Lukemista verkosta: The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe

Project Gutenberg on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Viimeisin suurlöytö on Sarah Lowengardin The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe; kokonainen kirja hienoine kuvituksineen. Pelkät kuvituksetkin ovat jo tutustumisen arvoisia. Niihin (sekä videoon, joka kuvaa värin heijastumista silkillä) pääsee tutustumaan suoraan klikkaamalla sivun yläreunan "media index" -valikkoa. Jos tykkää lukea tulostettuna, tekstit on helppo printata pdf-fileistä, jotka voi kaikki ladata kunkin sivun oikeasta yläkulmasta tai "print" -sivulta.

Joulun hengessä 2: punaista krapilla

Täytyy valokuvata tämä joulun ihme joskus uudelleen, kun on enemmän valoa. Värit eivät ole ihan oikeat käsiteltyinäkään, mutta tarpeeksi likellä totuutta.
Kuvassa vasemmalta oikealle: pähkinän ja krapin jälkivärit; resedan ja krapin jälkivärit; reseda ja krapin jälkiväri; krappi ja resedan jälkiväri; oikealla kaksi krappivärjättyä lankaa, joista vasemmanpuoleinen ei ole oikeasti ihan noin punainen vaan vähän oranssimpi, mutta oikeanpuolimmaisin on kalkki-/viinikivikokeiluni on suht koht oikean värinen!

Tein viime viikolla useita eri kokeiluja krapin kanssa. Tällä kertaa lankana oli puhdasta lampaanvillaa (esipuretettu alunalla), joita en ehkä pessyt niin hyvin kuin olisi pitänyt, mikä osaltaan saattoi olla syynä minulle vähän vieraisiin kellertäviin sävyihin... Resedan ja krapin yhteiskäyttäminen edesauttoi luonnollisestikin oranssien sävyjen esiinmarssia, mutta ihmetyksekseni sain myös krapista itsekseen oudon oransseja sävyjä ilman resedaakin - tosin huomattavasti enemmän punaiseen taittuvia. En sinänsä odottanut punaisia sävyjä, joten en ollut sen vuoksi pettynyt, mutta aiemmin olen onnistunut samalla krapilla aikaansaamaan kauniin punaruskeita värisävyjä, joita ei nyt tullut esiin, vaikka yliannostelin krappia ihan reilusti.

Lopulta päätin kokeilla jotain muuta. Laiskuuteni vuoksi viskaan yleensä krapit ja langat samaan kattilaan, mutta tällä kertaa laitoin krapit kiehumaan etukäteen. Annoin krappien kuumeta kiehumispisteeseen, jonka jälkeen laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan sisältöineen hellalle jäähtymään hieman. Siivilöin krapit veke, laitoin liemen uudelleen liedelle, viskasin mukaan langat, neljä kalkkitablettia ja epämääräisen - joskin todennäköisesti kohtalaisen suuren määrän - viinikiveä laimentamattomana. Jätin oman onnensa nojaan vähän liian pitkäksi aikaa, koska seuraavan kerran havahduin siihen, että keittiöstä kuului Kunnon Porina. Menin puolijärkyttyneenä pelastamaan tuota luonnonlankaa, jonka keittämisestä minua oli varoitettu jo useat kerrat. Lanka ei ollut huopunut, mutta vesi oli aivan verenpunaista. Laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan jälleen hellalle jäähtymään omaan aikaansa. Sekä vesi että lanka jäähtyivät punaisina, eikä väriä irronnut pesussa juuri lainkaan.

Olen vastaavan väristä lankaa saanut kerran värjäämällä krapin päälle kokenillilla, mutta en koskaan pelkällä krapilla. Tekisi mieli kokeilla heti toisen kerran, mutta kappas vain, eipäs minulla olekaan enää lankaa kotona. Parvekkeella on tässä talven autuaassa lämmössä lillumassa lankaa tiikerinkaunosilmäliemessä (vai mikä ihme se oli) sekä hibiskusliemessä, mutta muut langat ovat finito. Pitänee jättää seuraavat krappikokeilut ensi vuoden puolelle.

Joulun hengessä 1: pähkinänruskeaa

Joulun alla kiire pistää aina pakan vähän sekaisin ja nyt ajattelin helpottaa omaa arkeani pistämällä taas kattilat liedelle porisemaan siksi aikaa, kun itse istun näpertämässä koneellani. Löysin kaappini aarrekätköistä pähkinänkuorierän, jota päätin kokeilla. Liotin pähkinöitä kattilassa reilun vuorokauden ennen keittämistä ja jo liotusvaiheessa heitin mukaan purettamattoman kirpparilangan (tuntematonta laatua, mutta suht koht puhtaaksi villaksi epäilen; kuvassa oikealla) kerällä. Liotuksen jälkeen laitoin seuraavana päivänä kuoret hellalle porisemaan. Lisäsin mukaan myös erän Seitsemää veljestä (kuvassa vasemmalla). Langat värjäytyivät suht koht heti todella syvän ruskeaksi. Huuhdellessa tuosta purettamattomasta langasta lähti jonkun verran väriä (ei kuitenkaan paljon), mutta tummanruskea väri ei juurikaan muuttunut.
Tämä pähkinäkokeilu tehtiin siis ostetuilla pähkinänkuorilla, mutta ajattelin nyt joulunaikaan tarkkailla joulukorien pähkinänkuorieriä. Olen kuullut, että noista kaupan peruspähkinöistä saisi sellaisenaan hyvää ruskeaa, mutta myös, että jos kuoret laittaa kevättä odottamaan pakkaseen lumen alle (...minkä lumen?), väristä saattaa tulla hyvinkin voimakasta.

Lisää pähkinästä (Juglans) Coloriasta: www.coloria.net/varjays/juglans.htm

Joululahja värjääjille

Piti lykkäämäni tämän julkaisua jouluaattoon, mutta en malttanut. Hulda Kontturin Luonnonväreillä värjäämisestä -värjäyskirja kymmenien vuosien takaa on nyt esillä Coloriastossa. Suurin kiitos tämän julkaisemiseen kuuluu kuitenkin Kontturin sukulaisille: ilman heidän lupaansa kirja olisi jäänyt julkaisematta.

Kirja löytyy Coloriaston pääsivulta, mutta jos linkin haluaa tehdä, suora osoite on coloriasto.blogspot.com/2007/12/hulda-kontturi-luonnonvreill-vrjmisest.html. Kaikkein yksinkertaisinta ja lyhintä on linkittää kumminkin tälle kirjalle tekemälleni aloitussivulle, jossa on myös suorat linkit resepteihin (toivottavasti toimivatkin): www.coloriasto.net/kontturi.htm

Kontturin reseptit on jaoteltu myös Coloriaston erilliselle Coloriaston reseptisivulla kunkin värisävyn yhteyteen erikseen. (Valittelen Coloriaston heikohkoja hakusana- ja linkitysominaisuuksia tällä hetkellä. Ensi vuoden aikana tavoitteena on hakea (ja ennenkaikkea saada) apurahaa Coloriaston toteuttamiseen oikeaan, räätälöityyn tietokantaan, joka mahdollistaisi kaiken materiaalin selkeämmän esillepanon.)

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä näillä Kontturin ohjeilla värjättyjä lankoja! Jos joku innostuu kokeilemaan, niin otan mielelläni vastaan värinäytteitä (digikuvana tai lankoina) ja liitän ne sitten kuvina jotenkin kirjan yhteyteen.

Kalevalan värejä

Porin taidemuseon nettisivuilla on Carolus Enckellin mielenkiintoinen "Väristä" -artikkeli (tai osa siitä?), joka on parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Taide-lehdessä ja muutama vuosi sittet Porin taidemuseon julkaisemassa TUTKA-kirjassa. Enckell kirjoittaa värin monitasoisista merkityksistä ja vetää esimerkikseen myös Kalevalan ja kansanrunouden yleensä.

Artikkelissa siteerataan Kalevalaa, Lemminkäisen lausahduksia:

Sanoi kaunis Kaukomieli:
Hyvä oli siellä ollakseni,
Lempi liehaellakseni,
Puut siellä punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Hopealle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.

Artikkeli jatkuu:

Värisanat omivat tärkeän paikan kansalliseepoksessamme. Käsitteen kuten sininen hiekka, sininen heinä tai punainen sää ovat saaneet kansanrunouden tutkijamme harmaiksi. Mistä tällaiset käsitteet juontuvat? Eiväthän ne vastaa luontomme todellista luonnetta? Onni Okkonen on pienessä tutkielmassaan 20-luvulta koettanut löytää selitystä tähän maalaustaiteesta, impressionismista. Hänen mukaansa yllämainitut käsitteet ovat syntyneet siitä miten laulaja on kokenut luonnon määrättynä hetkenä. Ehkä? Entä mahdollinen värisymboliikka? Kalevalassa musta ja keltainen tuntuvat selvästi olevan kohtalon ja kuoleman värejä, mutta mitään tyhjentävää selitystä kalevalaisista värisanoista ei tähän päivään mennessä ole annettu.

Kalevalan väreistä ei liene hirvittävästi kirjoitettu (korjatkaa, jos olen väärässä - lisätietoa vastaanotetaan mielellään), mutta jotain kuitenkin tulee aina silloin tällöin vastaan. Reilu vuosi sitten tilasin itselleni Turun ammattikorkeakoulun julkaisun Anu Tuomen Lähde väreihin -julkaisun (esittely Colori-blogissa), jonka viimeisenä lukuna on Aimo Turusen Kalevalan sanat ja niiden taustat (1979) tekstiin perustuva Kalevalan värisanakirja.

Joskus aiemmin yritin kerätä Kalevalasta värjäykseen liittyviä juttuja ja kaksi mainintaa löytyi:

Vaka vanha Väinämöinen
Nuotan niinisen kutovi
Sen painoi pajuvesillä
Raian kuorilla rakenti
(Kalevala 47:313-318)

Ja itse Pohjanneiti

oli mataramaalla,
keikkui keltakankahalla,
paineli punapatoja,
keitti keltakattiloita
(Kalevala 19: 449-452)

Kalevala ja suomalaiset kansanrunot yleensä olisivat kyllä mielenkiintoinen tutkimuslähde värisanojen keräilijälle. Ihmettelen, ettei kukaan ole tarttunut aiheeseen. (Ja toivottavasti olen väärässä.)

Carolus Enckell / Taide 5/ 1984. TeoksessaTAITEEN KIELET / KONSTENS SPRÅK / THE LANGUAGES OF ART. Carolus Enckell. Toimittaneet Jorma Hautala, Jaakko Lintinen, Esko Nummelin. TUTKA – Porin taidemuseon tutkimuksia 5. Porin taidemuseon julkaisuja 80. Finepress, Turku, 2006. www.poriartmuseum.fi/fin/peda/mg-peda/mg-kokoelma/vari/enckell/vari01.html, Porin taidemuseo.

Colorature

Colorian Colorature-sivustolle on koottu verkossa esiintyneitä värinimiä ja niiden heksakoodeja. Aika monet sivulla kävijät lukevat sitä kuin Raamattua ja huomaan, että sivua on jo siteerattu varsin tulikiven katkuisissa keskusteluissa siitä, mikä oikeasti on burnt orange -väri. Välillä turhauttaa. En jaksaisi kirjoittaa sivun alkuun pitkää steitmenttiä siitä, miten sivu on luotu (eli kyseessä on tosiaan vain listaus värinimiä) ja että sen tarkoitus on vain demonstroida kustakin väristä (tai heksa-arvosta) verkossa käytettyjen nimitysten määrää.

Colorature on Colorian ylivoimaisesti suosituin sivusto. Se johtuu siitä, että sivu on linkitetty myös useille ulkomaalaisille sivuille (ja myös kopioitu sellaisenaan muutamille). Muu Coloria ei ulkomaailmaa kiinnosta, paitsi pientä eurooppalaista kielitieteilijäporukkaa, jotka ovat muutamankin kerran meilailleet värinimityksistä ja siitä, miten suomenkielessä lausutaan noki ja vaaleanpunainen.

Jälkimmäinen on värinimi, joka jostain syystä on herättänyt ryhmässä suunnatonta hilpeyttä.

www.coloria.net/bonus/colornames.htm

Sininen kehittää prosessointivoimaa?

Vuoden alkupuolella tiedelehdissä kerrottiin laajalti, kuinka preussinsinisestä voi olla hyötyä nykyteknologian tehostamisessa (kts. Coloria-blogi 050207: Preussinsinisestä apua tietokoneelle?) ScienceDaily -lehti (29.11.2007) kertoo toisesta sinisestä väristä otsikolla Blue Dye Could Hold The Key To Super Processing Power. Artikkelin mukaan ftalosyaniinisinisen magneettisten ominaisuuksien kontrollointitekniikka voi mullistaa tietokoneen prosessointitehon. Käytännössä esim. cd-soittimet, ipodit ja muut elektroniset laitteet käyttävät jo magnetismiin perustuvaa systeemiä mm. tiedon tallentamiseen, mutta nykytekniikalla on rajoitteensa. Uusi tekniikka on vielä lapsenkengissään, mutta tutkijat arvioivat, että viiden vuoden sisällä tekniikan mahdollisuudet selviävät tarkemmin.

Maalauskäyttöön ftalosyaani tuli 1930-luvulla ja sitä pidettiin pidettiin tärkeimpänä sinisenä sitten preussinsinisen keksimisen 1704 ja keinotekoisen ultramariinin keksimisen 1824. Ftalosyaniinivärit ovat edelleen merkittäviä pigmenttejä. Vuonna 1999 ftalosyaniinisininen ja -vihreä muodostivat lähes 26% kaikkein orgaanisten pigmenttien maailmantuotannosta. Ftalosinistä on tutkittu myös mahdollisena syövän torjuja-aineena.

Lisää ftalosinisestä Colorian sivulta: www.coloria.net/varit/ftalosyaniinisininen.htm

Imperial College London (2007, November 29). Blue Dye Could Hold The Key To Super Processing Power. ScienceDaily. www.sciencedaily.com­ /releases/2007/11/071128113025.htm

Mustasukkaisuutta

Olen jossain välissä kirjoittanut Colorian sivuille jutun termistä mustasukkainen: se on oletettavasti ollut väännös ruotsinkielisestä sanasta svartsjuk (mustankipeä). Nyt osuin sattumalta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulle ja siellä parin vuoden takaiseen artikkeliin Mustasukkaisuutta yli rajojen, jossa kerrotaan, että tämä käsitys on väärä.

Artikkelin mukaan Pohjanmaan ruotsalaismurteissa tunnetaan mustasukkaisuutta kuvaava sanonta gå med svartsockar (kulkea mustissa sukissa), mutta tämä ei ole takaisinkäännös suomenkielestä, vaan sen läheinen vastine on tunnettu myös riikinruotsissa. Ruotsalaisessa kirjallisuudessa on esiintynyt mustasukkaisuuden ilmauksena draga svarta strumpor tai bära svarta strumpor (käyttää mustia sukkia) 1800-luvun alkupuolelle saakka; esimerkkinä artikkelissa mainitaan ruotsalainen 1600-luvulla elänyt runoilija Lucidor.

Mustasukkaisuuden lähteet saattavat olla entisaikojen Norjassa, jossa mustasukkaisuudesta on puhuttu nimellä svarthososjuke (mustasukkatauti).
Artikkelissa mainitaan myös Englanti, jossa on muinoin puhuttu keltasukkaisudesta mustankipeydestä: to wear yellow stockings (käyttää keltaisia sukkia). Tämä väri liittynee sappeen.

Se, miksi juuri sukat ovat näiden mustankipeiden ilmaisujen kohteena, jää sensijaan arvoitukseksi.

Mustasukkaisuutta yli rajojen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus; Matti Vilppula)

HP:n värihakemisto

Uudehkon printterini ohjeita verkossa etsiessäni törmäsin HP:n sivulla värihakemistoon, joka on äärimmäisen pelkistetty, mutta yllättävän laaja. Varsinaisella sivulla on vain pieni ruutu, johon kirjoitetaan englanniksi värin nimi (esim. raspberry tai red). Hakemisto palauttaa värisanan rgb- ja heksa-arvoineen sekä sen synonyymit ja antonyymit. Värien perässä lukee myös luonnehdinta siitä, kuinka yleinen sana on, esim. widely used, less commonly used tai rarely used.

Tämä lienee kohtuullisen hyvä työväline mm. kääntäjille ja graafikoillekin.

An On-Line Color Thesaurus

Kirjojen kirjo

Syksy tuli ja meni - kai tätä voisi pitää jo alkutalvena, vaikka lumi meni poiskin jo kerran tultuaan. Ulkona on ainakin yhtä monokromaattista kuin autot pihalla. Kiireiden vuoksi on jäänyt kaikki ylimääräinen vähemmälle, myös värien kanssa puuhailu ja bloggailu (niin Colorian kuin Coloriaston kannalta). Eiköhän sivustot ala taas täydentyä, kun arki rauhoittuu hieman.

Vaikka verkkoelämä onkin hieman tauolla, elämä on jatkunut muualla ja joitakin värikirjoja on tullut hankittua viimeisen kuukauden sisällä. Toukokuussa tilasin Suomalaisen kirjakaupan kautta Ian Patersonin A Dictionary of Colour -kirjan, josta tulikin saapumisilmoitus lokakuussa(!). (Ilmeisesti painos oli loppu?) Joka tapauksessa: en lainkaan muistanut tilanneeni koko kirjaa eikä päässäni vilahtanut minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä kirja pitäisi sisällään. Olin lievästi pettynyt, kun sain kirjan käsiini. Teos on juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää: värisanakirja. Ei ollut kauhean kallis ostos (17-18€), mutta itse sisällössä ei ole juurikaan sellaista, mitä ei löytyisi Coloriasta. Yli viisisataasivuisesta eepoksesta on varmasti apua esim. kääntäjille ja kielen opiskelijoille. Eniten kirjassa ehkä häiritseekin sen kömpelyys. Kirjan iso koko ja painavuus kiusaa, kun tajuaa, että hieman kevyemmälle paperille ja pienemmällä painettuna ja tiiviimmin taitettuna opus olisi saatu tiivistettyä ainakin puoleen nykykoostaan. Olisi kätevämpi lukeakin.


Marraskuun alkupäivinä tein heräteostoksen Play.comista: Linda Rudkinin Natural Dyes. Kirja kolahti postiluukusta alle viikossa. En ole ehtinyt vielä tarkemmin tutustua kirjaan, mutta oli edullinen ja ainakin pintapuolisesti vaikuttaa asiantuntevalta ja asialliselta. Iso osa kirjasta on ns. värinäytekuvia, eli millaista jälkeä milläkin kasvilla syntyy eri materiaaleille.

Toinen marraskuussa hankkimani uusi kirja (n.16€) oli Akateemisesta ostamani Rosalind Ormistonin ja Michael Robinsonin Colour Source Book. Kirjan kannessa kuvaillaan lausein: Hundreds of real-world examples; technical specifications for 92 colours; perfect as a quick reference for the web; covers print, product, fashion and architecture. En ole oikein päässyt vielä selville, onko kirja lintu vai kala. Ostin opuksen vähän niinkuin junalukemistoa-perusteella ja katselukirjaksi, mutta onhan siinä jopa muutamia värin historiaan liittyviä lyhyitä tarinoita.

Myös muutaman vanhan värikirjahankinnan onnistuin tekemään - molemmat ruotsiksi! Sigurd Frosteruksen Färgproblemet i Måleriet 1 vuodelta 1920 sekä Färgernas system och harmoni vuodelta 1936 löytyivät molemmat Hagelstamin antikvariaatista. Ensinmainittuun on lätkäisty etusivulle hieno ex libris, mutta sivuja ei ole avattu lainkaan! Pitää käydä teräaseella kirjan kimppuun, kunhan saa ruotsinkielen päivitettyä sisäiseen ohjelmistoonsa.

Frosterus on kiinnostanut itseäni henkilönä jo jonkin aikaa. Hän oli suomalainen arkkitehti (1876 - 1956), jonka kädenjälki näkyy mm. Stockmannin tavaratalossa, jota pidetään hänen päätyönään. Frosterus väitteli tohtoriksi värin käytöstä maalaustaiteessa samana vuonna kuin kirjakin on julkaistu. Lieneekö tämä kirjaseni siis Frosteruksen tohtorinväitös vai sen sivutyönä syntynyt sanaelma? Ja onko osaa 1 seurannut myös jälkimmäisiä osia? Lisätietoa otetaan vastaan.

"Hopea on uusi musta"

Kuva ikkunasta: Jyväskylä tiedostaa automuodin.

Hopea on uusi musta kirjoitti Ian Porter autojen väriä koskevassa artikkelissaan Silver is the new black muutama kuukausi sitten (drive.com.au, 29.8.2007).

Everywhere you look these days, there are vehicles painted silver, grey, white and black. But mainly silver. Mostly silver. Predominantly silver.

Porterin mukaan 1900-luvun myyvin väri oli valkoinen, mutta nyt hopealla on huomattava sija värivalikoimissa. Lähes kaikista uusista autoista on hopeanvärinen malli saatavilla. Ja Porter - vaikkakin toiselta puolelta maapalloa ja Australian markkinoita tulkiten - sanoo sen, jonka olen ikkunanäkymistäni jo ajat sitten päätellyt myös kotomaassa päteväksi: lähes yksi kolmannes myydyistä ajoneuvoista on hopeanharmaita ja toiseksi suurimpana seuraa valkoinen lähes viidenneksen myyntiluvuillaan. Musta ja harmaa dominoivat kumpikin noin 10% myynnistä, kuten sininenkin.

Pikaisella laskusuorituksena tämä tarkoittaa sitä, että 70% kaikista autoista on hopeanvärisiä, valkoisia, mustia tai harmaita - siis melko monokromaattisella asteikolla liikkuvaa. Lopusta 30% kolmannes on sinisiä ja ainakin uskoisin, että aika moni näistä sinisistä tummia, mustahkoja värejä.

Omaan havaintooni pohjaten uskaltaisin mainita, että Suomessa myös punaiset autovärit ovat melko suosittuja. Ainakin talvella tuntuu, että joka toinen auto on punainen. Vai häviääkö tuo monokromaattinen 70% autokannasta suojavärityksellään Suomen talviväreihin?

Toivottavasti muutosta on joskus luvassa. 2007 Frankfurt Motor Show'ssa ennustettiin syksyn väriksi vihreää: The Color this Fall Was Green

(Autojen historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tuo em. Porterin artikkeli. Se kertoo mm. mielenkiintoisen anekdootin siitä, kuinka 1930-luvulla Mercedes-Benzin kilpa-autoja yritettiin keventää raaputtamalla niiden pinnasta Saksan kansallinen ralliväri, valkoinen maali kokonaan pois: autoista tuli alumiinipintaisia. Kiillotettu alumiinipinta viehättikin siinä määrin, että Mersu maalasi kilpa-autonsa hopeanväriseksi siitä lähtien...)

Laivanhylky-indigo

Jälleen vinkki Natural Dyes -listalta Isabella Whitworth kirjoitti muutamia päivitä sitten Brightonissa parhaillaan olevaan Indigo- näyttelyyn (Indigo - a Blue to Dye For) liittyneestä, muutamia viikkoja sitten pidetystä symposiumista. Indigoasiantuntija Jenny Balfour Paul ei päässyt paikalle, mutta Whitworth kertoi, mitä luennon aihe olisi koskenut. Jenny Balfour Paul oli saanut indigoa espanjalaisen kauppa-aluksen, Nuestra Señora de la Concepción -kaljuunan hylystä (postauksessa puhutaan "shipwreck" indigosta). Alus upposi Karibialla 1641, kun se oli palaamassa Meksikosta Espanjaan. Kyydissä oli mm. kymmeniä tonneja hopeaa ja kultaa sekä valtavat määrät väriaineita. Laivassa itseasiassa huomattiin vuoto matkan alkuvaiheissa ja laiva joutui palaamaan lähtösatamaansa korjauttamaan vuodon. Alus selvisi hurrikaanista, joka vei yhdentoista aluksen laivastosta yhdeksän, mutta kuukautta myöhemmin alus rysäytti karille.

Jo reilu neljäkymmentä vuotta myöhemmin kapteeni William Phips paikansi hylyn ja nosti miehistöineen sieltä tonneittan kultaa ja hopeaa. Aluksen sijainti jäi kuitenkin unholaan ja se löydettiin uudelleen vasta 1978 (Burt Webber).

Laivassa kuljetettua indigoa oli tarkoitus käyttää espanjalaisten asepukujen värjäykseen.

Jenny Balfour Paul värjäsi näytteillä puuvilla- ja villakankaita Brightonin näyttelyä varten ja kehui sinistä parhaaksi siniseksi, jota on nähnyt.

Natural Dyes-listan jäsen Kimberly huomautti, että keskiamerikkalainen indigo on väriltään hyvin erilaista kuin intialainen tai japanilainen indigo. Kalifornialainen indigo on sinisempää, siinä ei ole niin paljon vihreitä alasävyjä. Readingin yliopiston professori Philip John ("plant biochemist") puhui omassa esitelmässään keskiaikaisen värimorsingon ja indigon useista epäpuhtauksista. Hän esitti myös epäilyn siitä, että vuoden meriveden vaikutuksen alaisina ovat jollain tavalla puhdistaneet indigo-aineita epäpuhtauksista.

Isabella Whitworthin sivuilla on kuvia värjätyistä tekstiileistä: http://www.isabellawhitworth.co.uk/whatsnew/whatsnewpage.html

Murex, Cochineal and Indigo. Natural Dyes of Oaxaca

Natural Dyes -listalla oli muutama päivä sitten linkkivinkki Meksikon luonnonvärien - murexin, kokenillin ja indigon - hienoon kuvaesittelyyn. Traditions Mexico's Travels Through Images -valokuva-albumissa on 33 luonnonvärjäykseen tavalla tai toisella liittyvää laadukasta kuvaa. Sivulla on myös muita Meksikolaisesta kulttuurista kertovia valokuva-albumeja.

Siniset miehet, osa 2.

[Kuva: Theater Foyer, Theater am Potsdamer Platz, Berlin, Germany / Stefan-Xp]
Teen parhaillani Cirque de nuit -kuvasarjaani ja etsiskelin hieman taustatietoa harlekiinihahmosta, kun löysin sinisten miesten sivun.

Blue Man Group on Phil Stantonin, Matt Goldmanin ja Chris Winkin 1980-luvulla perustama trio, joka maalaa itsensä siniseksi, pukeutuu mustaan ja esiintyy mykästi, mutta interaktiivisesti rokkiannoksen ja valojen säestämänä. Ryhmän nettisivuilta löytyy kaikenlaista kummaa tutkittavaa: www.blueman.com.
Juuri nyt ryhmän voi nähdä How to be a Megastar Tour 2.1 -tourneella Amerikassa. Tourneella on oma kotisivunsa, jossa lisää mm. videoita ja kiertue päiväkirjaa: www.howtobeamegastar.com

MyCuppa - kuppi väriskaalalla

Kupin sisäpintaan on painettu värikartta kerman ja maidon kaatajille: väriskaala kertoo urpommallekin maidonkaatajalle tai kahvia tilatessa, milloin väri on sopiva.
Kuppi oli kovasti otsikoissa jo elokuussa, mutta jäin odottelemaan, josko löytäisin suomalaisen myyjän. Ainakaan vielä ei ole silmiin osunut. Englantilainen suck.uk.com (josta myös kuva) myy mukia 8 euron hintaan (päälle postikulut).

Vastaavan tyyppinen idea on keksitty jo aiemminkin: Onkar Singh Kular on esitellyt 126 Pantone Mugs -projektin väriskaaloineen. Värillisiä teemukeja voi käydä ihailemassa projektisivulla (löytyy Kularin nettisivuilta otsikon Machines For Living alta).