26.7.07

Kalkkimatara


Jonkin aikaa sitten Natural Dyes -listalla puhuttiin kalkin / kovan veden vaikutuksesta mataran väriin. Koska samoihin aikoihin kävi ilmi, että toisin kuin suurimmassa osassa muita Suomen kaupunkeja, Jyväskylässä raanasta tulee pehmeää vettä, päätin kokeilla, miten kalkkitabletit vaikuttavat väriin. Kaiken lukemani perusteella kalkin pitäisi nostaa mataran punaiset värit esiin (ei oranssia tai rusehtavia).

Pistin kattilan pohjalle useammankin tabletin: ne sulivat vesitilkkaan ja alkoivat aika kivasti kiehua. Lisäsin vettä, krapin ja lankaa samassa syssyssä ja voilá, kalkkivaahto värjäytyi voimakkaan vaaleanpunaiseksi. Sen sijaan lankoihin jäi puhtaampi oranssinpuna kuin mitä olen koskaan aiemmin krapilla aikaansaanut ilman keltaista pohjaväriä.
Hmmm.

24.7.07

Uusi kielletty punainen

Viikonlopun aikana sanomalehdet uutisoivat, että EU kielsi "makkaroiden punaisen väriaineen". Kyseessä on punainen 2G-atsoväri, atsogeraniini, englanninkieliseltä nimeltään pontacyl carmine ja e-numeroltaan E128 [CI 18050]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA arvioi väriaineen syöpää aiheuttavaksi. Väriaine muuttuu elimistössä aniliiniksi, joka on eläinkokeissa todettu sisäisesti nautittuna karsinogeeniseksi.

Huomasin, että Iltalehti reväytti jo 10.7. suomalaista kesäidylliä sekoittavalla otsikolla "Makkaroiden väriaine aiheuttaa syöpää". Väriä on käytetty nimenomaan makkaroiden ja mm. hampurilaispihvien värjäämiseen, mutta uutisointi on sikäli hieman harhaanjohtavaa, että väriä on käytetty pääasiassa Englannissa ja Irlannissa. Suomessa ainakaan suurimmat makkaran- ja pihvinvalmistajat eivät käytä väriä lainkaan, sen käyttö ole sallittu esim. leikkelemakkaroissa tai grillimakkaroissa, eikä väriä saa myydä kuluttajalle suoraan Suomessa. Suomessa atsovärit olivat kiellettyjä ennen EU-aikaa ja kun EU toi atsovärit takaisin, suomalaiset saivat kuulla atsovärikauhukertomuksia siinä mitassa, että epäilen, että atsovärit koskaan tekevät oikeasti paluutaan suomalaiseen ruokapöytään.

Tähän asti atsogeraniinia on voinut käyttää EU-maissa vähintään 6% viljaa sisältävien aamiaismakkaroiden ja vähintään 4% kasvis- ja/tai viljatuotteita hampurilaispihvin (Burgermeat, 20 mg/kg) värjäämiseen. Jo pitkään on ollut tiedossa, että väri voi aiheuttaa erilaisia yliherkkyysoireita (hyperaktiivisuus, ihottuma, anemia) ja sen on epäilty karsinogeenisyytensä lisäksi myös aiheuttavan geenivaurioita.

Väriä käytetään elintarvikevärikäytön lisäksi myös myös mm. shampoissa, kylpyaineissa, astianpesuaineissa ja yleispuhdistusaineissa.

Eviran uutinen: EFSA on julkaissut uuden turvallisuusarvioinnin väriaineesta E128 (09.07.2007 - 15:09)
EFSAn tiedote

23.7.07

Värifestaroinnin jälkiäänet

Iitin reissu takanapäin. En viitsisi sanoa kliseisesti, että palasin väsyneenä, mutta onnellisena - mutta kai se on pakko. Kotiin palasi kanssani pussillinen värjäysaineita: katekua, hibiskusta, kokenillia, pähkinänkuorta, väriresedaa, värisauramoa, hennaa, safloria, malvaa. padoukia ja tiikerinkaunosilmää (jota sikäläisessä värjärislangissa myös tikruksi kutsutaan - jargonsanastoni kasvaa). Sekä kaiman printtaama selvitys mykerökukkaisista kasveista.

Iitin värifestarit alkoivat lauantai-aamuna komeasti hauskoilla luennoilla: arkeologi Johanna Seppä puhui Kymenlaakson kalliomaalauksista sekä kivikauden koristeluaiheista ja väreistä, jonka jälkeen ikonografi Alexander Wikström kertoi maa- ja mineraaliväreistä. Olipa mukavaa pitkästä aikaa olla luennolla, jossa puhujat innostavat yleisöön eloa.


Kris-Tiina Valolahti esitteli Värimuseon. Museo on pieni, mutta väreistä innostuneelle oivallinen tutustumiskohde. Museon yhteydessä muuten toimii pieni puoti, jossa on myytävänä mm. värjäysaineita ja muuta värjäämiseen tarvittavaa materiaalia sekä paikallisten käsityöläisten tuotteita.


Heikki Mäntymaa performanssaa.


Minulla oli tarkoitus dokumentoida Ulla Lapiolahden työnäytös työvaiheineen (perinteisestä japanilaisesta kankaankuviointimenetelmään soijapapujen avulla), mutta se muuttui työpajaksi, kun paikalliset lapset valtasivat innostuksissaan työnäytösalueen.


Riippumaton alue kutsui Johannan(kin) relaamaan.


Alexander Wikströmin sunnuntainen työnäytös veti yleisöä magneettina. Kaikkia varmaan kiehtoo ajatus siitä, että omasta kotipihasta saattaa löytyä ainekset pigmenttituotantoon... Olisihan se aika hienoa maalata oma mökki omalla maallaan.


Innostuneet iittiläiset keräsivät lähitienoilta paikallisia maavärinäytteitä, joita sitten lietettiin väripigmentiksi. Liettäminen toimii yksinkertaisesti niin, että maa-aines siivilöidään ja siivilöimisen jälkeen lisätään ämpäriin vettä: kuravesi on siis kaiken alku ja juuri. Odotetaan hetki, että painavin aines ehtii laskeutua hieman, kaadetaan vesi toiseen astiaan ja heitetään painavin aines pois. Tätä toistetaan 3-4 kertaa, kunnes painavaa ainesta ei enää paljon ole. Sen jälkeen loppu kuravesi kaadetaan pienempään astiaan kirkastumaan ja seestymisen (parista tunnista pariin päivään) jälkeen kirkas vesi kaadetaan pois ja jäljelle jäänyt sakka kuivatetaan. Voilá - värijauhe on valmista!



Etenkin lähitienoilta esiin kaivettu tumma violetihtava punaruskea muistutti hyvin paljon caput mortumia ja aiheutti erityistä ihastusta yleisössä.


Väriaine oli niin paksua, että sen erottuminen ja kirkastuminen vei huomattavasti pidemmän ajan kuin esim. toisen paikallisen maavärin, joka laskeutui tunnissa parissa.


Terra di Iitit laskeutumassa mukeissaan.

Nyt vain lapiot ja ämpärit mukaan ja metsään.

20.7.07

Kohteena Iitti!

Juna lähtee muutaman tunnin kuluttua kohti Iittiä ja värifestareita. Autottomana on pakko lähteä jo tänään, koska ekat luennot alkavat huomenna kymmenen maissa, enkä halua niitä missata.

Tilini näyttää melkein nollaa, joten tämä on vähän uhkarohkea tempaus - toivottavasti pääsen poiskin. Värifestarien anti kuitenkin näyttää varsin kattavalta ja onhan tämä värifanaatikolle lähes pyhiinvaellusreissuun verrattavissa, joten annan itselleni anteeksi etukäteen.

Teemana on tänä vuonna maavärit; luentoja, näyttelyä, markkinahumua - ja täysannos idyllistä pikkukylää.

Lisää värifestareista Värikeskuksen sivuilta.

19.7.07

Suomuorakasruskea


Lisää nyssäköitä löytyi: kassillinen puolimätiä, kuivattuja suomuorakkaita, jotka ovat talvehtineet parvekkeen nurkassa vajaan vuoden. Äitini keräsi joskus näitä sieniä minulle mökillä ja laittoi ne ämpäriin mökin ulkonurkalle odottamaan kotiin tuomista. Kuinka ollakaan, sienet unohtuivat syksyllä ämpäriin ja koska mökki sijaitsee useamman sadan kilometrin päässä, sinne myös jäivät seuraavaan kevääseen. Keväällä äitini ajatteli, ettei sienistä varmaan enää mihinkään ole, ja kaatoi sienet sinne kerääntyneine vesineen pois - liemi oli kuulemma ihan sinistä. Parvekkeelta löytämäni nyssykän sienet on kerätty samasta paikasta, mutta sinisestä ei tällä kertaa ole tietoakaan. Sen sijaan kaunis (ehkä aavistuksen punertava) ruskeahko sienillä syntyi.


Kaksi suomuorakaslankaa (toinen suurinpiirtein saman sävyinen; toinen liemeen ihan loppuvaiheessa lisäämäni, huomattavasti vaaleampi) viskasin vielä hyvin haaleaan mataravärikylpyyn.

18.7.07

Auttakaa Coloriastoa!

Muistutan tässä välissä taas Coloriasto-projektista, jonka tavoitteena on tuoda yhteen tietokantaan kaikki mahdollinen Suomessa julkaistu väriä koskeva materiaali tutkimuksista lehtijuttuihin ja mainoksiin ja uusista jutuista vanhoihin turinoihin. Haen apurahaa sivuston toteuttamiseen oikeaan tietokantaan, mutta sitä ennen tarvitsen apua arkisemmissa asioissa: tekijänoikeuksien selvittämisessä!

En halua rikkoa Coloriastossa tekijänoikeuksia, joten julkaisen vain tekstit, jotka ovat tekijänoikeusvapaita (on kulunut 70 vuotta kirjoittajan kuolemasta) tai joiden julkaisuun olen saanut luvan kirjoittajalta itseltään tai hänen jälkeläisiltään. Esim. Hellenin viime vuosisadan alun värjäysoppaan julkaisemiseen minulla on kustantajan lupa, samoin kuin Pellervo-seuran julkaiseman Kontturin värjäysoppaan julkaisuun; mutta kumpaakaan en voi vielä julkaista. Hellenin osalta en ole löytänyt mitään tietoja hänen elinvuosistaan ja/tai jälkeläisistään, joilta lupaa pitää kysyä, ellei kuolemasta ole kulunut 70 vuotta. Kontturin kuolemasta ei ole vielä kulunut 70 vuotta, joten kaikki tietous hänen jälkeläisistään (tai jos hänellä ei ole moisia) on tervetullutta. Olen listannut Coloriastoon Auta Coloriastoa -sivulle nimilistaa, joista toivoisin lisää tietoa! Hellenin ja Kontturin lisäksi listalla on useita ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet lehtijuttuja, jotka mielelläni julkaisisin Coloriastossa - jos vain lupa niiden julkaisuun heltiäisi. Päivitän listaa vähintään kuukausittain, usein useammin.

Monessa pienessä lehtijutussa on paitsi aikansa ajankuvaa, myös varsin mielenkiintoisia pieniä tärppejä. Mm. Elvi Erämetsän v. 1946 Omin käsin -lehdessä julkaistussa pienessä värikasveja koskevassa jutussa mainitaan tällainen metka yksityiskohta:

Esimerkiksi Nastolassa v. 1783 sovittiin, että vaimot, lapset ja palvelusväki kaupunginvärien sijasta vastedes käyttäisi "rannullisiin vaatteisiinsa juuria, kukkia ja lehtiä, jotka, vaikka ne vaativatkin enemmän vaivaa ja ahkeruutta, mutta samalla myös pienempiä kuluja - varmaan vastaavat kauppiailta kalliista hinnasta ostettavia, usein pettäviä ja pilaantuneita värejä".

Käy tutustumassa listaan! Kaikki tieto kirjoittajista, heidän elinpaikastaan tai vaikutuspaikastaan (josta voisi saada lisätietoja) ja jälkeläisistään tai heidän olemattomuudestaan otetaan kiitoksella vastaan. Tiedot voi jättää kommenttina juttuun tai lähettää minulle sähköpostilla osoitteeseen paivi.hintsanen(at)coloria.net

Ja laita sana kiertämään! Maailmankaikkeuden lakien mukaanhan kaikki ihmiset ovat liitoksissa toisiinsa kuuden ihmisen välityksellä, joten toivo elää!

KIITOS!

coloriasto.blogspot.com/ 2007/ 05/ auta-coloriastoa.html

17.7.07

Nyssykkämaassa


Jos eläisi siistimmässä kodissa, ei pääsisi yllätyksiä käymään. Jonkin aikaa sitten, ikkunaa avatessani keittiön ikkunalaudalta tipahti lattialle pieni paperipussukka ja olin sitä roskiin heittämässä, kun huomasin, että kas, siinähän onkin pari grammaa kokenillia. Juhannuksen jälkeisen hektisen värjäysviikon jäljiltä oli nurkassa myös ämpäri, jossa lillui alunalla puretettuja lankoja, joten pikatoiminnalla kokenillit kattilaan ja lanka perään. Lopputuloksena oli huikea tummanvaaleanpunainen / punajuurenpunainen lanka. Hyvin laimenneeseen jälkiliemeen heitin perään Rymättylässä puilla värjättyjä lankoja, toisiinsa letitettyinä. Lopputuloksena oikein herranduudelissentään-herttainen rusehtavanvaaleanpunertava läjä lankaa.


Krappia valkoiselle langalle

Samana päivänä tungin Rymättylästä Karolta (www.tetridesign.com) ostamiani väriainepaketteja kaappiin (...parempi myöhään kun ei milloinkaan), kun syliin tipahti viime vuotinen, avattu krappipaketti. First in, first out -periaatteella ajattelin kiehauttaa krapit ja loput langat samantien. Tyhjensin krappipussin kattilaan samalla, kun valutin siihen kraanasta mahdollisimman kuumaa vettä - mikä tällä kertaa oli miltei tulikuumaa. Ja kas: sain aikaiseksi hyvin keskipunaisen värin. Yleensä olen saanut krapista irti vain niitä oranssin- ja ruskeanpunaisia sävyjä, joten tämä oli suhteellisen kova ylläri.


Krappia harmaalle langalle


Kokenilli+krappi

Viskasin kokenilla värjätyn langan solmittuna veteen ja pistin kiehumaan ja samaan kattilaan vielä aiemmin joillakin kesäheinillä värjättyä vaaleaa kellertävää. Kuten tavallista: kävi jälleen niin, että keitos unohtui hellalle, kun itse menin työhuoneeseeni nörttaamaan. Kun kuulin veden kiehuvan, luulin jo hetken, että langat ovat muuttuneet ruskeiksi ja rusehtavan oransseiksi, mutta näköjään kiehutus ei vaikuttanutkaan lopputulokseen.


Joku kesäheinäkeltainen (veikkaan niittynätkelmää) + krappi

Jälkiliemeen viskasin vielä aiemmin pari kanervalankaa: kanervalla värjätyn melko keskikeltaisen ja kanervan jälkiliemessä vihertävän keltaiseksi värjäämäni mustanläikikkään vihertävänkeltaisen langan ajatellen, että saisin aikaiseksi jonkinasteista ruskeaa, mutta langoista tulikin yllärioransseja. Mutta mustanläikikkään langanpa jo hävitin jonnekin. Kosteana, eli jonkin ajan päästä jostakin nurkasta löydän jälleen ylläripaketin.


Kanerva+krappi

16.7.07

Keltanonkeltainen?


Tästä näyttää tulevan värjäysblogi, mutta olkoon kesän ajalta niin, kun tuo värjäily tuntuu olevan oivaa suvitoimintaa. Kävin jälleen vanhempieni luona - ja nyt kameran kera. Minulle tulleet tunnistamattoman värikasvin lajiveikkaukset ovat vaihdelleen kultapiiskusta iisoppiin. Tuntematon kasvi näyttää saaneen kukan itseensä.


Kukkakirjoista sitä ei löytynyt, mutta melkoisen googlaamisen jälkeen päädyin siihen, että kyseessä on sarjakeltano, tai joku muu keltano (Hieracium t. Pilosella). (Jonkin aikaa tapetilla oli myös suokeltto (Crepis paludosa), mutta epäilen...) Verkosta löysin niin samannäköisen kuvan, että olen jo kohtuullisen varma asiasta.

Epäilyttää kuitenkin jonkin verran se, että kun etsin Hieracium -suvulla, en löytänyt keltanon värjäyshistoriasta juurikaan ole mainintoja. Muistelin nähneeni pienen maininnan William Salisburyn The Botanist's Companion, Vol. II - kirjasta (1816), jonka värjäyskasveja käsittelevän osion sain juuri Coloriastoon laitettavaksi (tulee piakkoin). Kirjassa sanotaan näin:

571. HIERACIUM umbellatum. HAWKWEED.--The whole herb bruised and boiled in water gives out a yellow dye.


Pilosella -nimeä käyttämällä löysin muutamia mainintoja keltanon käytöstä "historiallisena värikasvina", etenkin huopakeltanosta (Hieracium pilosella, Pilosella officinalis; engl. mouse-ear hawkweed); mutta Wikipedian mukaan huopakeltanon "lehdet kasvavat ruusukkeena tiiviisti maata vasten" - ja tässä minun käyttämässäni lajikkeessa lehdet jatkuivat pitkin vartta. Löysin verkosta myös keltanokitkerön (Picris hieracioides), mutta siitä en ainuttakaan mainintaa värjäyskasvina.

Värituoli


Aikaansaamieni vihreiden ja keltaisten lankojen tallentaminen digikameralla on sen verran taitolaji, että päätin koota kaikki alkukesän kasvikeräilyni yhteen nähdäkseni itse niistä tulleen värikirjon. Kaikki tuolilla olevat langat on värjätty suomalaisista niittykasveista + kanervasta + pienestä samettikukasta. Ehdottomasti kauniimmat vihreät värit ovat irronneet viimeksi mainitun kuivatuista kukista, joista harmaaseen lankaan tulee sammalenvihreä väri ja valkoiseen enemmän tai vähemmän vihreänkeltainen tai keltaisenvihreä.


Keltaisia värejä on irronnut mm. niittynätkelmästä, kurjenpolvesta, siankärsämöstä, omenapuun oksista ja keskikeltaisin kanervasta.

14.7.07

Dyes in History and Archaeology


Play.com on paha paikka, vaikka sitä kaikille suosittelenkin. Viime viikon maanantaina onnistuin vinguttamaan korttiani oikein kunnolla ja tilasin Dyes in History and Archaeology numerot 16/17, 18, 19 ja 20 hintaan á 33.52€. Ensimmäinen, Dyes in History and Archaeology 16/17, kolahti luukusta eilen. En ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua ruokakunnan erinäisten näyttelytouhujen vuoksi, mutta sen verran ehdin vilkaista, että kirjasessa näytti olevan aika hyvä selvitys juuri niistä trooppisista puulajeista ja niiden nimityksistä, mitä yritin Rymättylän luentoani varten vähän selvitellä.

12.7.07

Mysteerikasveja

Juhannuksena keräsin vanhempieni pihalta ja lähiniityiltä pari muovikassillista paikallista kasvustoa. Paikan päällä värjäämistä olikin jo entry aiemmin, mutta kotiin viemisiksikin jäi pussillinen tavaraa. Ne seisoivat muovipussissa pari päivää ennenkuin viskasin ne kattiloihinsa.

Niittynätkelmä oli itselleni uusi kasvi - tai no, tuttu kasvi sai nimen itselleen. Väri oli varsin voimakas, koska kasvia ei käytännössä ollut kuin sen kokoinen nippu, että sormeni menivät hyvin nipun varren ympäri.


Hiirenvirnaakin tuli kokeiltua, mutta tuloksena oli hyvin hyvin hyvin hailakka keltainen väri.


Takapihalla kasvoi tuntematon kasvi, jota myös poimin mukaan. En tunne kasveja niin hyvin, että osaisin etsiä tiettyä kasviryhmää verkosta, eikä kasvikirja pikaselailulla antanut mitään tulosta. Turussa huomasin autosta käsin, että samaa kasvia kasvoi tien pientareella: ei kukkaa (ainakaan vielä), suipot pitkät lehdet. Epäfiksuuksissani en tajunnut ottaa kasvista kuvaakaan - teen sen seuraavalla kerralla, kun käyn kylässä. Joka tapauksessa, samanlainen pieni määrä kasvia antoi harmaalle langalle hyvin kauniin, samettisen sammaleenvihreän ja valkoiselle hyvin voimakkaan keltaisen.

9.7.07

Kurpitsatutkimuksia

Science Daily -lehti uutisoi toissapäivänä otsikolla Color Is In The Eye Of The Beholder: New Study Examines Unusual Color Properties Of Pumpkin Seed Oil (Väri on katsojan silmässä: uusi tutkimus tutkii kurpitsansiemenöljyn epätavallisia väriominaisuuksia). Esimerkkinä mainitaan kurpitsaöljystä valmistettu salaattikastike, joka pullossa näyttää punaiselta, mutta salaatille kaadettuna tai jugurttiin sekoitettuna vaikuttaa vihreältä.

Slovenialaisen Ljubljanan yliopiston tutkijat Samo ja Marko Kreft ovat juuri julkaisseet tutkimuksensa verkossa Naturwissenschaften-julkaisussa (Springer) ja siinä selitetään, miksi ihmissilmät havaitsevat kurpitsansiemenöljyn kaltaiset aineet kaksivärisinä tai monivärisinä.

ScienceDaily.comin juttu: www.sciencedaily.com/ releases/ 2007/ 07 /070703172001.htm

8.7.07

Coloriaston uusia aarteita

Löysin muutama viikko sitten käsityönmuseolta vaatimattoman näköisen nidotun monistenipun - joka osoittautui Outi Sipilän vuonna 1983 Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitokseen kirjoittamaksi opinnäytetyöksi. Opinnäytetyö koskee sienillä värjäystä ja on ensimmäinen suomenkielinen tutkimus aiheesta! Otin Outiin yhteyttä ja sain luvan tutkimuksen julkaisuun - joten Sienillä värjääminen on nyt luettavissa Coloriastossa. Laitoin sen esille pienissä pätkissä, mutta ne on syötetty kaikki peräkkäin bloggeriin. Coloriastoon sienivärjäystutkielma on skannattu valokopioista, joten valitettavasti lankanäytteet ovat mustavalkoisina kuvina. Paljon tutkielma silti antaa, kannattaa tutustua!

Toinen uusi aarre on transskripti Linnén Gotlannin ja Öölannin värjäystapoja koskevasta kirjasta Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742). Kirja on digimuodossaan luettavana Digitala böcker / Carl Linnæus (Carl von Linné) -sivulla, mutta pelkkä teksti löytyy nyt Coloriastosta. Tekstissä mainitaan useita värjäyskasveja ja mm. värjäykseen käytettäviä jäkäliä, mutta myös mm. että Gotlannin ja Öölannin rannoilla kasvavia sekä väriresedaa että värimorsinkoa ei ole osattu käyttää värjäystarkoituksiin!

Tervemenoa Coloriastoon! Tekstejä on lupa kommentoida ja toivottavasti tekstien ympärille kehittyy keskustelua!

6.7.07

Kanervat


Juhannuksen tienoilla sain muovipussillisen kanervia. Sillä värjäsi kohtuullisen suuren määrän lankaa voimakkaan väriseksi: harmaat vihreiksi ja valkoiset voimakkaan keskikeltaisiksi. Sekä tässä että noissa puukokeiluissani on avainsanana keittämisen pituus. Monet värjärioppaat mainitsevat esim. kanervan keittoajaksi pari kolme tuntia, mutta päivimetodilla näitä aineita keitetään pari päivää ja sitten vielä langat niiden kera samassa kattilassa. En pidä hellaa jatkuvasti päällä: käytännössä pistän kuutoselle, menen työhuoneeseeni ja kun jossain välissä työhuoneeseen alkaa tuoksua (jolloin kiehuminen on hyvässä vauhdissaan) pistän nollalle. Ja sitten liemen jäähdyttyä toistan operaation muutaman kerran.


Laiska ihminen kun olen, joskus, varsinkin kuumina, kuivina päivinä, tulee heitettyä kaupan kerät sellaisenaan veteen. Kerä kannattaa sitoa suht koht hyvin tai laittaa tiiviiseen pakkaukseen esim. pyykkipussissa, ettei värikylvyssä synny suurta solmua. Kuivana, kuumana päivänä kerä kuivuu varsin nopeasti siivilän päällä. Kun pinta on kuivunut, kannattaa ilmavoittaa lankakerää niin, että sisäosakin saa kunnolla ilmaa. Jos epätasaisuutta hakee, tämä on helppo tapa saada sitä. (Kerran muuten onnistuin aikaansaamaan lankaan todella hienon liukuvärjäyksen: väri vaaleni asteittain kohti kerän sydäntä).

5.7.07

Syyskauden väritapahtumia

Väriblogistani on tullut sen verran värjäyspainotteinen viime aikoina, että pakko sujauttaa väliin pari väritapahtumaa. Tosin näyttävät nuokin olevan värjäysaiheisia.

Kotimaassa on tarjolla ajallisesti lähimpänä Iitin VÄRIFESTARIT 21.-22.7.2007, teemana maavärit; lisätietoa mm. varikasi.blogspot.com ja lähiaikoina myös varipaletti.net -osoitteesta.

Elokuun lopulla järjestetään MENNEISYYDEN JÄLJILLÄ- 10. valtakunnalliset arkeologian päivät (31.8. - 1.9.2007); tarjolla mm. kasvivärjäystä Pukkisaaressa:

Arkeologian opiskelija Jenni Sahramaa esittelee kasvinvärjäystä perjantaina 31.8. klo 16 alkaen Läntisessä Pukkisaaressa. Näytöksessä esitellään lankojen värjäämisen eri työvaiheita sekä erilaisia kasvivärejä. Tapahtuma on avoin kaikille kiinnostuneille.
Tapahtumapaikalle on viitoitus Seurasaaren sillalta.
Lisätietoja antaa Jenni Sahramaa, puh. 050 584 4865, Rajatie 6 B 6, 01230 Vantaa, jenni.sahramaa@helsinki.fi


Ulkomaanmatkaajille on Norjan etelärannikolla tarjolla INTERNATIONAL PURPLE DYE RETREAT (August 24-26, 2007)
Norway's leading textile authors, historians, and dyers will be present to guide you on field trips, workshops, and lectures about purple natural dyes. This event is organized by Annemor Sundbo, an award-winning knitting author and breeder of primitive Norway sheep. Featured guests include Dr Takako Terada, Nagasaki, Japan; and Dr Karen Diadick Casselman, Nova Scotia, Canada. Come and learn about murex, molluscs, lichens, and korkje. Contact: torrida@online.no


ja lokakuussa Englannin kävijöille Brightonissa INDIGO: Global Perspectives - Symposium, Brighton Museum (13.10.2007), joka liittyy samaan aikaan Brightonissa esillä olevaan näyttelyyn A Blue to Dye For (Brighton Museum & Art Gallery 29.9.2007-6.1.2008).
This one-day symposium brings together a range of specialists to explore the uses of indigo in world textile traditions, past and present. Speakers include Jenny Balfour-Paul (authority on indigo; author of Indigo, British Museum Press, 1998), Noorjehan Bilgrami (textile historian and artist, Pakistan), Dominique Cardon (specialist in archaeological textiles and natural dyes; author of Natural Dyes, Archetype Books, 2007), Hiroyuki Shindo (textile artist, Japan) and Philip John (Professor of Plant Biochemistry, University of Reading).
Tickets: £40 (£20 concessions) including tea and coffee
Phone: 01273 292864
paula.wrightson@brighton-hove.gov.uk
www.virtualmuseum.info

4.7.07

Hopeapaju


Fiskarsin reissulla viime kuun puolessa välissä odoteltiin bussin lähtöä, kun huomasin maassa hopeapajujen juurella kaarnan palasia. Hopeapajut ovat omassa elinympäristössäni harvinaisuus (tai ainakin niiden irtonaiset kuoret), joten muovipussi käteen... Kaarnaa kertyi vajaa muovipussillinen, joten valtavista määristä ei puhuta.

En juurikaan liottanut kaarnoja vaan viskasin kattilaan sellaisenaan. Annoin olla hellalla useita tunteja ja vielä seuraavanakin päivänä. En sihdannut vettä vaan pistin värjättävän langan joukkoon sellaisenaan ja keittämisen jälkeen annoin liota vedessään pari päivää. Tuloksena kauniihko kullanruskea väri.

3.7.07

Rymättylän värjäripäivät


Rymättylän värjäripäivien teemana oli koivu. Itse en kuitenkaan ollut koivukurssilla, vaan huitelin sinne tänne ja ympäri muilla kursseilla. Värjäripäivillä oli tänäkin vuonna kurssitarjonta, josta oli vaikea valita omaansa. Onneksi meininki ei ole turhantärkeän p-jäykkää, vaan vakoojatoiminta muillakin kursseilla on sallittua, ellei suorastaan suositeltua. Tarjolla oli puulla värjäystä, sellukuitujen värjäystä, koivulla värjäystä, käävillä värjäystä, musteen tekoa ja väriaineiden kiteyttämistä.

Satun ja Papun kurssilla kokeilimme puilla värjäystä ja samantien myös koivuntuhkalipeän kanssa läträämistä: normaalisti värjätty haavan kuori muuttui värjäämisen jälkeen lipeässä lilluessaan kauniin ruskeaksi. Alun perin oli tarkoitus kokeilla leppää, josta jälkilipeöimisen (< tuo ei taida olla sana) pitäisi tuoda esiin tiilenpunainen väri, mutta onnistuin leppälankani hukkaamaan johonkin. Eli lepän kuoria ja koivuntuhkaa vastaanotetaan!


Langat olivat värjäyksen ja lipeäkylvyn aikaan solmussa, joten kaikkein vaalein väri on langan alkuperäinen väri. Reunan vaalea väri on haapaa sellaisenaan; ruskea väri haapaa lipeäkylvyn jälkeen (kummassakaan ei puretusta). Punaruskeat sävyt ovat tulleet lipeäkylvyssä tuomeen (ei myöskään puretusta). Laitimmaisena oikealla on vaahtera (alunapuretus). Keltainen lanka on tullut alunapuretuksella nuoren omenapuun pikkuoksista. Huomattavaa on, että vaikka kirsikka oli haavan kanssa samaan aikaan lipeäkylvyssä, sen väriin ei tullut mitään muutosta. Kirsikka ei ole mahtunut tähän kuvaan, mutta sen väri oli kokolailla samanlaista vaaleaa beigeä kuin kaikkien muidenkin puiden perusväri. Sunnuntai-iltana tuo tuomen punainen väri ei ollut itseasiassa ihan noin voimakas. Maanantai-aamuna hoksasin, että väri oli voimistunut entisestään - olin varmaan huuhtonut langat huolimattomasti, joten huuhdoin uudelleen, eikä väri sen jälkeen ole enää muuttunut.


Huomattavaa oli myös, kuinka lipeä vaikutti puuvillalankoihin. Puuvillaisiin lilluttelulankoihin (eh...) ei perusvärjäyksessä tarttunut juuri mitään väriä, mutta lipeäkylvyssä tuomikylvyssä olleet langat muuttuivat voimakkaan oransseiksi.


Extremelomailun puitteissa kääpäkurssi jäi itseltäni miltei väliin, mutta onneksi solidaariset kurssilaiset pitivät huolta langoistani. Poissaoloni aiheutti sen, ettei minulla ole käsitystä siitä, MILLÄ käävillä nuo ko. värit on värjätty (vaaleanpunainen on ei-kääpäisestä veriseitikistä). Eli omakohtaiset kokeilut odottavat vielä.

Olen tämän kesän aikana huomannut, että vaikka kamera toistaa luonnon vihreitä ja keltaisia värejä hyvin, jostain syystä lankojen vihreät ja keltaiset sävyt eivät tallennu oikeina. Tämä tapahtui aiemmin ottaessani kuvia lupiinilangoista, jotka paikanpäällä näyttivät olevan täydellisessä maastopuvussa eivätkä silmin erottuneet takana olevista puskista lainkaan. Kuvassa ne erottuivat selkeästi. Ylläolevassakin kuvassa vasemman laidan harmaat värit ovat tuossa edessäni riippuessaan huomattavan paljon voimakkaampia.

Suuri kunnia oli tulla valituksi vuoden värikkääksi persoonaksi. Sain kukkapuskankin. Neljän tunnin automatkalla, nihkeään muovipussiin puristettuna, kukkapuska oli suhtkoht nahinnesmoodissa kotiinpäästyä, joten mitä muutakaan sille saattoi tehdä kuin viskata kattilaan. Annoin lillua vedessä yön yli ja aamulla laitoin sekaan kurssilla purettamani ja käyttämättä jääneen langan ja annoin kiehua oikein kunnolla. Tässäpä se:


Kiitos teille kaikille Värjäripäivillä olleille hyvästä seurasta ja sympatiasta! Oli ihan hirmuisen hyvä fiilis ja sillä mennään pitkälle!