Blåkulla - sininen kukkula

Kun Suomessa noidat lentävät pääsiäisenä Kyöpelinvuorelle, Ruotsissa ne lehtävät Blåkullaan, Siniselle kukkulalle. Useissa englanninkielisissä teksteissä Blåkulla mainitaan yleispohjoismaisena noitapaikkana, mutta Tanskasta noidat lentävät Blockbergiin, Norjan Bredsteniin tai Islannin Hekkensbergiin ja Norjasta lennellään Blocksbergiin tai Lydershorniin.

Kyöpelinvuori tarkoittaa kummitusvuorta. Kyöpeli on kummitus, joka näyttäytyy vanhoissa linnoissa, mestauspaikoilla ja kalmistoissa; se oli vainaja, joka elämänsä aikana oli tehnyt rikoksia. Vanhan ajan suomalaisessa yhteiskunnassa naimattomuus oli rikokseen verrattava laiminlyönti yhteiskuntaa kohtaan ja naimattomia ihmisiä odottikin kaamea kohtalo kuoleman jälkeen: he joutuisivat Kyöpelinvuorelle.

Blåkullalla on Kyöpelinvuorta synkempi ja verisempi historia, jonka tarina ulottuu tarusta todellisuuteen. Sillä oli tärkeä osa tapahtumapaikkana Ruotsin tuhoisten noitavainojen aikana. Aiemmin noitien uskottiin kokoontuvan yleisesti vain jollakin vuorella, mutta viimeistään paikaksi oli vakiintunut Blåkulla. Blåkullaa on kuvattu monella tavalla. Joissakin tarinoissa se on näyttäytynyt suurena talona pitopöytineen, joissakin sen kuvattiin enemmän pohjoismaisen henkisen alamaailman, hel, kaltaiseksi pimeäksi paikaksi. 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä lapsitodistajat kertoivat, kuinka heidät oli yöllä kaapattu ja kuljetettu - lennätetty meren yli - Blåkullaan. Perillä Blåkullassa piru kastoi sinne tuodut lapset uudelleen ja kirjoitti heidän nimensä kirjaansa - sen jälkeen he olivat pirun omia. Blåkullassa he olivat nähneet, kuinka pirun vihollisia rankaistiin keittämällä heidät padoissa ja kuinka itse piru rietasteli noitien kanssa. Suuri osa noitavainojen todistajista oli lapsia ja kenties se tapa ja pikkutarkkuus, jolla viattomina pidetyt lapset kykenivät Blåkullan noitasapatin rivouksia kuvailemaan, vahvistivat uskoa noitiin ja noituuteen ja auttoi toimeenpanemaan käsittämättömiä teloituksia.

Useimmiten Blåkulla miellettiin vuoreksi kaukaisessa maassa tai saareksi jossain Balttian suunnalla. Eikä Blåkulla aina ollut edes konkreettinen paikka vaan tietynlainen väliulottuvuus, jossa pimeän voimat asuivat. Oikeitakin paikkaehdokkaita on ollut tarjolla. Öölannin liepeillä sijaitsevan Blå Jungfrun (Sininen neitsyt) -nimisen saaren nimen sanotaan olleen aiemmin joko Känningen tai Blåkulla, mutta muutettiin, koska merimiehet pelkäsivät sen epäonnea. Saarella on jopa tanssipaikaksi nimitetty pieni alue, jossa pirun uskotaan pitäneen juhliaan. Itseasiassa ruotsalaisessa tekstissä De nauicula a periculo tempestatis liberata vuodelta 1410 mainitaan, kuinka laiva haaksirikkoutui ja miehistö pelastautui Ruotsin ja Öölannin välissä sijaitsevassa Blaakullassa.

Itse Blåkulla-sanan historiasta on vaikea löytää tietoa. Miksi noidat ja piru ovat asettuneet juuri siniselle kukkulalle? Jossakin epämääräisessä muistiinpanossa on paikannimeksi alunperin mainittu Blockula. Ennenkuin Blåkulla vakiintui noitasapatin keskukseksi, paikanniminä mainittiin myös mm. Blaakolden ja Bloksbjerg - niiden puolestaan uskotaan lainautuneen saksalaisista noitakeskuksista, Harz-vuoriston Blocksbergistä tai Brockenista ja jotkut uskovat myös Blåkullan olevan väännös germaanitarustojen paikasta.

Vaikka Blåkulla-sanan juuret olisivat muualla kuin väreissä, viimeistään 1600-luvulla kukkulan väri oli sininen ja se kuului mm. kansanrunoissa ja -taruissa. Pelottavan sinisen paikan vastakohdaksi tuli valkoinen kirkkaus. Blåkullaan siepatut lapset kertoivat myös pelastustarinoita. Niissä enkelit tulivat ja kuljettivat lapset Valkoiselle kukkulalle (Vittkulla) tai erityiseen enkelikamariin, jonka vaaleudessa olo tuntui hyvältä.