Sienivärjäyspäivä Iitissä

Sienivärjäyspäivä
15.9.2007
klo 10-17

Värikeskus, Kymentaantie 1, Iitti KK.

Sienillä värjäystä eri menetelmillä, ohjaajina Päivi Hutri ja Kris-Tiina Valolahti.

Kurssin hinta 30,- + materiaalimaksu käytön mukaan.

Alennettu kurssihinta 25,- Värikäsi ry:n, Kymenlaakson sieniseuran ja Tuusulan Sienipolkulaiset ry: n jäsenille.

Ilmoittautuessasi kerro myös, haluatko mukaan lounastilaukseen. (5,- /hlö)

Jos kiinnostuneita riittää, järjestetään lisäksi kurssi orakkailla värjäyksestä perjantaina, lokakuun 12. päivänä. Ilmoittaudu.

Värikeskus: Värikäsi ry, Kymentaantie 1, 47520 IITTI
K-T Valolahti 050 409 7552, R. Liski 040 773 1889, P. Hutri 040 727 5501
www.varipaletti.com
sähköposti: varikeskus ät gmail.com

Väriherkkuja luonnosta

Ruskealle ei haluta haista.

Pink Sugar. Aquolina.

Sain muutamia vuosia sitten viestin Liisalta, joka keräili hajuvesipulloja ja lähetti listaa niistä hajuvesistä / tuoksuista, joiden nimissä väri esiintyy jollakin tavalla. Tänään päätin siirtää listan Coloriaan ja päivitin sitä muutamilla uusilla. (Tsekkaa lista)

Jakauma värinimien kanssa on melko selkeä: musta, punainen ja sininen näkyvät sekä naisten että miesten tuotenimissä kohtuullisen usein. Violettia, turkoosia, oranssia ja keltaista on tarjolla vain vähän. Suurempaa vertailua naisten ja miesten välillä ei voi oikein tehdä, koska miehille tuotteita on vähemmän kuin naisille (vaikkakaan ero ei enää ole valtava...) Tässä listassa harmaata tarjotaan kuitenkin vain miehille ja vaaleanpunaista vain naisille (tosin TIEDÄN, että miehille on olemassa hajusteita vaaleanpunaisissa pulloissa, vaikka nimi ei siihen viittaakaan) ja valkoistakin huomattavassa määrin enemmän naisille. Vaikka hajuvesissä lienee Cinnamonia ja Amberia, varsinaista ruskeaa ei löydä tämän listan nimistä kuin yhdestä, sikarinnäköisestä hajusteesta.

Ei ole vaikea päätellä, mikä mättää ruskeassa. Suurimmalla osalla sitä voimakkainta mielenyhteyttä ruskean hajuun ei voi heti kumota, vaikka ruskean voisi yhdistää niinkin kauniisiin tuoksuihin kuin kahviin, kaneliin ja suklaaseen. Joten ei ihme, ettei ruskea valloita parfyymien nimissä. Pakkauksissa se kuitenkin on varsin yleinen. Pakkauksista ja pulloista löytyisikin varmasti kirjoitettavaa monen kirjan verran (ja on kai kirjoitettukin), mutta näillä näkymin Coloriassa löytyy juttua vain hajusteiden nimistä.

Verkossa on kuitenkin muutama varsin hieno parfyymisaitti, joilla kiinnostuneiden kannattaa vierailla:
Museum del Perfum Barcelona
Grasse International Perfume Museum

Siniset miehet

Varsinkin nykyisessä rahatilanteessa ehti jo hieman kaduttaa kalliin julkaisusarjan (Dyes in History and Archaeology) tilaaminen, mutta kyllä niistä saa irti kaikenlaista. Numerosta 18 löytyvä, Gilly Carrin kirjoittama artikkeli Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain Brittein saarten muinaisten asukkaiden värimorsingolla värjäämisestä oli erityisen mielenkiintoinen. Ei siis kankaiden, vaan itsensä. Monissa historiallisissa lähteissä mainitaan siniseksi itsensä maalanneet piktit; Caesarin sotatarina lienee näistä tunnetuin. Viime vuosien aikana on herännyt paljonkin debattia siitä, miten sininen väri iholle laitettiin. Monet lähteet kun mainitsevat, ettei värimorsingolla pysty tatuoimaan, koska se "parantaa tatuointihaavan". Lieneekö parannuspuoli totta vai ei, mutta värimorsinkotatuoinnit vähintään haalenevat nopeasti.

Artikkelissa mainitaankin, että maalaaminen ja tatuointi tulivat tavaksi roomalaisvallan aikoihin. Sitä ennen siniset sotilaat syntyivät yksinkertaisesti dippaamalla väriliemeen - artikkelin mukaan väri tarttuu iholle hyvin. Carr kuvaa, kuinka väri ei tule heti näkyviin vaan vasta jonkin ajan kuluttua - muinaisbriteille taianomainen efekti.

However, on first emerging from the vat, the person would be a dirty brown colour because of the contents of the mixture, only turning blue after re-oxidation of the leucoindigotin, which takes a few minutes. The spontaneous change of colour after a few minutes would have seemed a magical process to the ancient Britons and would have added to the perception of woad as macigal plant[...]
- Gilly Carr: Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain (Dyes in History and Archaeology 18; Papers presented at the 18th Meeting, Brussels, 1999)

Morsingolla tatuoinnin vaikeuksista on kertonut mm. tatuoija Pat Fish, joka on kuvannut, kuina sininen morsinkoväri suorastaan poltti itsensä ihon pintaan ja muodosti suuren arpikudoksen, mutta kumminkin parantui hyvin nopeasti jättämättä ihoon pisaraakaan sinistä.

Lisää värimorsingosta ja tatuoinneista:
Woad and Modern Tribal Bodyart in Albion
Pat Fishin kotisivu: Luckyfish

Pigmenttipöllön lennot

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt metsästää Kemiran kustantamia Pigmenttipöllön oppivuodet ja Pigmenttipöllö osaa lentää -kirjasia, joissa kerrotaan titaanivalkoista valmistavan Vuorikemia Oyn (sittemmin Kemira Pigmentis) vaiheista ja joiden nimiin olen törmännyt suomalaisesta pigmentti- ja maaliteollisuudesta kertovassa kirjallisuudessa lähdelistalla. Niitä ei ole vain löytynyt mistään. Syykin selvisi muutama viikko sitten: sain tietää kirjojen kirjoittajalta, Hannu Honkasalolta, että kirjasia on julkaistu vain 1500 kappaleen painos ja niitä ei ole koskaan laitettu myyntiin, vaan ne on jaettu Kemiran henkilökunnalle. Nyt myös minä olen kiitollinen kirjojen omistaja: toissa viikolla posti toi pienen paketin, josta kirjat kuoriutuivat. (Kiitos, Hannu!)

Kirjaset eivät ole varsinaisesti väriin liittyviä, mutta kirjat kertovat suomalaisen (porilaisen) pigmenttiteollisuuden ensiaskeleista - ja hauskasti. Honkasalon teksti on niin elävää ja vinkeää, että vaikka tehdaselämä ja koko pigmenttiteollisuus laitteistoineen on vierasta, puhumattakaan henkilöistä, olen välillä ääneen hörähdellyt lyhyille pätkille.

Eipä ollut tehtaan maine hääppöinen silloin aluksi. Huhuja pyöri kaupungilla jos jonkinlaisia. Kolme vuotta mies kestää, sitten ei ole jäljellä kuin luuranko. Satamajätkät jotka tulivat Valtion Rautateiden linja-autolla satamaan, osoittelivat sormella tehdasta ja sanoivat: "Krematorio".

Piiskunkeltaiset

Kesäpäivä kutsui toissa viikon maanantaina jäätelölle Lounaispuistoon ja siinä matkan varrella silmiini osui piiskuesiintymä. Matka vei metsäpolun kautta kotiin piiskuja keräten (keskellä kaupunkia - tämä onnistuu Jyväskylässä!) Pistin piiskuiset illalla kattilaan likoamaan ja aamulla kiehumaan - alunalla puretetun langan kera. Valkoinen lanka oli tunnin kiehuttelun jälkeen aika kauniin keltainen, mutta päätin testata, miten käy, kun sen unohtaa hellalle... Muutamaa tuntia myöhemmin, kun muistin langan olemassa olon, se oli muuttunut jo oudon tummaksi vihertävän harmahtavan keltaiseksi. Heitin mukaan jäähdytysvaiheessa toisenkin alunalla puretetun valkoisen langan sekä harmaan purettamattoman langan. Monien lähteiden mukaan piiskuilla värjätessä ei tarvitsisi lainkaan puretteita, mutta valkoinen alkoi ottaa heti väriä, sen sijaan harmaa oli vielä muutaman tunnin jälkeenkin yhtä harmaa kuin ennen kylpyyn joutumistaan. Lämmitin kattilan kiehumispisteeseen uudelleen ja jätin jäähtymään.

Vähän on epämääräinen lopputulos. Lieneekö loppukesän syytä vai tuon kasvin?

Uusi Coloria

Siellä se on verkossa: uusi Coloria, vanha osoite coloria.net.

Varmasti vielä tuhansittain virheitä ja epämääräisiä kökköjä koodinpätkiä, puhumattakaan muotoilemattomista sivuista, mutta alku on lupaava. Uudesta Coloriasta tulee visuaalisesti näyttävämpi ja toivottavasti myös sisältö alkaa päivittyä useammin. Päivittäessä huomasin, että Coloriassa on melko paljon vanhentunutta tietoa, mutten ehtinyt kaikkea tähän hätään korjata.

Kiitos kaikille tässä projekteissa kannustaneille!

Kalkkimatara

Jonkin aikaa sitten Natural Dyes -listalla puhuttiin kalkin / kovan veden vaikutuksesta mataran väriin. Koska samoihin aikoihin kävi ilmi, että toisin kuin suurimmassa osassa muita Suomen kaupunkeja, Jyväskylässä raanasta tulee pehmeää vettä, päätin kokeilla, miten kalkkitabletit vaikuttavat väriin. Kaiken lukemani perusteella kalkin pitäisi nostaa mataran punaiset värit esiin (ei oranssia tai rusehtavia).

Pistin kattilan pohjalle useammankin tabletin: ne sulivat vesitilkkaan ja alkoivat aika kivasti kiehua. Lisäsin vettä, krapin ja lankaa samassa syssyssä ja voilá, kalkkivaahto värjäytyi voimakkaan vaaleanpunaiseksi. Sen sijaan lankoihin jäi puhtaampi oranssinpuna kuin mitä olen koskaan aiemmin krapilla aikaansaanut ilman keltaista pohjaväriä.
Hmmm.

Uusi kielletty punainen

Viikonlopun aikana sanomalehdet uutisoivat, että EU kielsi "makkaroiden punaisen väriaineen". Kyseessä on punainen 2G-atsoväri, atsogeraniini, englanninkieliseltä nimeltään pontacyl carmine ja e-numeroltaan E128 [CI 18050]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA arvioi väriaineen syöpää aiheuttavaksi. Väriaine muuttuu elimistössä aniliiniksi, joka on eläinkokeissa todettu sisäisesti nautittuna karsinogeeniseksi.

Huomasin, että Iltalehti reväytti jo 10.7. suomalaista kesäidylliä sekoittavalla otsikolla "Makkaroiden väriaine aiheuttaa syöpää". Väriä on käytetty nimenomaan makkaroiden ja mm. hampurilaispihvien värjäämiseen, mutta uutisointi on sikäli hieman harhaanjohtavaa, että väriä on käytetty pääasiassa Englannissa ja Irlannissa. Suomessa ainakaan suurimmat makkaran- ja pihvinvalmistajat eivät käytä väriä lainkaan, sen käyttö ole sallittu esim. leikkelemakkaroissa tai grillimakkaroissa, eikä väriä saa myydä kuluttajalle suoraan Suomessa. Suomessa atsovärit olivat kiellettyjä ennen EU-aikaa ja kun EU toi atsovärit takaisin, suomalaiset saivat kuulla atsovärikauhukertomuksia siinä mitassa, että epäilen, että atsovärit koskaan tekevät oikeasti paluutaan suomalaiseen ruokapöytään.

Tähän asti atsogeraniinia on voinut käyttää EU-maissa vähintään 6% viljaa sisältävien aamiaismakkaroiden ja vähintään 4% kasvis- ja/tai viljatuotteita hampurilaispihvin (Burgermeat, 20 mg/kg) värjäämiseen. Jo pitkään on ollut tiedossa, että väri voi aiheuttaa erilaisia yliherkkyysoireita (hyperaktiivisuus, ihottuma, anemia) ja sen on epäilty karsinogeenisyytensä lisäksi myös aiheuttavan geenivaurioita.

Väriä käytetään elintarvikevärikäytön lisäksi myös myös mm. shampoissa, kylpyaineissa, astianpesuaineissa ja yleispuhdistusaineissa.

Eviran uutinen: EFSA on julkaissut uuden turvallisuusarvioinnin väriaineesta E128 (09.07.2007 - 15:09)
EFSAn tiedote

Värifestaroinnin jälkiäänet

Iitin reissu takanapäin. En viitsisi sanoa kliseisesti, että palasin väsyneenä, mutta onnellisena - mutta kai se on pakko. Kotiin palasi kanssani pussillinen värjäysaineita: katekua, hibiskusta, kokenillia, pähkinänkuorta, väriresedaa, värisauramoa, hennaa, safloria, malvaa. padoukia ja tiikerinkaunosilmää (jota sikäläisessä värjärislangissa myös tikruksi kutsutaan - jargonsanastoni kasvaa). Sekä kaiman printtaama selvitys mykerökukkaisista kasveista.

Iitin värifestarit alkoivat lauantai-aamuna komeasti hauskoilla luennoilla: arkeologi Johanna Seppä puhui Kymenlaakson kalliomaalauksista sekä kivikauden koristeluaiheista ja väreistä, jonka jälkeen ikonografi Alexander Wikström kertoi maa- ja mineraaliväreistä. Olipa mukavaa pitkästä aikaa olla luennolla, jossa puhujat innostavat yleisöön eloa.


Kris-Tiina Valolahti esitteli Värimuseon. Museo on pieni, mutta väreistä innostuneelle oivallinen tutustumiskohde. Museon yhteydessä muuten toimii pieni puoti, jossa on myytävänä mm. värjäysaineita ja muuta värjäämiseen tarvittavaa materiaalia sekä paikallisten käsityöläisten tuotteita.


Heikki Mäntymaa performanssaa.


Minulla oli tarkoitus dokumentoida Ulla Lapiolahden työnäytös työvaiheineen (perinteisestä japanilaisesta kankaankuviointimenetelmään soijapapujen avulla), mutta se muuttui työpajaksi, kun paikalliset lapset valtasivat innostuksissaan työnäytösalueen.


Riippumaton alue kutsui Johannan(kin) relaamaan.


Alexander Wikströmin sunnuntainen työnäytös veti yleisöä magneettina. Kaikkia varmaan kiehtoo ajatus siitä, että omasta kotipihasta saattaa löytyä ainekset pigmenttituotantoon... Olisihan se aika hienoa maalata oma mökki omalla maallaan.


Innostuneet iittiläiset keräsivät lähitienoilta paikallisia maavärinäytteitä, joita sitten lietettiin väripigmentiksi. Liettäminen toimii yksinkertaisesti niin, että maa-aines siivilöidään ja siivilöimisen jälkeen lisätään ämpäriin vettä: kuravesi on siis kaiken alku ja juuri. Odotetaan hetki, että painavin aines ehtii laskeutua hieman, kaadetaan vesi toiseen astiaan ja heitetään painavin aines pois. Tätä toistetaan 3-4 kertaa, kunnes painavaa ainesta ei enää paljon ole. Sen jälkeen loppu kuravesi kaadetaan pienempään astiaan kirkastumaan ja seestymisen (parista tunnista pariin päivään) jälkeen kirkas vesi kaadetaan pois ja jäljelle jäänyt sakka kuivatetaan. Voilá - värijauhe on valmista!



Etenkin lähitienoilta esiin kaivettu tumma violetihtava punaruskea muistutti hyvin paljon caput mortumia ja aiheutti erityistä ihastusta yleisössä.


Väriaine oli niin paksua, että sen erottuminen ja kirkastuminen vei huomattavasti pidemmän ajan kuin esim. toisen paikallisen maavärin, joka laskeutui tunnissa parissa.


Terra di Iitit laskeutumassa mukeissaan.

Nyt vain lapiot ja ämpärit mukaan ja metsään.

Kohteena Iitti!

Juna lähtee muutaman tunnin kuluttua kohti Iittiä ja värifestareita. Autottomana on pakko lähteä jo tänään, koska ekat luennot alkavat huomenna kymmenen maissa, enkä halua niitä missata.

Tilini näyttää melkein nollaa, joten tämä on vähän uhkarohkea tempaus - toivottavasti pääsen poiskin. Värifestarien anti kuitenkin näyttää varsin kattavalta ja onhan tämä värifanaatikolle lähes pyhiinvaellusreissuun verrattavissa, joten annan itselleni anteeksi etukäteen.

Teemana on tänä vuonna maavärit; luentoja, näyttelyä, markkinahumua - ja täysannos idyllistä pikkukylää.

Lisää värifestareista Värikeskuksen sivuilta.

Suomuorakasruskea

Lisää nyssäköitä löytyi: kassillinen puolimätiä, kuivattuja suomuorakkaita, jotka ovat talvehtineet parvekkeen nurkassa vajaan vuoden. Äitini keräsi joskus näitä sieniä minulle mökillä ja laittoi ne ämpäriin mökin ulkonurkalle odottamaan kotiin tuomista. Kuinka ollakaan, sienet unohtuivat syksyllä ämpäriin ja koska mökki sijaitsee useamman sadan kilometrin päässä, sinne myös jäivät seuraavaan kevääseen. Keväällä äitini ajatteli, ettei sienistä varmaan enää mihinkään ole, ja kaatoi sienet sinne kerääntyneine vesineen pois - liemi oli kuulemma ihan sinistä. Parvekkeelta löytämäni nyssykän sienet on kerätty samasta paikasta, mutta sinisestä ei tällä kertaa ole tietoakaan. Sen sijaan kaunis (ehkä aavistuksen punertava) ruskeahko sienillä syntyi.


Kaksi suomuorakaslankaa (toinen suurinpiirtein saman sävyinen; toinen liemeen ihan loppuvaiheessa lisäämäni, huomattavasti vaaleampi) viskasin vielä hyvin haaleaan mataravärikylpyyn.

Auttakaa Coloriastoa!

Muistutan tässä välissä taas Coloriasto-projektista, jonka tavoitteena on tuoda yhteen tietokantaan kaikki mahdollinen Suomessa julkaistu väriä koskeva materiaali tutkimuksista lehtijuttuihin ja mainoksiin ja uusista jutuista vanhoihin turinoihin. Haen apurahaa sivuston toteuttamiseen oikeaan tietokantaan, mutta sitä ennen tarvitsen apua arkisemmissa asioissa: tekijänoikeuksien selvittämisessä!

En halua rikkoa Coloriastossa tekijänoikeuksia, joten julkaisen vain tekstit, jotka ovat tekijänoikeusvapaita (on kulunut 70 vuotta kirjoittajan kuolemasta) tai joiden julkaisuun olen saanut luvan kirjoittajalta itseltään tai hänen jälkeläisiltään. Esim. Hellenin viime vuosisadan alun värjäysoppaan julkaisemiseen minulla on kustantajan lupa, samoin kuin Pellervo-seuran julkaiseman Kontturin värjäysoppaan julkaisuun; mutta kumpaakaan en voi vielä julkaista. Hellenin osalta en ole löytänyt mitään tietoja hänen elinvuosistaan ja/tai jälkeläisistään, joilta lupaa pitää kysyä, ellei kuolemasta ole kulunut 70 vuotta. Kontturin kuolemasta ei ole vielä kulunut 70 vuotta, joten kaikki tietous hänen jälkeläisistään (tai jos hänellä ei ole moisia) on tervetullutta. Olen listannut Coloriastoon Auta Coloriastoa -sivulle nimilistaa, joista toivoisin lisää tietoa! Hellenin ja Kontturin lisäksi listalla on useita ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet lehtijuttuja, jotka mielelläni julkaisisin Coloriastossa - jos vain lupa niiden julkaisuun heltiäisi. Päivitän listaa vähintään kuukausittain, usein useammin.

Monessa pienessä lehtijutussa on paitsi aikansa ajankuvaa, myös varsin mielenkiintoisia pieniä tärppejä. Mm. Elvi Erämetsän v. 1946 Omin käsin -lehdessä julkaistussa pienessä värikasveja koskevassa jutussa mainitaan tällainen metka yksityiskohta:

Esimerkiksi Nastolassa v. 1783 sovittiin, että vaimot, lapset ja palvelusväki kaupunginvärien sijasta vastedes käyttäisi "rannullisiin vaatteisiinsa juuria, kukkia ja lehtiä, jotka, vaikka ne vaativatkin enemmän vaivaa ja ahkeruutta, mutta samalla myös pienempiä kuluja - varmaan vastaavat kauppiailta kalliista hinnasta ostettavia, usein pettäviä ja pilaantuneita värejä".

Käy tutustumassa listaan! Kaikki tieto kirjoittajista, heidän elinpaikastaan tai vaikutuspaikastaan (josta voisi saada lisätietoja) ja jälkeläisistään tai heidän olemattomuudestaan otetaan kiitoksella vastaan. Tiedot voi jättää kommenttina juttuun tai lähettää minulle sähköpostilla osoitteeseen paivi.hintsanen(at)coloria.net

Ja laita sana kiertämään! Maailmankaikkeuden lakien mukaanhan kaikki ihmiset ovat liitoksissa toisiinsa kuuden ihmisen välityksellä, joten toivo elää!

KIITOS!

coloriasto.blogspot.com/ 2007/ 05/ auta-coloriastoa.html

Nyssykkämaassa

Jos eläisi siistimmässä kodissa, ei pääsisi yllätyksiä käymään. Jonkin aikaa sitten, ikkunaa avatessani keittiön ikkunalaudalta tipahti lattialle pieni paperipussukka ja olin sitä roskiin heittämässä, kun huomasin, että kas, siinähän onkin pari grammaa kokenillia. Juhannuksen jälkeisen hektisen värjäysviikon jäljiltä oli nurkassa myös ämpäri, jossa lillui alunalla puretettuja lankoja, joten pikatoiminnalla kokenillit kattilaan ja lanka perään. Lopputuloksena oli huikea tummanvaaleanpunainen / punajuurenpunainen lanka. Hyvin laimenneeseen jälkiliemeen heitin perään Rymättylässä puilla värjättyjä lankoja, toisiinsa letitettyinä. Lopputuloksena oikein herranduudelissentään-herttainen rusehtavanvaaleanpunertava läjä lankaa.


Krappia valkoiselle langalle

Samana päivänä tungin Rymättylästä Karolta (www.tetridesign.com) ostamiani väriainepaketteja kaappiin (...parempi myöhään kun ei milloinkaan), kun syliin tipahti viime vuotinen, avattu krappipaketti. First in, first out -periaatteella ajattelin kiehauttaa krapit ja loput langat samantien. Tyhjensin krappipussin kattilaan samalla, kun valutin siihen kraanasta mahdollisimman kuumaa vettä - mikä tällä kertaa oli miltei tulikuumaa. Ja kas: sain aikaiseksi hyvin keskipunaisen värin. Yleensä olen saanut krapista irti vain niitä oranssin- ja ruskeanpunaisia sävyjä, joten tämä oli suhteellisen kova ylläri.


Krappia harmaalle langalle


Kokenilli+krappi

Viskasin kokenilla värjätyn langan solmittuna veteen ja pistin kiehumaan ja samaan kattilaan vielä aiemmin joillakin kesäheinillä värjättyä vaaleaa kellertävää. Kuten tavallista: kävi jälleen niin, että keitos unohtui hellalle, kun itse menin työhuoneeseeni nörttaamaan. Kun kuulin veden kiehuvan, luulin jo hetken, että langat ovat muuttuneet ruskeiksi ja rusehtavan oransseiksi, mutta näköjään kiehutus ei vaikuttanutkaan lopputulokseen.


Joku kesäheinäkeltainen (veikkaan niittynätkelmää) + krappi

Jälkiliemeen viskasin vielä aiemmin pari kanervalankaa: kanervalla värjätyn melko keskikeltaisen ja kanervan jälkiliemessä vihertävän keltaiseksi värjäämäni mustanläikikkään vihertävänkeltaisen langan ajatellen, että saisin aikaiseksi jonkinasteista ruskeaa, mutta langoista tulikin yllärioransseja. Mutta mustanläikikkään langanpa jo hävitin jonnekin. Kosteana, eli jonkin ajan päästä jostakin nurkasta löydän jälleen ylläripaketin.


Kanerva+krappi

Keltanonkeltainen?

Tästä näyttää tulevan värjäysblogi, mutta olkoon kesän ajalta niin, kun tuo värjäily tuntuu olevan oivaa suvitoimintaa. Kävin jälleen vanhempieni luona - ja nyt kameran kera. Minulle tulleet tunnistamattoman värikasvin lajiveikkaukset ovat vaihdelleen kultapiiskusta iisoppiin. Tuntematon kasvi näyttää saaneen kukan itseensä.


Kukkakirjoista sitä ei löytynyt, mutta melkoisen googlaamisen jälkeen päädyin siihen, että kyseessä on sarjakeltano, tai joku muu keltano (Hieracium t. Pilosella). (Jonkin aikaa tapetilla oli myös suokeltto (Crepis paludosa), mutta epäilen...) Verkosta löysin niin samannäköisen kuvan, että olen jo kohtuullisen varma asiasta.

Epäilyttää kuitenkin jonkin verran se, että kun etsin Hieracium -suvulla, en löytänyt keltanon värjäyshistoriasta juurikaan ole mainintoja. Muistelin nähneeni pienen maininnan William Salisburyn The Botanist's Companion, Vol. II - kirjasta (1816), jonka värjäyskasveja käsittelevän osion sain juuri Coloriastoon laitettavaksi (tulee piakkoin). Kirjassa sanotaan näin:

571. HIERACIUM umbellatum. HAWKWEED.--The whole herb bruised and boiled in water gives out a yellow dye.

Pilosella -nimeä käyttämällä löysin muutamia mainintoja keltanon käytöstä "historiallisena värikasvina", etenkin huopakeltanosta (Hieracium pilosella, Pilosella officinalis; engl. mouse-ear hawkweed); mutta Wikipedian mukaan huopakeltanon "lehdet kasvavat ruusukkeena tiiviisti maata vasten" - ja tässä minun käyttämässäni lajikkeessa lehdet jatkuivat pitkin vartta. Löysin verkosta myös keltanokitkerön (Picris hieracioides), mutta siitä en ainuttakaan mainintaa värjäyskasvina.