Niittynätkelmä oli itselleni uusi kasvi - tai no, tuttu kasvi sai nimen itselleen. Väri oli varsin voimakas, koska kasvia ei käytännössä ollut kuin sen kokoinen nippu, että sormeni menivät hyvin nipun varren ympäri.
Hiirenvirnaakin tuli kokeiltua, mutta tuloksena oli hyvin hyvin hyvin hailakka keltainen väri.
Takapihalla kasvoi tuntematon kasvi, jota myös poimin mukaan. En tunne kasveja niin hyvin, että osaisin etsiä tiettyä kasviryhmää verkosta, eikä kasvikirja pikaselailulla antanut mitään tulosta. Turussa huomasin autosta käsin, että samaa kasvia kasvoi tien pientareella: ei kukkaa (ainakaan vielä), suipot pitkät lehdet. Epäfiksuuksissani en tajunnut ottaa kasvista kuvaakaan - teen sen seuraavalla kerralla, kun käyn kylässä. Joka tapauksessa, samanlainen pieni määrä kasvia antoi harmaalle langalle hyvin kauniin, samettisen sammaleenvihreän ja valkoiselle hyvin voimakkaan keltaisen.
2 kommenttia:
Tuntemattoman hyvin värjäävän kasvikuvaus vei ajatukset piiskun suuntaan?
Niin no, niissä ei ollut sitä kukkaosaa tunnistusta varten, mutta äitini muisteli, että se olisi joku valkokukkainen?!
Hyvin mahdollista kyllä, että hän on puhunut vaikka kokonaan eri kasvista, sellainen kasvien paljous takapihan puoliniityllä vallitsee.
Lähetä kommentti