Sanoja ja värejä

Minulta on usein kysytty, mitkä sanat ja värit liitetään useimmin toisiinsa. Joten päätin tehdä sivun, jossa värin ja sanan suosio korreloivat keskenään. Sivu on tehty Colorian Mitä mieleen? -kyselyn vastausten pohjalta sellaisista sana-väri -yhdistelmistä, jotka on mainittu 10 kertaa tai useammin.

Tutustu:
Suosituimmat väriyhdistelmät Colorian sivupohjassa tai Suosituimmat väriyhdistelmät "tyhjällä sivulla".

Vaaleanpunaista sähköä

Ohion osavaltion yliopiston tutkijoiden mukaan "vaaleanpunainen voi tuottaa vihreää aurinkoenergiaa", kuten elokuussa ilmestynyt ScienceDail-lehti otsikoi. Perinteiset aurinkokennot vaikuttavat sinisiltä, koska niissä on heijastamaton pinta, joka voimistaa vihreän värin absorvoitumista. Mutta nyt tutkijat ovat kehittäneet uudenlaisia vaaleanpunaisia värjäysaineherkistettyjä aurinkokennoja (DSSC), joissa ei ole heijastamatonta pintaa. Väri määrittää aurinkokennon kaappaaman valon aaltopituuden ja värin säätäminen antaa tutkijoille mahdollisuuden optimoida tietyt toimintaominaisuudet.

Kennojen vaaleanpunainen väri tulee punaisen värjäysaineen ja valkoisen metallioksidijauheen sekoituksesta. Monet värjäysaineet sisältävät punaista rutheniumia (lieneekö tällä suomenkielistäkin nimeä?) ja käytetty metallioksidijauhe on yleensä sinkki- tai tinaanioksidia; Wun ryhmä on käyttänyt myös sinkkistannaattia.

Tällä hetkellä uuden vaaleanpunaiset materiaalit muuntavat valoa sähköksi vain puoliksi niin tehokkasti kuin kaupalliset silikonipohjaiset aurinkokennot, mutta Ohion osavaltion yliopiston apulaisprofessori Yiying Wun mukaan tämä tapahtuu kuitenkin neljänneshintaan. Kennot ovat vielä kehityksen alla ja tutkijat uskovat, että tehokkuutta voidaan vielä parantaa. Tämä saattaa johtaa myös muun värisiin kennoihin, kun uusia väriaineita ja niiden yhdistelmiä tutkitaan.

Ohio State University (1.8.2007). Researchers Think Pink To Produce 'Green' Solar Energy. ScienceDaily.

Väridomaineja

Noin viikko sitten sain linkkivinkin sähköpostiini: Ei suoranaisesti väreistä mutta asiaa kuitenkin ja tunnuksena värin nim: punainen.fi. Sivulla seisoo: PuNainen-toiminnan päämääränä on terve sydän koko naisen elämän ajaksi. Punainen on uudenlainen naisen elämänlaatua ja -hallintaa parantava malli. Kun elämä on hallinnassa, myös sydän voi paremmin. Domainin omistaja on Suomen Sydänliitto ry.

Linkkivinkki ei varsinaisesti kolahtanut sisällöltään oikeaan osoitteeseensa, mutta sai minut kiinnostumaan, mitä löytyy muiden suomenkielisten väridomainien takaa. Otin siis perusvärit käsittelyyni ja yleisimmät .fi, .net, .org ja .com -domainpäätteet tutkailuni alle.

Punaisesta löytyy myös punainen.org: sivun taustaväri on punainen, mutta yläkulmassa pieni kirjeen kuva ja koodiin, sivun katsojilta näkymättömiin on piilotettu teksti: visio (lat. visio), näky; harhanäky; uskonnollisessa hurmostilassa koettu hallusinaatio, ilmestys. (Uusi sivistyssanakirja, Otava 1994.) Muista punaisista sivuista punainen.net on under construction ja punainen.com on "for sale" (rekisteröijä RareNames, WebReg). Punaisista osoitteista vapaita päätteitä ovat mm. punainen.info, punainen.mobi ja punainen.biz.

Sen sijaan puna-osoitteista on vapaana vain suomalainen puna.fi -pääte. Puna.com on ostettavissa Oregoniin rekisteröidyltä yritykseltä, puna.net domainparkissa ja puna.org-sivu on under construction.


Keltainen-domainien alta odotti löytävänsä ainakin jonkinlaista ilmoitus-/mainos-palveluja ja/tai hakemistoja. Ja niinhän siinä kävikin. keltainen.fi on uudenlainen täysin ilmainen palvelu, jossa muutat sinulle tarpeettoman tavaran rahaksi. Sekä ilmoitusten lisääminen että selaaminen on maksutonta.. Palvelun tuottaa ja ylläpitää Oy Suomen Datalinja Ab. Siihen keltaisten domainien sisältö sitten loppuikin. Domain keltainen.net on rekisteröity vantaalaisen www.viinikauppa.com -osoitteen nimiin ja osoitteen keltainen.info on varannut turkulainen Lämpöpuisto Oy, mutta sivuilta ei ole vielä sisältöä. Domain keltainen.com on - aivan kuten punainenkin - "for sale" (rekisteröijä RareNames, WebReg). Keltaisista domaineista on vapaana mm. keltainen.org (!), keltainen.mobi, keltainen.tv ja keltainen.nu.

Kelta-päätteisten domainien kanssa valinnan varaa vielä on; Washingtoniin rekisteröity kelta.com on edelleenmyytävänä ja kelta.net oli kokeillessani väliaikaisesti pois käytöstä.


Vihdoinkin jotain paikalleen osuvaa: Suomessa sinisellä olisi varmaan ollut muitakin ottajia (Fazer ja Lumene ainakin tulevat ensimmäisinä mieleen), mutta perikansallinen HK:n Sininen lenkki on ehtinyt ajoissa varaamaan osoitteet sininen.fi ja sininen.com. Domain sininen.org tarjoaa tummansinisen taustan, johon on kirjoitettu sininen. Jyväskyläläinen kauneuskeskus Sininen on ottanut haltuunsa domainin sininen.info. Bluelight Compound -nimellä rekisteröity sininen.net sen sijaan on typötyhjä. Sinistä domainia halajavat voivat vielä rekisteröidä mm. sininen.mobi, sininen.biz, sininen.tv ja sininen.nu -päätteet.

Sini-sanalle löytyykin jo enemmän ulkomaalaisia rekisteröijiä. Sinituote Oy on luonnollisesti saanut haltuunsa sini.fi -päätteen. Tyhjän sini.com-domainin omistaa pietarilainen Sini-yritys, sini.net-sivu menee Jean Sinin blogiin ja virheilmoituksen antava sini.org-osoite on rekisteröity San Fransiscoon.


Vihreä liitto on ehtinyt rekisteröimään itselleen vihrea.fi ja vihrea.net sekä ääkkösellisen vihreä.fi -osoitteet. Ääkkösellinen vihreä.net on sen sijaan rekisteröity USAhan ja maapallokuvalla varustettu sivu on yhdellä asialla: Ilmaston lämpenemisellä viitataan viime vuosikymmeninä havaittuun Maapallon ilmakehän ja merien keskilämpötilan kasvuun. Sivun pollista voi vastata kysymykseen siitä, johtuuko ilmaston lämpeneminen ihmisestä ja linkki vie Conor's Green Blog-sivulle. Niin ikään USAhan rekisteröity vihrea.com-sivun mukaan vihrea.com on paras tietolähde aiheesta Suomi. Sisältö koostuu lähinnä mainoslinkeitä. Sivulla lukee myös, että domain on myytävänä, kuten myös ääkkösellinen sisarensa. Vapaana on myös mm. vihrea.org -domain.


Musiikkiteatteri Tapiola MusTa löytyy musta.fi-osoitteesta.
musta.com on rekisteröity Alankomaihin, musta.net Suomeen ja musta.org Isoon Britanniaan, mutta domainit ovat mainosten vallassa. Muuten yleisimmät rekisteripäätteet ovatkin vapaana.
Suomalainen harmaa.fi-pääte on kyllä rekisteröity, mutta sivu on tyhjänä. Tyhjänä (tai mainosten vallassa) on myös Koreaan rekisteröity harmaa.com. Suomeen rekisteröity harmaa.net on hillityssä tyhjyydessään melkein tyylikäs: sivulla on vain kuva kuulokkeista. Harmaita päätteitä on vapaana useita, niiden joukossa mm. harmaa.org.

Valkoinen .com, .net ja .org -päätteet on rekisteröity, mutta mm. .fi -pääte on edelleen vapaana! Valkoinen.com sekä valkoinen.net ovat saman suomalaisen rekisteröijän omistuksessa ja under construction - mainosten vallassa. Sen sijaan valkoinen.org onnistui ensin hämäämään, että sivulla olisi sisältöäkin...


Myös vaaleanpunaisen ystävillä on mahdollisuus saada oma domaininsa: .fi, .net, .com ja .org -päätteet ovat kaikki saatavilla. Sen sijaan pinkillä on ollut jo vähän vientiä: osoitteesta pinkki.fi löytyy Ohjelmatoimisto Pinkki Oy, joka keskittyy toiminnassaan viihde- ja tapahtumatuotantoon sekä markkinointiin. Naisten Liikuntapiste Pinkki Oy on ottanut haltuunsa sekä pinkki.net että pinkki.info-osoitteet, jonne mentäessä paukahtaa stereoista melkoinen discohumppa reippaaseen iloliikuntatyyliin - joten kirjaston koneella ollessa kannattaa harkita osoitteessa käymistä. Pinkki.com on rekisteröity Pietariin, mutta sivulla ei ole vielä sisältöä.

Violetin osaltakin .fi-tunnus on vielä vapaana (kuten myös mm. .org-pääte). Violetti.net vie englanninkieliselle sivutemplaatille, jossa ei vielä oikeaa sisältöä ole, mutta josta on kenties tulossa musiikkiaiheinen sivu. Violetti.com-sivu on tyhjänä. Purppuran osaltakin domaineja on saatavilla vaikka mitä, joskin purppura.net on rekisteröity: sivulta löytyy iso E is for evil -kuva - ei muuta. Lilaa ei enää saa rekisteröityä - sillä on paljon ulkomaanomistajia ja lähinnä tyhjiä parkkeeraussivuja. Se suomalainen, lila.fi on kahden kunnan yhteisprojektisivu: Lila tulee Liljendalin ja Lapinjärven kuntien nimistä. [...] Lila on kuitenkin enemmän kuin pelkkä lyhenne kahdesta kunnannimestä - lila edustaa myös yhteisiä arvoja ja mielipiteitä sekä yhteistyötä.

Ruskeakaan ei ole nettimaailmassa kovin trendikäs. Ainoa rekisteröity domain ruskea.com on sisällöltään aivan samanlainen kuin vihrea.com - "hieno Suomen tietolähde". Beige-domainitkin on rekisteröity - .fi-päätettä lukuunottamatta.


Oranssi.fi -domain on jyväskyläläisellä Luontaiskeskus Oranssilla: Oranssi on v. 2004 perustettu luontaishoitoihin ja luonnon antimien hyödyntämiseen kouluttautuneiden ammattilaisten yhteenliittymä, jolla on hoitotilat aivan Jyväskylän keskustassa, kaupunginkirjaston vieressä.. Lisää hoitaa löytyy kaupallisen päätteen alta: oranssi.com -osoite vie sivulle, josta on linkki Palvelukoti Sylviin. Oranssi.net osoite kuuluu Oranssi ry:lle, joka on helsinkiläinen nuorisotyötä tekevä kansalaisjärjestö. Toiminnan tarkoituksena on nuorten kulttuuri- ja kansalaistoiminnan tukeminen sekä nuorisoasuntojen kunnostaminen. Suomeen rekisteröidyssä oranssi.org -osoitteessa pyydetään stay tuned - eli lisää lienee tulossa?


Turkoosi puolestaan on heittäytynyt kovin luovaksi ja viestiväksi. Tamperelainen graafisen ja uusmedia-alan yritys Turkoosi löytyy osoitteista turkoosi.fi, turkoosi.net ja turkoosi.info. Tuomas Armisen vinkeää grafiikkaa löytyy turkoosi.com -osoitteesta. Vapaina on vielä mm. .org-päätteinen osoite. Akvamariinia oli myös tarjolla melkoisesti, mutta akvamariini.fi-osoitteesta löytyy Viestintätoimisto Akvamariini Porter Novelli, joka tarjoaa organisaatiollesi motivoituneen ja kokeneen viestintäkumppanuuden kotimaassa ja kansainvälisillä markkinoilla.

---

Ei tämä mikään varsinainen tutkivan journalismin työnäyte näköjään ollut, mutta paljon tuli tekstiä :D Ja selvisi se, ettei suomalaisilla "väridomaineilla" ole juurikaan tekemistä värin kanssa... Aiheesta ehkä vielä lisää myöhemmin.

Käsitöitä valittavana värin mukaan

Olen viime aikoina useinkin vieraillut Etsy.com -sivuilla. Etsy.com on käsintehtyjen tavaroiden myynti- ja ostopaikka; verkkotori, jonne jokainen käsillään tekevä voi viedä tuotteitaan myyntiin. Myytävänä on sekä käsitöitä että taidetta ja niin silkkaa silmän iloa kuin käytännön tuotteitakin. Etsy.com perii välityksestä provikat, mutta kohtuulliset sellaiset. Suurin osa Etsy.comin myyjistä sijaitsee USA:ssa, mutta myyjiä on kaikkialta maailmasta, myös Suomesta. Etsy.comilla on myös useita erilaisia perinteisistä verkkokaupparatkaisuista poikkeavia tuotteen hakutapoja ja monet ns. perinteisetkin tuotehaut on toteutettu uudemmalla, innovatiivisella tavalla. Koska Coloria-blogissa ollaan, nostan tässä yhteydessä esiin kokeiltavaksi Etsyn vinkeän värihaun:
http://www.etsy.com/color.php

Annatto

Jo aikapäiviä sitten ostin jostain import-elintarvikekaupasta annatonsiemeniä ja blogasinkin saaliistani tuolloin (Annatto | 23.12.06). Nyt vihdoin sain aikaiseksi: siemenet (103 g) löytyivät käyttämättöminä kaapin pohjalta. Yritin ensin murskata niitä morttelissa, mutta siitä ei oikein meinannut tulla muuta kuin punaista tomua kaikkialle muualle paitsi morttelin pohjalle. Kaadoin annattosiemenet pieneen kattilaan ja lisäsin tilkan vettä sekaan sitoakseni pölyn kasaan, niin murskaaminen alkoi sujua. Jos oikeasti haluaisi siemenet murskaksi, voisi olla parasta hankkia tehokas automaattimurskain terässiipineen; morttelisauvalla puuha tuntui siltä kuin olisi yrittänyt lytätä kasaan pikkukiviä. Tai toinen vaihtoehto voisi olla liottaminen ennen murskaamista: teräskattilan kalke kerrostaloasunnossa klo 11 jälkeen illalla herätti kauan uinuneen naapureiden huomioonottokykyni ja panin kattilan yöksi sivuun ja jatkoin seuraavana aamuna. Siemenet eivät edelleenkään olleet kovin pehmeitä, mutta jotenkin tuntuivat murskautuvan astetta kevyemmin (mikä ei silti tarkoita "kevyesti"). En ehtinyt värjätä samana päivänä, joten käytännössä siemenet likosivat kaksi päivää pienessä vesitilkassa, ennenkuin keitin niitä tunnin. Keittämisen jälkeen siivilöin siemenet värivedestä ja laitoin ne pesupussin mukana värjäysveteen lankojen seuraksi.


Ensimmäiseen kylpyyn meni paria grammaa vajaa 100 grammaa lankaa (100% villa, rami, silkkivilla, valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle-lanka): kuumensin kiehumispisteeseen, laitoin hellasta virrat pois ja annoin olla hellalla pari tuntia. Täysvilla, rami ja silkkivilla ottivat värin keskenään melko samalla tavalla ja odotetusti Nalle-lanka värjäytyi paljon voimakkaammin. Lanka värjääntyi tummemmaksi oranssiksi, mutta ei voimakkaammaksi niinkuin olin toivonut.


Koska halusin voimakkaampaa väriä, mutta en tummempaa vaan kirkkaampaa, ajattelin kokeilla seuraavaan kylpyyn kalkkia. Kattilaan meni 95 grammaa lankaa (villa, rami, valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle-lanka) sekä 7 kalkkitablettia. Keitin samalla tavalla kuin edellistä - ja kuinka ollakaan - langoista tuli tosiaan kirkkaampia ja voimakkaampia oransseja. Nalle-lanka taas odotetusti otti väriä vastaan paremmin kuin täysvilla ja rami, mutta eron näkee oikeastaan vain päivänvalossa ja kun langat laittaa ihan vierekkäin.


Kolmanteen erään meni 93 grammaa lankaa. Halusin kokeilla, miten viinikivi vaikuttaisi väriin. Tarkoitukseni oli laittaa viinikiveä vain suoraan langan päälle tiettyyn kohtaan, kun muu kohta lilluisi vielä kalkkipitoisessa vedessä. Oletuksena tietenkin se, ettei viinikivi virityksieni avulla leviäisi kovin laajalle... mutta tottakai sitä lumpsahtikin väriveteen melkoinen määrä, joten kokeilu meni niin sanotusti metsään. Nalle-lanka kuitenkin värjääntyi melko kirkkaaksi oranssiksi - ei niin syväksi ja voimakkaaksi kuin toisessa kylvyssä, mutta kolmannessakin kylvyssä oli melko paljon vielä väriä.


Vasemmalta oikealle (kaikki langat alunalla puretettuja): I satsi (villa, rami, silkkivilla, valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle-lanka); II satsi (villa, rami, valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle-lanka); III satsi (valkoinen ja luonnonvalkoinen nallelanka.)

Kokeiluprojekti värjäsi myös keinokuituisen pesupussin voimakkaan oranssiksi. Väri on pitänyt jo pari pesua. Myöskään langoista ei saippua pesussa lähtenyt juuri lainkaan väriä irti. Annatton valonkeston on sen sijaan sanottu olevan huono. Keväämmällä pitää toteuttaa erillinen valonkestoprojekti, kun sitä valoa taas joskus näkyviin tulee...

Vihreä paita päälle - kampanjoi ilmaston lämpenemistä vastaan!

Wear GREEN SHIRT for protest against global warming Feb 1 -viesti on kiirinyt viime päivinä sähköpostista toiseen. Eli kaikki ympäristöstä huolestuneet, pukeutumalla vihreään paitaan tänään ilmaisette huolenne lumettomasta joulusta ja vetisestä hiihtolomasta.

Jos vihreä on lempparisi, mutta pelkäät leimautuvasi ympäristöaktivistiksi, tiistai on sopiva päivä pukeutua vihreään paitaan. Facebookin Green Shirt Tuesday -porukasta löydät kanssaeläjiä kanssanettaajia jakamaan vihreän viikonpäivän!

Malvalla vihreänharmaata

Olen aiemminkin kokeillut malvalla värjäilyä, mutta silloin ei väri suostunut jäämään kiinni. Nyt värjäystuloksena oli aivan uskomattoman kaunista vihertävän harmaata; sellaista armeijanvihreää/harmaata. Kuvissa en saa tuota väriä toistumaan millään tavalla; olisi pitänyt malttaa odottaa kuvauspäiväksi hienoa aurinkoista, valoista päivää eikä tappaa värejä kellertävällä keittiölampun valolla.

Mielenkiintoista tässä oli se, että kun kastoin langat ensimmäistä kertaa violettiin (!) liemeen ja vähän ajan kuluttua nostin ylös, langat olivat vaaleanvioletit. Kymmenen minuutin kuluttua violetista ei ollut tietoakaan ja lanka vaikutti sinertävän harmaalta. Lopulta keittelemisen jälkeen lopputuloksena oli vihertävää/harmaata. Harmittaa nyt, etten kokeillut, miten noille vaaleanvioleteille langoille olisi käynyt: olisivatko säilyneet violettina vai muuttuneet hiljalleen vihreiksi.


Keitin 100g kuivattua malvaa, jäähdytin ja siivilöin. Heitin kukat pesupussiin ja samaan liemeen värjättävien kanssa. Ensimmäiseen satsiin meni n.80 grammaa alunalla puretettua lankaa (silkkivilla, rami, villa), jotka reippahasti taasen keitin ja annoin lillua vedessä yön yli.


Seuraavana päivänä laitoin toiset n. 80 grammaa alunalla puretettua valkoista ja luonnonvalkoista Nalle-lankaa ja keitin samalla tavalla. Vaikka tämä oli toinen satsi, Nalle-langat imaisivat väriä melko tehokkaasti ja langoista tuli paljon tummempia kuin ekasta satsista.


Kolmanteen satsiin meni 95 grammaa alunalla puretettua valkoista ja luonnonvalkoista Nalle-lankaa ja keittämisen jälkeen langat saivat lillua liemessään yön yli. Langat ovat vain astetta ensimmäistä satsia vaaleampia.


Neljänteen ja viimeiseen liemeen pistin n. 60 grammaa 100% villalankaa ja kiehautin - lopputuloksena muita huomattavasti vaaleampi väri.

Itse pidän hurjasti aikaansaamastani väristä, joten malva on seuraavaksi selvityslistallani. Ongelmahan itselläni on, etten huomannut tsekata, mitä malvaa pussissani oikein oli (kaima hoi, jos sinulla on tietoa, niin vinkkaa!) Laatuja on useita ja tuntuu, että niissä varmaan on eroja. Colorian sivuillakaan malvasta ei valtavasti ole tietoa.

[EDIT: kaimahan vinkkasi, että kyseessä on teehibiscusta eli Hibiscus sabdariffaa, eikä Malva-kasvia. Mutta jotenkin koko kokemus oli aivan erilainen kuin sillä aiemmalla erällä värjätessä ja kasvitkin näyttivät tummemmilta, siksi ajattelin, että tämä olisi oikeasti Malva-suvun kasvia, ei Hibiskusta. Mutta kun kyseessä on Hibiscus-suku eivät alla olevat linkit koska ihan eksaktisti tätä asiaa, ainakaan ylin; jätän ne kumminkin paikalleen, koska asia oli mielenkiintoinen. Kasvit ovat kyllä läheisiä sukulaisia. Tämä ei vähennä sitä seikkaa, että tähän malva/hibiskusprojektiin pitää panostaa!]

[EDIT 1 (310108) ilmeisesti kyseessä on sittenkin ollut Malva-suvun kasvi, lisää asiasta kommenteissa...]

Verkkoa selatessani löysin pikaisesti kaksi mielenkiintoista linkkiä, toinen asiallinen, toinen äärimmäisen sympaattinen.:

• The “Chemicals – Free” Dyeing of Woollen Fabric with Egyptian Mallow Leaves
Heba F. Mansour, and Khaled K. K., Department of Textile Printing, Dyeing and Finishing.
Faculty of Applied Arts, Helwan University, Giza, Egypt. Tutkimuksen mukaan ainakin egyptiläinen malva sisältää vihreää klorofylliä ja keltaista ksantofylliä. [Edit: Egyptian mallow on suomeksi myllymalva ja sen latinankielinen nimi on Malva parviflora]

• Natural Dye- Part 2- Dyebath Prep The Yarn Knotzi -blogissa kirjoittaja tilittää I was dyeing with blue malva once, and when I first extracted the dye, it's this great rich violet color. Thirty minutes later it turned to reddish, then mucky brown. You have to use the flowers quick.. (Koen suurta sympatiaa lausahduksen NEVER combine a copper mordant and baking soda to raise the pH and cabbage dye. It WILL explode. vuoksi. Blogi on lopettanut lyhyen elämänsä viime elokuussa. Toivottavasti omistaja ei räjähtänyt.)

Demetrio Bautista Lazo Teotitlan del valle Oaxaca Mexico

Maailmanympärimatkailu jatkuu, palaamme Amerikkaan. Demetrio Bautista Lazo Teotitlan del valle Oaxaca Mexico -sivulla kerrotaan Teotitlánin zapoteekkien kutomisperinnettä jatkavasta Demetrio Bautista Lazosta. Kasvivärjäys ei ole jatkunut katkeamatta: Lazo on lapsena seurannut aniliiniväreillä värjättyjen tekstiilien kutomista - mutta päättänyt itse palata perinteiseen kasvivärjäykseen. Luonnonväri-sivulla esitellään paikallisia väriaineita. Kuvat eivät ole järin suuria, mutta tutustumisen arvoisia kumminkin.
Lazon sivulta on linkki kokenillinviljelykeskukseen: Tlapanochestlin nettisivut ovat kerrassaan järkyttävän rumat, mutta sieltäkin tietoa löytyy kohtuullisen paljon. Ja mielenkiintoinen turistiohjelma: ulkomaalaisille aikuisille turisteille on ihan oma tarjontansa :D

teotitlan.com
aztecacolor.com

Verihelttaseitikkijalkailua

Odotetusti verihelttaseitikin jaloista (42 g) tuli oranssihtavia sävyjä, mutta olin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon lankaa 42 grammalla jalkoja värjäytyi. Keitin jalat ja annoin niiden liota keitinvedessään yön yli. Tämän jälkeen siivilöin väriliemeen, laitoin jalat pesupussiin ja heitin lankojen mukana kattilaan.

Ensimmäiseksi kattilaan meni yhteensä 130 grammaa lankaa (villa, silkkivilla, rami) ja liotin lankoja värivedessä muutaman tunnin ennenkuin keitin ne. Silkkivilla jäi melko vaaleaksi; muut värjäytyivät kohtalaisen voimakkaasti. Harmillista, etten hoksannut pistää mukaan väriä imaisevaa Nalle-lankaa edes testiksi, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko väri ollut tummempi ja/tai punaisempi/keltaisempi. Ensimmäinen kylpy tuntui imaisevan kaiken värin vedestä, mutta laitoin silti vielä lankoja kyytiin uudelleen. Kakkoskylvyssä oli 50 g nimenomaista nallelankaa: tunnin keittämisen jälkeen liotin lankoja väriliemessä vielä yön yli. Langoista tuli värisävyltään paitsi vaaleampia, myös keltaisempia kuin ensimmäisestä kylpyerästä.

Colour: Design & Creativity

Colour: Design & Creativity on SDC:n (Society of Dyers and Colourists) verkkojulkaisu, jonka ensimmäinen numero on nyt verkossa luettavissa - ainakin vielä tässä vaiheessa ilmaiseksi. Lehden oman kuvauksen mukaan

The journal has been created to fill a perceived gap in the field of colour practice and education. One where professional people, from a diverse range of disciplines in which colour plays an important role, can come together to exchange knowledge and ideas, and perhaps begin to develop a common language to facilitate communication in the fascinating world of colour.

Lehteä julkaiseva The Society of Dyers and Colourists on kansainvälinen, vuonna 1884 perustettu yhteisö, jonka tavoitteena on edistää väriin liittyviä asioita kaikilla mahdollisilla aloilla. Sen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa väristä kiinnostunut n. 30 euron vuosimaksulla. Jäsenet saavat käyttöönsä mm. digitaalisia artikkeleita sekä ajankohtaisia uutisia väriteollisuuteen yms. liittyen.

The Society of Dyers and Colourists: www.sdc.org.uk
www.colour-journal.org

Verihelttaseitikkihattuilua

Olipa vinkeää lukea Riihivilla-blogi tänään - seitikit tuntuvat olevan kovasti tapetilla kattilassa. Varastosta löytyi muutama viikko sitten pieni määrä verihelttaseitikkejä, lakit ja jalat erikseen. Pataan päätyi ensimmäisenä 80 grammaa lakkeja, joita en ollenkaan esikeittänyt.


Ensimmäisen vyyhdin (silkkivilla, rami, täysvilla; 90 g) laitoin kylmään kylpyyn lämpiämään samaan tahtiin pesupussiin ahdettujen verihelttahattusten kanssa. Otin langan pois juuri ennen kuin keitos alkoi kiehumaan, eli noin varttitunnin liotuksen jälkeen. Sen jälkeen lanka on lionnut huuhteluvedessä ja pesty kunnolla pesuaineella, eikä väriainetta irronnut juurikaan huolimatta lyhyestä värjäysajasta. Lopputuloksena viehkeän vaaleanpunaisia sävyjä.


Kakkoskylvyssä oli Nalle-lankaa ja lankakerä, jossa oli silkkivillaa, ramia ja villaa; yhteensä 160 g. Heitin langat värikylpyyn juuri niinkuin ei pitäisi: kylmästä ämpäristä kiehumispisteessä olevaan väriliemeen, mutta suurempaa vahinkoa ei näköjään tapahtunut. Langat saivat kyllä jäähtyä liemensä mukana.Nalle värjääntyi odotetusti voimakkaamman punaiseksi, mutta ero ei ole suuri toisen vyyhdin täysvillaan tai ramiin. Silkkivilla värjääntyi hieman vaaleammaksi.


Kolmas värjäyskerta; alla alunalla puretettu lanka, päällä purettamaton. Langat ovat molemmat 100% villaa (yhteensä 85 g) ja pistetty väriliemeen yhtäaikaa. Lopputuloksena oli selkeästi oranssimpi väri.

Maailman suurin sininen timantti: Hope

Tavernierin alkuperäinen luonnos timantista.

Blue Hope on maailman suurin sininen timantti (45.52 karaattia), joka on esillä Smithsonian-instituutissa USAssa. Timantin tarinaan liittyy useita käänteitä ja kertomuksia - ja monia eri versioita. Alkujaan 112-karaattinen timantti löydettiin Golcondasta, Intiasta, josta se vietiin Ranskaan 1668. Timantin haltija, Jean-Baptiste Tavernier, myi timantin Ludvig XIV:lle, joka leikkautti sen sydämenmuotoiseksi 67 karaatin "kruunun siniseksi timantiksi". Timantti periytyi kruunun mukana ranskalaisille kuninkaille ja Ranskan vallankumouksen pyörteissä, 1792, silloisten omistajien Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten lojuessa vankeudessa, kivi varastettiin muiden kruununjalokivien kera. Osa kruununjalokivistä saatiin takaisin, mutta ei Hope-timanttia. Guillot-niminen kadetti kuljetti timantin Englantiin ja lopulta luovutti timantin rahapulassa Lancry de la Loyellelle.

Vuonna 1812 John Françillion kuvasi syvän sinisen n. 44 karaattisen timantin, joka oli lontoolaisen timanttikauppias Daniel Eliasonin hallussa; samalta vuodelta löytyy Eliasonin allekirjoittama myyntikatalogi. Kiven arvellaan päätyneen kuningas Yrjö IV:n haltuun, jonka kuoleman jälkeen 1830 kivi myytiin yksityisesti eteenpäin velkojen maksamiseksi (kuninkaallisissa arkistoissa ei ole merkintää timantista). Nimensä Hope-timantti sai, kun se päätyi tuntematonta tietä englantilaisen pankkiirin, Henry Hopen haltuun. Hopen kuoleman jälkeen 1839 timantti siirtyi suvussa eteenpäin, kunnes 1901 lordi Francis Pelham Clinton Hope myi sen velkojensa maksamiseksi. Lontoolaisen välittäjän, Adolf Weilin kautta kivi päätyi New Yorkiin Simon Frankelille (Joseph Frankel and Sons) vuonna 1908 - samana vuonna, kun Times julkaisi artikkelin sinisen timantin kirouksesta. Frankel myi timantin rahapulassa edelleen Selim Habibille (jalokivikauppias, joka on useissa tarinoissa sekoitettu Turkin sulttaaniin). Myös Habib oli rahapulassa ja myi kiven C.H. Rosenaulle, jolta Pierre Cartier osti kiven vielä samana vuonna. Amerikkaan timantti päätyi, kun varakas seurapiirinainen Evalyn Walsh McLean osti sen 1911. McLeanin kuoleman jälkeen 1947 newyorkilainen jalokivikauppias Harry Winston osti hänen jalokivensä ja lahjoitti yksitoista vuotta myöhemmin Hope-timantin Smithsonian instituutille.


Hope-timantti on esillä Smithsonianin kansallisessa luonnonhistorian museossa. Se on maailman suurin sininen timantti, 45.52 karaattia. Kuva: Chip Clark/Smithsonian Institution

Timantin sanotaan tuovan omistajalleen epäonnea. Kerrotaan, että timantti on kirottu, koska tarinan mukaan varas vei timantin hindujumalatar Sitan patsaasta. Legendan mukaan kirous lankeaa kaikkien päälle, jotka varastettuun jalokiveen koskevat.

Tavernierin kerrotaan - tarinasta riippuen - kuolleen joko villikoirien raatelemana, kun hän oli palannut Intiaan myytyään timantin kuninkaalle, tai kuumeeseen hyvin pian kaupan jälkeen (tosiasiassa hän kuoli Moskovassa 84-vuotiaana vuonna 1689). Ranskan kuningashuoneessa kuolema korjasi satoa ketterästi. Ludvig XIV eli 77-vuotiaaksi, mutta menetti kaikki lailliset perillisensä yhtä poikaa lukuunottamatta; ainoa poika kuoli ennen isäänsä ja hänen jälkeläisistään kuoli kaksi. Henkiinjääneestä tuli kuningas Ludvig XV, joka kuoli 64-vuotiaana Ranskan epäsuosituimpana kuninkaana. Ludvig XV:nkin perillinen kuoli. Valtaistuimelle nousi Ludvig XVI. Hänen ja Marie Antoinetten sekä muiden Ranskan kuninkaallisten kylmä kohtalo giljotiinissa lienee kuningashuoneen kuolemanaalloista tunnetuin. Kurja onni kiusasi myös kuningashuoneen ympärillä pyöriviä: kuningas Ludvig XIV antoi kiven ensin markiisitar de Montespanille, joka joutui hovin epäsuosioon ja myöhemmin mustetööri d'Artagnan pidätti valtiontalouden yli-intendentin Nicolas Fouquetin, joka istui lopun elämänsä vankilassa lainattuaan timanttia (tosiasiassa kuningas pidätytti Fouquetin valtion varojen väärinkäytöstä: mieshän asui ja eleli laveammin kuin kuningas itse). Myös kiven varastanut Guillot joutui vankilaan.


Evalyn Walsh McLean Hope-timantti kaulassaan
Henry Philip Hopen elämästä ei ole paljon tietoa, mutta kirouksen syyksi on laitettu, että ilmeisesti hän menetti ainoan poikansa. Hopen suvun kerrotaan timantin ansiosta syöksyneen äärettömästä rikkaudesta suureen köyhyyteen: muutamaa sukupolvea myöhemmin lordi Francis Hope teki vararikon. Hänen amerikkalainen näyttelijävaimonsa May Yohe karkasi toisen miehen kanssa. May Yohella tuntui olevan timantista pakkomielle: hän piti korun jäljennöstä kaulassaan, taivutteli kolmannen aviomiehensä kuvaamaan elokuvasarjan timantista ja myöhemmin palkkasi Henry Leyford Gatesin kirjoittamaan kanssaan sinisestä timantista kertovan elokuvan. Kertoman mukaan May Yohe myös kirjoitti silloiselle timantin omistajalle Evalyn Walsh McLeanille timantin tuottamasta epäonnesta. Evalyn Walsh McLean ei moisesta välittänyt, vaan piti sinistä timanttia kaulassaan lähes aina onnenkivenä. McLean eli itse 60-vuotiaaksi, mutta hänen poikansa kuoli auto-onnettomuudessa 9-vuotiaana, tyttärensä kuoli unilääkkeiden yliannostukseen 25-vuotiaana ja miehensä kuoli mielisairaalassa (12 vuotta parin eron jälkeen; karattuaan ensin toisen naisen kanssa).

Sinisen timantin kirouksen syyksi on laitettu jalokivikauppias Simon Frankelin laman aikana kärsimät suuret rahalliset tappiot ja jalokivikauppias Harry Winstonin sydänkohtauskuolemakin. Laman aikaiset tappiot eivät kuitenkaan liene yllätys kellekään, eikä 82-vuotiaan miehen kuolema sydänongelmiinkaan liene valtava mysteeri.

Timantti kulki useiden käsien läpi, eikä kaikista omistajista ole varmaa tietoa. Timantin tarinaan on eri lähteissä lisätty väliin uusia omistajia ja myös mm. May Yohen elokuvilla sekä Evalyn Walsh McLeanin sepitteillä (hänen mukaansa timantti oli kuulunut myös Katariina suurelle) oli oma osansa huhujen suhteen. Kuvitteellisia tai vähintään varmentamattomia timantin kirouksen uhreja on pilvin pimein: Timanttikauppias Francis Beaulieun kerrotaan myyneen timantin Daniel Eliasonille ja näännyttäneen tämän jälkeen itsensä nälkään. Huhujen mukaan hollantilainen timantinleikkaaja Wilhelm Fals leikkasi timantin nykyiseen muotoonsa ja myöhemmin hänen oma poikansa Hendrick varasti timantin häneltä. Toisen tarinan mukaan Fals kuoli suruun poikansa varkauden jälkeen ja toisen tarinan mukaan hänen poikansa murhasi hänet timanttivarkauden yhteydessä; pojan itsensä kerrotaan tehneen itsemurhan. Newyorkilaisen timanttikauppiaan Simon Frankelilta timantti kulkeutui Jacques Colot'lle, joka tappoi itsensä (1904). Colot'ilta timantti siirtyi venäläiselle prinssille Ivan Kanitowskille, joka antoi sen rakastajattarensa, Folies Bergeren näyttelijättären Lorens Laduen käyttöön. Myöhemmin prinssi murhasi rakastajattarensa mustasukkaisuuskohtauksen vallassa. Sittemmin Iván Kanitowski itse kuoli vallankumouksessa. Kreikkalainen timanttikauppias/pörssivälittäjä Simon Montharides/Montarides/Maoncharides kuoli perheineen auto-onnettomuudessa. Timantin lyhyen aikaa omistanut persialainen timanttikauppias Habib Bey kuoli ranskalaisen höyrylaivan upotessa 1909. Turkin sulttaani Abdul-Hamid II osti timantin suureen hintaan ja kuoli armeijan vallankaappauksessa pari kuukautta sen jälkeen, kun oli saanut timantin (1909). Ennen kuolemaansa Abdul-Hamid II ehti vangita ja kiduttaa palvelijansa Abu Sabirin, joka oli kiillottanut jalokiven. Sulttaanin suosikkijalkavaimo Zubayda piti timanttia ja löytyi myöhemmin murhattuna ja turkkilainen väkijoukko hirtti sulttaanin timantinvartija Kulub Beyn. Sulttaanin varainhoitaja Jehver Agha yritti viedä timantin ja hirtettiin siitä hyvästä. Postimies James Todd, joka kuljetti timantin Smithsonian-instituuttiin menetti jalkansa rekkaonnettomuudessa, vahingoitti päänsä auto-onnettomuudessa ja myöhemmin hänen kotinsa paloi. ...Lisää näitä onnettomia kohtaloita löytyy netistä pilvin pimein.


Hope-timantin punainen fosforisenssi. Kuva: John Nels Hatelberg

Timantin kiehtova taru ei ole suinkaan tullut vielä päätepysäkilleen: tammikuun alussa julkaistiin uusi tutkimus, joka valaisee yleensä yleisölle näkymättömissä olevaa puolta. Smithsonian-instituutin Luonnontieteen keskusmuseon jalokivikokoelman kuraattori ja mineralogi Jeffrey Postin johtamassa tutkimuksessa keskityttiin sinisten luonnontimanttien fosforenssiin, joka tulee esille, kun timantit altistetaan ultraviolettivalolle. Tutkimuksessa huomattiin, että keinotekoisesti valmistetut siniset timantit antavat aivan erilaisen fosforenssispektrin kuin siniset luonnontimantit. Fosforenssin värien intensiivisyydestä sekä kestosta voidaan siis tunnistaa luonnontimantit keinotekoisista sekä yksittäiset siniset timantit toisistaan - kuin sormenjäljistä.

Tutkijat mittasivat Hope-timantin sekä 66 muun sinisen timantin fosforisenssispektrin ja huomasivat, että lähes kaikki siniset timantit luovat sinistä ja punaista valoa sisältävää fosforisenssia. Suurimmaksi osaksi sinisten timanttien fluoresenssi on sinivoittoista, mutta Hope-timantti hohkaa ultraviolettivalossa punaisena.

The Hope Diamond, Encyclopedia Smithsonian
New Research at the Smithsonian’s National Museum of Natural History Reveals Insight into Hope Diamond’s Fiery Red Glow, Smithsonian Press Release, Washington, DC, 7.1.2008

Värjäyskirjat Suomesta ja Amerikasta

Viime viikolla vihdoin sain käsiini Terttu Hassin kirjan Luonnon väreillä värjääminen (WSOY, Porvoo 1981). Ensimmäinen painos kirjasta ilmestyi 1977. Kirjassa on selkeät ohjeet värjäykseen ja kattavasti värjäysreseptejä: kannattava ostos edelleenkin, jos eteen sattuu. Minulla oli kunnia olla Tertun oppilaana muutama vuosi sitten Värjärikillan kesäkurssilla ja sen kurssin taitoja olen jatkossakin käyttänyt. Terttu oli opettajana upea (ja kärsivällinen :D), joten suuri syy harrastuksen säilymiseen mielekkäänä menee hänelle.

 

Tänä aamuna tippui postiluukusta Lynne Richardsin ja Ronald J. Tyrin kirja Dyes from American Native Plants. En ole vielä ehtinyt tutustua, mutta parit plussat ja miinukset olen jo huomannut. Plussana mainittakoon se, että kirjassa on varsin kattavat väriluettelot kasveista. Jokaisella värillä (ei sinistä) on oma listauksensa, jonka perässä luetellaan kasvit, josta ko. väriä saadaan ja lisäksi samaan yhteyteen on kirjoitettu vielä menetelmä (keittämällä/käyttämällä) ja värisävy. Sanallisten selitysten (light yellow; bright golden yellow) lisäksi kukin värisävy on vielä erikseen esitelty Munsellin värimallien avulla.

Miinuksena - ja outona sellaisena - tuli esille kasvien hassu esittely. Kirjassa on esitelty useita amerikkalaisia kasveja lyhyesti, mutta asiapitoisesti ja suurimmasta osasta on myös kuva. Mutta tuntuu kuin koko kasviesittelyosa olisi vain liite väriluettelolle, koska esittelyjen yhteydessä ei juurikaan mainita kasvin värjäyshistoriaa tai viitata sen tarjoamiin sävyihin. Edes "verijuuren" (Sanguinaria canadensis; bloodroot, red puccoon) yhteydessä ei puhuta mitään kasvin käytöstä maalaus- tai värjäysaineena, vaikka se on käsittääkseni ollut yksi Pojois-Amerikan intiaanien merkittävimpiä värikasveja.

Kehäkukkakokeilut

Laitoin noin 120 g kuivattuja kehäkukan kukkia yöksi veteen likoamaan. Seuraavana päivänä keitin kukat, siivilöin liemen kattilaan ja laitoin kukat pesupussissa alunapuretetun langan (76 g) kanssa likoamaan. Keittämisen jälkeen langat jäivät likoamaan kahdeksi yöksi.


Lopputuloksena oli vaaleankeltainen väri. Ei mikään häkellyttävän voimakas.


Kuvassa vasemmalla kehäkukkavärjäys ja oikealta pilkistää pisarainen samettitattivärjäystä.

Värikartta

Tuumasta toimeen.

Coloriassa aukesi tänään maailmanvärikartta. Google-pohjaisessa kartassa on aluksi vain muutama värilinkki, mutta tarkoitus on koota kartasta kattava esitys maailman eri kulttuurien väriperinteistä sekä väriin liittyvistä kulttuuri- ja matkailukohteista. Ehkä jatkossa voisi laittaa esille myös joitakin perinteisiä, tiettyyn paikkaan liittyviä värjäysohjeita!

Apua hyvien linkkien ja muun sisällön kokoamiseksi tarvitsen kaikilta Colorian lukijoilta. Karttasivun alareunassa on lomake, jolla vinkit pääsevät perille saakka!

coloria.net/map.htm