Coloria toivottaa hyvää alkavaa vuotta!

Vuosi 2011 on ollut Coloria-sivustolla ja blogissa sekä Coloriasto-sivustolla häpeällisen hiljainen. Kaiken kiireen keskellä sekä oma värjäilyni ja muut värikokeilut ovat jääneet minimiin. Värikirjoja olen tilaillut, mutta niidenkin lukeminen on jäänyt aikalailla puolitiehen, kun aika on yksinkertaisesti loppunut käsistä. Coloriastoon olen valmistellut vanhoja väritekstejä julkaistavaksi, mutta suurin osa niistäkin saanen valmiiksi vasta ensi vuoden puolella. Harmittavaa ajan puutetta!

Colorian Facebook-sivu on sentään ollut suhteellisen eläväinen - sinne olen lykkinyt väriä koskevat uusimmat uutiset ja vähän muitakin värilinkkejä. Tervetuloa kaikki kommentoimaan ja lisäämään omia uutisia ja värijuttuja! Mm. kaikki väriin, värjäykseen ja maalaukseen liittyvät uutiset sekä kurssitiedot ovat tervetulleita, mutta toivon, että varsinaisilta mainoksilta Colorian FB-tili säästyisi tulevinakin aikoina! Jos et vielä liketä, niin nyt on aika: www.facebook.com/coloria.net

Tulevana vuonna 2012 toivon saavani enemmän juttua aikaiseksi värien tiimoilta, kun oma elämänikin koukkaa taas töiden ja projektien osalta enemmän värien pariin. Jo tässä kuluvan vuoden lopulla olen alkanut valmistella Ulla Lapiolahden kanssa uutta värjäykseen liittyvää projektia, josta lisätietoa piakkoin! Luvassa sekä luentoa että kurssia Jyväskylän suunnalla ja erillistä blogiprojektia niille, jotka eivät pääse paikanpäälle.

Värjäys ja värit keskiajalla -vihkonen

Muutama vuosi sitten kirjoitin Värjärikillalle pienen tekstin keskiaikaisista väreistä Turun Keskiaikamarkkinoille ja nyt tuo teksti on präntätty 40-sivuiseen pieneen vihkoseen Värjäys ja värit keskiajalla, joka on minulla myynnissä Jyväskylän taidemuseon joulubasaarissa tulevana viikonloppuna. Vihkosen hinta on 15€ ja sen myyntituotto menee kokonaisuudessaan Värjärikillalle. Vihkosta ei tällä hetkellä saa muualta, mutta myöhemmin sitä voi kysellä Värjärikillan kautta ja varmaankin se tulee myyntiin Värjärikillan alueelle Turun Keskiaikamarkkinoille. Vihkosen on taittanut Tiina Leinon opastuksessa Sanna Moisio.

Jyväskylän taidemuseon joulubasaari
La ja su 10.-11.12.2011 klo 11-18
Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23, Jyväskylä
Pöytä nro 15 (portaiden vieressä)

Vihkosia ei ole valtavaa määrää, joten jos haluat tehdä ennakkovarauksen, niin meilaa paivi.hintsanen@coloria.net
HUOM! Koskee vain paikan päälle Joulubasaariin tulevia - en välitä vihkosta postitse!

Natural Dye Workshop with Michel Garcia - Colors of Provence Using Sustainable Methods

Shibori -Traditional Craft

New Japan Style

Video: Traditional Li textile techniques: spinning, dyeing, weaving and embroidering

Siniset värjäysaineet

Luonnon siniset väriaineet kuitataan yleensä mainitsemalla, että indigo on luonnon ainoa sininen värjäykseen soveltuva väriaine - mikä ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sinistä on mahdollista saada myös muista kasveista, vaikkakaan sinistä ei saa aikaan vain heittämällä kasveja pataan ja odottamalla, kuten monen muun väriaineen kanssa on. Mutta niinhän ei voi toimia indigonkaan kanssa.

Värjäripäivillä 2009 värjättiin historiallisten reseptien työpajassa vanhoja reseptikokeiluja ja niiden joukossa Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan -resepti Turun Wiikko-Sanomat -lehdestä vuodelta 1824. Siinä sinipuusta tehtiin mm. raudan avulla kaunista tummansinistä - ei violettia kuten sinipuusta peruskäsittelyllä tulee (kuvassa).

Vuonna 1847 julkaistusta Dictionary of Arts -kirjan osiossa Blue Dyes (löytyy siis Coloriastosta) mainitaan myös useita lähteitä sinisen värin aikaansaamiseksi: indigo, preussinsininen, sinipuu, mustikat (marjat), mustaseljan marjat, mulperin marjat, aitalikusteerin marjat ja "muutamat muut marjat, joiden mehu muuttuu siniseksi, kun siihen lisätään hieman alkalia, tai kuparisuoloja".

Ohjeen mukaan marjoilla värjäämiseen tarvitsee alunaa, rautavihtrilliä tai kuparisulfaattia tai espanjanvihreää ja viinikiveä. Pelkällä rautapuretuksella saadaan teräksensininen sävy, tinapuretuksella sininen violetilla vivahduksella.

Lisäksi artikkelissa mainitaan solanum guineense -kasvin marjojen käytöstä silkin värjäämisessä: niistä on saatu useita sinisen, violetin, punaisen ja ruskean sävyjä - mutta pääasiassa violettia.

Pysyvyydeltään indigoa vastaavaa sinistä saadaan jagua-puusta eli tatuointipuusta (kirjassa mainittu Gardenia genipa, nyk. Genipa americana) ja eteläamerikkalaisesta aculeata-kasvista, joiden väritön mehu muuttuu ilman vaikutuksesta tummansiniseksi.

Olen itse kokeillut lähinnä mustikkamehulla värjäystä alunapuretuksella. Väristä tuli kaunis: pinnalta punaruskea, solmukohdista sininen (ei violetti). Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Mustikkavärin pesunkesto oli hyvä, mutta väri pystyi auringossa vain pari viikkoa (jos sitäkään) ja haalistui nopeasti kirjavan kautta vaaleanruskeaksi - ja nykyään parin vuoden jälkeen näköjään melkein värittömäksi (alla kuva aurinkoboksistani - mustikka oikealla - ja lähis mustikkamehuväristä; en tiedä, mihin olen haalistuneet kuvat viskannut... mutta kuvitelkaa puolet vaaleammaksi). Pitäisiköhän kuitenkin ottaa marjaprojekti ja testata erilaisilla puretuksilla? Kuulisin mielelläni ihmisten marjavärjäyskokemuksista!

Omista väri!

Muutama tunti (!) sitten aukesi verkossa Unisefin hyväntekeväisyyskampanja Own A Colour And Help Save A Child's Life, joka löytyy osoitteesta http://www.ownacolour.com. Nettisivulla myydään 16.7 miljoonaa värisävyä, jotka saa nimetä omakseen - minimihinta on punta, joten jos kaikki värit myydään minimihinnalla, jo se tuottaa kampanjalle rahaa 16.7 miljoonaa puntaa. Kun eksyin sivulle, keräyssumma oli £26000 puntaa. Palasin tsekkaamaan lukua shoppailtuani kolme väriä - eli noin varttitunnin kuluttua - ja summa oli yli £50K.

Mikään virallinen nimeämissessiohan tämä ei ole, eli tällä tavalla nimi ei päädy kuin tähän nimenomaiseen projektiin, mutta hauska tapa lahjoittaa rahaa. Ja mikä tekee siitä mielenkiintoisimman: ostaessaan saa paitsi nimetä värin, voi myös selittää, miksi valitsi juuri kyseisen värin. Jotkut ovat vastanneet lyhyesti, mutta osa on kirjoittanut hienoja tarinoita lempivärinsä historiasta - mielenkiintoista luettavaa värifanaatikoille.

Pitäkää kiirettä - värejä ei ole myynnissä kuin 16.7 miljoonaa! (Ihan oikeasti: se tuntui ensin suurelta luvulta, mutta kun tässä on katsellut myyntimääriä ja myytyjen väriplänttien täyttymistä...)

Seitikkimaalailua

Pari vuotta sitten sain vahingossa tosi hienoja seitikkiprinttejä, kun värjäystilanteessa seitikkejä tippui valkoiselle paperille ja kun pari tuntia myöhemmin siivosin, sain ihastella hienoja seitikkikuvioita. Ny, kun äiti toi metsätuliaisina kuivattuja veriseitikkejä ja verihelttaseitikkejä, päätin kokeilla maalailua niiden kanssa. Metodi oli simppeli: asettelin kuivat (pääasiassa veriheltta-)seitikit märälle akvarellipaperille. Kostutin toisen samankokoisen akvarellipaperin ja laitoin sen sienten päälle. Niiden päälle paksu pahvilevy ja paljon painoa - ja parin tunnin päästä oli hienoja jälkiä paperilla.



Mikä mielenkiintoisinta: ensimmäisiin kokeiluihin asettelin seitikit kaikki niin päin, että lakin alaosa oli alimmaista paperia vasten ja yläosa ylimmäistä paperia vasten. Hattujen alaosasta jäi selkeästi punaista jälkeä, kun taas yläosasta paperiin tuli keltaisia ja vihreitä (!) painaumia. Luulin ensin vihreää homeeksi, mutta ilmiön toistuessa tajusin, että väriä se on. Kun sitten myöhemmin muussasin kerran käytetyt seitikit yhdeksi mössöksi jatkokäyttöä varten, väri muuttui kokonaisvaltaisen ruskeaksi.

Värejä luennolla Turussa keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30

Turku Biennaali 2011: Yleisöluento keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30
Coloria.net-sivuston suunnittelija ja ylläpitäjä Päivi Hintsanen: Kohtauksia värien historiasta. Turku Biennaaliin liittyvät yleisöluennot pidetään Aboa Vetus & Ars Novan pääsisäänkäynnin läheisyydessä sijaitsevassa Factory-tilassa ja ne ovat avoimia ja maksuttomia kaikille.

Luennolla siirrytään aikaan, jolloin väriä ei noin vain saanut lähikaupasta vesivärinappina, vaan sitä noudettiin joskus päivämatkojenkin päästä. Aikoinaan väriaineet olivat kalliita ja yksi jopa kalliimpaa kuin kulta. Luennolla seikkaillaan niin kuninkaallisten hovien loisteessa kuin merirosvojen mukana rämemaillakin. Värien historia on täynnä merkillisiä anekdootteja, etuoikeuksia, sääntöjä ja kieltoja sekä värin voimaan liittyviä uskomuksia, mutta myös ilmaisuvoimaa ja kauneutta, joka ei ole kadonnut ajan kuluttamanakaan.

Sanoja sävyistä - sävyjä sanoista

Aamutuimaan tuli muutamakin meili samasta asiasta - värien sävyistä ja sävynimistä.

Väreihin perehtymättömälle voi välillä olla hankala selittää, että jonkun tuotemerkin kobolttisininen öljyväri voi olla ihan eri sävyinen kuin toisen tuotemerkin kobolttisininen öljyväri, vaikka periaatteessa koostumus onkin aivan sama. Pigmenteissä itsessään värisävyyn vaikuttaa aina sen kemiallinen koostumus: esim. koboltinsiniset ovat värejä, joissa sininen väri tulee koboltista, mutta sävy voi vaihdella hyvinkin paljon sen mukaan, mitä muita mineraaleja pigmenttiin on sekoittunut. Luonnonpigmenteissä värisävyt vaihtelevat rajustikin, koska mineraaleihin sekoittuneita epäpuhtauksia on melkein mahdoton irrottaa - ainakaan kustannustehokkaasti. Mutta synteettisissä väreissä epäpuhtaudet saadaan pois ja lopputuloksena on puhdas pigmentti, joka yleensä on vuodesta toiseen tasaisesti saman värinen.

Puhdas synteettinen pigmenttikään ei välttämättä silti päädy kaupan hyllylle samanvärisinä maalituotteina. Jos pigmenttitehtaalta lähtee kaksi samanväristä pönttöä pigmenttiä eri maalitehtaisiin, lopputulos todennäköisesti poikkeaa toisistaan, vaikka itse pigmentti olisi prikulleen sama. Maalitehtaat käyttävät erilaisia sideaineita ja myös täyteaineiden laatu ja määrä vaikuttaa siihen, minkä värisenä pigmentti lopulta tulee tuubista ulos.

Myös yksinkertaisesti se, kuinka hienoksi pigmentti on jauhettu, vaikuttaa värisävyyn, etenkin aidossa ultramariinissa ero on huomattava.

Tämän lisäksi kauppojen hyllyltä löytyy myös sävyvärejä. Koska monet aidot pigmenttivärit ovat kalliita tai hankalasti käsiteltäviä, tai värin ominaisuutta muuten vain parannetaan, niitä korvaamaan on tehty erilaisia sekoitusvärejä. Suomenkielellä harvoin tätä eroa painotetaan, mutta jos katsoo tuubien alkuperäisiä merkintöjä, niistä voi lukea vaikka umbra ja umbra hue. Englanninkielisissä värituubeissa yleensä hue tarkoittaa maaliainetta, jonka väri tulee kahden tai useamman värin sekoituksesta. Tämä ei tarkoita, että sekoitusväri olisi välttämättä huonompi - se voi olla ominaisuuksiltaan jopa parempikin - mutta nimityksissä se on hieman harhaanjohtava.

Ja jotta pakka menisi oikeasti sekaisin, valmistajat myös käyttävät nimiä aika holtittomasti - niihin ei oikeastaan ole mitään varsinaista säännöstöä. Sekavan nimiviidakon avuksi on luotu erilaisia luokitteluita, joista kansainvälinen Colour Index on pigmenttien kohdalla se luotettavin (hieman sama asia kuin Pantone painovärimaailmalle): kaikilla sekoittamattomilla väripigmenteillä on oma CI-numeronsa. Ammattilaistaiteilijaväreihin on yleensä merkitty pakkaukseen CI-numerolla, mistä väristä on kysymys; jos kyseessä on sekoitusväri, CI-numeroita on kaksi tai enemmän.

Epätäydellinen, mutta tärkeimmät pigmentit sisältävä CI-numerolistaus löytyy Colorian sivuilta osoitteesta: http://www.coloria.net/org/indeksi.htm

PotatoPrint Festival 2011

Kuudes kansainvälinen pottupainofestari pidetään 12.-14.8.2011 Järvassa, Virossa. Tämän vuodena on Kiri; muinaissana tarkoittaa kuvioita, kuviointia, kirjaimia, fontteja ja kirjoitusta. Festareiden työpajat liittyvät edellämainittuihin ja lisäksi paikan päällä painetaan pottukuvioilla luonnonvärejä niin kankaisiin kuin seinäpapereihin. Tarkempi ohjelma löytyy festarin omalta sivulta: http://www.printpotato.pri.ee/home.html

DipDay 2.9.2011

DipDay:n blogi on nyt auki ja löytyy osoitteesta dipday.blogspot.com
Blogissa julkaistaan tietoja ensimmäiseen kansainväliseen väripäivään eli DipDay:hin liittyvistä tapahtumista. Blogin kautta voit kertoa omasta tapahtumastasi ja kutsua muita osallistujia paikalle (=tiedottaa) sekä tutustua muiden järjestämiin tapahtumiin.

DipDaytahän vietetään ensimmäisen kerran 2.9.2011 Värjärikillan 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi!

Miksi smaltti harmaantuu?

[Kuva: Hans Holbain nuorempi: Sir Brian Tuken muotokuva (National Gallery of Art, Washington D. C.). Kuvan tausta oli alunperin smalttisininen, mutta on ajan myötä muuttunut ruskeaksi.]

Smaltti on sininen lasipigmentti - käytännössä hienoksi murskattua lasia - jota käytettiin kohtuullisen paljon maalaustaiteessa 1500-1700 -luvuilla. Smaltissa on kuitenkin omalaatuinen ongelma: sininen häviää hiljalleen ja pigmentti harmaantuu. Tämän lisäksi pigmentti ei sekoittunut kovin hyvin öljyyn ja kun 1700-luvun lopulla markkinoille alkoi tulla muita edullisempia sinisiä värejä, smaltin käyttö hiljalleen loppui.

Smaltin harmaantuminen valmiissa maalauksissa tunnettiin jo 1600-luvulla ja selittämättömästä ilmiöstä on kirjoitettu useita eri teorioita, kunnes tänä vuonna asiaan vihdoin saatuun selvyyttä. Vuosisatoja piinanneella mysteerillä on kuitenkin kovin arkinen selitys: pigmentin sininen väri tulee koboltista ja harmaantuminen johtuu potaskaioneiden häviämisestä pigmenttipartikkeleista ja täten koboltti-ioneiden muuttumisesta uudessa fyysisessä ympäristössä - mikä johtaa sinisen värin katoamiseen.

Lue lisää smaltista Coloriasta: www.coloria.net/varit/smaltti.htm

Why Have Murillo’s Skies Turned Grey? Researchers Find Key to Pigment Fading (ScienceDaily, 19.5.2011)

Conservation Science: Smalt (Conservation TATE)

Värjärikilta 10 vuotta

Värjärikilta ry on luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle. Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen.

Värjärikilta täyttää tänä vuonna 10 vuotta! Onnea Värjärikillalle, joka juhlii syntymäpäiviään mm. tänään päättyvillä, vuosittain järjestettävillä Värjäripäivillä. Itselleni Värjärikiltaan kuuluminen on ollut antoisaa, vaikka oma kasvivärjäilyni ei tapahdukaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - kuulun niiden hyvin harvojen joukkoon, jotka ovat keittäneet langat kiinni kattilan pohjaan (lienenköhän peräti ainoa?) Olen välillä melkein oikeasti kuullut, kuinka jonkun käsityön ammattilaisen tai opettajan sydän rutisee tuskasta hänen seuratessaan kovakouraista langan käsittelyäni, mutta silti kaikkien kukkien on annettu kukkia: tilaa on kokeilulle ja yrittämiselle.

Värjärikiltalaisia on joka lähtöön: suuri osa kiltalaisista lienee kädentaitoalalla joko opettajina tai kädentaitajina ja käsityöläisinä, mutta mukaan mahtuu hyvä poikkileikkaus monista muista ammateista, ja taitotasokin vaihtuu työkseen värjäävistä ammattilaisista kerran vuodessa värjääviin harrastelijoihin - ja siitä kirjosta syntyy hyvä soppa. Värjärikillan jäsenmaksu on 25€/vuosi ja sillä saa kotiin mm. Värillä-lehden.

www.varjarikilta.fi
Killan blogia voi lukea osoitteessa varjarikilta.blogspot.com

Uusia pigmenttejä

Kuva: Oregon State University

Kaksi vuotta sitten Oregon State Universityn (OSU) kemistit loivat maailman parhaana pidetyn sinisen pigmentin. Se keksittiin oikeastaan vahingossa: laboratoriossa tutkittiin mangaanioksidien sähköominaisuuksia ja kun eräs näyte kuumennettiin yli tuhanteen Celsius-asteeseen, näyte muuttui voimakkaan siniseksi. Kun uuden värin erinomaiset ominaisuudet huomattiin, sähkötutkimus sai jäädä ja kemistiryhmä keskittyi uuden pigmentin tutkimiseen. Pigmentti saa värinsä mangaanista, mutta sen rakenne on erityinen, kristallimainen.

Pian huomattiin, että vaihtamalla rakenteeseen muita alkuaineita, voidaan tuottaa myös muita värejä. Nyt kemistiryhmä on käyttänyt sinisen värin kristallirakennetta uusien väriaineiden luomiseen. Ensimmäisenä listalla on kirkkaanoranssi pigmentti, jonka ytimenä on rauta. Tutkijaryhmä saattaa kokeilla myös kuparin ja titaanin käyttämistä vihreän pigmentin luomiseen. Myös keltaisten, ruskeiden ja punaisten uusien pigmenttien luominen on listalla.

Uusien pigmenttien kristallinen rakenne on ollut tiedossa jo aiemmin, mutta niitä ei oltu koskaan ajateltu valmistaa kaupalliseen käyttöön. Erittäin vakaiden, kestävien ja hyvin happoja ja kuumuutta vastustavien värien kaupallinen valmistus entistä turvallisemmin ja ympäristötekijät huomioon ottaen olisi suuri mullistus väriainemarkkinoilla, jossa suuri osa keskinkertaisista pigmenteistä valmistetaan edelleen hyvin luontoa rasittavalla tavalla.

OSU on jo hakenut patenttia löytämälleen teknologialleen ja viimeisimmistä löydöksistä julkaistiin hiljattain juttu American Chemical Societyn lehdessä Inorganic Chemistry.

Pigment Discovery Expanding Into New Colors (ScienceDaily, 27.7.2011)
Accidental Discovery Produces Durable New Blue Pigment for Multiple Applications (ScienceDaily, 19.11.2009)

Coloria-sivu Facebookissa

Hyvää kesää kaikille Colorian ystäville!

Aktiivisimmat lukijat ovatkin varmaan huomanneet, että Coloria blogeineen on vaipunut kesäkoomaan - tarkoitus on täältä kuitenkin jossain vaiheessa kömpiä taas hereillekin ja alkaa päivitellä lisäjuttuja. Myös Colorian pääsivu on pienen uudistuksen alla. Näkyviä muutoksia alkaa jälleen tulla hiljalleen syksyn aikana.

Kesän ensimmäisenä aktiviteettina piti käydä pelastamassa Colorian Facebook-ura: pari vuotta toiminut ryhmä uhattiin arkistoida, ellei sitä päivitetä uudempaan ja päivitys ei puolestaan onnistunut, koska sitä luvattua päivitysnappia ei tullut. Facebookin mukaan ryhmät on tarkoitettu pienille porukoille, kuten perheille, yhteydenpitoa varten... Vaikka Colorian ystävät nyt yhtä suurta perhettä olisivatkin, niin tein silti Facebookin kehotuksesta Colorialle oman Facebook-sivun, josta voi käydä tykkäämässä! Ja käykää tykkäämässä, jos Coloriaa kannatatte!

Colorian Facebook-sivulle.

Hyvää loppukesää kaikille - nauttikaa kesän väriloistosta!

Sinisiä, violetteja ja ruskeita ihmisiä

Poliisin myöntämien henkilökorttien ulkoasu uudistuu tästä päivästä lähtien ja viimepäivinä lehdet ovat uutisoineet kovaan ääneen korttien värierottelusta. Mm. Iltalehti otsikoi Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti ja Aamulehtikin Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti kuin suomalaisille - Ulkomaan kansalaisille myönnetään kesäkuun alusta lähtien henkilökortteja, jotka eroavat väriltään selvästi Suomen kansalaisten korteista.

Asia on kerrottu melkoisen suoraan näillä sanoin Poliisinkin sivulla:

Uudet henkilökortit muuttuvat siten, että kansalaisen henkilökortti on värisävyltään sinertävä, alaikäisen henkilökortti violetti ja ulko-maalaisen henkilökortti ruskea.

Poliisin sivuilla kerrotaan myös, että korttiin on lisätty myös uusia turvallisuutta parantavia turvatekijöitä.

Värikorttikeskustelu on jo joillakin keskustelupalstoilla ehättänyt yltyä melkoisille kierroksille: kortteja on verrattu jopa toisen maailmansodan aikaisiin saksalaisten määräämiin keltaisiin tähtiin ja vaaleanpunaisiin kolmioihin. Pitäisikö olla huolissaan?

Pääpointti värien valinnalle tuntuu kuitenkin olevan enemmän käytäntö kuin eri kansallisuuksien erottelu toisistaan: suomalaiset voivat käyttää henkilökorttiaan matkustusasiakirjana, kun taas muiden maiden kansalaiset tarvitsevat matkustusasiakirjakseen oman maansa henkilökortin tai passin. Korttien sisältö ei käytännössä ole muuttunut, mutta nyt ne on helpompi erottaa raja-asemilla. Mutta toisaalta, väri paljastaa nopeammin ulkomaalaisuuden myös muualla asioidessa, mitä korttiin kirjaimin kirjoitettu kansalaisuus ei ehkä niin näkyvästi aiemmin tehnyt.

Mietityttää vain, olisiko samanlaisia otsikoita olisi syntynyt, jos Poliisi olisi tiedottanut uudistuksesta toisin sanoin? Esimerkiksi kertomalla, että uusista värillisistä korteista sininen kelpaa myös matkustusasiakirjana. Ainakin poliisilla olisi ollut myöhemmin paljon enemmän seliteltävää asiakkailleen siitä, minkä värinen kortti kuuluu kenellekin.

Batiikkikursseja tarjolla!

ma - ti 27 - 28.6. klo 10 - 17 Batikin aakkoset

• tutustuminen vahabatikin maailmaan, oman batikkikankaan suunnittelu, vahaus ja värjäys, illalla mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
• ohjaana batik-taiteilija Sirpa Hasa
• hinta 125 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

ke - pe 29.6.- 1.7. klo 10 - 17 Batikin jatkokurssi

• kokeilullinen kurssi batikin perusteet hallitseville, uusien mahdollisuuksien etsimistä, leikkiä väreillä ja kuvioilla, iltaisin mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
• ohjaajana batik-taiteilija Sirpa Hasa
• hinta 180 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätietoja: sähköpostilla, tekstiviestillä tai soittamalla
sirpa.hasa@hasadesign.fi, Sirpa Hasa, puh. 050 340 0666

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion

Muutama viikko sitten tutustuin ISENDissä Ranskassa ruotsalaiseen taiteilijaan, Jeanette Schäringiin, joka kertoi työstään ja tällä hetkellä meneillään olevasta näyttelystään Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan Galleria Floras Rikessä. Jeanette on tekstiilitaiteilija, jonka työskentelee luonnon orgaanisten elementtien ja myös kasvivärjäyksen parissa. Installaatiomaisessa näyttelyssä on tekstiilien lisäksi esillä kasvivärejä lasipurkeissa - ne saavat kehittyä omaa aikaansa ja muuttua näyttelyn aikana.

Jeanette pitää työssään hitaista prosesseista ja kasvivärien käyttö liittyy samaan ideologiaan: kasviväreillä ei voi värjätä nopeasti. Prosessi ottaa aikansa, eikä luontoa voi hoputtaa. Jeanettea kiinnostaa myös se, kuinka kasvivärit elävät, ne haalistuvat ja muuttuvat ajan saatossa ja juuri muutos tekee niistä mielenkiintoisen elementin. Hän on käyttänyt projekteissaan hidasta kontaktivärjäystä värjäämällä tekstiileitä kuukausia kylmässä väriliemessä tai asettamalla niiden päälle lehtiä ja muita kasvinosia ja odottanut viikkoja, kun tekstiili on imenyt kasveista väriaineita ja tanniineja itseensä. Lopputulos on aina ennalta-arvaamaton ja elävä.

Jeanette Schäring on valmistunut Göteborgin yliopiston Tekstiilitaiteen osastolta ja sen jälkeen elänyt ja työskennellyt myös ulkomailla. Hän on taiteen teon ohella elättänyt itsensä mm. opettamalla kasvivärjäystä, mm. Masseyn yliopistossa Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa. Hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Ruotsissa että ulkomailla. ISENDissä Jeannette kertoi myös tulevasta näyttelystään (myöhemmin tänä vuonna) Uppsalassa sekä yhteistyöstään Uppsalan yliopiston kanssa kasvien värien ja taideprojektin tiimoilta.

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion
Galleri Floras Rike
9.4.-29.5.2011
Auki joka päivä 10-19

Taiteilija itse paikalla esittelemässä näyttelyä 15.5. ja 24.5. klo 14.

Göteborgin kasvitieteellinen puutarha www.gotbot.se
Jeannetten kotisivu www.jeanettescharing.net

Elämän käännekohtien tilat ja värit

Uusi Bryggman-instituutti on aloittamassa toimintaansa ja järjestää ensimmäisenä kansainvälisenä tapahtumanaan tutkijakonferenssin, jonka teemana ovat elämän käännekohtien tilat ja värit.

Rakennetun ympäristön väritys niin ulko- kuin sisätiloissa on intiimiä ja oman aikansa arvomaa-ilmaan ja kauneuskäsitteisiin sidottua. Teema antaa miltei rajattoman määrän monitieteellisiä lähtökohtia tutkimukseen. Etsimme myös kadonnutta väriä.

Pohjoismaiset tutkijat esittelevät tutkimussessioissa konferenssin teemaan liittyviä tutkimus-hankkeitaan. Konferenssiin on tällä hetkellä abstraktien haku:

Abstraktit lähetetään viimeistään maanantaina 23.5.2011 .pdf-muotoisina sähköpostitse osoit-teeseen info@bryggman.fi Tekstien pituuden tulee olla 250–300 sanaa, kielenä ruotsi tai englanti. Eri alojen tutkimus on tervetullutta, esim. arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, taidehistoria, kulttuu-rintutkimus, kaupunkimaantiede, kulttuurimaantiede, historia, uskontotiede, psykologia, psykiatria, hoitotiede, terveystutkimus, väritutkimus, materiaalitutkimus, restaurointi. Hyväksymisestä ilmoitetaan viimeistään 30.6.2011.

Perjantain luennoitsijoita ovat fil.tri Emilie Karlsmo Uppsalan yliopistosta, dosentti Karin Fridell Anter Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastosta sekä lehtori Harald Arnkil Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta. Lauantain luennoitsijoita ovat fil.lis. Helena Soiri-Snellman Turusta, professori Aino Niskanen Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselta, arkkitehti Johan Celsing Tukholmasta sekä professori emerita Riitta Nikula Helsingin yliopistosta. Sunnuntaina on tarjolla opintoretki.

Konferenssikielet ovat ruotsi ja englanti, tulkkauspalvelua ei ole.
Konferenssiin voi ilmoittautua ja sen ohjelmaan voi tutustua Bryggman-instituutin sivuilla.

Elämän käännekohtien tilat ja värit
Tutkimuskonferenssi
25–27.11.2011, Arken (Åbo Akademi)
Tehtaankatu 2, Turku

Värimatka Kiinaan

[Kuvassa yksityiskohta kuvasta: Beijing, yksityiskohta lapsiperheen kodista. Tiibetiläinen tekstiili ja punainen paperivalaisin muodostavat kauniin yhdistelmän. Kuva: Janne Kommonen 2009.]

Kulttuurien museossa Helsingin Tennispalatsissa aukeaa tulevalla viikolla Janne Kommosen, Kirsi Kommosen ja Chen Shuxunin 90 valokuvasta koostuva näyttely Värimatka Kiinaan, joka esittelee kiinalaista värikulttuuria – värien käyttöä, värisymboliikkaa ja väreille annettavia merkityksiä.

Kiinassa väreillä on voimakas symboliarvo, ja yhden värin merkitys voi olla eri yhteyksissä erilainen, jopa vastakkainen. Kiinan kielessä sana väri liittyy onnellisuuteen, sillä sana yán (颜) tarkoittaa sekä väriä että kasvoja muodostaen merkityksen onnesta loistavat kasvot. Koska väreillä on suuri merkitys, Kiinassa toimivien ulkomaisten yritysten on oltava tarkkoja tuotteiden ja viestinnän värivalinnoissa, jotta värit viestisivät toivottuja asioita.

Näyttely Värimatka Kiinaan on esillä 11.5.–27.11.2011 ja sinne on vapaa pääsy.

KULTTUURIEN MUSEO (Tennispalatsi 2. krs, Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki)
Avoinna ti 11–20, ke-su 11–18.

Näyttelytiedote Museoviraston sivulla: www.nba.fi/fi/varimatka_kiinaan

ISEND 2011

Viime viikon vietin Ranskassa ISEND 2011 -symposiumissa (International Symposium & Exhibition on Natural Dyes) ja se olikin sellainen reissu, että tarinoita ja raportoitavaa riittäisi useammaksi kuukaudeksi. Informaatio-overload oli vain sitä luokkaa, että vastaanottaminen alkoi vaikeutua jo ensimmäisen päivän jälkeen. Seminaaripäivät eivät olleet mitenkään keveitä rakenteeltaan: luento-ohjelma alkoi yhdeksältä ja päättyi neljältä, jonka jälkeen oli vielä kolme tuntia työpajoja, keskusteluja, elokuvia jne. Koska majoituksemme oli noin tunnin kävelymatkan päässä, käytännössä koko viikko kerättiin tasaisesti univelkaa. Mutta kyllä kannatti.

Itselleni viikon kohokohta oli ehdottomasti keskiviikon ekskursiopäivä. Onnistuimme mahtumaan purppurakotiloreissulle, johon kuului myös pieni värikasviretki paikallisella luontopolulla sekä osterifarmilla vieraileminen. Huippukohtana tietenkin omien purppuranäytteiden valmistaminen merenrannalla kotiloista.

Symposiumluennoissa oli paljon mielenkiintoista ja paljon uutta, myös itselleni ihan uusia (perinne)värikasveja, jotka toisella puolella maailmaa ovat yleisiä, mutta joista en täällä puolen maailmaa ole ikinä kuullutkaan. Koko tapahtuman rikkaus olikin osallistujien monipuolisuus: paitsi että osallistujia oli noin kuudestakymmenestä maasta, joukkoon mahtui kaikensorttisia ihmisiä kaltaisistani harrastelijoista ammattitutkijoihin (historioitsijat, arkeologit, biologit, kemistit jne.) sekä käsityöläisiin ja erilaisten ekohankkeiden toteuttajiin.

Postaan myöhemmin kuvia tapahtumasta ja kirjoitan erikseen muutamista esiin nousseista aiheista, mutta sitä odotellessa: ISEND 2011 -sivulla on nyt esillä muutamia videoita, joista voi nähdä etenkin työpajojen antia:
http://www.isend2011.com/videos,269,en.html

YLEn uutisten ensimmäinen värilähetys

En malttanut odottaa yhtä vuotta tasan kolmenkymmenen viiden vuoden tasalukuun, mutta päivä on sentään sama: vappupäivänä tasan kolmekymmentä neljä vuotta sitten YLE lähetti uutisensa ensimmäisen kerran värillisenä - uutiset voi käydä katsomassa Ylen Elävän Arkiston sivulta. Elävän arkiston esittelysivun sanoin:

Makeaa ei myöskään heti annettu mahan täydeltä: alkuaikoina uutiset lähetettiin värillisinä vain viikonloppuisin.

Värilähetysklassikko alkaa pehmeällä laskulla - harvoja väritelevision omistavia ei ole varmaankaan haluttu säikyttää hengiltä. Vappulähetys ei suinkaan ala punaisilla ilmapalloilla ja serpentiinien väriloistolla, vaan harmaahkolla loskamaisemalla Helsingin keskustasta ja kuvaavalla selostuksella: Kaupunki heräsi vappupäivän aamuna kylmänkankeana. Ja aamun ankeutta lisäsi se, että vappuneito Manta oli aamuyön tunteina menettänyt ylioppilaslakkinsa kutreiltaan. Mutta kyllä se sitten puolenminuutin kohdalta alkaa väriksi muuttua :)

Ylen Elävä Arkisto: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=390&a=9584

Vain naisille

Naisten vaunu Shinjukun asemalla, Tokiossa. Kuva: っ / Wikimedia Commons.

Iltalehti uutisoi elokuussa 2010, että Indonesian Jakartassa on otettu käyttöön oranssit junavaunut, jossa vain naiset saavat körötellä paikasta toiseen vaaleanpunaisilla penkeillä istuen. Tällaisilla vaunuilla on tarkoitus tehdä naisten matkustus turvallisemmaksi ja tarjota heille mahdollisuus matkustaa ilman lähentelyuhkaa. Ajatus ei ole uusi: samankaltaista tarkoitusta palvelevia vain naisille tarkoitettuja vaunuja on käytössä myös muualla maailmassa ja ainakin Japanissa vain naisille tarkoitettuja junavaunuja oli käytössä jo 1900-luvun alussa - joskin 1970-luvulla niiden käyttö lopetettiin. Vain naisille tarkoitetut vaunut - Hana-Densha eli "kukkasade" - kokivat uuden tulemisen Tokiossa 2000-luvun alussa, kun junayhtiöt reagoivat naisten valituksiin lähentelyistä junissa. Kokeilut muuttuivat pian hyvän palautteen vuoksi käytännöksi ja nykyään vaunut ovat vakiokalustoa useammissa Japanin suurissa kaupungeissa.

Japania on pidetty "naisten vaunujen" esimerkkimaana, mutta naisille tarkoitettuja juna- tai metrovaunuja löytyy ainakin Egyptistä (Kairo 1980-luvun lopulta lähtien), Meksikosta, Taiwanista, Malesiasta, Etelä-Koreasta ja Filippiineiltä.

Vain naisille tarkoitettuja junavaunuja koskevien juttujen yhteydessä ei väreistä paljon puhuta, vaikka luulisi, että väri on vahvin signaali, jolla kulkijoita voi ohjata oikeaan paikkaan. Ainakin Malesiassa, Intiassa, Japanin Osakassa, Egyptin Kairossa sekä Brasilian Rio de Janeirossa naisten vaunut on merkitty vaaleanpunaisilla raidoilla tai kylteillä. Delhin metrossa vaaleanpunaiset hindiksi kirjoitetut "vain naisille" kyltit muistuttavat melkein identtisine kukkasineen hyvin paljon japanilaisia kukkasadekylttejä.

Junavaunujen lisäksi ympäri maailmaa on tarjolla myös vain naisille tarkoitettuja takseja, joiden tunnuksena on yleensä vaaleanpunainen. Turvallisuutta lisäävää eittämättä - mutta entäs Kiinan Shijiazhuangissa toissa vuonna avattu, vain naisille tarkoitettu - ja "naisten maun mukaisesti vaaleanpunaiseksi ja purppuraksi maalattu" parkkitalo, jossa "on vähän enemmän tilaa kääntyä"...? Ja metriä leveämmät parkkiruudut.

Näpit irti! Indonesian naiset saivat omat junavaunut häiriköinnin takia, Iltalehti 20.8.2010

Mikä mahtaa olla in?

...kysytään Intercolorin suomenkielisellä sivulla. Kansainvälinen, verkostomainen ja voittoa tuottamaton Intercolor on ennustanut maailman väritrendejä jo 1960-luvulta saakka ja nykyään se toimii kolmessatoista maassa, Suomen lisäksi Kiinassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Unkarissa, Italiassa, Japanissa, Koreassa, Portugalissa, Sveitsissä, Thaimaassa ja Turkissa.

Intercolorilta on saatavissa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä ICfin-väriennuste, joka - sivuston omin sanoin: piirtää suuntaviivoja värien, materiaalien ja kuluttajien mieltymysten liikkeistä lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä saatavilla ovat ennusteet ajanjaksoilta syksy/talvi 2010-2011 kaudelle kevät/kesä 2012. Ilmaiseksi ennusteita ei tietenkään saa: yksi 30 väriä ja niiden selitystä sisältävä värikausi maksaa 164,70 € ja meneillään oleva kausi irtoaa kaupasta muutaman kympin halvemmalla.

www.icfin.com
www.intercolor.nu

Värillistä aikaa mittaamassa: The Colour Clock

Muutamia päiviä sitten postasin Colorian FB-ryhmään, mutten voinut jättää sikseen, sen verran hieno projekti tämä on: Jack Hughesin The Colour Clock esittää kunkin ajan värinä. Onnelliset Macin omistajat saavat täältä myös ladattua itselleen näytönsäästäjän.

Miten tämä toimii? Väriarvo määrittyy heksadesimaaleina kellonajasta. Heksadesimaalivärisysteemi on sama kuin millä nettisivuilla määritellään väriarvot: kuusinumeroisesta luvusta kaksi ensimmäistä määrittelee punaisen, kaksi keskimmäistä vihreän ja kaksi viimeistä sinisen värin voimakkuuden ja näistä kolmesta sitten muotoutuvat kaikki muut värit. Värin määrittävässä koodissa on siis kolme numeroparia: RRGGBB.

Numeroarvolla ikäänkuin säädellään värin voimakkuutta. Kun arvot on minimissään, väri on mustana ja kun arvot ovat maksimissaan, väri on äärimmäisen kirkas. Jos halutaan esimerkiksi kirkas violetti, säädetään punaisen ja sinisen värin lukemia suureksi ja jätetään vihreä nollille. Esim. numerosarja 990099 antaa allaolevan violetin värin.


Kullakin värillä on käytössään kaksi lukua, joista pienin on 00, sitten 01, 02, 03... Numeron 9 jälkeen merkit jatkuvat vielä kirjainten avulla: A vastaa numeroa 10, B numeroa 11 jne. ja viimeisenä on F. Eli aiemmin aloittamani rivi jatkuisi näin: ...09, 0A, 0B, 0C, 0D, 0E, 0F, 10, 11, 12... Suurin luku kunkin värin kohdalla voi olla FF. Mikäli kaikkien värien arvo on minimissään, eli numerosarja on 000000, lopputuloksena on musta. Mikäli kaikki väriarvot ovat täysillä, eli FFFFFF, lopputuloksena on valkoinen.

Luulinkin ensin, että kello poimii suoraan värin kellonajan mukaan, mutta sehän tarkoittaisi, että värisävy olisi koko ajan melko tumma. Jos tunneissa suurin luku on 24, minuuteissa 59 ja sekunneissa 99, kirkkaimmillaankin väri olisi melko tumma sininen (alla).


Mutta kello onkin laitettu kasvavana ja kirkastuvana yhtenäisenä kuuden numeron lukuna kasvamaan väriä. Pitäisi varmaan tarkistaa keskiyöllä, alkaako aika mustasta ja päätyykö valkoiseen. Heksaluvun vaihtumista voi tarkkailla painamalla kellon ajan alla näkyvää aikaa ja takaisin kellonaikaan voi päästä takaisin painamalla toista palkkia.

http://thecolourclock.co.uk/

Luonnonvärejä Appalakeilta

Appalachian Ethnobotany: Natural Dyes from Empathos Productions on Vimeo.

Melko selkosanaisessa videossa selitetään luonnonvärjäyksen perusteiden lisäksi myös Amerikkaan asettuvien eurooppalaistaustaisten uudisasukkaiden värjäysvaiheita - ja lähikuvia värjäyskasveista latinalaisine nimineen!

Värillistä taidetta: Sensorium

THE COLOUR EXPERIMENT: SENSORIUM from Jesse Robertson on Vimeo.

Jesse Robertsonin audiovisuaalinen runo väristä. Runoa varten sata 4-85 -vuotiasta ihmistä kertoivat viisi asiaa, jotka ensimmäisinä heille tuli mieleen spektrin eri väreistä. Kyselyn tulokset yhdistettiin jokaisen värin tutkimustietoon sekä erilaiseen populaarikulttuurista poimittuun äänimateriaaliin.

Luentoa tarjolla Englannissa - Philip Ball

Väreistäkin kirjoittanut tiedekirjailija Philip Ball vierailee luennoimassa Bristolin yliopistossa 1.3. klo 18 (Englannin aikaa) - luento on kaikille avoin ja ilmainen. Luennolla käsitellään teemoja, kuten mistä taiteilijat ovat saaneet värinsä ja kuinka värien saatavuus ja sävyjen lisääntyminen on vaikuttanut siihen, miten taiteilijat maalaavat.

Ainakin joskus luentoja on lähetetty suorana nettilähetyksenä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut saamaan mahdollisen livelähetyksen osoitetta (ja sen laitan heti tänne, jos sellaisen saan). Muussa tapauksessa me täällä etäällä voimme hengata fiilareissa mukana lukemalla Philip Ballin kirjoittamaa teosta Kirkas maa : Miten värit syntyivät - mikä jokaisen värifanaatikon hyllystä pitäisi löytyä.

Philip Ballin mielenkiintoiseen maailmaan voi tutustua myös hänen verkkosivuillaan osoitteessa www.philipball.co.uk tai hänen blogissaan philipball.blogspot.com.

Nettisivujen väriä käsittelevässä osuudessa www.philipball.co.uk/colour.php on ladattavana pdf-muodossa myös väriin liittyvää materiaalia, osa julkaisematonta ja osa aiemmin julkaistua.

------
George Hare Memorial Lecture 2011
Wills Memorial Building, Queen's Rd, Bristol, 6 pm
'Bright Earth: The Invention of Colour'

Sinisiä sieniä

Täytyy sanoa, että luulin aluksi ylläolevaa kuvaa huonoksi kuvankäsittelyksi - mutta ei se olekaan. Kysessä on Lactarius indigo -sieni (synonyymit Lactarius canadensis, Lactifluus indigo), joka englanniksi tunnetaan myös nimillä indigo milk cap, indigo (or blue) Lactarius tai blue milk mushroom ja ruotsiksi nimellä Indigoriska. Olisiko tämä suomeksi siis indigorousku? Sieni kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, itäisessä Aasiassa ja Väli-Amerikassa, mutta sitä on raportoitu löydetyn myös eteläisestä Ranskasta.

Huolimatta siitä, että omassa tutkassani sienestä ei ole ollut tietoa, kyseessä ei ole maailmanlaajuisesti mikään mullistava löytö: se ei ilmeisesti ole luonnollisessa kasvuympäristössään kovinkaan harvinainen ja ruokasienenä sientä näkee ainakin Meksikon, Guatemalan ja Kiinan ruokatoreilla; Meksikossa sitä pidetään toisen luokan ruokasienenä ja ilmeisesti sen syötävyydestä on käyty enemmänkin keskustelua ja kommentit ovat jossain "herkullista" ja "syömäkelvotonta" välillä. Sieni on itseasiassa kuvattu ensimmäisen kerran jo 1822 nimellä Agaricus indigo (Lewis David de Schweinitz). Suomessakin sienestä on puhuttu ainakin joillakin keskustelupalstoilla, mutta ei se mikään yleinen keskustelunaihe ole ollut.

Lactarius indigon väriaine on englanninkielellä guaiazulene (myös azulon); suomenkielistä vastinetta en löytynyt, mutta olisiko se sitten guaiatsuleeni. USAssa aine on FDAn hyväksymä kosmetiikkaväri. Sen värinestettä on käytetty myös marinadien värjäämiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kenelläkään värjäyskokemusta ko. sienestä? Tai edes tietoa siitä, onko joku joskus kokeillut? Yleensä rouskut eivät ole värisieniä, mutta olisiko tässä poikkeus? Sienestä tulee kirkkaansinistä eritettä, mutta kuten Wikipediakin (en.wikipedia.org/wiki/Lactarius_indigo) kertoo, sininen väri häviää keitettäessä ja sienet muuttuvat harmaaksi.



Ylempi kuva: Wikimedia Commons; Dan Molter, kuvattu Strouds Runin kansallispuistossa, Ohiossa, Yhdysvalloissa.
Alempi kuva: Wikimedia Commons; Alan Rockefeller, Guadalajara, Jalisco, Mexico.

Linkkivinkki: Kremer Pigmente

On todennäköistä, että olen mainostanut tätä (fyysisten) värien ystävän paratiisia jo aiemminkin, mutta joistakin asioista kannattaa toitottaa useamminkin. Saksalainen Kremer Pigmente -yritys on aivan uskomaton värituotteiden kauppa. Jos jotakin pigmenttiä on vain olemassa, se löytyy Kremeriltä. Liike myy myös sellaisia pigmenttejä, joiden myyminen EUssa ja useissa muissakin maissa on käytännössä kiellettyä: mm. lyijyvalkoista, realgaaria, orpimenttia ja muita huippumyrkyllisiä värejä välitetään vain luvan kanssa ammattirestauroijille, ei sentään tavan pulliaisille. Joskin itselläni on Kremeriltä tilattu väriainekartta, jossa on maalatut näytteet myös orpimentista ja realgaarista.

Väriä saa ostaa sekä valmisväreinä (mm. Old Holland -öljyvärit ja Golden-akryylivärit) tai pigmenttijauheina. Yli tuhannen pigmentin valikoiman lisäksi Kremeriltä löytyy myös muita maalaamiseen tai konservointiin tarvittavia aineita ja välineitä erilaisista sidosaineista ja liuottimista pensseleihin saakka. Valikoimista löytyy painettuja ja maalattuja värikarttoja, pigmenttinäytteitä pienissä pulloissa, erilaisia väriainekokoelmia (mm. Church Painter's Assortment)

Maksuprosessi on vain vähän hassu: varmistukseen ei tule mukaan postituskuluja, joten lopullinen summa selviää sitten... jossain vaiheessa. Alle 250 euron ostokset voi tilata myös laskulla, mikä on huomattavasti tietoturvaystävällisempi tapa - tai ainakin tuntuu siltä.

Järna heittäytyy väriin: SEE! COLOUR!

Ruotsin Järnassa valmistaudutaan pystyttämään jättimäistä väriin liittyvää näyttelyä See! Colour! Yhteensä neljä eri väriteemaista näyttelyä 2000 neliömetrin näyttelytilassa, joten kysymys ei ole mistään pikkunäyttelystä. Värinäyttelyn yhteydessä järjestetään useita luentoja, työpajoja, konferensseja ja muita tapahtumia. Lienee syytä tsekata kartalta, mihin päin Ruotsia tuo Järna oikein sijoittuu...

Yksi näyttelykimaran päänimistä on James Turrell, joka itselläni oli kunnia tavata 2003, kun hän vieraili Suomessa Alvar Aalto -symposiumissa. Turrell tekee jättimäisiä valoa, tilaa ja väriä hyödyntäviä installaatioita. Toisessa, Goethen väriteoriaan pohjautuvassa näyttelyssä on myös interaktiivisia osioita ja siihen liittyen ulkotiloissa väri-installaatioita. Esillä on myös ruotsalaisen taidemaalari Hilma af Klintin maalauksia sekä Rudolf Steinerin piirroksia.

Näyttely on esillä Järnassa 15.5.-2.10.2011, mutta Järnan kulttuuritalolla on jo alkanut ennakoiva luentosarja:
7.2.2011 Focus Colour Experiments Goethe
7.3.2011 Focus Hilma af Klint
21.3.2011 Focus Rudolf Steiner
11.4.2011 Focus James Turrell

Lisätietoja:
www.seecolour.se
facebook.com/seecolour
twitter.com/seecolour

Värisokeiden saari

Akromatopsia-termiä käytetään usein virheellisesti kuvaamaan yleisesti värisokeutta, myös osittaisesta värisokeudesta - protanopsiasta (punainen/sinivihreä), deuteranopsiasta (vihreä/purppuranpunainen) ja tritanopsiasta (violetinsininen/keltavihreä) - puhuttaessa. Tosiassa termi kuitenkin tarkoittaa täydellistä värien puutetta, käytännössä valon ja varjojen erottamista toisistaan. Tällainen näkövajaus on äärimmäisen harvinainen tila.

Tyynen valtameren Mikronesiassa on kuitenkin saari, jonka asukkaista 5%-10% on täysin värisokeita: geenimuunnoksen vuoksi he näkevät maailman täysin harmaasävyskaalalla.

Neurologi/kirjailija Oliver Sacksin kirja The Island of the Colorblind (1997, Vintage Books, ISBN 0-375-70073-0) kertoo tästä saaresta ja värisokeudesta.

Videodokumentissa The Mind Traveller - Oliver Sacks vierailee "värisokeiden saarella" Pingelap-atolleilla. Dokumentissa esiintyy myös täydellisesti värisokea norjalaissyntyinen Knut Nordby (1942-2005), jonka omin sanoin kerrottu kuvaus VISION IN A COMPLETE ACHROMAT: A PERSONAL ACCOUNT löytyy osoitteesta consc.net/misc/achromat.html

Saarelaisilla on muuten mielenkiintoisia teorioita siitä, mistä värisokeus on saarelle päätynyt. Eräs saarelainen on kohtuullisen vakuuttunut siitä, että värisokeus tuli valkoisen miehen mukana - erään teorian mukaan Suomessa sijaitsevasta paikasta...

Värikäs Kankaanpää!

Suomen käsityön museon tuottama kiertonäyttely Väristyksiä! on jatkanut Lahdesta matkaansa Kankaanpäähän, jossa se on esillä 8.5. saakka! Kaikkien lähellä asuvien kannattaa ottaa viikonlopun ohjelmaansa museopäivä: 12.2. museolla vietetään värikästä talvipäivää:

Museon pihan pulkkamäki on laitettu kuntoon ja laavulla lämpiää tuli.
Sisällä on tarjolla kuumaa juotavaa ja värejä:
Väristyksiä-näyttely avaa ovia värien kiehtovaan maailmaan. Näyttelyssä tutustutaan luonnonvärien räiskyvään historiaan ja mitä erikoisempiin käyttömahdollisuuksiin.
Tuunatut cityfillarit PINKY TWINKY, GOLD RUSH, RAINBOW WARRIOR II, HINKI PINKI, JALAXI TAXI, GIALLO SAMBA, BABY BLUE, MOLOTOW tuodaan yleisön nähtäville.
Lisäksi väreihin liittyviä tehtäviä.
Näyttelyihin on vapaa pääsy! Omat pulkat ja makkarat mukaan.

Neuvonnallinen väri-iltapäivä vuodelta 1970

Paitsi että Heikki Kahilan äänen kuuleminen herättää aina voimakkaan nostalgia-aallon (jota tämä valistuselokuvien mestariteos huokuu muutenkin), tässä pienessä ohjelmaisessa on paljon mielenkiintoista dataa väritelevision historiasta kiinnostuneille. Videossa vilautetaan myös Tesvision lähettämää ensimmäistä värikuvaa vuodelta 1960... Joka on pakko laittaa tähän alle:


Itselleni oli ihan uutta, että väritelevision omistajat ovat vielä erikseen joutuneet maksamaan korkeamman väritelevisiomaksun.

Ja tätä tulevaisuuden ennustusta:
Teija Sopanen: Luuletko sinä, Heikki, että kaikki tv-ohjelmisto muuttuu pian väriohjelmiksi?
Heikki Kahila: Tuskinpa aivan kaikki, ainakin on paljon sellaisia ohjelma-aiheita, jotka on syytä mustavalkoisena. Näinhän on käynyt elokuvankin parissa.

YLEn Elävä Arkisto http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=526&a=4463

Ps. Sitä mitä ohjelma ei mainitse - ja joka muutamia vuosia sitten sai oman aikajanani eri järjestykseen - on tieto siitä, että ensimmäinen väritelevision patentti haettiin Saksassa jo vuonna 1904.

Jalat juhlakuntoon

Näin samana päivänä allaolevan jalkavärimainoksen ja kuuntelin BBC:lta ohjelmaa, jossa kerrottiin vanhoja sotamuisteloja arkipäivästä. Siinä vanha englantilaisnainen kertoi, kuinka sukistakin oli sota-aikana pulaa - ja koska tansseihin tai muuten riiaamaan ei sopinut lähteä sukattomana, värjättiin jalat usein teen avulla ja sisarista vakaakätisin sai kunnian piirtää mustalla kulmakynällä "saumat" jalan taakse. Sukkia alettiin valmistaa saumattomina pötkylöinä jo 1900-luvun alkupuolella, mutta silti saumauksia jäljitellään edelleenkin joissakin sukissa. Nykysukissa takasaumoilla ei ole enää mitään konkreettista käytännön merkitystä: jos ne sukissa ovat, ne ovat vain visuaalinen mauste.

Puolen vuosisadan takaisessa Elisabeth Ardenin mainoksessa jalkaa väritetään ruskeaan rantakuntoon. Sinänsähän tämä jalkojen värjäily ei ole sen kummempaa kuin nykyäänkään: melkein joka lähikaupastakin saa jonkinlaista ihonvärjäysainetta - jopa metallinkiillolla halutessaan. Teepussiproseduurin sijaan nykyihminen varaa ajan suihkuruskettamoista, joissa maali hurautetaan ihon pintaan hyvinkin tehokkaasti.

Silti alla olevassa Ardenin mainoksessa on jotain kiehtovan kummallista... Ehkäpä sen vertautuminen nykymainoksiin, joissa yritetään varta vasten korostaa värin luonnollisuutta mahdollisimman hienovaraisin värieroin. :)

Antiikin veistosten värit

Kuukausi sitten blogasin Tukholmassa esillä olleesta, antiikin patsaiden väritystä esittelevästä näyttelystä Vita lögnar. Se on nyt päättynyt, mutta koska aihe on kiinnostanut, tässäpä tarjolla METin luento Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture vuodelta 2008.

Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture

Yhdysvaltojen keltaoranssi pelkotila päättyy

Iltalehdestä tarttui viime viikolla silmiin STT-AFP:n välittämä uutinen Yhdysvallat luopuu terroriuhasta kertovasta värikoodista. Yhdysvallat otti 911-terrori-iskun jälkeen seuraavana vuonna 2002 käyttöön vaarasta kertovan värikoodiston Homeland Security Advisory System, jossa värien avulla kerrotaan maata ahdistelevan uhan taso. Värit ovat järjestyksessä vihreä, sininen, keltainen, oranssi ja punainen - ensimmäinen "ei vaaraa" ja viimeisin "vakava terroriuhan mahdollisuus". Lehtijutun mukaan:

Uhkataso on yleensä pysytellyt keltaisena tai oranssina eikä se ole koskaan laskenut vihreäksi tai siniseksi. Vuoden 2006 jälkeen väri on pysynyt oranssina.

Värikoodijärjestelmää on syytetty levottomuutta herättäväksi. Ja voihan sen kuvitella. Värikoodit eivät ole olleet esillä vain hallinnon sisällä, vaan ne ovat julkisesti esitetty esimerkiksi teiden varsilla olevissa tiedotetauluissa, etenkin lentokenttien ja muiden vastaavien keskusten ympärillä. Jos koodi osoittaa jo useamman vuoden toiseksi vakavinta vaaraa lentokentän kupeessa, ei sitä kovin kevein mielin matkaan lähtisi. Varsinkaan, kun syytä hälytystiloille ei ole koskaan julkistettu.


Homeland Security Advisory System
Yhdysvallat luopuu terroriuhasta kertovasta värikoodista (Iltalehti 27.1.2011 klo 11.59)

Puhreaa, puhreaa - Martti Huttusen Käänteisväriteoria

No johan nyt: tapahtuuko Suomen värikartalla jotakin? Martti Huttusen Käänteisväriteoria on ehtinyt herättää väripiireissä sekä ihastusta että pahastusta. Teoriasta uutisointiin mm. Iltalehdessä 29.1.2011 otsikolla Tutkija: Nykyinen väriteoria pielessä - "ruska paljastaa". Omat väriteorian taitoni - sekä ne perinteisesti opetetut että nämä uudet - ovat aikalailla hukassa ja suoraan sanoen oma mielenkiintoni kallistuu hyvin vahvasti muihin väriin liittyviin ilmiöihin, monen mielestä varsin epäolennaisiinkin.

Kuitenkin teoriapuoli tuntuu kiinnostavan kovasti useita, joten laitanpa tähän linkin Käänteisväriteorian esittelytilaisuuden 24.1.2011 videointiin, joka löytyy YouTubesta Huttusen omalta kanavalta www.youtube.com/user/Varioppi - ja alta. Toivottavasti keskustelu herää virkeäksi - asiallinen sana on vapaa sekä puolesta että vastaan.

Näyttely Italiassa: Color. Farben der Natur

Italian matkaajat suunnatkoon kohti Bolzanon kaupunkia, joka sijaitsee pohjois-Italiassa, Etelä-Tirolissa, suurinpiirtein Innsbruckin ja Veronan puolessa välissä. Siellä Eteä-Tirolin luonnonmuseossa on 17.4.2011 saakka Color. Colours -näyttely.

Näyttelyn esittely vapaasti käännettynä kuuluu näin:

Mitä on taivaan ja veden sinen, lapis lazulin sinisen, iiriksen, ukonhatun tai akileijan sinisen takana? Minkä väriseksi tulee paistettu kananmuna, kun se valaistaan sinisellä valolla? Mitä tapahtuu, kun siniset, punaiset ja vihreät valonsäteet kohtaavat? Kukkien väri ja hyönteisten näkökyky liittyvät toisiinsa, koska kukkivat kasvit houkuttelevat vain niitä hyönteisiä, jotka voivat pölyttää ne. Näyttelyn merivesiakvaario on värin riemua! Kalat naamioituvat käyttämällä räikeitä läikkiä ja juovia, ne tekevät niin vaikuttaakseen naaraisiin ja häätävät viholliset silmän muotoisilla koristeilla. Väriaineet lisäävät ruokahaluamme ja halukkuuttamme ostaa oliiveja, lhta tai mansikkajäätelöä. Historialliset ja synteettiset pigmentit ovat todistajina unelmille jäljitellä luonnonvärejä tai jopa ylittää ne.

Color. Farben der Natur
Naturmuseum Südtirol
Bindergasse 1, Bozen/Bolzano, Italia
www.naturmuseum.it/de/news_de.asp?art=340625
http://www.naturmuseum.it/kale/kale_exh_detail_de.asp?EVEN_ID=81045

Videolla: Barbara Berrien luento Venetsian väreistä

Noin viikko sitten postasin ensimmäisen luennon viime kesäisestä Color-teemapäivän luennosta Sunday at the Met -tapahtumassa New Yorkissa, Metropolitan Museumissa (Met). Tarjolla on myös toinen osa: konservaattori (National Gallery of Art, Washington D.C.) Barbara Berrien luento renessanssin aikaan Venetsiassa käytetyistä väreistä. Berrie on yksi maailman johtavista pigmenttiasiantuntijoista ja on toimittanut mm. taidekonservaattorien (ja värifanaatikkojen) aarrekirjasarjaan "Artists' Pigments - A Handbook of their History and Characteristics" osan neljä.

Renaissance Venetian Colore: A Material Thing

Valve vie ja uni palauttaa värinäkökykyämme?

Teksasissa Houstonin yliopistossa on tutkittu unen vaikutuksesta värinäköön. Unen vaikutuksesta ihmisen havainnointikykyyn ei ole juurikaan tutkittu, joten tutkimuksessa liikutaan varsin uudella maaperällä ja tulokset ovat olleet kiinnostavia. Tutkija Bhavin Sheth kertoo, että tutkimustulosten mukaan värin hahmotuskykymme muuttuu valveillaoloaikanamme ja palautuu takaisin neutraaliin tilanteeseen unen aikana. Tutkimuksen mukaan valveillaolon jälkeen testissä näytetty harmaa nähtiin voimakkaasti vihertävänä, mutta yön nukkumisen jälkeen värinäkö "nollaantui" ja harmaa havaittiin harmaana.

Tutkimus esiteltiin viime vuoden Associated Professional Sleep Societies LLC:n vuosittaisessa tapaamisessa SLEEP 2010. Kaikki tapahtuman esittelyt on luettavissa Sleep-julkaisusta http://www.journalsleep.org/PDF/AbstractBook2010.pdf (HUOM! yli 10 mb); esittely 0106 löytyy sivulta 39.

Sleep colors your view of the world: Study suggests sleep may restore color perception (EurekAlert 9.6.2010)

Materiaaliarkisto

Material Archiv -sivusto ei ole mikään visuaalinen riemuvoitto, mutta sisällöllisesti huippuluokkaa! Sveitsin Winterthurissa sijaitsevan Gewerbemuseumin materiaaliarkistoa alettiin koota vuonna 2001 ja verkostakin löytyvä tietokanta laajenee koko ajan. Materiaaleista on olemassa perustieto ja lisäksi informaatiota mm. materiaalien käyttötavoista ja -mahdollisuuksista sekä niiden hankintamahdollisuuksista. Yläreunasta voi valita materiaaliryhmäksi "väriaineet" ja esiin tulevia pieniä pigmenttikuvia klikkaamalla saa auki materiaalikortin, joka on myös ladattavissa pdf-tiedostona. Tarjolla on tietoa sekä luonnon- että synteettisistä pigmenteistä.

Väriainelistauksesta tuli itsellenikin esiin useita väriaineita, joista en ollut kuullut juuri mitään. Lähinnä paikallisia (eurooppalaisia) vähemmän markkinoituja okravärejä ja muita maavärejä - mielenkiintoista tietoa yhtä kaikki!

www.materialarchiv.ch

ps. Jälleen vanhaa tietoa tarjolla: viime vuosi on ollut Gewerbemuseumissa melko värillinen: 12.9.2010 - 2.1.2011 esillä on ollut näyttely Farbpigmente Farbstoffe Farbgeschichten, jossa on esitelty useita väripigmenttejä ja värjäysaineita; ja sitä ennen, 30.5.-28.11.2010 Farbe: Obsession und Spiel näyttely on käsitellyt mm. erilaisia värijärjestelmiä. Jälkimmäisestä näyttelystä on katsottavissa myös reilun kolmen minuutin saksankielinen video Gewerbemuseum | Farbsysteme und Kunst osoitteessa www.art-tv.ch/5987-0-gewerbemuseum--farbsysteme-und-kunst.html (art-tv.ch).

In Search of Lost Colour: The Story of Natural Dyes

Kanadalainen Maiwa Handprints (www.maiwa.com) on tuottanut 90-minuuttisen dokumentin In Search of Lost Colour: The Story of Natural Dyes, josta seuraavassa muutama videonäyte. Videota voi tiedustella Maiwasta.

In Search of Lost Colour: UNESCO short on viiden minuutin otos täyspitkästä värielokuvasta. Pätkä esitettiin UNESCOn luonnonvärikonferenssissa Hyderabadissa, Intiassa, 2006.


Natural Dye Extracts käsittelee Ranskan Rochefortista saatujen värikasvien prosessointia.

Väri on tärkeä

...mutta että jonkun laitteen uusi tuotantoväri voi ylittää uutiskynnyksen useammassakin tiedotusvälineessä... Mm. Digitoday kertoi tänään uudesta ihmetuotteesta jutussaan Lisää todistusaineistoa valkoisesta iPhonesta. Uutuutena aiempiin verrattuna siis... valkoisuus.

20.1.2011 16:24 Julkisuuteen vuotaneiden luettelotietojen mukaan Applen valkoinen iPhone-älypuhelin on tulossa markkinoille helmikuun lopulla.

Laitevalmistaja Applen valkoinen iPhone-älypuhelin putkahtaa nyt esille amerikkalaisen Best Buy –kauppaketjun luettelosta. Kauppajätin tietokannan mukaan valkoiset puhelinmallit tulevat kauppoihin 27. helmikuuta. Kuvan luettelosta ovat julkaisseet monet verkkolehdet.

Kaupan mallinumero viittaa samoihin laitteisiin, joista kauppaketju otti viime kesänä ennakkotilauksia. Ennakkotilaukset peruuntuivat, kun Apple ilmoitti valkoisen iPhone-mallin myöhästymisestä.

Valkoinen iPhone-malli ilmestyi tällä viikolla myös Saksan Vodafonen tuoteluetteloon.

Heidi Vaalisto

http://www.digitoday.fi/vimpaimet/2011/01/20/lisaa-todistusaineistoa-valkoisesta-iphonesta/2011943/66?rss=sec
Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Videolla: Elena Phippin luento kokenillista

Youtube tarjoaa jälleen aarteita: viime kesäinen tekstiilihistorioitsija Elena Phippin luento kokenillin historiasta. Puolituntinen luento on pidetty 6.6.2010 Color-teemapäivänä Sunday at the Met -tapahtumassa New Yorkissa, Metropolitan Museumissa (Met). Luvassa kuvamateriaalia, jota harvemmin näkee.

Cochineal Red: The Art History of a Color


ps. Luento on osana New Yorkissa vuosittain järjestettävää World Science Festival -tapahtumaa, jonka ohjelma on varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen myös niille, joita värit eivät niin kovasti hetkauta...

Sininen maanantai

Vuoden kolmas maanantai. Jos joku ei sitä vielä tiedä, niin tänään on vuoden masentavin päivä - ja yllä näkyvän yhtälön sanotaan sen todistavan. Yhtälössä w=ilma (weather), d=velka (debt) t= joulun jälkeinen aika (time since Christmas), Q= uuden vuoden lupausten pettäminen, M = alhainen motivaatiotaso ja Na = epäaktiivisuuden tunne.

Englannissa Blue Monday sai alunperin alkunsa Sky Travelin kampanjasta ja alkuperäinen tiedote vuoden surkeimmasta päivästä julkaistiin alunperin Cliff Arnallin nimellä. Arnall työskenteli tiedotteen julkaisuaikaan Cardiffin yliopistoon liitettyvässä organisaatiossa ja yliopisto onkin ottanut tiukan linjan ja irtisanoutunut huuhaalaskelmasta. Mutta julkaisun jälkeen Blue Monday on säännöllisesti ottanut oman tilansa lehdistössä huolimatta siitä kuinka syvältä hatusta yhtälö onkaan vedetty.

Mutta olisiko laskelmassa sittenkin hitunen totta? Masentaako?

Lue mm. Blue Monday: The unhappiest day of the year (Colin Fernandez, Daily Mail, 22.1.2007)

Uusi valo - uusi väri: vakuumiultravioletti!

Thomas Jefferson Labissa on onnistuttu tuottamaan erityinen laservalo, joka on saanut nimen Vacuum Ultraviolet (10 eV photonia, 124 nanometriä). Sata kertaa mitään muuta valoa kirkkaampi laservalo saatiin tuotettua tyhjiössä. Tyhjiöstä (vacuum) valo sai nimityksensäkin, sillä ilman molekyylit absorboivat sen, joten valo voi syntyä vain tyhjiössä.

Vaikka vastaavan voimakasta vakuumiultraviolettia ei olekaan koskaan aiemmin tuotettua, itse termi vacuum ultraviolet (VUV) ei ole uusi. Vuonna 1893 saksalainen fyysikko Victor Schumann havaitsi alle 200 nanometrin ultraviolettisäteilyn, joka absorboitui voimakkaasti ilmaan - ja tuosta syystä sai jo tuolloin nimensä. Ultraviolettivaloista tavan pallontallaajalle lienee ultravioletti A (UVA), joka myös mustana valona tunnetaan (400–315 nm). Sen jälkeen listalta löytyvät ultravioletti B (UVB; 315–280 nm) ja C (UVC; 280–100 nm). Tyhjiöultravioletin jälkeen on vielä low ultraviolet (LUV; 100–88 nm), super ultraviolet (SUV; 150–10 nm) ja extreme ultraviolett (EUV 121–10 nm).

Jefferson Lab Laser Twinkles in Rare Color (Jefferson Lab News, 22.12.2010)
Laser Tricks: Making a New Color (Discovery News / Tech News, Amy Dusto, 27.12.2010)

WoodlandsTVn tarjontaa

WoodlandsTV:n YouTube-kanavalla on jos jonkinmoista luontotouhuun liittyvää videota.

http://WoodlandsTV.co.uk is a branch of http://woodlands.co.uk and we focus on making films and tutorials of woodland activities. All of the films currently on the site were made in co-operation with Dulwich Studios whose videos can be seen at http://youtube.com/dulwichs... For more infomation about Woodlands please visit our site http://woodlands.co.uk

Eli videoita oikein *herttaisen* musiikin kera :)

Natural dyes and dyeing from woodland plants


Woodlands Plants For Dyeing


Dyeing with madder plant root from woodland

Pantonen vuoden väri: Honeysuckle

Pantone julisti jälleen joulukuun alussa vuoden värinsä, joka tänä vuonna on PANTONE 18-2120 Honeysuckle. Energizing Honeysuckle Lifts Spirits and Imparts Confidence to Meet Life's Ongoing Challenges, lupailee Pantone tiedotteessaan. Tänä vuonna vuoden värin ympärille rakentunut väriteema on laajentunut entisestään: on vuoden väri -koruja, kalvosinnappeja ja vaatteita, kodinkoneista puhumattakaan. Myöa Visan Pantone -kokoelma on täten laajentunut entisestään.

Viime vuonna vuoden 2010 väri turkoosi näkyi lopulta aika reippaasti muun muassa kauppojen valikoimissa - saa nähdä, muuttuuko tämä vuosi viime vuotta vaaleanpunertavammaksi. Vai miten tuota väriä kuvailisi. Suomeksi honeysuckle tarkoittaa kuusamaa - mutta huolimatta siitä, että kuusaman vaaleanpunaiset kukat tunnistaisi ulkonäöltä, jostain syystä kuusama ei sanana tuo yhtä pehmeää vaaleanpunaisuutta mieleen kuin englanninkielen honeysuckle.

Lisää vuoden 2011 värivalinnasta Pantonen sivuilta:
http://www.pantone.com/pages/pantone/pantone.aspx?pg=20821&ca=4

Tervemenoa Wetzlariin - IRIS. Die Erfindung der Farben von 1600 bis heute

Saksassa ja etenkin Frankfurtin tienoilla matkaajille tiedoksi: noin 60 kilometriä etelään Frankfurtista sijaitsevassa Wetzlarissa on esillä väriaiheinen näyttely vielä jonkin aikaa...
IRIS. Die Erfindung der Farben von 1600 bis heute
Esillä 6.2.2011 ja 6.3.2011 saakka, Stadt- und Industriemuseum, Wetzlar.

Tämä blogikirjoitus on sikäli myöhässä, että viime vuonna Wetzlarissa vietettiin värin vuotta Wetzlarer Farbenjahr - Goethen Värioppikirjan (Zur Farbenlehre) 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Kirja ilmestyi osissa 1807–1809 ja lopulta kokonaisena vuonna 1810. Suomeksi kirjasta on käännetty ensimmäinen osa Goethen värioppi. Ensimmäinen osa, Fysiologiset värit (Suomen antroposofinen liitto, 1980). Kaupungissa oli viime vuonna tarjolla useampiakin näyttelyitä, mutta tämä suurin ponnistus venyy onneksi tämän vuoden puolellekin. Näyttelyn ovat toteuttaneet yhteistyössä Gießenin yliopisto, Gießenin kaupunki ja Wetzlarin kaupunki.

Näyttely on kolmiosainen:
Goethes Farbenlehre (1810) un die Lehren von den Farben und vom Färben esillä 6.3.2011 saakka.
Farbforschung Exemplarisch: Siegfried Rösch esillä 6.2.2011 saakka.
Farbe in der Zeitgenössischen Kuns esillä 6.2.2011 saakka.

Näyttelyn omat sivut löytyvät osoitteesta www.die-erfindung-der-farben.de (vain saksaksi).

ps. Goethen kirjoittamat kuvaukset kaupungista muuten eivät olleet aikanaan mitään mieltä ylentäviä, mutta kaupunki on ottanut vuonna 1772 tapahtuneesta Goethen lyhyehköstä vierailusta kaiken mahdollisen irti matkailupaketeissaan. Wetzlar myös itse mainostaa itseään "Optiikan kaupunkina" (City of Optics): vuonna 1849 Karl Kellner perusti kaupunkiin optiikan instituuttinsa, joka myöhemmin päätyi Ernst Leitzin omistukseen. Vuonna 1852 Moritz Hensoldt perusti kaupunkiin oman erilaisia optisia laitteita valmistavan yrityksensä, joka nykyään kuuluu osaksi Carl Zeiss Groupia.

Punaisia nappeja

Pohjois-Savo-lehti julkaisi 29.5.1905 hassun pikku-uutisen: Älä suutele minua! Sen mukaan 300 eri ikäistä meksikolaisnaista olivat muodostaneet yhdistyksen, jonka tarkoituksena oli taistella suutelemista vastaan. Merkkinä tästä kampanjasta he kantoivat punaista nappia silmiinpistävässä paikassa puvussaan.

Valitettavasti jutun alkuperäislähdettä ei Pohjois-Savo maininnut, eikä verkostakaan löytynyt mitään lisätietoa moisesta vanhasta kampanjasta. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kauanko tuo punaisen napin protestiliike eli ja miten sen jäsenten kävi - taipuiko joku jossain välissä aatteensa vastaiseen suuteloon...

Psicología Social de la Comunicación - El color en la publicidad

Elävät pigmentit

Australian Queenslandin yliopiston professori Jack Pettigrew on kollegoineen tutkinut Australiassa sijaitsevan Bradshawn kalliomaalauksia, jotka ovat tulleet tunnetuiksi mm. siitä, että niiden väriloisto on voimakkaampaa kuin monen muun vanhan kalliomaalauksen, huolimatta 40 000 vuoden iästä. Nyt tutkimus osoittaa, että kirkkaat värit ovatkin värikkäiden bakteereiden ja sienikasvuston ansiota. Suurimmasta osasta vanhempia maalauksia ei itseasiassa löytynyt lainkaan maalia, vain värikkäitä eliöitä: tutkijatiimi nimittää ilmiötä "eläviksi pigmenteiksi" (Living pigments). Pettigrew huomauttaa BBCn haastattelussa, että on ollut mielenkiintoista huomata, että jotkut mikro-organismit menevät pigmentteihin, eivätkä tuhoa niitä - mikä yleensä on seurauksena.

Alkuperäiset pigmentit jäävät hämärän peittoon. Toisaalta, ryhmä on huomannut, että alkuperäinen maali on saattanut sisältää ravinteita, jotka ovat aikanaan laukaisseet bakteerien ja sienien yhteiskasvuston. Paitsi että tämä löytö vaikuttaa alkuperäisten värien tunnistamisen vaikeuteen, se hankaloittaa myös luolamaalausten ajoittamista.

Ancient rock art's colours come from microbes (BBC News / Science & Environment, 28.12.2010)

Kuvia kalliomaalauksista ja lisää tietoa maalauksista: Bradshaw Foundation

La Psicología del Color

Jälleen tarjolla värillistä kielikylpyä.

AVISO: el video fue afectado en su calidad de audio e imagen no se a que se deba, disculpen las molestias. --- Breve videodocumental sobre la psicología del color y sus posibles aplicaciones. Realizado para la Universidad Autónoma Metropolitana Xochimilco para los materiales de apoyo de las carreras de Comunicación y Diseño.

Valkoisia valheita - antiikin värit uusin silmin

[Kuva: Medelhavsmuseet]

Otsikko on lainattu Tukholmassa Medelhavsmuseetissa juuri parhaillaan esillä olevasta näyttelystä VITA LÖGNER - Antikens färger med nya ögon. Pitkän aikaahan luultiin, että antiikin patsaat olivat nimenomaan valkoisia ja kun antiikin aikaa alettiin myöhemmin ihannoida, kenellekään ei tullut mieleenkään maalata antiikin tyyliin tehtyjä veistoksia. Nimenomaan patsaiden vähäeleistä valkoisuutta pidettiin yhtenä tärkeänä osana antiikin kauneuskäsitystä. Mikä shokki sitten olikin, kun huomattiin, että antiikin aikaiset veistokset ovat valkoisia vain, koska aika on syönyt niistä värin pois. Shokki mahtoi olla melkoinen, sillä vaikka patsasten värillisyys on tiedetty jo kauan - yli kaksi sataa vuotta! - asiasta on kohtuullisen hyvin vaiettu viime vuosikymmeniin saakka. Tai ehkä informaatiota ei ole vain pidetty oleellisena - mene ja tiedä.

Kiertonäyttelyssä on joka tapauksessa rekonstruoitu uudelleen joitakin antiikin patsaita alkuperäisiin väreihinsä - hyvinkin kirkkaisiin sellaisiin. Ainakin oma mielikuva antiikin kaupunkikuvasta on värikkyyden ansiosta muuttunut (samaa värikkyyttä näkyi myös rakennuksissa). Miltäköhän näyttäisi, jos Asterixin kaupunkimaisemat rekonstruoitaisiin muistuttamaan nykytiedon mukaisiksi...? :)

Näyttely on esillä 30.1.2011 saakka. Tarkemmat tiedot: Medelhavsmuseet (Fredsgatan 2, Tukholma), http://www.medelhavsmuseet.se. Näyttelytiedote: http://www.medelhavsmuseet.se/smvk/jsp/polopoly.jsp?d=2227&a=16514.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä saksalaisen Stiftung Archäeologien kanssa; heidän sivuiltaan löytyy lisää mm. saksankielistä materiaalia aiheesta.

Teoría del Color

Eilisen dokumentin kylkiäisinä YouTubesta löytyi myös muuta värillistä asiaa. Espanjaksi ja portugaliksi väriasiaa näyttää olevan aivan suunnattomat määrät. Tässä puertoricolaisen taidemaalarin ja opettajan Alejandro DJ:n väridokumentit.