Annatto

Viime viikolla vierailin lyhyellä lomapäiväreissulla Tampereella. Vakioshoppailupaikkamme on aina yksi thai-ruoka-aineita myyvä liike, josta nyt löysin paketillisen annattoa. Lienee ehtaa?

En ole vielä kokeillut sen suuremmin, koska aine liukenee alkoholiin (?) ja muutenkin on vähän tuo annatolla värjääminen hukassa. Pitäisi tarkistaa paperista seuraten, mitä ja missä vaiheessa. Jos jollakin nyt ihan sattumalta lojuskelee pöydällään hyvät ohjeet, saa pistää tulemaan.

Kokeilin kyllä veteen ihan parilla hitusella ja hyvin hyvin haalea kellertävä väri veteen tuli, mutta ei mitään mahtipontista punaista loistetta sentään.

Sitä odotellessa:
Hyvää joulua!

Suomen sinivalkoiset värit

(Tämän piti olla isänmaallisesti itsenäisyyspäivän bloggaus, mutta kas kummaa: kone kuoli ja on vasta nyt herännyt uudelleen henkiin... Parempi myöhään kuin... Väärennänpä joka tapauksessa päivämääräksi 6.12.)

On muodostunut jonkinlaiseksi faktaksi, että Suomen värit ovat sininen ja valkoinen. Jää vain miettimään, kuinka aito vs. keinotekoinen ja tuputettu tuo väriyhdistelmä oikeasti on? Onko se ollut mielissä suomalaisena värinä jo ennen Suomen sinivalkoista lippua vai toiko vasta lippu väriyhdistelmän, jota sitten alettiin buustata eteenpäin? Toisaalta, onhan suomalaisessa elinympäristössä huomattava määrä sinistä ja valkoista. Tässä järvien ja lumen (heh) luvatussa maassa ko. värit ovat varmasti olleet tuttuja. Niinkuin laulukin sanoo:

Sininen on taivas, Siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Jos sinivalkoisia värejä alettiin kohottaa arvoonsa vasta lipun myötä, olisivatko Suomen ja suomalaisuuden värit toiset, jos lippumme olisi toinen? Laki Suomen lipusta vahvistettiin 29.5.1918. Lipussa oli laivastonsininen risti valkoisella pohjalla. Tätä ennen käytössä ehti olla punakeltainen vaakunalippu sekä väliaikainen sinivalkoinen lippu, joka muodostui kahdesta vaakaraidasta.

Suomen vanhat värit ovat punainen ja keltainen - ja värit näkyvät edelleen vaakunoissa. Topelius oli vuonna 1854 esittänyt lipun väreiksi sinistä ja valkoista, mutta yleisesti kannatettiin joko punakeltaista tai sinikeltaista lippua. Joulukuussa 1917 asetettiin ensimmäinen virallinen lippukomitea, joka ehdotti valtiolipuksi punakeltaista leijonalippua. Lipun väreistä syntyi kuitenkin kiista. Lippukomitea puolustautui vetoamalla siihen, että Suomen vaakunan värit oli määrätty jo ajalle 1583-95, jolloin päävärit olivat punainen ja keltainen, kolmantena värinä hopea ja sen korvaajana valkoinen. Kiistan seurauksena päätettiin järjestää lipun suunnittelukilpailu.


Lippuehdotuksia.


Punakeltaisella lipulla oli huomattavia kannattajia (mm. Akseli Gallen-Kallela ja Eliel Saarinen) sen voimakkaiden värien vuoksi, mutta punainen liittyi myös punakaartilaisuuteen ja lopulta sinivalkoinen yhdistelmä sai enemmän suosiota. Lipun risti liittyi vahvasti pohjoismaiseen perinteeseen. Lippu oli tarkoitus viimeistellä kuosiinsa Gallen-Kallelan johdolla, mutta lopulta taiteilija Eero Snellman ja koristemaalari ja taideteollisuuskeskuskoulun opettaja Bruno Tuukkanen piirsivät lipun ja määrittivät sen sinisen värin.

Lisää Suomen lipun historiasta voi lukea mm. Hangon museon liput (pdf), Wikipedia
Jouko Hulkko: Siniristilippumme (Helsinki 1963).
Matti Klinge: Suomen sinivalkoiset värit (Otava 1981).

Värisokean maailma

Coloriaan on muutamaankin otteeseen tullut kysymyksiä värisokeuteen liittyen.
Värisokeus on kiinnostava aihe, mutta omalla kohdallani ilmiöön perehtyminen on tyssännyt aina monimutkaisiin tieteellisiin selityksiin. Sen verran olen tähän mennessä tajunnut, että ihmisillä on sekä värinäköön erikoistuneita tappisoluja ja kaiken mustavalkoisena aistivia, hämäränäköön erikoistuneita sauvasoluja. Värisokeilla on siis jonkinasteista häikkää tappisoluissaan. Ja tämän luin juuri: yli puolet tappisoluista on erikoistunut havaitsemaan pitkäaaltoista valoa (punaista), noin 30% keskipitkää (vihreä) ja 4% lyhytaaltoista valoa (sininen). Lisää uutta ja vanhaa teoriaa entryn loppupuolella.

Teoriaa ja biologisia/fysiologisia totuuksia enemmän minua kiinnostaa se, miten värisokeat sitten maailman näkevät. Vischeckin nettisivu www.vischeck.com ei ole mitään visuaalista ilotulitusta, mutta sisältö sitäkin kiintoisampi. Vischeck-ohjelman avulla voi katsoa mm. kuvia ja/tai nettisivuja "värisokeiden silmin". Tästä on erityistä hyötyä kaiken maailman graafisille suunnittelijoille - etenkin opasteiden, julisteiden, mainosten ja muiden "ohjaavien" plankaattien tekijöille - mutta onpahan tuo ihan tavalliselle ihmettelijällekin kokeilun arvoinen. Lomakuvat peliin: miltä näyttävät kesän vehreät mökkitouhut ja kukkapenkeissä häärääminen värisokean Jesse-serkun silmin? Ohjelman voi ladata koneelleen tai sitä voi kokeilla verkon kautta.

Tältä näyttää Jälkiväristyksiä kirjan kansi normaalisti:


Vihersokean (deutranopia) silmin:


Punasokean (protanopia) silmin:



Sinisokean (tritanopia) silmin (hyvin harvinainen):



Värisokeus on itseasiassa hyvin yleinen ilmiö. Miehistä n. 8 % ja naisista n. 4 % on enemmän tai vähemmän värisokea ja yleisin värisokeuden muoto on punasokeus (protanopia). Sekä tuo punasokeus että vihersokeus (deutranopia) voidaan molemmat ymmärtää punaviher-sokeuden muotona: eli punaista ja vihreää väriä on vaikea erottaa toisistaan. Käytännössä nuo molemmat, kuten sinisokeuskin (tritanopia) ovat dikromatismia: dikromaatit näkevät vain kahta väriä spektrin alueella, joiden neutraalipisteessä nähdään harmaata. Sekä puna- että vihersokeat näkevät vain keltaisia ja sinisiä värejä, mutta sokeuksien mekaniikka on erilainen. Punasokeilta puuttuu punainen väri (pitkäaaltoinen valo) ja vihersokeilta vihreä väri (keskipitkäaaltoinen valo).

Värisokeuksia on muitakin kuin yllämainitut, mm. monokromatismi ja trikromatismi. Monokromatismi on värisokeuden muoto, jossa tappisolut puuttuvat. Monokromaatit siis näkevät kaiken harmaansävyissä. He ovat hyvin valoherkkiä, eivätkä pysty hahmottamaan hyvin ympäröivää maailmaa. Monokromatismia esiintyy vain yhdellä ihmisellä sadasta tuhannesta - Suomessa heitä siis tilastotieteellisesti pitäisi olla viitisenkymmentä. Trikromaatti puolestaan kykenee periaatteessa näkemään normaalisti - pigmenttejä ei puutu - mutta sen sijaan hänen värierottelukykynsä on normaalia heikompi.

Sitaatti valkoisesta

Ystäväni Ritva lähetti tänään lainauksen The Devil Wears Prada -kirjasta. Lumi on sulanut ja ulkona on taas pimeää ja lohduttoman näköistä, joten - valkoisen toivossa - tässä kaikille:

Everything glowed white. Light white, smooth white, bright white, textured white, and rich white. Bundles on milky white peonies looked as if they grew from the table itself, deliciously lush but low enough to allow people to talk over them. Bone white china (with a white checked pattern) rested on a crisp white linen tablecloth, and high-backed white oak chairs were covered in luscious white suede (the danger!), all atop a plush white carpet, specially laid for the evening. White votive candles in simple white porcelain holders gave off a soft white light, highlighting (but somehow not burning) the peopies from underneath and providing subtle, unobtrusive illumination aroung the table.

Unkarinkielisiä värisanoja

Sain postia Budapestista Melinda Földvárilta. Hänen nettisivunsa (www.szintan.hu) on vähän kuin unkarinkielinen Coloria - asiaa väristä. Hieno puoli sivustossa on se, että unkarinkielinen värisanasto (Színszótár) on kuvitettu hyvin kertovasti. Mm. almazöldin kohdalla on vihreän omenan kuva. Joidenkin abstraktimpien sanojen kohdalla on niiden kuvailu ja historiaa niiden käytöstä - niitä tekstejä kyllä mielellään lukisi käännettynäkin.

Colorian uudet kysymykset

Colorian Mihin liität värit? -kyselyssä on tullut niin paljon viitteitä viikonpäiviin ja numeroihin, että päätin pistää Coloriaan pari uutta kyssäriä.

Nyt Coloriassa voi vastata myös kysymyksiin:
Minkä värisiä ovat viikonpäivät?
Minkä värisiä ovat numerot?
Minkä värisiä ovat kirjaimet?

Tämä on nyt vähän köyhä korvike sille, ettei Coloriaan ole tullut mitään suurempaa päivitystä tai muutosta vähään aikaan.

Pari vastaustakin on jo tullut. Yritän näistä kaikista purkaa jonkinlaiset tilastot kesäkuun 07 alkupuolella.

Väriterapiaseminaari la 11.11.2006 / Iitti

Seminaari on mielenkiintoinen seikkailuretki värien valmistusmenetelmien kautta
värien merkityksiin, käyttötapoihin ja vaikutuksiin ympäröivässä elämässämme
ennen ja nyt.

Värit ovat olleet hyvin hallitsevia jo muinaisessa Egyptissä. Kvartsikiteitä käytettiin jakamaan valoa erivärisiksi spektrisuihkuiksi. Egyptiläisillä oli myös jo värivalohuoneita. Kaikissa kulttuureissa väreillä on oma vahva merkityksensä. Mitä intialaisten kastimerkit symboloivat? Miksi vain pyhät saivat keskiajalla pukeutua purppuraan? Miksi keltainen tähti ommeltiin juutalaisten vaatteisiin? Onko rakkaus punaista tai huumori mustaa? Miksi vertaamme varsinkin tunneperäisiä kokemuksiamme väreihin?

Värien näkeminen ja kokeminen on yksi mahtavimmista aisteistamme – kun siihen lisätään vielä aisteista kuulo musiikin kautta, erilaiset tuoksut sekä tuntoaisti erilaisin stimuloinnein saamme hyvin kokonaisvaltaisen ja miellyttävän olotilan aikaan. Seminaari valottaa värien maailmaa eri näkökulmista aina historiallisista kiinnekohdista, psykologisten vaikutusten kautta fyysisten kokemusten antamaan rentoutukseen ja nautintoon.

Seminaarin sisältö
12.00 -12.45 Värien symboliikkaa eri aikakausilla
taidehistorian maisteri Kris-Tiina Valolahti

13.00 -14.45 Värien merkityksistä ja vaikutuksista
taideterapeutti Pirkko Okkeri - värit kehon ja henkisen hyvinvoinnin edistäjänä

14.45 -15.15 väripala

15.15 -16.00
Värien ja tuoksujen kohtaaminen
diplomiaromaterapeutti Auli-Eeva Lintukangas

Seminaarin hinta 20€ / hlö

Väriterapiaseminaarin aikana voi tutustua myös Värivalohuoneeseen ja aromaterapeutin
sateenkaarihoitoihin.


Värivalohuone Tinctorium marraskuussa

Seminaarin väliajoilla ja jälkeen voi tutustua värivalohuone Tinctoriumiin. Minkälainen kokemus on, kun yhdistetään värivalot, musiikki, lämpö… Tule nauttimaan väreistä sisäisesti ja ulkoisesti.

Valittavissa on punainen, keltainen, sininen ja vihreä valokäsittely. Tinctoriumin rentouttavia värivalo- ja sateenkaarihoitoaikoja voi tiedustella Värikeskuksesta 050-409 7552.

Molemmat rentoutumismuodot yhdessä tukevat toisiaan.
Värit tasapainottavat ja antavat voimia pimeisiin syyspäiviin.



Värikeskus
Kymentaantie 1, 47520 IITTI
K-T Valolahti 050 4097552,
R. Liski 050 409 7551,
P. Hutri 040 727 5501

http://www.varipaletti.com
sähköposti: varikeskus ät gmail.com

Tussi, muste ja maali

Harri lähetti jonkin aikaa sitten Coloriaan kysymyksen: Väreihin liittyviä ikuisia kysymyksiä mihin en löytänyt vastausta; mitä eroa on käsitteillä tussi, muste ja maali? Sekoittaa kun on näitä mustekyniä, tussikyniä, maalikyniä ja kun ostaa pullon Indian ink, se on tussia eikä mustetta (ink).

Periaatteessa tussin, musteen ja maalin välillä kyse on lähinnä täyteaineiden laadusta ja määrästä. Kukin niistä saa värinsä pigmentistä, joka on alunperin olemassa joko jauheena tai nesteenä. Pigmenttijauheeseen tai -nesteeseen sekoitetaan aina sideaineita, jotka paksuntavat ja muokkaavat väriainetta niin, että sitä voi käyttää tiettyyn tarkoitukseen. Esim. yhdestä pigmentistä on mahdollista saada useampia erilaisia aineita sen mukaan, mitä sidos- ja täyteaineena käytetään. Mm. monista pigmenteistä voidaan valmistaa vesiväriksi tai musteeksi kelpaavaa lisäämällä siihen arabikumia, joka jykevöittää rakennetta. Sekoittamalla pigmenttiä öljyyn saadaan öljymaalia ja sekoittamalla sitä akryyliin, saadaan akryylimaalia.

Maaliaine on yleensä sekoitettu johonkin jykevään ja sitkeään aineeseen. Maalia käytetään yleensä pinnan peittämiseen, joten aineessa täytyy olla volyymiä. Maalit muodostavat maalattavaan pintaan sitä suojaavan kalvon. Maalin raaka-aineet ovat liuotin, apuaineet, sideaineet ja pigmentti. Maaliaineita on sekä vesiliukoisia (esim. lateksit) että liuotinpohjaisia. Liuottimia sisältävät maalit voivat sisältää esim. petrolituotteita, ksyleeniä tai tolueenia. Esim. monet maalitussien maalit kuivuvat nopeasti lakkamaisiksi, joten tussi "maalitussi"-sanassa viittaa enemmän välineeseen kuin sisältöön: normaalipuhekielessähän tussilla tarkoitetaan yleensä huopavärejä, joissa nestemäinen pigmentti imeytetään huopakärkiseen kynään. Tosin, maali ei automaattisesti tarkoita myrkyllistä sisältöä tai lakkamaista jälkeä - esimerkiksi perinteinen punamultamaali sisältää pigmenttiä (punamulta), öljyä, vitrilliä ja ruisjauhoja.

Muste on normaalia maalia löysempää. Muste on värillistä nestettä, jota käytetään kirjoittaessa tai joskus tulostettaessa ja painotöissä. Ensimmäiset kirjoitusmusteet otettiin käyttöön suurin piirtein samaan aikaan Kiinassa ja Egyptissä n. 2500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ne valmistettiin eri tavoin noesta, esim. lisäämällä nokea tai jauhettua hiiltä veteen, johon lisättiin ajoittain myös esim. arabikumia. Mustaa mustetta on valmistettu jo varhain pellavansiemenölystä (joskus saksanpähkinä-), lamppumustasta ja tärpätistä (estää mustetta leviämästä) ja myöhemmin kirjoittamiseen alettiin käyttää rautagallusmustetta.

Musteen valmistamisen taito hallittiin erityisen hyvin Arabiassa ja Kiinassa. Perinteinen kiinalainen kiinteä muste on valmistettu männynnoesta ja eläinperäisestä liimasta. Muste on puristettu mustetangoksi tai -kiveksi, josta sitä sitten hangataan käyttöön. Kiinanmuste on tunnettu myös nimellä intianmuste eli indian ink, josta nykyään käytetään usein nimeä tussimuste.

Tussi -sanan alkuperä juontuu 'kosketusta' tarkoittavasta sanasta ('sivellä värillä'). Alunperin tussilla on tarkoitettu hienojakoisen noen kolloidista liuosta: mustaa väriä, joka on valmistettu hienosta noesta, johon on sideaineeksi lisätty esim. arabikumia. Periaatteessa tussi on nestemäistä mustetta - eli aitoa tussia on nimenomaan noesta ja arabikumista valmistettu muste.

Esimerkiksi englannikielessä ei erillistä sanaa tussille ole. Tussi kääntyy muotoihin China ink, India(n) ink tai drawing ink. Huopakärkikynä on englanniksi felt tip eli sillä ei ole mitään tekemistä tussin kanssa.


Siis, koosteena:

TUSSI on oikeasti toinen nimitys musteelle, jota käytetään mm. piirroksiin ja kalligrafiaan. Puhekielessä se viittaa usein huopakyniin. Tussi-sanaa käytetään myös yleensä mistä tahansa kynämuotoisista nestemäisistä väreistä.

MUSTE on nestemäistä väriainetta, jota voidaan käyttää piirtämiseen ja kirjoittamiseen. Aitoa mustetta voi ostaa valmiiksi nestemäisenä tai kuivina kakkuina. Tulostinmusteet voivat olla myös jauhemaisia. Musteen "sisältöä" ei ole määritelty, vaan mustetta voi tehdä mistä tahansa pigmentistä. Perinteiset musteet ovat usein orgaanista alkuperää (nokimuste, rautagallusmuste), mutta esim. mustekynien musteena käytetään uusia keinotekoisia väriaineita. Musteen jälki on yleensä orgaanista; se yleensä imeytyy materiaaliin.

MAALI on ainetta, jota käytetään yleensä pintojen peittämiseen. Se on rakenteeltaan raskaampaa ja peittävämpää kuin muste, jotta se pystyy peittämään erilaiset pinnat. Maalitusseista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä kyniä, joista saadaan peittävää, lakkamaista jälkeä.


JOS joku haluaa täydentää...

The Purple Store

Tästä kerran blogasinkin jo artsublogissani: kauppa, jossa myydään pelkkää violettia. Kirjavalikoimassakin joka kirjan nimessä on purple.

Kaupassa on oikeasti tarjolla kaikki mahdollinen purppurainen maan päällä: vaatteista karvanoppiin, ihmiskoristuksista autonpenkkeihin (öh, siis autoihin), tietokonetarvikkeista keittiötarvikkeihin ja lelut löytyy sekä lapsille että aikuisille.

www.thepurplestore.com

Värikontrastitestaaja

The Colour Contrast Check Tool on vastaavista työkaluista ainakin itselleni kaikkein mieluisin ja mukavin käyttää. Kysymyksessä on etenkin web designereille hyödyllinen pikkuohjelma, jolla voi testata tekstin ja taustavärin luettavuutta. Haluamansa väriarvot voi syöttää joko heksoina tai etsiä ne väripalkkia liu'uttamalla. Jos ei halua tuijottaa ohjelman tarjoamia kirkkaus- ja värieroarvoja ja niiden optimeja, sopivuus ilmoitetaan myös simppelillä NO! / sort of / YES! -asteikolla.
snook.ca/ technical/ colour_contrast/ colour.html

Kokenillia

Viime talvena löysin verkosta erään PhotoVoyage -sivun, jonka kiireessä bookmarkkasin ehtimättä vilkaisemaan sivua sen nopeammin. Siistiessäni paisunutta linkkilistaa, löysin sivun uudelleen ja tällä kertaa vietin sivulla aika kauan aikaa.

Cochineal - A Colorful Commodity on valokuvaaja David McLainin todellinen kokenillisaaga. Kuvia evästävät lyhyet, mutta helppolukuiset ja informatiiviset tekstit.

PhotoVoyage -emäsivu tarjoaa muitakin varsin hienoja kokonaisuuksia Teksasin kuolemanselleistä Sumopainin ihmeellisyyksiin.

Tutkimus suomalaisesta värjäysperinteestä

Riikka Räisänen on tekemässä tutkimusta suomalaisesta värjäysperinteestä. Tässä hänen viestinsä:

Tarvitsisin tutkimusaineistoa, eli ihmisten muistoja värjäyksestä, työtavoista, käytetyistä värikasveista, -sienistä jne. Olen laatinut kyselyn, joka on
vastattavissa internetissä osoitteessa www.edu.helsinki.fi/lom/kyselyt//726.shtml

Tutkimushankkeesta kertovan sivun osoite on home.edu.helsinki.fi/ %7Eriraisan/ tutkimus/ varjaysperinne/ varjaysperinne.htm (tätä sivua tulen
muokkaamaan tulevaisuudessa)

(Huom! Jos kopioit osoitteen sellaisenaan, poista välilyönnit kauttaviivan jälkeen)

Kirpparilöytö

Useamminkin olen ostanut kirpparilta kotiini epämääräisiä lankakääröjä, mutta yleensä ne ovat olleet varsin väritöntä satoa: mustia, valkoisia ja erilaisia harmaita, sekä hyvin "tavallisia" perussinisiä ja -punaisia. Tänään ostin kirpparilta paperikassillisen erilaisia pieniä lankoja, väriskaala aivan käsittämätön. Jäännöserä kenties? Kassillisen hinta oli 1,50€.

Pitäisi vielä keksiä, mitä näistä askartelee. Mutta eiköhän se ratkea.
Vaaleat joutunevat väripataan lähiaikoina.

---
Coloriasto on edistynyt hitaammin kuin luulinkaan. Sen seinät alkavat olla pystyssä, mutta vielä on hiomista. Nyt on työkentällä sellainen vipinä, että viivästynee sivuston avaus enemmän kuin luulinkaan. Kaikki te, joille lupailin sivustoa ilmestyväksi varmasti jo viime kuussa, olen kovin pahoillani viiveestä.

Timantit - tytön parhaat ystävät

En ollut lainkaan väriasioissa liikkeellä, kun vahingossa osuin sivuille, joka kertoo timanteista kaiken: Timantit.com. Timanttien väriluokitus se vasta hurjaa touhua on. Sivulla on värikartta, joka kertoo timanttien optimivärejä ja kaikenmaailman arvoja, joista ei ymmärrä mitään. Sen verran kumminkin, että väri on yksi osa timantin arvon määrittelyssä.

Väriluokittelun voi tehdä riittävän tarkasti vain istuttamattomalle timantille. Istutetulle kivelle voidaan antaa ainoastaan arvio, jonka perusteella hinnoittelun tekeminen on arpomista. Kiven väriä tutkitaan sivulta päin katsoen. Taustan tulee olla puhtaan valkoinen. Luokittelutarkoitusta varten valmistettu päivänvalolamppu on välttämätön. Huoneessa ei pitäisi olla kovin voimakkaita värejä.

Sivuilla on muuten hyvä suomenkielinen yleisselitys fluoresenssista.

YLE tarjoaa

Olen saanut jonkin verran palautetta siitä, miksen ole kirjoittanut mitään suomenkielisestä tarjonnasta, vaan tuputan entry toisensa jälkeen BBC:n ohjelmia. Syyhän on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen: kirjoitan niistä jutuista, jotka itselleni ovat ajankohtaisia, eli jotka olen juuri löytänyt tai jotka ovat muuten palanneet mieleeni. BBC on melko hyvin edustettuna siksi, että kuuntelen päivittäin BBC 6Music -radioasemaa ja sitä kautta myös yhtiön uutisfeedia ja vinkkejä hyvistä jutuista.

Mutta korjaanpa hieman tilannetta, sillä Suomessakin voi nauttia muutamista varsin mielenkiintoisista värituotannoista. Kovimmin esillä on YLE, jonka opetusohjelmia - tai ainakin niiden osia voi ladata verkosta ja lisäksi tarjolla on webbisivuaineistoa.

Muutama vuosi sitten YLE pyöritti televisiossa Opinportti-ohjelmiinsa kuuluvaa Värillä on väliä -sarjaa, jonka joka jaksossa keskityttiin väriin yhdestä näkökulmasta: (Värillä on väliä) Minussa, Vaatteissa, Sisustuksessa, Ympäristössä ja Taiteessa. Varsinaisen ohjelman koin aikoinani melko puuduttavana - ja opetusohjelmamaisena. (Suurin osa tietää varmaan, mitä tarkoitan.) Vaikka haastateltavat ihmiset olivat mielenkiintoisia, jotenkin olisin kaivannut lisää ryhtiä: erilaista rytmitystä, äänen pehmentämistä tai jotain, joka olisi saanut ajatukseni irti pulpettinäystä. Ohjelmakokonaisuuden kruunaa kuitenkin hyvin laadittu ja johdonmukainen nettisivusto, jonka videoteekistä voi katsoa kuhunkin jaksoon liittyviä otoksia; sekä Virikepaja, jossa on tarjolla lyhyesti sekä teoriaa että tehtäviä.

Lisäksi YLEn arkistoista löytyy muutamia artikkelisivuja, joissa värillä pääosa. Osa niiden lähteistä on Värillä on väliä -sarjasta, mutta kokonaisuudet on koottu eri tavalla. Teemasivut ovat yhden sivun artikkeleita, joihin liittyy +/- minuutin mittainen lyhyt videopätkä.

• Mikä on temperamenttisi väri? esittelee värien maailman tekstiili- ja lasitaiteilijan ja terapeutti Virpi Kinnusen silmin.
  
• Valo ja värit ohjelmoivat aivoja arkkitehti, psykologi ja värikonsulentti Karl Ryberg kertoo värihoidosta. Samasta aiheesta pidemmin löytyy juttua FST:n SolarPlexuksen puolelta: Färger - näring för själen
  
• Värit hoitavat sairaalassa esittelee Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantolan väriratkaisuja.
  
• Värien voima löytyy värianalyysillä on hieman pidempi juttu värianalyysista.