Värikartta

Tuumasta toimeen.

Coloriassa aukesi tänään maailmanvärikartta. Google-pohjaisessa kartassa on aluksi vain muutama värilinkki, mutta tarkoitus on koota kartasta kattava esitys maailman eri kulttuurien väriperinteistä sekä väriin liittyvistä kulttuuri- ja matkailukohteista. Ehkä jatkossa voisi laittaa esille myös joitakin perinteisiä, tiettyyn paikkaan liittyviä värjäysohjeita!

Apua hyvien linkkien ja muun sisällön kokoamiseksi tarvitsen kaikilta Colorian lukijoilta. Karttasivun alareunassa on lomake, jolla vinkit pääsevät perille saakka!

coloria.net/map.htm

Museum of Natural Dyes

Koreassa (?) sijaitsevan Museum of Natural Dyes -sivut ovat tarjolla sekä koreaksi että englanniksi. Periaatteessa, sillä rotary-rahojen turvin pystytetty kaunis nettisivu antaa rikkinäistä koodia (voisiko millään johtua hitaasta nettiyhteydestä?), eikä suurin osa sivuista toimi. Tuo yksi auki saamani kuitenkin osoittaa, että kyseessä on konkreettinen paikka, jossa voi vierailla, ja muutama muukin sivu hyvällä tuurilla aukeaa!

Näyttää mielenkiintoiselta tutustumiskohteelta. Jos jollakin on matkasuunnitelmia Koreaan...
www.naturaldyeing.net/english/sub3/sub1.asp

Samettitatti

Varastosta löytyi myös pieni kipollinen (55 g) kuivattuja samettitatteja. Keitin ne (eli kiehautin yli hellalle) ja annoin jäähtyä liemessään. Siivilöin liemen, laitoin sienet pesupussiin ja samaan kattilaan 115g alunapuretettua lankaa (100% villa + rami + silkkivilla) kanssa. Annoin liota yön yli ja aamulla lämmensin kiehuvaksi, nappasin hellan pois päältä ja annoin jäähtyä. Väri oli melkoisen hentoinen oranssi.
Harmittaa viime vuoden huono sienivuosi - toivottavasti tästä tulisi parempi. Varastossa on vielä vähän (hyvin vähän) verihelttaseitikkejä. Ne pomppaavat pataan seuraavaksi.

Värjäyskuvia Laosista

Onnistun näköjään jatkuvasti törmäämään hienoihin kuvasarjoihin ympäri maailmaa. Tänään suunnittelin jo valmiiksi maailmankartan, johon linkitän näitä eri maiden kohteita, mutta kartan lopullinen toteutus saa varmaankin odottaa taas useamman kuukauden muiden kiireiden vuoksi. Joten karttaa odotellessa:
Lao Textiles. Lao Textiles on Carol Cassidyn perustama tekstiililiike, joka oli aikanaan Laosin ensimmäinen ulkomaalaisen perustama yritys. Cassidy suunnittelee mallit ja paikallinen värjäri värjää langat paikallisin väriainein.
www.travelingtiger.com/travelingtiger/laos/textiles.htm

Tiikerinsilmän keltaisia ja oransseja

Ennen joulua laitoin n. 50 g kuivattuja tiikerinkaunosilmiä pesupussiin, pussin ämpäriin ja alunapuretettua villalankaa n. 100 g ja suurinpiirtein puolet kevyempi villahuivi, päälle vettä ämpäri täyteen ja parvekkeelle. Ennen joulua uuteen vuoteen asti oli käytännössä plussan puolella koko ajan, joten lanka sai lillua kylmässä vedessä noin viikon, ja jäätymisen jälkeen sisälämpötilassa vielä viikon. Väri ei muuttunut juurikaan ensimmäisen viikon jälkeen. Tuloksena oli kaunis lämpimänkeltainen väri, eikä pesussa lähtenyt lainkaan väriä irti. Samassa ämpärissä olleeseen villahuiviin tarttui myös oransseja sävyjä, niihin kohtiin, joista huivi oli kiinni tikrupussissa.
(Lientä ei siis lämmitetty ollenkaan; lanka pääsi vanuttumaan vähän puretusvaiheessa, kun taas onnistuneesti kiehautin...)


Ensimmäisen kerran jälkeen liemessä oli väriä vielä hyvin vahvasti, joten jatkoin värjäämistä lisäämällä liemeen n. 100 g alunapuretettua lankaa (100% villa + rami + silkkivilla), kuumensin liemen kiehumispisteeseen ja annoin jäähtyä. Kolmanteen erään (14 g Nalle-lankaa) lisäsin muutamia grammoja viinikiveä ja kalkkitabletteja ja värivesi muuttui heti aavistuksen verran lämpimämmän sävyiseksi. Neljänteen erään (39 g Nalle-lankaa) lisäsin lisää kalkkitabletteja ja viinikiveä ja väristä tuli hyvin vahva oranssi.



Viidenteen liemeen (50 g lankaa - 100% villa + rami + silkkivilla) lisäsin edelleen lisää viinikiveä ja kalkkitabletteja. Laitoin langat yöksi likoamaan liemeen, jonka jälkeen keitin (!) ne ja jäähdytin omassa liemessään. Huomasin, että väri muuttuu voimakkaammin oranssin puolelle vasta, kun vesi kiehuu! Ennen keittämistä (mikä kylläkin jälleen kävi vahingossa) väri oli oranssihtavaa keltaista - mutta selvästi keltaista. Kun varttituntia myöhemmin menin pelastamaan lankoja kiehuvasta vedestä, ne olivat muuttuneet huomattavasti oranssihtavaan suuntaan. Tätä aiemmin lanka oli pysynyt samansävyisenä koko yölikoamisensa ajan. Viides väri ei kuitenkaan ollut läheskään niin oranssi kuin neljäs.

Kuudenteen satsiin ei juurikaan enää tarttunut väriä.

Hirmuiset liskot väreineen

Tieteen Kuvalehdessä 18/2007 oli Kysy meiltä -palstalla kysymys hirmuliskojen väreistä. Lehti kertoo, että löytöihin perustuvaa tietoa hirmuliskojen nahasta ja väreistä on vain vähän, koska löytöjä on ollut vähän ja alkuperäiset pigmentit ovat fossilisoituessaan hajonneet. Yksittäisten löytöjen perusteella on päätelty, että muinaisliskot muistuttivat nykymatelijoita: niiden suojana oli sarveislevyt tai kuivia suomuja. Joidenkin paleontologien mukaan hirmuliskojen sarveisaineen koostumus viittaisi siihen, että niiden suomuissa ja sarveislevyissä olisi ollut enemmän väripigmenttejä kuin nykyisten matelijoiden, kirjoitetaan Tieteen Kuvalehdessä.

Kuten Tieteen Kuvalehdessäkin mainitaan, yleensä pehmytkudokset maatuvat eivätkä fossiloidu. Noin kuukausi sitten BBC News kertoi dinosaurusuutisia: Pohjois-Dakotasta on löytynyt - itseasiassa jo vuonna 1999 - 60 miljoonaa vuotta vanhan dinosauruksen kivettyneet jäänteet, jossa on mukana myös melko paljon pehmytkudoksia: ihoa ja mahdollisesti sisäelimiä. Jo nyt on käynyt ilmi, että kyseinen Dakotaksi nimetty saurus (hardosaurus?) on osoittautunut 25% aiemmin luultua suuremmaksi ja lihaksikkaammaksi.

Tämäkään löytö ei ole jättänyt jälkeensä merkkejä väripigmenteistä, mutta sentään iho/suomukuvionsa kiveen. Paleontologi Phillip Manning Machesterin yliopistosta on todennut, että vastaavanlaisia kuvioita esiintyy nykyliskoilla usein eri ihovärien muutoskohdissa. Voidaan siis epäillä, että ainakin nämä liskot olisivat olleet monivärisiä.

Vaikka todisteita ei juuri olekaan, teorioita on useita. Aina silloin tällöin tiedekeskusteluissa joku huomauttaa, että koska hirmuisilla jättiläisliskoilla ei juurikaan ollut luonnollisia vihollisia, niiden ei ollut tarvetta muodostaa turvaväriä. Usean tutkijan mielestä saattaa olla siis hyvinkin mahdollista, että liskot kulkivat maan pinnalla kaikissa sateenkaaren väreissä.

Hirmuliskojen värejä ei tunneta. Tieteen Kuvalehti 18/2007
Amazing find of dinosaur 'mummy' BBC News 3.12.2007

Kahvinruskeaa

Huolimatta jo jonkin aikaa jatkuneesta värjäyskokeiluinnostuksestani, vasta joulukuussa tuli mieleen kokeilla värjäystä kahvilla. Päätin heti ensimmäisenä, että uutta kahvipakettia en tähän tarkoitukseen uhraa, vaan kokeilen jätteillä värjäystä purettamattomaan Nalle-lankaan. Laitoin kattilaan hieman vettä ja kaadoin ensimmäiset kahvijätteet kattilaan ja viskasin langat perään. Keitin kerran ja jätin langat sinne. Ensimmäisenä aamuna lanka oli jo kohtuuruskea, mutta ei mielestäni tarpeeksi tumma, joten päätin pidentää värjäysaikaa. Annoin lankojen olla kahvissa neljä kokonaista päivää. Joka päivä lisäsin joukkoon kaksi kertaa saman satsin kahviporoja (eli noin neljän suuren kahvikupillisen porot) ja aamuisin kuumensin liemen kiehumispisteeseen. Viimeisenä iltana lisäsin joukkoon toisen lankasatsin, joiden annoin liota yön yli ennenkuin lisäsin joukkoon viimeiset kahvinporot ja kiehautin. Annoin lankojen jäähtyä kaffeessa ja iltapäivällä huuhtelin ja pesin langat.

Kuvassa vasemmalla on viimeksi lisätty nippu: vaaleassa nipussa on 100% villaa, ramia ja silkkivillaa (alkuvuoden woolware-lähetys). Valokuvassa silkkivilla näkyy selkeästi vaaleampana, mutta oikeasti värieroa muihin saman nipun lankoihin ei juuri huomaa (paitsi silkkivilla kiiltää enemmän). Oikean puolen tummemmat langat ovat lilluneet koffeessa koko projektin ajan. Kokonaisuudessaan useammankin päivän lilluneista langoista tuli kyllä ruskeita, mutta olin toivonut, että lopullinen väri olisi vielä syvempi ruskea - nyt väri taittuu aavistuksen verran kellertävään suuntaan.

Langat pidin tiheässä pesupussissa, mutta se ei juuri estänyt kahvinporoja leviämästä kaikkialle. Sukkahousupatentti lienee tässäkin paras. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kahvi värjäsi myös keinomateriaalisen pesupussin sellaiseksi sukkahousunruskeaksi.

Kahvina oli Pirkan Costa Ricaa ja Pauligin Juhlamokkaa (ja mausteena vielä ripaus kardemummaa ja/tai vaniljaa, mikä tuskin lienee vaikuttanut värjäyslopputulokseen). Täytyy jatkossa kokeilla vielä erikseen jollakin hyvin tummapaahtoisella voimakkaammalla kahvilla, josko väristä oikeasti saisi sellaista hienoa tummaa punertavan ruskeaa.

Kuvia Perusta

Vuosi alkaa maailmanmatkailulla.

Löysin muita asioita etsiskellessäni sattumalta Rhett A. Butlerin Mongabay.com -sivuston ja siellä varsin hienon kuva-albumin Pictures of Chinchero in Peru. Albumissa kuvat ovat vähän vinksin vonksin, mutta isoina aukeavat oikein päin. Kuvissa esitellään perulaisia käsityöläisiä ja värjäri esittelee lankojaan ja niiden väriaineita. Kuvatekstit ovat kuitenkin harmillisen mitäänsanomattomia.

travel.mongabay.com/peru/sections/Chinchero.html

Värjäilyjä elintarvikeväreillä

Kuva: Allena Jackson.

Kaima vinkkasi Knitty-lehden uusimman numeron värjäysjutusta. Allena Jackson on kirjoittanut maukkaan kuvareportaasin villan värjäämisestä elintarvikeväreillä. Perinteisten KoolAid -värien lisäksi artikkelissa on käsitelty myös muita elintarvikevärejä. Värivalinnat ja sekoitukset on käyty läpi varsin perusteellisesti ja lopputuloksena onkin melkoinen värien kirjo. Harmillista on se, että Amerikan tarjonta on varsin erilainen kuin Suomen - eli valmiita reseptejä ei varsinkaan noiden muiden kuin KoolAid-värien suhteen ei ehkä ole suoraan hyödynnettävissä. Mutta tällaisessa värjäyksessähän mielenkiintoisinta on kokeileminen ja löytäminen!

Meillä vain ilmiselvästi on aivan käsittämättömän erilainen hajumieltymys. Heti ensimmäisessä kappaleessa Allena kirjoittaa Besides, there's just something fun about fruity smelling roving and yarn ja hieman myöhemmin vertaa KoolAid-pakkausten ja muiden elintarvikevärien käyttöä The downside to using food color instead of Kool Aid is that the Kool Aid smells better than vinegar. En ole etikantuoksun ystävä millään tasolla, mutta omat KoolAid -kokeiluni jäivät tauolle pitkälti sen vuoksi, etten kestänyt lankojen pistävän esanssista hajua. Ehkä tuo tuoksu on jollekin hedelmäinen, minulle se oli kidutusta. Onneksi haju on myös hiljalleen haihtunut: nyt kun langat ovat levänneet parvekkeella puolisen vuotta, jäljellä on enää suht koht siedettävä pieni vivahdus imelähköä karkkihajua. :D

---

Ennen elintarvikevärejä myytiin vain apteekeissa, mutta nykyään niihin (ainakin liuosmuotoisiin) saattaa törmätä tavallisissa ruokakaupoissakin - en vain ole vielä hoksannut kartoittaa lähikauppojen tarjontaa ja tänään en ehdi lähteä tutkimaan. Ehdin kuitenkin tarkistaa elintarvikevärien apteekkitarjontaa ensimmäisestä vastaantulleesta linkistä - mutta laihoin tuloksin. Apteekkituotteet.fi mainostaa itseään apteekkituotteiden verkkokauppana. Elintarvikevärit -hakusanalla ei tullut yhtään tulosta, mutta värit -hakusana auttoi. Pettymyksekseni informaatio on kuitenkin varsin niukkaa: tarjolla on elintarvikeväriä liuoksena 20 ml satseissa (Värit keltainen, punainen, sininen ja vihreä) maksaa 4,00 €, mutta missään ei lue, mitä ainetta väriaine oikeasti on (edes E-numeroa). Uskon, että apteekeissa on vielä myytävänä jauhemaista väriainettakin. Värjäystarkoituksiin liuos saattaa olla helpompikäyttöistä, mutta ainakin aiemmin apteekeista on saanut elintarvikevärejä jauhepötkilöissä ja niiden värimäärä on huomattavasti riittoisampaa, koska nuppineulan nupin kokoisella määrällä jauhetta saa aikaiseksi jo melko voimakkaan värin. Eikä veteen sekoittaminen ole kovin vaivalloista.

Colorian KoolAid-postaukset löytyvät klikkaamalla hakusanoista koolaid; joukossa on mm. postaus pussien väriainesisällöstä sekä myös vinkki, mitä kautta KoolAideja voi tilata / ostaa Suomesta.

Allena Jackson: More dyeing with food color. www.knitty.com/ISSUEwinter07/FEATfoodcolordye.html

Allena Jacksonin nettisivu: www.spindleandwheel.com. Allena myy artikkelissa mainittuja tuotteita webshopissaan! Sivulla on myös lisää värjäysneuvoja.

Otto Heinon kullan arvoinen keltainen salaisuus

Joululomalla oli vihdoin aikaa lukea lehtiä ja kartoittaa vähän, mitä painettu sana on syksyn aikana kansalle kertonut. Mielenkiintoisimpana esiin nousi Suomen kuvalehden 50/2007 juttu amerikkalaisesta vuonna 1915 syntyneestä keraamikosta Otto Heinosta, joka on kerännyt itselleen huomattavan omaisuuden (uudelleen)keksimällään keltaisella lasitteella. Jutun tekee erityisen kiinnostavaksi se, että Otolla on - kuten nimestäkin ehkä voisi päätellä - suomalaiset juuret.

Otto Heinon tarina keraamikkona alkoi sodan aikaan Euroopassa. Sodassa Otto palveli armeijassa ja myöhemmin lensi pommituslentoja Saksaan. Ennen paluutaan Yhdysvaltoihin Otto seurasi useita päiviä Englannin tuolloin kuuluisimman keraamikon Bernard Leachin työskentelyä. Otto oli 17-vuotiaana perustanut kuljetusfirman, mutta kotiinpaluun jälkeen Otto myi firmansa ja alkoi opiskella maalausta ja keramiikkaa todenteolla. Uuden ammatin ohella löytyi Suuri Rakkauskin: Vivika Timeriasieff oli kutojamestari, mutta opetti myös Otolle keramiikkaa New Hampshiren käsiteollisuuskoulussa ja 1970-luvulla pari muutti itärannikolta Ojain pikkukaupunkiin, Los Angelesin pohjoispuolelle.

Värien kannalta mielenkiintoiseksi kertomus muutui, kun pariskunta osallistui 1980-luvulla Shigarakissa Japanissa kansainväliseen konferenssiin, jossa kiinalainen buddhalaismunkki haastoi keraamikot selvittämään 200 vuotta aiemmin kadonneen pyhän pehmeän, voinkeltaisen lasitteen kaavan. Kiinassa keltainen on ollut keisarillinen väri, jonka käyttöä on rajoitettu kautta aikain. Tällä nimenomaisella korkeapolttoisella mattalasitteella lasitettiin vain pyhimmät esineet ja se oli erityisen suosittua Tsin-dynastian aikana (alk. n. 221 eaa), ennenkuin hiljalleen katosi jäljettömiin. Otolle ja Vivikalle lasitteen etsimisestä tuli melkeinpä elämäntehtävä: he käyttivät jokaisen keskiviikon Vivikan kuolemaan saakka 1995 tämän nimenomaisen lasitteen etsimiseen. Vaimonsa kuoleman jälkeen Otto ei lannistunut, vaan päin vastoin, hän uhrasi jatkossa kaksi päivää viikossa lasitteen metsästämiselle. Peräänantamattomuus tuotti tulosta: kaksi kuukautta Vivikan poisnukkumisen jälkeen Otto löysi uunistaan sitruunankeltaisen, mattapintaisen vaasin.

Siitä alkoi keraamikolle kiireen aika. Kiinalaiset tarjosivat lasitteesta suunnattomia summia, mutta Otto piti pintansa, eikä myynyt kaavaa. Sen sijaan hän alkoi tehdä tilauksesta Aasiaan keltaista keramiikkaa niin paljon kuin vain pystyi. Ja kovaan hintaan: japanilaiset maksoivat 20 esineestä puoli miljoonaa dollaria. Keltaisen lasitteen ja suurten summien outo kaava kummastutti viranomaisia sen verran, ettei yhteenotoiltakaan voinut välttyä. Näin kuvaa tilannetta Suomen kuvalehti:

Puolen miljoonan tilillepano on Yhdysvalloissakin niin suuri, että se kirjautuu myös liittovaltion tiedostoihin. FBI kiinnoistui Otosta, jonka bisnes vaikutti hämäräperäiseltä. Potterty ja pots. Ettei vain kyse ollut marijuanasta, jonka arkinimi on englanninkielessä pot. Miksi tuo pottery tienasi yhtäkkiä niin paljon? [...] FBI otti hänet tarkkailuun. Ja kun salakuuntelu kuuli aasialaisen asiakkaan jälleen kerran pyytävän Ottoa lähettämään "sitä keltaista", etsivät tekivät rynnäkön Ojaihin.

Oton kotisivuilta voi lukea lisää Otosta ja Vivikasta sekä tietenkin keramiikasta. Kaikkien tekstien kautta Otosta piirtyy kuva hellämielisenä, kauneutta rakastavana miehenä. Romantikkojen sydämet sulattanee tieto siitä, että Vivika ja Otto signeerasivat yhdessä kaikki pajalta lähtevät työt Vivika + Otto huolimatta siitä, kumpi esineen oli valmistanut. Jotenkin hellyttävä on myös pieni lyhyt juttu erään sivun lopussa: kun pieni kettu otti erään uunin kodikseen, Otto lykkäsi saviastioidensa valmistamista, kunnes kettu oli poistunut.

· Otto's Pottery - www.ottospottery.com
Telle Riikonen: Otto Heino (lyhennelmä). Suomen kuvalehti 14.12.2007.
· Tom Eastman: Finding gold in ancient buttery yellow glaze. Potter Otto Heino's work on display at League of N.H. Conway Daily Sun 10.8.2007
· Vivika and Otto Heino Oral History Interview Conducted by Elaine Levin for the Archives of American Art, Smithsonian Institution, 1981
· The Art of Vivika and Otto Heino [Archived Exhibition] 23.7.-16.10. 2005 Oakes Gallery
· Kuvia Otto Heinon keramiikasta Frank Lloyd Galleryn sivulla.
· Lisälukemista: Melbourne Z. Myerson: Otto's Gold. Ceramics Monthly, Vol. 48 Issue 6 2000.

Lukemista verkosta: The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe

Project Gutenberg on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Viimeisin suurlöytö on Sarah Lowengardin The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe; kokonainen kirja hienoine kuvituksineen. Pelkät kuvituksetkin ovat jo tutustumisen arvoisia. Niihin (sekä videoon, joka kuvaa värin heijastumista silkillä) pääsee tutustumaan suoraan klikkaamalla sivun yläreunan "media index" -valikkoa. Jos tykkää lukea tulostettuna, tekstit on helppo printata pdf-fileistä, jotka voi kaikki ladata kunkin sivun oikeasta yläkulmasta tai "print" -sivulta.

Joulun hengessä 2: punaista krapilla

Täytyy valokuvata tämä joulun ihme joskus uudelleen, kun on enemmän valoa. Värit eivät ole ihan oikeat käsiteltyinäkään, mutta tarpeeksi likellä totuutta.
Kuvassa vasemmalta oikealle: pähkinän ja krapin jälkivärit; resedan ja krapin jälkivärit; reseda ja krapin jälkiväri; krappi ja resedan jälkiväri; oikealla kaksi krappivärjättyä lankaa, joista vasemmanpuoleinen ei ole oikeasti ihan noin punainen vaan vähän oranssimpi, mutta oikeanpuolimmaisin on kalkki-/viinikivikokeiluni on suht koht oikean värinen!

Tein viime viikolla useita eri kokeiluja krapin kanssa. Tällä kertaa lankana oli puhdasta lampaanvillaa (esipuretettu alunalla), joita en ehkä pessyt niin hyvin kuin olisi pitänyt, mikä osaltaan saattoi olla syynä minulle vähän vieraisiin kellertäviin sävyihin... Resedan ja krapin yhteiskäyttäminen edesauttoi luonnollisestikin oranssien sävyjen esiinmarssia, mutta ihmetyksekseni sain myös krapista itsekseen oudon oransseja sävyjä ilman resedaakin - tosin huomattavasti enemmän punaiseen taittuvia. En sinänsä odottanut punaisia sävyjä, joten en ollut sen vuoksi pettynyt, mutta aiemmin olen onnistunut samalla krapilla aikaansaamaan kauniin punaruskeita värisävyjä, joita ei nyt tullut esiin, vaikka yliannostelin krappia ihan reilusti.

Lopulta päätin kokeilla jotain muuta. Laiskuuteni vuoksi viskaan yleensä krapit ja langat samaan kattilaan, mutta tällä kertaa laitoin krapit kiehumaan etukäteen. Annoin krappien kuumeta kiehumispisteeseen, jonka jälkeen laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan sisältöineen hellalle jäähtymään hieman. Siivilöin krapit veke, laitoin liemen uudelleen liedelle, viskasin mukaan langat, neljä kalkkitablettia ja epämääräisen - joskin todennäköisesti kohtalaisen suuren määrän - viinikiveä laimentamattomana. Jätin oman onnensa nojaan vähän liian pitkäksi aikaa, koska seuraavan kerran havahduin siihen, että keittiöstä kuului Kunnon Porina. Menin puolijärkyttyneenä pelastamaan tuota luonnonlankaa, jonka keittämisestä minua oli varoitettu jo useat kerrat. Lanka ei ollut huopunut, mutta vesi oli aivan verenpunaista. Laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan jälleen hellalle jäähtymään omaan aikaansa. Sekä vesi että lanka jäähtyivät punaisina, eikä väriä irronnut pesussa juuri lainkaan.

Olen vastaavan väristä lankaa saanut kerran värjäämällä krapin päälle kokenillilla, mutta en koskaan pelkällä krapilla. Tekisi mieli kokeilla heti toisen kerran, mutta kappas vain, eipäs minulla olekaan enää lankaa kotona. Parvekkeella on tässä talven autuaassa lämmössä lillumassa lankaa tiikerinkaunosilmäliemessä (vai mikä ihme se oli) sekä hibiskusliemessä, mutta muut langat ovat finito. Pitänee jättää seuraavat krappikokeilut ensi vuoden puolelle.

Joulun hengessä 1: pähkinänruskeaa

Joulun alla kiire pistää aina pakan vähän sekaisin ja nyt ajattelin helpottaa omaa arkeani pistämällä taas kattilat liedelle porisemaan siksi aikaa, kun itse istun näpertämässä koneellani. Löysin kaappini aarrekätköistä pähkinänkuorierän, jota päätin kokeilla. Liotin pähkinöitä kattilassa reilun vuorokauden ennen keittämistä ja jo liotusvaiheessa heitin mukaan purettamattoman kirpparilangan (tuntematonta laatua, mutta suht koht puhtaaksi villaksi epäilen; kuvassa oikealla) kerällä. Liotuksen jälkeen laitoin seuraavana päivänä kuoret hellalle porisemaan. Lisäsin mukaan myös erän Seitsemää veljestä (kuvassa vasemmalla). Langat värjäytyivät suht koht heti todella syvän ruskeaksi. Huuhdellessa tuosta purettamattomasta langasta lähti jonkun verran väriä (ei kuitenkaan paljon), mutta tummanruskea väri ei juurikaan muuttunut.
Tämä pähkinäkokeilu tehtiin siis ostetuilla pähkinänkuorilla, mutta ajattelin nyt joulunaikaan tarkkailla joulukorien pähkinänkuorieriä. Olen kuullut, että noista kaupan peruspähkinöistä saisi sellaisenaan hyvää ruskeaa, mutta myös, että jos kuoret laittaa kevättä odottamaan pakkaseen lumen alle (...minkä lumen?), väristä saattaa tulla hyvinkin voimakasta.

Lisää pähkinästä (Juglans) Coloriasta: www.coloria.net/varjays/juglans.htm

Joululahja värjääjille

Piti lykkäämäni tämän julkaisua jouluaattoon, mutta en malttanut. Hulda Kontturin Luonnonväreillä värjäämisestä -värjäyskirja kymmenien vuosien takaa on nyt esillä Coloriastossa. Suurin kiitos tämän julkaisemiseen kuuluu kuitenkin Kontturin sukulaisille: ilman heidän lupaansa kirja olisi jäänyt julkaisematta.

Kirja löytyy Coloriaston pääsivulta, mutta jos linkin haluaa tehdä, suora osoite on coloriasto.blogspot.com/2007/12/hulda-kontturi-luonnonvreill-vrjmisest.html. Kaikkein yksinkertaisinta ja lyhintä on linkittää kumminkin tälle kirjalle tekemälleni aloitussivulle, jossa on myös suorat linkit resepteihin (toivottavasti toimivatkin): www.coloriasto.net/kontturi.htm

Kontturin reseptit on jaoteltu myös Coloriaston erilliselle Coloriaston reseptisivulla kunkin värisävyn yhteyteen erikseen. (Valittelen Coloriaston heikohkoja hakusana- ja linkitysominaisuuksia tällä hetkellä. Ensi vuoden aikana tavoitteena on hakea (ja ennenkaikkea saada) apurahaa Coloriaston toteuttamiseen oikeaan, räätälöityyn tietokantaan, joka mahdollistaisi kaiken materiaalin selkeämmän esillepanon.)

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä näillä Kontturin ohjeilla värjättyjä lankoja! Jos joku innostuu kokeilemaan, niin otan mielelläni vastaan värinäytteitä (digikuvana tai lankoina) ja liitän ne sitten kuvina jotenkin kirjan yhteyteen.

Kalevalan värejä

Porin taidemuseon nettisivuilla on Carolus Enckellin mielenkiintoinen "Väristä" -artikkeli (tai osa siitä?), joka on parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Taide-lehdessä ja muutama vuosi sittet Porin taidemuseon julkaisemassa TUTKA-kirjassa. Enckell kirjoittaa värin monitasoisista merkityksistä ja vetää esimerkikseen myös Kalevalan ja kansanrunouden yleensä.

Artikkelissa siteerataan Kalevalaa, Lemminkäisen lausahduksia:

Sanoi kaunis Kaukomieli:
Hyvä oli siellä ollakseni,
Lempi liehaellakseni,
Puut siellä punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Hopealle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.

Artikkeli jatkuu:

Värisanat omivat tärkeän paikan kansalliseepoksessamme. Käsitteen kuten sininen hiekka, sininen heinä tai punainen sää ovat saaneet kansanrunouden tutkijamme harmaiksi. Mistä tällaiset käsitteet juontuvat? Eiväthän ne vastaa luontomme todellista luonnetta? Onni Okkonen on pienessä tutkielmassaan 20-luvulta koettanut löytää selitystä tähän maalaustaiteesta, impressionismista. Hänen mukaansa yllämainitut käsitteet ovat syntyneet siitä miten laulaja on kokenut luonnon määrättynä hetkenä. Ehkä? Entä mahdollinen värisymboliikka? Kalevalassa musta ja keltainen tuntuvat selvästi olevan kohtalon ja kuoleman värejä, mutta mitään tyhjentävää selitystä kalevalaisista värisanoista ei tähän päivään mennessä ole annettu.

Kalevalan väreistä ei liene hirvittävästi kirjoitettu (korjatkaa, jos olen väärässä - lisätietoa vastaanotetaan mielellään), mutta jotain kuitenkin tulee aina silloin tällöin vastaan. Reilu vuosi sitten tilasin itselleni Turun ammattikorkeakoulun julkaisun Anu Tuomen Lähde väreihin -julkaisun (esittely Colori-blogissa), jonka viimeisenä lukuna on Aimo Turusen Kalevalan sanat ja niiden taustat (1979) tekstiin perustuva Kalevalan värisanakirja.

Joskus aiemmin yritin kerätä Kalevalasta värjäykseen liittyviä juttuja ja kaksi mainintaa löytyi:

Vaka vanha Väinämöinen
Nuotan niinisen kutovi
Sen painoi pajuvesillä
Raian kuorilla rakenti
(Kalevala 47:313-318)

Ja itse Pohjanneiti

oli mataramaalla,
keikkui keltakankahalla,
paineli punapatoja,
keitti keltakattiloita
(Kalevala 19: 449-452)

Kalevala ja suomalaiset kansanrunot yleensä olisivat kyllä mielenkiintoinen tutkimuslähde värisanojen keräilijälle. Ihmettelen, ettei kukaan ole tarttunut aiheeseen. (Ja toivottavasti olen väärässä.)

Carolus Enckell / Taide 5/ 1984. TeoksessaTAITEEN KIELET / KONSTENS SPRÅK / THE LANGUAGES OF ART. Carolus Enckell. Toimittaneet Jorma Hautala, Jaakko Lintinen, Esko Nummelin. TUTKA – Porin taidemuseon tutkimuksia 5. Porin taidemuseon julkaisuja 80. Finepress, Turku, 2006. www.poriartmuseum.fi/fin/peda/mg-peda/mg-kokoelma/vari/enckell/vari01.html, Porin taidemuseo.