2.7.08

Värisauramo


Sauramo on yksi niitä kasveja, jotka pitäisi keittää joko ulkona kaukana asutuksesta tai vähintäänkin tehokkaan liesituulettimen alla.


[Nallet ja Florica]

Sauramolla värjääminen aiheutti pienen ihmetyksen: olin uskonut, että se antaisi kaikkiin lankoihin keskikeltaista väriä, mutta sen sijaan Nalle-langat ja Floricat värjääntyivät vihertävän-kellertävän-ruskeiksi ja melko tunkkaisiksi sellaisiksi. Väri, joka ei juurikaan miellytä itseäni, välillä jopa vähän puistattaa.

[(Poppari), Alpakka, Tennessee, Bambu, Malibu]

Sen sijaan puretettuun alpakkaan tuli aikalailla sellainen keltainen kuin olin luullutkin (purettamaton on haaleampi). Tennessee, Bambu ja Malibu värjäytyivät tunnistettavan keltaiseksi. Maissi (kuvan vasen alareuna) tai akryyli eivät imaisseet väriä lainkaan, Teddy ja Palma värjäytyivät vain heikosti.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

Hieman myöhemmin viskasin kattilaan vielä muutamia kirpparilta ostettuja lankoja. Ne värjääntyivät kyllä kauniin keskikeltaisiksi, joten ehkä tuo tunkkainen väri Nalleissa ja Floricassa johtuukin siitä, että väriainetta oli aika paljon.

23.6.08

Kotiwärjäri ja muita Coloriaston aarteita



Jälleen on Coloriastossa aarre vanhoista värjäyskirjoista kiinnostuneille: K. A. Raben kirja Kotiwärjäri. Neuwoja Uusimmilla tawoilla painamaan Willaista, Pumpulia ja Silkkiä; Walkaisemisesta ja pesusta ynnä Wäriaineiden tuntomerkit vuodelta 1876.

Kirja ehti olla Coloriaston hakulistalla pitkään, ennenkuin reilu viikko sitten Coloriastoon tuli viesti, että kirja on löytynyt Museoviraston kirjastosta. Eikä aikaakaan, niin se oli jo digikuvina koneellani. Kirjaa on moni jo kysellytkin, joten on kaksin verroin hienompaa saada se verkkoon.

Siis: tervemenoa tutustumaan värihistoriasta kiinnostuneet! Kuten kaikissa vanhoissa resepteissä, näissäkin käytetään huomattavan myrkyllisiäkin aineita, mutta osa on sovellettavissa nykypäivään, kun vain mitat osaa kääntää oikeiksi. (Ja kyllä, Coloriastoon on hankkeilla myös mittalaskuri, joka muuttaa vanhoja mittoja uusiin.) Sanomattakin lienee selvää, ettei kannata kokeilla kehotusta Tähän weteen pannaan nyt sekoitellen alunasta, kunnes wesi tulee niin happamaksi, että sitä maistaessa suu-nahka kutistuu (ei ole waarallista ottaa sitä suuhun, kunhan waan ei niele)[...] ja kahden kuusinaulaa painavan kanuunankuulan sijaan painona voi käyttää tavallisia vaikka kiviä...

---

Coloriasto on saanut kesäkuun alussa myös muita lahjoituksia. Työlistalla on Kirja-osakeyhtiö Tieton (Tiedon? :) ) vuonna 1922 julkaisema "Tavarasanakirja", jossa on paljon myös väriin liittyviä juttuja. Sen kohdalla vielä pitää vähän kaivella kirjoittajien tietoja ja tekijänoikeusasioita, mutta vähintään teksteistä saa heti sitaatti-materiaalia Colorian puolelle. Lisätietoa tulossa pian!

Kiitos teille Coloriastoa monin tavoin auttaneille!

11.6.08

Punasipulin kuoria


En ole juurikaan harrastanut sipulinkuorilla värjäilyä, koska niin usein olen lukenut, ettei väri ole pysyvää. Punasipuli oli kuitenkin itselleni muutamia vuosia sitten hauskin kokemus: miten punaisesta kuoresta tuli niin kauniin sammalenvihreää väriä? Samoja vihreitä sävyjä päätin metsästää tälläkin kertaa.


Jos jostain muusta väriyritelmästä olisi tullut niin hienoja syvänruskeita sävyjä kuin mitä punasipulista sain ensimmäisestä väriliemestä, olisin ollut tyytyväinen. Mutta kun olin odottanut vihreää ja lopputuloksena olikin ruskeaa, oli pettymykseni melkoinen, vaikkakaan täydestä yllätyksestä ei ollut kyse. Sipulin kuori sisältää antosyaaniväriaineita (lähinnä syanidinia ja malvidinia).


[Nallet ja Florica]

Nalle-langoista kaikki värjääntyivät melkein yhtä tummiksi, harmaa on lähempänä keskiruskeaa ja sekä valkoinen että luonnonvalkoinen ovat hieman punaiseen taittuvia. Kuitenkin niissä on kaikissa lievä kellertävä sävy; sen sijaan täysvillainen Florica värjääntyi syvän tumman punaruskeaksi. Itseasiassa sen sävy on lähellä sitä, mitä luulin katekusta saavani.


[Malibu, Fleur, Teddy]

Malibun kiiltosäikeistä tuli aivan kullanvärisiä. Polyamidit värjääntyivät kaikki oranssihtavimmaksi kuin muut.


Tulihan se vihreä sieltä sitten toisella keittokerralla. Mielenkiintoinen ilmiö: langat eivät vielä märkinä olleet kovin vihreitä, lähinnä vihreään vivahtavan ruskeita. Pari päivää sen jälkeen, kun langat olivat kuivaneet, huomasin, että niissä tosiaan oli aivan sammaleenvihreitä värejä ja muutenkin tietynlainen viherrys vallitsi kaikissa langoissa. Olen jostain lukenut (tarkistamatonta), että punasipuli on hyvinkin herkkä ph:n muutoksille. Näiden väriliemien välissä ei kuitenkaan tapahtunut liemelle muuta kuin että ensimmäiset langat otin pois ja pistin toiset tilalle. Väriliemeen ei lisätty mitään, ei edes vettä.


[Vasemmassa reunassa näkyy vähän alpakkaa (vaaleampi purettamatonta); Floricaa ja Nalle-lankoja (valkoinen, luonnonvalkoinen ja vaaleanharmaa); yli kulkee tunnistamaton karkea lanka]

Polyamidilanka Palma ja polyamidia kolmanneksen sisältävä Teddy olivat värjäytyneet selkeän keltaiseksi; Florica ja Nalle-langat sammaleenvihreiksi ja loput enemmän tai vähemmän vihreiksi. Maissilanka Poppari ja täysakryylilanka Fleur olivat värjäytyneet vain hädintuskin.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

8.6.08

Colour: Design and Creativity, Issue 2

Englantilaisesta värilehdestä on ilmestynyt verkossa mm. pdf-tiedostoina ladattavana ensimmäinen numero viime syksynä ja toinen on nyt ilmaiseksi luettavissa osoitteessa www.colour-journal.org/2008/2/081contents.htm.

CONTENTS
Review: The Golden Age of Couture, by Kevin Almond (UK)
Article: Forming Spaces with Colour and Light: Trends in Architectural Practice and Swedish Colour Research, by Karin Fridell Anter (Sweden)
Article: Colour as Idea: The Conceptual Basis for Using Colour in Architecture and Urban Design, by Galen Minah (USA)
Article: Computer Classroom Wall Colour Preference and the Relationship with Personality Type of College Students, by Randall R Russ (USA)
Article: The Influence of Single-colour Preference and Area Ratio on Dichromatic Colour Preference, by Kuen-Meau Chen and Ming-Jen Wang (Taiwan)
Gallery: Essential Spirit - Work by Jennifer Durant (UK)
Gallery: Colouring Jouissance: The Art of Judith Cain (UK)

Lehteä julkaisee Society of Dyers and Colourists.
www.colour-journal.org

7.6.08

Katekukokeilu


Sekoitin veteen 100g katekujauhetta, 100 g lankaa (+ näytesatsin, joka on hieman alle 10g), keitin tunnin ja jäähdytin liemessä.


[Malibu, Bambu, Tennessee, Alpakka, Poppari, Florica]

Oletetusti Florica ja Nalle värjääntyivät voimakkaimmin ja myös Tennessee sai vähän väriä pintaansa. Ensimmäisen kerran puretuksilla oli ihan selkeästi erottuva ero - joskaan ei kaikissa langoissa. Alpakassa puretetut langat värjääntyivät keltaiseksi, purettamattomat vaaleanbeigeksi (kuvassa keltaisten lankojen oikealla puolella). Mielenkiintoista, sillä muissa langoissa ei puretusten välillä eroa juurikaan näy ja muut langat ovat ehkä sävyttyneet enemmän punaisen kuin kellertävän suuntaan.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

5.6.08

Äänestä Coloriaa tai Coloria-blogia!


Useammille työprojekteille tuli mainoksen kaltaisia kutsuja Suomen Parhaat Nettisivut -kilpailuun. Matkanhimo jäi Firenzen kokemuksen jälkeen sen verran voimakkaasti päälle, että pitkästä aikaa päätin pistää harrastukseni äänestyspelin uhriksi, jos vaikka yllätyksenä paukahtaisi kotiin matkalahjakortti.

Äänestä Suomen Parhaat Verkkosivut -sivulla
· Coloriaa numerolla 1001235
· Coloria-blogia numerolla 1001231

--------

Muitakin pienehköjä uutisia värityöläisrintamalta: Colorian viime loppukesän uudistuksen jäljiltä on edelleen kymmeniä sivuja tarkistamatta ja korjaamatta, mutta kurissa ja järjestyksessä tehtävä työ alkaa olla siinä pisteessä, että kohta taas uuttakin sisältöä voisi suunnitella. Kesän aikana tavoitteenani on lisätä ainakin kasvivärejä koskeville sivuille lisämateriaalia.

Kesän aikana on tarkoitus julkaista Coloriassa myös ensimmäiset varsinaiset oppaat. Aluksi värjäystä yms., ehkä myöhemmin myös muuta väriin liittyvää (esim. punamullan keitosta tulee joka kevät valtavasti kyselyitä.)

Coloriastoon täydentyy tekstejä piakkoin. Minulle on tulossa muutamia suomalaisia juttuja lainaan tai kopiona, joten mielenkiintoisia harvinaisuuksia tulee pian esille. Lisäksi minulle on kasautunut melkoinen läjä vanhaa englannin-, saksan-, ranskan- ja italiankielistä materiaalia, joista mielenkiintoisimpia vanhoja juttuja pyrin saamaan esiin myös Coloriaan. Tarkoituksena on hakea rahoitusta tekstien suomenkielistä referointia tai käännöstyötä varten. Ja edelleenkin tarkoitus on jossain välissä saada Coloriasto oikeaan tietokantaan.

Puhumattakaana värjäysjutuista...

1.6.08

Purppurainen Firenze


Muutaman viikon mittainen blogaus (ja kaikenlainen tietokoneisiin liittyvä) tauko teki hyvää. Tauolla tuli oleiltua Firenzessä ja tallailtua komean kaupungin kapeita kujia ja kauniita kukkuloita. Firenze oli keskiajan lopulla taiteita (mukaanlukien kädentaidot) kunnioittava rikas kaupunki, jossa renessanssin kerrotaan saaneen alkunsa. Nykyään rikas värjäys- ja tekstiilikulttuuri näkyy, jos sitä osaa etsiä, mutta renessanssitaiteen mestaritaideteokset (Michelangelot, Botticellit, da Vincit ja muut) vievät suurimman huomion. Vanhoista käsityötaidoista näkyvimpiä ovat nahan käsittely ja paperin marmorointi, joilla molemmilla on kaupungissa pitkät perinteet.


Värjärityöpajoja ei enää kaupungissa ollut (ainakaan satunnaisille kävijöille avoimia), mutta kartasta löytyy edelleen Corso dei Tintori ja sen lähellä Volta dei Tintori. Ensin mainitusta löytyy myös vierailijalle suht edullinen ja näpsäkän näköinen B&B (emme itse yöpyneet täällä) Casa dei Tintori eli "Värjärin talo" (?). Talo on rakennettu 1200-luvulla ja paikan nettisivuilla on juttua myös talon värjäyshistoriasta kuvien kera.

---

Firenzeen lähdin lähinnä rentoutumismielellä, mutta väri-intoisena ei voi millään sulkea mielestään pois sitä, että jo vuonna 1212 Firenzessä oli yli 200 värjäriä ja räätäliä ja tekstiiliteollisuus oli keskiajalla yksi suurimmista kaupungin rikkauden lähteistä. Etenkin purppurainen orseljiväri häilyi mieleni taka-alalla muistuttamassa kaupungin värjäysperinteestä. Orselji (oricello) on nimittäin väri, joka on vaikuttanut kaupungissa enemmän kuin voisi heti kuvitella. Roccella tinctoria -jäkälästä osattiin valmistaa punaisia ja violetteja värejä Lähi-Idässä jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Väri mainittiin useissa antiikin kirjallisissa lähteissä, mutta jostain syystä jäkälävärin tekemisen taito jäi eteläisessä Euroopassa unholaan. Noin vuoden 1300 tienoilla (luultavasti 1200-luvun puolella) firenzeläinen kauppias Federigo Alamanno (nimi vaihtelee eri lähteistä riippuen; myös nimet Alamanno Rucellai ja Federico Oricelli on mainittu) tutustui Levantissa (joidenkin lähteiden mukaan Baleaareilla) sikäläiseen jäkälävärjäykseen. Kun Alamanno palasi Firenzeen, hän alkoi valmistaa punapurppuraista villaa - joidenkin tietojen mukaan matkaltaan tuomallaan ohjeellaan ja joidenkin tietojen mukaan omalla, huippuunsa kehittämästään, itäisestä perinteestä parannellulla menetelmällään, jossa käytettiin hyväksi ammoniakkia (tuohon aikaan se tarkoitti lähinnä virtsaa). Joka tapauksessa väri keräsi nopeasti mainetta niin paljon, että suku sai jäkälään viittaavan lempinimen "Oricellario". Tekstiilistä elantonsa saanut perhe iski värimonopolillaan syvälle kultasuoneen. Jäkäläväristä tuli aikakauden hittituote ja suku rikastui valtavasti - ilmeisesti juuri purppurainen jäkäläväri oli ydinsyy omaisuuden kertymiseen. Lempinimestä tuli perheen uusi sukunimi Oricellari, joka sittemmin rikkauksien myötä muutettiin jäkälää kunnioittaen Rucellaiksi. Vuosikymmenten kuluessa Rucellain suku nousi vaikutusvaltaisimpien perheiden joukkoon ja vaikutusvalta vain kasvoi, kun puolisot löytyivät toisista vaikutusvaltaisimmista, Medicien tai Strozzin suvuista. Humanisti/runoilija/poliitikko Giovanni Rucellai (1475-1525) oli aikanaan Firenzen kolmanneksi rikkain mies.

Rucellain rikkaalla suvulla oli vaikutusta myös Firenzen katukuvaan. Perheen oma palatsi Palazzo Rucellai (1446-1451) oli Leon Battista Albertin suunnittelema ja yksi ensimmäisiä rakennuksia, joissa renessanssiarkkitehtuurin tunnusmerkit näkyvät. Nykyään palatsi on melko vaatimattoman oloinen aarre tiuhaan rakennetulla pikkukadulla, eikä sen sisään päässyt vierailulle. Jäkäläväristä saaduista tuotoista kasvaneilla rikkauksilla rahoitettiin myös historian kirjoja useita kertoja raapaisseen Santa Maria Novella -kirkon upea ulkofasadi. Kirkon rakentaminen alkoi jo 1200-luvulla ja se valmistui 1300-luvun puolen välin jälkeen, mutta vielä kesti sata vuotta, ennenkuin Giovanni di Paolo Rucellai (1403-1481) tilasi Leon Battista Albertilta kirkon päätyosan suunnittelun (1456-1470). Paolo Rucellain hauta sijaitsee samaisessa kirkossa Rucellain kappelissa. Santa Maria Novella -kirkon saarnastuolista (myös Rucellain perheen rahoittama, Filippo Brunelleschin suunnittelema) Galileo Galilei määrättiin 1600-luvulla loppuelämäkseen arestiin katolisen uskon mukaista maailmanjärjestystä uhmaavien kirjoitustensa vuoksi. Giovanni Boccaccion keskiajan merkkiteos Decamerone alkaa samaisessa kirkossa, Rucellain kappelin lähellä sijaitsevasta Strozzin kappelista, jossa seitsemän neitoa päättää jättää ruton syömän kaupungin ja vetäytyä maaseudulle.

[Santa Maria Novella]

Lisää värjäyksen historiasta olisi kenties saanut tietää Palazzo Pittin pukumuseosta Galleria del Costume di Palazzo Pitti tai lähellä Firenzeä sijaitsevan Praton tekstiilimuseon näyttelyistä, mutta jälkimmäinen on suljettu kesäkuun puoleen väliin saakka ja ensin mainittuun ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää muun turismin ohella vaeltaa. Seuraavalla kerralla sitten...

---


Purppuran ja violetin värin liitin Firenzeen siis jo ennen matkaakin, mutta en osannut aavistaakaan, kuinka paljon se katukuvassa näkyi - vaikkakin toisesta syystä. Firenzessä ollessamme paikallinen jalkapallojoukkue ACF Fiorentina sattui voittamaan jonkun suuren pelin ja sekös paikalliset riehaannutti täysin. Autot ajoivat kaupungin laitamilla ympyrää violetit liput liehuen ja tööttäsivät torvia - useita tunteja! Alunperin jalkapallojoukkueen värit olivat punainen ja valkoinen, mutta väri muutettiin violetiksi ja valkoiseksi 1928, jonka jälkeen joukkue onkin tunnettu nimellä "la Viola" ("violetit"). Seuraavina päivinä (ja itseasiassa koko loppumatkan ajan, vaikka joukkue ei seuraavaa peliä mestaruussarjassaa enää tainnutkaan voittaa) violetteja lippuja ja viirejä roikkui parvekkeilta, ikkunoista, katujen yli ja katujen kulmissa lipputangoissa. Via dei Nerillä sijaitseva (loistava!) jäätelöbaari oli valmistanut juhlan kunniaksi violettia jäätelöä ja sitä olikin saatavilla suuremmissa astioissa kuin muita jäätelöitä.

11.5.08

Värinäytteet

Näytesysteemistäni on tullut sähköpostitse muutamakin tiedustelu. Vastasin parille kysyjälle jo henkilökohtaisesti, mutta tässä vielä julkisestikin:

Valitsin langat sen mukaan, mitä oli kaupasta (kohtuuhintaan) saatavilla. Lähinnä käytin hyväkseni Anttilan valikoimia, etsin valkoisia lankoja ja tarkistin niiden koostumusta, ja valitsin mahdollisimman monimuotoisen satsin varojeni puitteissa. Muitakin 100% villalankoja oli saatavilla kuin Floricaa, mutta en raaskinut ostaa pätkittäväksi useampia sortteja - noista kuitenkin kertyi useamman kympin ostokset. Kumminkin etenkin (tehdas)käsittelemätöntä villalankaa aion tuohon satsiin vielä hankkia.

Tein prosessin niin, että jaoin lankakerät kolmeen erään silmämääräisesti. Yhden jätin purettamatta ja kaksi muuta puretin omissa liemissään. Tein yhden alunaliemen, johon pistin kaikki alunapuretettavat langat ja toisen aluna-viinikiviliemen, johon laitoin kaikki ko. liemellä puretettavat langat, joten puretus käy yhtäaikaa. Alunaliemessä oli 100gr lankaa kohden 12g alunaa ja aluna-viinikiviliemessä 12g alunaa ja 6g viinikiveä. Puretin siis langat isoissa vyyhdeissä ja vasta sitten aloin pätkiä niitä palasiksi.

Tietenkin olen kiinnostunut lisäämään näytesatseihini lisää erilaisia kuituja ja otan mielelläni vastaan sekä vinkkejä että kuitujakin :) Vinkit voi pistää sähköpostiini tai blogikommenttina.

6.5.08

Kuusenhavujen rusehtavat


[Kuvassa vasemmanpuoleisin lankaa puretettu alunalla, loput alunalla ja viinikivellä.]
Havuvärjäys on ollut pitkä - tosin passiivinen - projekti. Vanhempieni joulukuusi päätyi havuiksi vesihauteeseen emalikattilaan tammikuun puolen välin jälkeen. Havut saivat olla vajaan viikon parvekkeellamme kattilassa ennenkuin keitin niitä muutamia tunteja, jonka jälkeen siirsin kattilan (sen jäähdyttyä) takaisin parvekkeelle. Ennen keittovaihetta ilmatila oli pääasiassa plussan puolella koko ajan, eli vesi ei todennäköisesti päässyt kertaakaan jäätymään edes päältä. Keittämisen jälkeen plussakelejä jatkui vielä vajaan viikon ajan, sen jälkeen ilma muuttuikin pakastavaksi ja havut jäätyivät kattilassa.


Huhtikuun alussa keitin lankoja vielä muutaman tunnin, mutta en ehtinytkään värjätä ennenkuin huhtikuun puolessa välissä: tuolloin heitin liemeen 175g lankaa ja näytelankasatsin. Keitin tunnin ja annoin jäähtyä liemessään (ehti jäähtyä parin yön yli...), huuhtelin ja pesin. Olin aika pettynyt lopputulokseen, joka kaikilla mittapuilla on jokseenkin haalea. Varsinaiset värjäyslangat ovat lievästi vaaleanrusehtavia, mutta enemmän niistä tulee mieleen jonkun keltaista värjäävän kasvin kahdeksannesta liemestä nousseet haalean vaaleat langat. Lankaa oli väriainemäärään nähden ehkä liikaa? Kattilaan lumpsahti 175g lankaa - alunperin vahingossa, mutta kun kattila oli täynnä havunneulasia ja kyseessä oli kokonaisen kuusen kaikki neulaset, ajattelin, että menköön.


Väritestipaketissani oli hieman enemmän luonnetta, mutta ei siinäkään kovin voimakkailla väreillä leikitä. Florica värjäytyi kauniin ruskaksi, Nalle-langat erisävyisiksi harmahtavan rusehtaviksi (luonnonvalkoinen lanka värjäytyi hieman tummemmaksi kuin valkoinen) ja muut langat saivat varsin beessin värisävyn. Langoissa on nähtävissä auringon valossa lievää vaaleanpunerrusta, mutta niin lievää, että se voi olla mielikuvitustakin :D


Projektista opin mm. että havut ovat varsin leviäväistä sorttia. Pari päivää sai nyppiä havuja sekä sormen- että varpaankynsien alta ja jalkapohjista. Suuremmalta verenvuodatukselta tässä projektissa kuitenkin vältyttiin.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

5.5.08

Lisää krapista


Olen tarkkaillut noita näytemallejani ja niissä ei purettamattoman ja puretettujen tai alunalla puretetun ja alunalla ja viinikivellä puretettujen lankojen välillä näy suurta eroa. Päivänvalossa hyvin pientä eroa on näkyvissä. Ehkä näytteet ovat hieman liian pienet, monestihan massa auttaa erottamaan myös värieroja tarkemmin. Ainakin varsinaisissa värjäyksissä jotain eroa on. Muutenhan olen värjäillyt epämääräisiä kirpparilankoja, joten värit vaihtelevat lankakohtaisesti melkoisesti, mutta ensimmäiseen krappiliemeen laitoin samaa lankaa, josta osa oli puretettu alunalla ja viinikivellä, osa pelkällä alunalla. Valokuvista ei eroa paljon näy, mutta luonnossa alunapuretettu lanka on selvästi sinisävyisempää (tai oikeammin puhtaan vaaleanpunaista) ja alunalla ja viinikivellä puretettu huomattavasti kellertävämpää.


Kuvassa on näytteitä koko värjäyssatsista. Oikealla ensimmäisen väriliemen vaaleanpunertavat langat, keskellä ensin kuusen havuilla, sitten krapin kakkosliemessä värjätty lanka (josta kamera imaisi kaikki värit), punainen paksu lanka oli krapin kakkoskylvyssä ja taustalla vielä kolmannen kylvyn oranssia.

Vaaleanpunaiset (tai pidempään liottamalla aika keskipunaiset) sävyt irtoavat yleensä sillä, että pistän langat kattilan pohjalle ja krapin niiden päälle pesupussissa (en käsittele yleensä etukäteen mitenkään). Pistän kattilaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee, laitan hellalle kuumenemaan, kuumennan kuumaksi, mutta reilusti alle kiehumispisteen ja annan olla jonkin aikaa. Tuo kakkosliemessä ollut voimakkaanpunainen lanka otti punaisen värinsä varmaan luontonsa vuoksi (...joo, olen lukenut liikaa vanhoja kirjoja, alkaa vaikuttaa sanavalikoimaan). Tuo kiiltäväpintainen kierrelanka imee värejä aivan himona, luulen, että muulla langalla tulos ei olisi ollut yhtä voimakas. Sama lanka imaisi kolmoskylvystä itseensä voimakkaan oranssin värin ja on huomattavasti kirkkaampi kuin seuralaisensa; kiiltopinta vaikuttanee asiaan. Kuva siitä ja toisesta kolmoskylpyläisestä alla ei kerro täyttä totuutta: paksu lanka on aika oikean väristä, mutta taustalla vaaniva toinen oranssi on oikeasti hieman rusehtavampaa ja sameampaa.

4.5.08

Värinäytteet - krappi


Olen värjäilytestejäni varten ostanut lankoja mm. kirppareilta epämääräisissä pussukoissa. Sen verran on jo kokemusta karttunut, että osaan erottaa täyden keinokuidun villasta, mutta sen tarkemmin en osaa koostumuksia arvioida. Niinpä värjäyspataan heitettynä värisaldo on saattanut olla huomattavan kirjava, kun väri on tarttunut lankoihin eri tavalla. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut testisatsien puuhaamista ja nyt vihdoin sain sen aikaiseksi. Ostin kerän pari erilaisia lankoja, jaoin kunkin lankaerän kolmeen osaan, joista yksi meni alunapuretukseen, yksi aluna-viinikivipuretukseen ja yhden jätin kokonaan ilman puretusta. Puretin siis kaikki alunapuretuslangat kerralla ja samoin kaikki aluna-viinikivipuretetut langat kerralla, jotta langat ovat samalla tavalla puretettu.

Sitten pätkin lankoja pienemmiksi pätkiksi ja merkkasin ne maalarinteipeillä. (Olen kylläkin ehtinyt kehittämään tähän jo printattua tarraa ja vähän erilaista muotoakin, niin sujuu jatkossa nopeammin). Laitoin kutakin lankaa pätkän kiinni muovinaruun ja viskasin värjäyksen mukana kattilaan. Sillä tavoin kaikki näytteet ovat olleet yhtäaikaa värjäytymässä.

Eka kokeilusatsi krapin kanssa osoitti, että yhdellä värjäyksellä saattaa saada valtaisan kirjon värisävyjä pelkästään lankavalinnalla. Alla ensimmäinen krappikylpy


Silkkiä on mukana vain purettamatonta ja alunalla puretettua, kaikkia muista on rimpsussa kolme lankaa: purettamaton, alunalla ja alunalla ja viinikivellä puretettu. Kaikki langat ovat valkoisia lukuunottamatta tuntematonta lankaa (pohjaväri säkinvärinen rusehtava) ja Nalle, jota on valkoista, luonnonvalkoista ja vaaleanharmaata. Vasemmalta oikealle:
silkki
tuntematon karkea lanka (raakapellavaa? juuttia? tms. jotain hyvin karkeaa)
Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi
Florica Novita 100% Villa
Poppari Teetee 100% Maissi
Alpakka Teetee 100% alpakka
Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla
Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla
Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi
Fleur Anttila 100% Akryyli
Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli
Palma Novita 100% Polyamidi


[Nallet ja Florica]

Olen yleensä saanut krapista punaisempia sävyjä irti asettamalla krapit pesupussissa lankojen päälle ja kuumentamalla sekä langat että krapin yhtäaikaa ja yrittämällä pitää veden vain lämpimänä, reippaasti alle kiehumispisteen. Tällä tavoin tuli Florica-lankaan hyvin syvä kaunis punainen. Purettamaton lanka on aivan aavistuksen verran haaleampi kuin puretetut, mutta alunapuretetun ja aluna-viinikivipuretetun langan välillä ei näy silminnähtäviä eroja. Nalle-lankoihin sen sijaan tuli huomattavasti lämpimämpi sävy. Valkoinen ja luonnonvalkoinen lanka ovat värjäytyneet samanväriseksi ja vaaleanharmaa rusehtavaksi.


[Teddy etualalla ja Palma takana]

Florica on täysvillaa, mutta Nallessa on 25% polyamidia ja tämä vaikuttaa selvästi: polyamidilangasta tuli selkeästi oranssia ja Teddystä, joka sisältää 45% villaa, 30% polyamidia ja 25% akryylia tuli varsin vinkeä, kun oranssit hentuvat vuorottelevat vaaleanpunertavaksi värjäytyneiden säikeiden välillä. Kummassakaan langassa ei ollut eroa purettamattoman ja puretettujen lankojen välillä.


[Bambu, Malibu, Fleur]

Sama oranssin ja vaaleanpunaisen vaihtelu näkyy myös Malibu-langassa (50% puuvilla, 50% polyamidi), joka luonnossakin vaikuttaa hyvin oudon näköiseltä. Efektiä lisää se, että hennon vaaleanpunaiseksi värjäytyneet säikeet ovat tavallista "mattapintaista" (mikä lieneekään oikea termi?), kun puolestaan oranssiksi värjäytynyt lankasäie on kiiltävää. Oranssi kiilto saa langan näyttämään aivan metallilangalta, mutta kuvassa efekti ei välity niin hyvin kuin luonnossa.

Bambu-lanka on värjäytynyt hieman epätasaisesti: yläosastaan se on hennon vaaleanpunainen, mutta alaosastaan voimakkaan roosa. Myös täysakryylilanka värjäytyi samalla tavalla, mutta itselleni oli yllätys, että se otti ylipäätään väriä vastaan! Silkinpalat olivat värjäytyneet oranssiksi.

Yllämainituissa langoissa ei ollut eroa purettamattoman ja puretettujen lankojen välillä.


[Poppari, Alpakka, (Tennessee)]

Ainoa lanka, jossa näkyi silmin nähtävää eroa puretusten välillä oli Alpakka, jossa purettamaton lanka oli oranssimpaa ja puretetut punaisempia. Sen sijaan puretettujen välillä ei ollut eroa. Maissilanka Poppari värjäytyi vaaleanpunertavaksi, muttei läheskään niin roosaksi kuin bambulanka. Sen sijaan täyspuuvillainen (merseroitu) Tennessee-lanka värjäytyi hyvin samalla tavalla kuin bambulanka, vaikka kuvassa siitä näkyykin vielä aika vaalea kulma.


[Kuvassa langat samat kuin ekassa, mutta päinvastaisessa järjestyksessä.]

Kolmannessa värikylvyssä oranssimmat värit saivat kaikenkaikkiaan voimakkaamman otteen. Langoista Poppari ja Fleur eivät värjäytyneet enää lainkaan, Bambussa ja Tennesseessä on hyvin hento pinkki vivahde ja esim. Florica on aivan selvästi oranssi ilman punaisia vivahteita. Alpakan purettamattoman ja purettettujen lankojen välillä pieni väriero on säilynyt: purettamaton on keltaisempaa, melkein keltaista.



(Tämä juttu oli uuden skannerini koeajo. Asetusten löytäminen on vielä vähän hakusassaan, joten osa kuvista on vähän epämääräisen näköisiä, värit ovat kuitenkin jotakuinkin kohdallaan. Yritän ehtiä kuvaamaan nuo väriviuhkaset luonnonvalossa, niin niistä saa parempaa yleiskuvaa.)

Edit 22:16: kuvasin kamerallakin vielä...

9.4.08

Mitä väri oikein on? -näyttely


Mitä väri oikein on?

Kaikille sallittu taidekasvatusnäyttely 1. – 27.4.2008
Wanhassa Woimalassa, Konttisentie , Vaajakoski
Avoinna joka päivä klo 12-18, vapaa pääsy, ryhmävaraukset taitokeskus(at)aivia.fi, p. 010 387 1031

Näyttelyssä tarkastellaan onko väri ominaisuus vai havainto? Onko appelsiini oranssi vai näyttääkö se oranssilta? Voit uppoutua siniseen, punaiseen, keltaiseen tai valkomustaan tunnetilaan. Voit katsoa näyttelyesineitä ja väri-ilmiöitä sekä kosketella ja tarkastella käyttöesineitä. Voit pelata pelejä ja työskennellä työpajoissa sekä seurata taiteilijoiden työskentelyä. Omien kokeilujen, havaintojen ja elämysten kautta jokainen saa luoda omat väri-illuusionsa teosten, esineiden ja tunnetilojen avulla.

Kaikille avoimet työpajat:
5.-6.4.2008 Väri ja pigmentti – Kynäruiskumaalausta, Sebastian Trzaska
12.-13.4.2008 Väri ja muoto – Taitelija esittäytyy, Piitu Nykopp
19.-20.4.2008 Värillä on monta ilmettä – tekstiilejä tuftaamalla , Riikka Holappa
26.-27.4.2008 Väri ja sarjakuva – kuvittaja, Saara Porma

Näyttelyn tuottaja: Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry Aivia/ Taito-Keskus ja Jyväskylän käsityökoulu.

2.4.08

Siniset aurinkolasit


Laitoin tänään Coloriastoon irrallisena varsin hassulta vaikuttavan uutisen vuodelta 1882 (Aura 65, 15.8.1882): Saksalaiset lehdet kertowat, että Englannin hallitus on Egyptiin määrättyjä sotajoukkojansa warten tilannut 25,000 paria sinisiä silmälasia. Mielenkiintoni tietenkin heräsi. Luonnollisimpana selityksenä mieleen tuli, että kyseessä ovat jonkin sortin aurinkolasit. Lumisokeutta (ja aavikkosokeutta?) vastaan yritettiin sotia mm. käyttämällä silmien edessä silmälasien tavoin hyvin ohueksi leikattuja puulastuja, jotka toimivat aurinkolasien tavoin. Vuonna 1859 julkaistussa Randolph B. Marcyn kirjassa A Prairie Traveler: A Hand-book for Overland Expeditions kerrotaan, kuinka vihreiden tai sinisten lasien pitäminen on oiva keino lumisokeutta vastaan, mutta lasien puutteessa silmiä ympäröivän ihon ja nenän mustaaminen hiilellä auttavat myös asiaa. Silmien tummentaminen on tuttua jo muinaisilta ajoilta: egyptiläiset rajasivat silmänsä mustalla kajalilla ja vihreällä malakiitillä suojatakseen silmiään häikäisyltä.

Aurinkolasit tai värilliset silmälasit eivät ole mikään uusi juttu. Jonkinlaiset aurinkolasit tunnettiin jo Roomassa ja Kiinassakin varhain, mutta ainakaan länsimaisessa kulttuurissa lasien käyttö ei ole ollut mitenkään yleistä vielä 1900-luvun alussakaan. Varhaiset aurinkolasit valmistettiin mm. ohueksi hiotusta savukvartsista ja tällaisia laseja käyttivät mm. kiinalaiset tuomarit peittääkseen kasvonilmeensä tuomioita jaettaessa. Keisari Neron kerrotaan katsoneen gladiaattoritaisteluja hiottujen jalokivien läpi, mutta Neron lasit tuskin toimivat mitenkään aurinkolasien kaltaisesti.

Yleisesti aurinkolaseja pidetään sotien aikaisena keksintönä, mutta oikeasti kyse on siitä, että aurinkolasit yleistyivät Euroopassa ja Amerikassa vasta 1940-luvulla. Amerikan aurinkorannoilla aurinkolasiyrittäjä Sam Foster aloitti toimintansa 1929 ja laseja myytiin verrattain edulliseen hintaan rannoilla ja kauppojen ulkopöydissä. Seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1936, Edwin H. Land alkoi käyttää patentoimaansa polaroidifilmiä lasien valmistuksessa. Näihin aikoihin aurinkolaseista alkoi tulla filmitähtien tavaramerkki ja niille alkoi syntyä statusmerkitystä.

Yksi syy lasien yleistymiseen hinnan laskun lisäksi oli siis yksinkertaisesti muoti: tuli tummien lasien aika. Mutta ainakin paikoin Amerikassa ja Englannissa yläluokan jäsenet pitivät sinisiä silmälaseja myös aurinkolasikäytössä jo edellisellä vuosisadalla. Monet kuitenkin kantoivat tuolloin värillisiä laseja lääkärin määrääminä, niitä annettiin ihmisille, joilla on "heikot silmät" (luultavimmin valonherkkyyttä ennemmin kuin muita silmävikoja). 1700-luvulla värillisillä linsseillä kokeita tehnyt englantilainen James Ayscough ei niinkään ajatellut silmien suojaamista auringolta, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että siniset tai vihreät lasit voisivat korjata tiettyjä näköongelmia.
'We should judge that, as you suggest, blue spectacles would convert the yellow rays of artificial light into a green tint, more agreeable and less irritating to weak or sore eyes.
Scientific American, 1857

Eye protectors made of curved blue glass are the best. Goggles with wire, silk, or glass sides keep the eye, as a general rule, too close and warm. For photophobia, simple blue spectacles of plain glass are generally sufficient, and may be darker or lighter in shade, according to the amount of protection required. Brown or smoke-colored glasses may be used, if preferred. The latter cut off all the rays of light, and consequently render vision somewhat less distinct, while blue glasses, excluding the orange rays only, interfere les with the clear definition of objects. Green glasses protect the eye from the red rays alone; but it is the orange rays which are most intolerable to a sensitive retina.
Henry Clay Angell: A Treatise on Diseases of the Eye. James Campbell, Boston 1873

Vaikuttaa siltä, että sinisten lasien käyttö oli paikoittain 1800-luvulla jonkin sortin radikaali muoti-ilmiökin: vähän siniseen tukkaan verrattava - jota saatettiin paheksuakin. Googlatessani sinisiä aurinkolaseja, löysin myös lainauksen Dostojevskin Idiootista (1868-9):
Joidenkin meikäläisten neitosten ei tarvinnut muuta kuin leikata hiukset lyhyiksi, ottaa siniset silmälasit ja ruveta sanomaan itseään nihilisteiksi, kun he jo alkoivat uskoa, että hankittuaan silmälasit he saman tien saivat myös todellisia omia "vakaumuksia".
- Fedor Dostojevski, Idiootti

Englanninkielessä sinisten lasien (Look through Blue Glasses) tai värillisten lasien (Look through Coloured Spectacles) läpi katsominen tarkoittavat molemmat samaa asiaa: katsoa asioita ennakkoasenteella tai suhtautua asioihin ennakkokäsitystensä perusteella. Kyseessä on varsin vanha sanonta, mm. The Bristol Job Nott, Or, Labouring Man's Friend vuodelta 1832 kirjoittaa:
It is surprising what an influence prejudice has upon people's views of any given subject whatsoever. An object viewed through a deceitful medium is altogether changed as to its colour and aspect. Look at any object through blue spectacles, and you'll declare 'tis blue; look at the same object through green spectacles, and you'll protest 'tis green; that is, if you suffer yourself to be misled by first impressions and outward appearances, and fon't exercise your judgment so as t ounderstand that the thing may be neither blue nor green in reality, but only looks so as seen through false medium.


Huomasin, että ainakin verkkokeskusteluissa esiintyi suomenkielisilläkin foorumeilla jokseenkin paljon ota ne siniset lasit päästäsi -tyyppisiä kommentteja. Lieneekö tämä käännösväännöstä englannista?

1.4.08

MoMA: Color Chart: Reinventing Color from 1950 to Today


Marja-Leenan sivuilta löysin linkin MoMan Color Chart-verkkonäyttelyyn. Värikarttoja alettiin käyttää laajemmin 1900-luvulla, jolloin väristä tuli hyödyke ja lisäarvo. Samoihin aikoihin taiteilijat hylkäsivät perinteisen pedagogisen suhtautumisen väriin ja tukeutuivat voimakkaammin sattumaan, ready-maden mahdollisuuksiin ja mielivaltaisiin järjestelmiin. Näyttely esittelee 44 taiteilijaa. Verkkonäyttelyssä taiteilijoiden teoksiin voi tutustua joko (värikkään) aikajanan, tekniikan tai taiteilijoiden kautta. Huvittavaa on, että ainakin parin taiteilijan kohdalla "image is not available" -teksti hämmensi pientä selaajaa. Mutta niitä ei onneksi osunut silmiin kuin muutama.
MoMA: Color Chart: Reinventing Color from 1950 to Today 2.3.-12.5.2008

28.3.08

Mutavärjäystä


Kaima lähetti hienon linkin malilaista mutavärjäystä esittelevälle Discovering Mudcloth -sivulle. Sivu esittelee muutamia mutavärjääjiä ja värjäyksen vaiheet käydään läpi interaktiivisessa esityksessä. Sivun on julkaissut jo vuonna 2002 Smithsonian Instituutti (National Museum of Natural History), mutta aika ei ole tehnyt sille tepposia.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku Suomessa kokeillut vastaavaa värjäystä ja onnistuisiko se kotoisilla tuotteilla.