17–22.3.2009
Lisätietoa tulppaaneista: www.tulppaani.info
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti