Juhannuksen tienoilla sain muovipussillisen kanervia. Sillä värjäsi kohtuullisen suuren määrän lankaa voimakkaan väriseksi: harmaat vihreiksi ja valkoiset voimakkaan keskikeltaisiksi. Sekä tässä että noissa puukokeiluissani on avainsanana keittämisen pituus. Monet värjärioppaat mainitsevat esim. kanervan keittoajaksi pari kolme tuntia, mutta päivimetodilla näitä aineita keitetään pari päivää ja sitten vielä langat niiden kera samassa kattilassa. En pidä hellaa jatkuvasti päällä: käytännössä pistän kuutoselle, menen työhuoneeseeni ja kun jossain välissä työhuoneeseen alkaa tuoksua (jolloin kiehuminen on hyvässä vauhdissaan) pistän nollalle. Ja sitten liemen jäähdyttyä toistan operaation muutaman kerran.
Laiska ihminen kun olen, joskus, varsinkin kuumina, kuivina päivinä, tulee heitettyä kaupan kerät sellaisenaan veteen. Kerä kannattaa sitoa suht koht hyvin tai laittaa tiiviiseen pakkaukseen esim. pyykkipussissa, ettei värikylvyssä synny suurta solmua. Kuivana, kuumana päivänä kerä kuivuu varsin nopeasti siivilän päällä. Kun pinta on kuivunut, kannattaa ilmavoittaa lankakerää niin, että sisäosakin saa kunnolla ilmaa. Jos epätasaisuutta hakee, tämä on helppo tapa saada sitä. (Kerran muuten onnistuin aikaansaamaan lankaan todella hienon liukuvärjäyksen: väri vaaleni asteittain kohti kerän sydäntä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti