Värjäilyjä elintarvikeväreillä

Kuva: Allena Jackson.

Kaima vinkkasi Knitty-lehden uusimman numeron värjäysjutusta. Allena Jackson on kirjoittanut maukkaan kuvareportaasin villan värjäämisestä elintarvikeväreillä. Perinteisten KoolAid -värien lisäksi artikkelissa on käsitelty myös muita elintarvikevärejä. Värivalinnat ja sekoitukset on käyty läpi varsin perusteellisesti ja lopputuloksena onkin melkoinen värien kirjo. Harmillista on se, että Amerikan tarjonta on varsin erilainen kuin Suomen - eli valmiita reseptejä ei varsinkaan noiden muiden kuin KoolAid-värien suhteen ei ehkä ole suoraan hyödynnettävissä. Mutta tällaisessa värjäyksessähän mielenkiintoisinta on kokeileminen ja löytäminen!

Meillä vain ilmiselvästi on aivan käsittämättömän erilainen hajumieltymys. Heti ensimmäisessä kappaleessa Allena kirjoittaa Besides, there's just something fun about fruity smelling roving and yarn ja hieman myöhemmin vertaa KoolAid-pakkausten ja muiden elintarvikevärien käyttöä The downside to using food color instead of Kool Aid is that the Kool Aid smells better than vinegar. En ole etikantuoksun ystävä millään tasolla, mutta omat KoolAid -kokeiluni jäivät tauolle pitkälti sen vuoksi, etten kestänyt lankojen pistävän esanssista hajua. Ehkä tuo tuoksu on jollekin hedelmäinen, minulle se oli kidutusta. Onneksi haju on myös hiljalleen haihtunut: nyt kun langat ovat levänneet parvekkeella puolisen vuotta, jäljellä on enää suht koht siedettävä pieni vivahdus imelähköä karkkihajua. :D

---

Ennen elintarvikevärejä myytiin vain apteekeissa, mutta nykyään niihin (ainakin liuosmuotoisiin) saattaa törmätä tavallisissa ruokakaupoissakin - en vain ole vielä hoksannut kartoittaa lähikauppojen tarjontaa ja tänään en ehdi lähteä tutkimaan. Ehdin kuitenkin tarkistaa elintarvikevärien apteekkitarjontaa ensimmäisestä vastaantulleesta linkistä - mutta laihoin tuloksin. Apteekkituotteet.fi mainostaa itseään apteekkituotteiden verkkokauppana. Elintarvikevärit -hakusanalla ei tullut yhtään tulosta, mutta värit -hakusana auttoi. Pettymyksekseni informaatio on kuitenkin varsin niukkaa: tarjolla on elintarvikeväriä liuoksena 20 ml satseissa (Värit keltainen, punainen, sininen ja vihreä) maksaa 4,00 €, mutta missään ei lue, mitä ainetta väriaine oikeasti on (edes E-numeroa). Uskon, että apteekeissa on vielä myytävänä jauhemaista väriainettakin. Värjäystarkoituksiin liuos saattaa olla helpompikäyttöistä, mutta ainakin aiemmin apteekeista on saanut elintarvikevärejä jauhepötkilöissä ja niiden värimäärä on huomattavasti riittoisampaa, koska nuppineulan nupin kokoisella määrällä jauhetta saa aikaiseksi jo melko voimakkaan värin. Eikä veteen sekoittaminen ole kovin vaivalloista.

Colorian KoolAid-postaukset löytyvät klikkaamalla hakusanoista koolaid; joukossa on mm. postaus pussien väriainesisällöstä sekä myös vinkki, mitä kautta KoolAideja voi tilata / ostaa Suomesta.

Allena Jackson: More dyeing with food color. www.knitty.com/ISSUEwinter07/FEATfoodcolordye.html

Allena Jacksonin nettisivu: www.spindleandwheel.com. Allena myy artikkelissa mainittuja tuotteita webshopissaan! Sivulla on myös lisää värjäysneuvoja.

Otto Heinon kullan arvoinen keltainen salaisuus

Joululomalla oli vihdoin aikaa lukea lehtiä ja kartoittaa vähän, mitä painettu sana on syksyn aikana kansalle kertonut. Mielenkiintoisimpana esiin nousi Suomen kuvalehden 50/2007 juttu amerikkalaisesta vuonna 1915 syntyneestä keraamikosta Otto Heinosta, joka on kerännyt itselleen huomattavan omaisuuden (uudelleen)keksimällään keltaisella lasitteella. Jutun tekee erityisen kiinnostavaksi se, että Otolla on - kuten nimestäkin ehkä voisi päätellä - suomalaiset juuret.

Otto Heinon tarina keraamikkona alkoi sodan aikaan Euroopassa. Sodassa Otto palveli armeijassa ja myöhemmin lensi pommituslentoja Saksaan. Ennen paluutaan Yhdysvaltoihin Otto seurasi useita päiviä Englannin tuolloin kuuluisimman keraamikon Bernard Leachin työskentelyä. Otto oli 17-vuotiaana perustanut kuljetusfirman, mutta kotiinpaluun jälkeen Otto myi firmansa ja alkoi opiskella maalausta ja keramiikkaa todenteolla. Uuden ammatin ohella löytyi Suuri Rakkauskin: Vivika Timeriasieff oli kutojamestari, mutta opetti myös Otolle keramiikkaa New Hampshiren käsiteollisuuskoulussa ja 1970-luvulla pari muutti itärannikolta Ojain pikkukaupunkiin, Los Angelesin pohjoispuolelle.

Värien kannalta mielenkiintoiseksi kertomus muutui, kun pariskunta osallistui 1980-luvulla Shigarakissa Japanissa kansainväliseen konferenssiin, jossa kiinalainen buddhalaismunkki haastoi keraamikot selvittämään 200 vuotta aiemmin kadonneen pyhän pehmeän, voinkeltaisen lasitteen kaavan. Kiinassa keltainen on ollut keisarillinen väri, jonka käyttöä on rajoitettu kautta aikain. Tällä nimenomaisella korkeapolttoisella mattalasitteella lasitettiin vain pyhimmät esineet ja se oli erityisen suosittua Tsin-dynastian aikana (alk. n. 221 eaa), ennenkuin hiljalleen katosi jäljettömiin. Otolle ja Vivikalle lasitteen etsimisestä tuli melkeinpä elämäntehtävä: he käyttivät jokaisen keskiviikon Vivikan kuolemaan saakka 1995 tämän nimenomaisen lasitteen etsimiseen. Vaimonsa kuoleman jälkeen Otto ei lannistunut, vaan päin vastoin, hän uhrasi jatkossa kaksi päivää viikossa lasitteen metsästämiselle. Peräänantamattomuus tuotti tulosta: kaksi kuukautta Vivikan poisnukkumisen jälkeen Otto löysi uunistaan sitruunankeltaisen, mattapintaisen vaasin.

Siitä alkoi keraamikolle kiireen aika. Kiinalaiset tarjosivat lasitteesta suunnattomia summia, mutta Otto piti pintansa, eikä myynyt kaavaa. Sen sijaan hän alkoi tehdä tilauksesta Aasiaan keltaista keramiikkaa niin paljon kuin vain pystyi. Ja kovaan hintaan: japanilaiset maksoivat 20 esineestä puoli miljoonaa dollaria. Keltaisen lasitteen ja suurten summien outo kaava kummastutti viranomaisia sen verran, ettei yhteenotoiltakaan voinut välttyä. Näin kuvaa tilannetta Suomen kuvalehti:

Puolen miljoonan tilillepano on Yhdysvalloissakin niin suuri, että se kirjautuu myös liittovaltion tiedostoihin. FBI kiinnoistui Otosta, jonka bisnes vaikutti hämäräperäiseltä. Potterty ja pots. Ettei vain kyse ollut marijuanasta, jonka arkinimi on englanninkielessä pot. Miksi tuo pottery tienasi yhtäkkiä niin paljon? [...] FBI otti hänet tarkkailuun. Ja kun salakuuntelu kuuli aasialaisen asiakkaan jälleen kerran pyytävän Ottoa lähettämään "sitä keltaista", etsivät tekivät rynnäkön Ojaihin.

Oton kotisivuilta voi lukea lisää Otosta ja Vivikasta sekä tietenkin keramiikasta. Kaikkien tekstien kautta Otosta piirtyy kuva hellämielisenä, kauneutta rakastavana miehenä. Romantikkojen sydämet sulattanee tieto siitä, että Vivika ja Otto signeerasivat yhdessä kaikki pajalta lähtevät työt Vivika + Otto huolimatta siitä, kumpi esineen oli valmistanut. Jotenkin hellyttävä on myös pieni lyhyt juttu erään sivun lopussa: kun pieni kettu otti erään uunin kodikseen, Otto lykkäsi saviastioidensa valmistamista, kunnes kettu oli poistunut.

· Otto's Pottery - www.ottospottery.com
Telle Riikonen: Otto Heino (lyhennelmä). Suomen kuvalehti 14.12.2007.
· Tom Eastman: Finding gold in ancient buttery yellow glaze. Potter Otto Heino's work on display at League of N.H. Conway Daily Sun 10.8.2007
· Vivika and Otto Heino Oral History Interview Conducted by Elaine Levin for the Archives of American Art, Smithsonian Institution, 1981
· The Art of Vivika and Otto Heino [Archived Exhibition] 23.7.-16.10. 2005 Oakes Gallery
· Kuvia Otto Heinon keramiikasta Frank Lloyd Galleryn sivulla.
· Lisälukemista: Melbourne Z. Myerson: Otto's Gold. Ceramics Monthly, Vol. 48 Issue 6 2000.

Lukemista verkosta: The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe

Project Gutenberg on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Viimeisin suurlöytö on Sarah Lowengardin The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe; kokonainen kirja hienoine kuvituksineen. Pelkät kuvituksetkin ovat jo tutustumisen arvoisia. Niihin (sekä videoon, joka kuvaa värin heijastumista silkillä) pääsee tutustumaan suoraan klikkaamalla sivun yläreunan "media index" -valikkoa. Jos tykkää lukea tulostettuna, tekstit on helppo printata pdf-fileistä, jotka voi kaikki ladata kunkin sivun oikeasta yläkulmasta tai "print" -sivulta.

Joulun hengessä 2: punaista krapilla

Täytyy valokuvata tämä joulun ihme joskus uudelleen, kun on enemmän valoa. Värit eivät ole ihan oikeat käsiteltyinäkään, mutta tarpeeksi likellä totuutta.
Kuvassa vasemmalta oikealle: pähkinän ja krapin jälkivärit; resedan ja krapin jälkivärit; reseda ja krapin jälkiväri; krappi ja resedan jälkiväri; oikealla kaksi krappivärjättyä lankaa, joista vasemmanpuoleinen ei ole oikeasti ihan noin punainen vaan vähän oranssimpi, mutta oikeanpuolimmaisin on kalkki-/viinikivikokeiluni on suht koht oikean värinen!

Tein viime viikolla useita eri kokeiluja krapin kanssa. Tällä kertaa lankana oli puhdasta lampaanvillaa (esipuretettu alunalla), joita en ehkä pessyt niin hyvin kuin olisi pitänyt, mikä osaltaan saattoi olla syynä minulle vähän vieraisiin kellertäviin sävyihin... Resedan ja krapin yhteiskäyttäminen edesauttoi luonnollisestikin oranssien sävyjen esiinmarssia, mutta ihmetyksekseni sain myös krapista itsekseen oudon oransseja sävyjä ilman resedaakin - tosin huomattavasti enemmän punaiseen taittuvia. En sinänsä odottanut punaisia sävyjä, joten en ollut sen vuoksi pettynyt, mutta aiemmin olen onnistunut samalla krapilla aikaansaamaan kauniin punaruskeita värisävyjä, joita ei nyt tullut esiin, vaikka yliannostelin krappia ihan reilusti.

Lopulta päätin kokeilla jotain muuta. Laiskuuteni vuoksi viskaan yleensä krapit ja langat samaan kattilaan, mutta tällä kertaa laitoin krapit kiehumaan etukäteen. Annoin krappien kuumeta kiehumispisteeseen, jonka jälkeen laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan sisältöineen hellalle jäähtymään hieman. Siivilöin krapit veke, laitoin liemen uudelleen liedelle, viskasin mukaan langat, neljä kalkkitablettia ja epämääräisen - joskin todennäköisesti kohtalaisen suuren määrän - viinikiveä laimentamattomana. Jätin oman onnensa nojaan vähän liian pitkäksi aikaa, koska seuraavan kerran havahduin siihen, että keittiöstä kuului Kunnon Porina. Menin puolijärkyttyneenä pelastamaan tuota luonnonlankaa, jonka keittämisestä minua oli varoitettu jo useat kerrat. Lanka ei ollut huopunut, mutta vesi oli aivan verenpunaista. Laitoin levyn nollalle ja jätin kattilan jälleen hellalle jäähtymään omaan aikaansa. Sekä vesi että lanka jäähtyivät punaisina, eikä väriä irronnut pesussa juuri lainkaan.

Olen vastaavan väristä lankaa saanut kerran värjäämällä krapin päälle kokenillilla, mutta en koskaan pelkällä krapilla. Tekisi mieli kokeilla heti toisen kerran, mutta kappas vain, eipäs minulla olekaan enää lankaa kotona. Parvekkeella on tässä talven autuaassa lämmössä lillumassa lankaa tiikerinkaunosilmäliemessä (vai mikä ihme se oli) sekä hibiskusliemessä, mutta muut langat ovat finito. Pitänee jättää seuraavat krappikokeilut ensi vuoden puolelle.

Joulun hengessä 1: pähkinänruskeaa

Joulun alla kiire pistää aina pakan vähän sekaisin ja nyt ajattelin helpottaa omaa arkeani pistämällä taas kattilat liedelle porisemaan siksi aikaa, kun itse istun näpertämässä koneellani. Löysin kaappini aarrekätköistä pähkinänkuorierän, jota päätin kokeilla. Liotin pähkinöitä kattilassa reilun vuorokauden ennen keittämistä ja jo liotusvaiheessa heitin mukaan purettamattoman kirpparilangan (tuntematonta laatua, mutta suht koht puhtaaksi villaksi epäilen; kuvassa oikealla) kerällä. Liotuksen jälkeen laitoin seuraavana päivänä kuoret hellalle porisemaan. Lisäsin mukaan myös erän Seitsemää veljestä (kuvassa vasemmalla). Langat värjäytyivät suht koht heti todella syvän ruskeaksi. Huuhdellessa tuosta purettamattomasta langasta lähti jonkun verran väriä (ei kuitenkaan paljon), mutta tummanruskea väri ei juurikaan muuttunut.
Tämä pähkinäkokeilu tehtiin siis ostetuilla pähkinänkuorilla, mutta ajattelin nyt joulunaikaan tarkkailla joulukorien pähkinänkuorieriä. Olen kuullut, että noista kaupan peruspähkinöistä saisi sellaisenaan hyvää ruskeaa, mutta myös, että jos kuoret laittaa kevättä odottamaan pakkaseen lumen alle (...minkä lumen?), väristä saattaa tulla hyvinkin voimakasta.

Lisää pähkinästä (Juglans) Coloriasta: www.coloria.net/varjays/juglans.htm

Joululahja värjääjille

Piti lykkäämäni tämän julkaisua jouluaattoon, mutta en malttanut. Hulda Kontturin Luonnonväreillä värjäämisestä -värjäyskirja kymmenien vuosien takaa on nyt esillä Coloriastossa. Suurin kiitos tämän julkaisemiseen kuuluu kuitenkin Kontturin sukulaisille: ilman heidän lupaansa kirja olisi jäänyt julkaisematta.

Kirja löytyy Coloriaston pääsivulta, mutta jos linkin haluaa tehdä, suora osoite on coloriasto.blogspot.com/2007/12/hulda-kontturi-luonnonvreill-vrjmisest.html. Kaikkein yksinkertaisinta ja lyhintä on linkittää kumminkin tälle kirjalle tekemälleni aloitussivulle, jossa on myös suorat linkit resepteihin (toivottavasti toimivatkin): www.coloriasto.net/kontturi.htm

Kontturin reseptit on jaoteltu myös Coloriaston erilliselle Coloriaston reseptisivulla kunkin värisävyn yhteyteen erikseen. (Valittelen Coloriaston heikohkoja hakusana- ja linkitysominaisuuksia tällä hetkellä. Ensi vuoden aikana tavoitteena on hakea (ja ennenkaikkea saada) apurahaa Coloriaston toteuttamiseen oikeaan, räätälöityyn tietokantaan, joka mahdollistaisi kaiken materiaalin selkeämmän esillepanon.)

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä näillä Kontturin ohjeilla värjättyjä lankoja! Jos joku innostuu kokeilemaan, niin otan mielelläni vastaan värinäytteitä (digikuvana tai lankoina) ja liitän ne sitten kuvina jotenkin kirjan yhteyteen.

Kalevalan värejä

Porin taidemuseon nettisivuilla on Carolus Enckellin mielenkiintoinen "Väristä" -artikkeli (tai osa siitä?), joka on parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Taide-lehdessä ja muutama vuosi sittet Porin taidemuseon julkaisemassa TUTKA-kirjassa. Enckell kirjoittaa värin monitasoisista merkityksistä ja vetää esimerkikseen myös Kalevalan ja kansanrunouden yleensä.

Artikkelissa siteerataan Kalevalaa, Lemminkäisen lausahduksia:

Sanoi kaunis Kaukomieli:
Hyvä oli siellä ollakseni,
Lempi liehaellakseni,
Puut siellä punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Hopealle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.

Artikkeli jatkuu:

Värisanat omivat tärkeän paikan kansalliseepoksessamme. Käsitteen kuten sininen hiekka, sininen heinä tai punainen sää ovat saaneet kansanrunouden tutkijamme harmaiksi. Mistä tällaiset käsitteet juontuvat? Eiväthän ne vastaa luontomme todellista luonnetta? Onni Okkonen on pienessä tutkielmassaan 20-luvulta koettanut löytää selitystä tähän maalaustaiteesta, impressionismista. Hänen mukaansa yllämainitut käsitteet ovat syntyneet siitä miten laulaja on kokenut luonnon määrättynä hetkenä. Ehkä? Entä mahdollinen värisymboliikka? Kalevalassa musta ja keltainen tuntuvat selvästi olevan kohtalon ja kuoleman värejä, mutta mitään tyhjentävää selitystä kalevalaisista värisanoista ei tähän päivään mennessä ole annettu.

Kalevalan väreistä ei liene hirvittävästi kirjoitettu (korjatkaa, jos olen väärässä - lisätietoa vastaanotetaan mielellään), mutta jotain kuitenkin tulee aina silloin tällöin vastaan. Reilu vuosi sitten tilasin itselleni Turun ammattikorkeakoulun julkaisun Anu Tuomen Lähde väreihin -julkaisun (esittely Colori-blogissa), jonka viimeisenä lukuna on Aimo Turusen Kalevalan sanat ja niiden taustat (1979) tekstiin perustuva Kalevalan värisanakirja.

Joskus aiemmin yritin kerätä Kalevalasta värjäykseen liittyviä juttuja ja kaksi mainintaa löytyi:

Vaka vanha Väinämöinen
Nuotan niinisen kutovi
Sen painoi pajuvesillä
Raian kuorilla rakenti
(Kalevala 47:313-318)

Ja itse Pohjanneiti

oli mataramaalla,
keikkui keltakankahalla,
paineli punapatoja,
keitti keltakattiloita
(Kalevala 19: 449-452)

Kalevala ja suomalaiset kansanrunot yleensä olisivat kyllä mielenkiintoinen tutkimuslähde värisanojen keräilijälle. Ihmettelen, ettei kukaan ole tarttunut aiheeseen. (Ja toivottavasti olen väärässä.)

Carolus Enckell / Taide 5/ 1984. TeoksessaTAITEEN KIELET / KONSTENS SPRÅK / THE LANGUAGES OF ART. Carolus Enckell. Toimittaneet Jorma Hautala, Jaakko Lintinen, Esko Nummelin. TUTKA – Porin taidemuseon tutkimuksia 5. Porin taidemuseon julkaisuja 80. Finepress, Turku, 2006. www.poriartmuseum.fi/fin/peda/mg-peda/mg-kokoelma/vari/enckell/vari01.html, Porin taidemuseo.

Colorature

Colorian Colorature-sivustolle on koottu verkossa esiintyneitä värinimiä ja niiden heksakoodeja. Aika monet sivulla kävijät lukevat sitä kuin Raamattua ja huomaan, että sivua on jo siteerattu varsin tulikiven katkuisissa keskusteluissa siitä, mikä oikeasti on burnt orange -väri. Välillä turhauttaa. En jaksaisi kirjoittaa sivun alkuun pitkää steitmenttiä siitä, miten sivu on luotu (eli kyseessä on tosiaan vain listaus värinimiä) ja että sen tarkoitus on vain demonstroida kustakin väristä (tai heksa-arvosta) verkossa käytettyjen nimitysten määrää.

Colorature on Colorian ylivoimaisesti suosituin sivusto. Se johtuu siitä, että sivu on linkitetty myös useille ulkomaalaisille sivuille (ja myös kopioitu sellaisenaan muutamille). Muu Coloria ei ulkomaailmaa kiinnosta, paitsi pientä eurooppalaista kielitieteilijäporukkaa, jotka ovat muutamankin kerran meilailleet värinimityksistä ja siitä, miten suomenkielessä lausutaan noki ja vaaleanpunainen.

Jälkimmäinen on värinimi, joka jostain syystä on herättänyt ryhmässä suunnatonta hilpeyttä.

www.coloria.net/bonus/colornames.htm

Sininen kehittää prosessointivoimaa?

Vuoden alkupuolella tiedelehdissä kerrottiin laajalti, kuinka preussinsinisestä voi olla hyötyä nykyteknologian tehostamisessa (kts. Coloria-blogi 050207: Preussinsinisestä apua tietokoneelle?) ScienceDaily -lehti (29.11.2007) kertoo toisesta sinisestä väristä otsikolla Blue Dye Could Hold The Key To Super Processing Power. Artikkelin mukaan ftalosyaniinisinisen magneettisten ominaisuuksien kontrollointitekniikka voi mullistaa tietokoneen prosessointitehon. Käytännössä esim. cd-soittimet, ipodit ja muut elektroniset laitteet käyttävät jo magnetismiin perustuvaa systeemiä mm. tiedon tallentamiseen, mutta nykytekniikalla on rajoitteensa. Uusi tekniikka on vielä lapsenkengissään, mutta tutkijat arvioivat, että viiden vuoden sisällä tekniikan mahdollisuudet selviävät tarkemmin.

Maalauskäyttöön ftalosyaani tuli 1930-luvulla ja sitä pidettiin pidettiin tärkeimpänä sinisenä sitten preussinsinisen keksimisen 1704 ja keinotekoisen ultramariinin keksimisen 1824. Ftalosyaniinivärit ovat edelleen merkittäviä pigmenttejä. Vuonna 1999 ftalosyaniinisininen ja -vihreä muodostivat lähes 26% kaikkein orgaanisten pigmenttien maailmantuotannosta. Ftalosinistä on tutkittu myös mahdollisena syövän torjuja-aineena.

Lisää ftalosinisestä Colorian sivulta: www.coloria.net/varit/ftalosyaniinisininen.htm

Imperial College London (2007, November 29). Blue Dye Could Hold The Key To Super Processing Power. ScienceDaily. www.sciencedaily.com­ /releases/2007/11/071128113025.htm

Mustasukkaisuutta

Olen jossain välissä kirjoittanut Colorian sivuille jutun termistä mustasukkainen: se on oletettavasti ollut väännös ruotsinkielisestä sanasta svartsjuk (mustankipeä). Nyt osuin sattumalta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulle ja siellä parin vuoden takaiseen artikkeliin Mustasukkaisuutta yli rajojen, jossa kerrotaan, että tämä käsitys on väärä.

Artikkelin mukaan Pohjanmaan ruotsalaismurteissa tunnetaan mustasukkaisuutta kuvaava sanonta gå med svartsockar (kulkea mustissa sukissa), mutta tämä ei ole takaisinkäännös suomenkielestä, vaan sen läheinen vastine on tunnettu myös riikinruotsissa. Ruotsalaisessa kirjallisuudessa on esiintynyt mustasukkaisuuden ilmauksena draga svarta strumpor tai bära svarta strumpor (käyttää mustia sukkia) 1800-luvun alkupuolelle saakka; esimerkkinä artikkelissa mainitaan ruotsalainen 1600-luvulla elänyt runoilija Lucidor.

Mustasukkaisuuden lähteet saattavat olla entisaikojen Norjassa, jossa mustasukkaisuudesta on puhuttu nimellä svarthososjuke (mustasukkatauti).
Artikkelissa mainitaan myös Englanti, jossa on muinoin puhuttu keltasukkaisudesta mustankipeydestä: to wear yellow stockings (käyttää keltaisia sukkia). Tämä väri liittynee sappeen.

Se, miksi juuri sukat ovat näiden mustankipeiden ilmaisujen kohteena, jää sensijaan arvoitukseksi.

Mustasukkaisuutta yli rajojen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus; Matti Vilppula)

HP:n värihakemisto

Uudehkon printterini ohjeita verkossa etsiessäni törmäsin HP:n sivulla värihakemistoon, joka on äärimmäisen pelkistetty, mutta yllättävän laaja. Varsinaisella sivulla on vain pieni ruutu, johon kirjoitetaan englanniksi värin nimi (esim. raspberry tai red). Hakemisto palauttaa värisanan rgb- ja heksa-arvoineen sekä sen synonyymit ja antonyymit. Värien perässä lukee myös luonnehdinta siitä, kuinka yleinen sana on, esim. widely used, less commonly used tai rarely used.

Tämä lienee kohtuullisen hyvä työväline mm. kääntäjille ja graafikoillekin.

An On-Line Color Thesaurus

Kirjojen kirjo

Syksy tuli ja meni - kai tätä voisi pitää jo alkutalvena, vaikka lumi meni poiskin jo kerran tultuaan. Ulkona on ainakin yhtä monokromaattista kuin autot pihalla. Kiireiden vuoksi on jäänyt kaikki ylimääräinen vähemmälle, myös värien kanssa puuhailu ja bloggailu (niin Colorian kuin Coloriaston kannalta). Eiköhän sivustot ala taas täydentyä, kun arki rauhoittuu hieman.

Vaikka verkkoelämä onkin hieman tauolla, elämä on jatkunut muualla ja joitakin värikirjoja on tullut hankittua viimeisen kuukauden sisällä. Toukokuussa tilasin Suomalaisen kirjakaupan kautta Ian Patersonin A Dictionary of Colour -kirjan, josta tulikin saapumisilmoitus lokakuussa(!). (Ilmeisesti painos oli loppu?) Joka tapauksessa: en lainkaan muistanut tilanneeni koko kirjaa eikä päässäni vilahtanut minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä kirja pitäisi sisällään. Olin lievästi pettynyt, kun sain kirjan käsiini. Teos on juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää: värisanakirja. Ei ollut kauhean kallis ostos (17-18€), mutta itse sisällössä ei ole juurikaan sellaista, mitä ei löytyisi Coloriasta. Yli viisisataasivuisesta eepoksesta on varmasti apua esim. kääntäjille ja kielen opiskelijoille. Eniten kirjassa ehkä häiritseekin sen kömpelyys. Kirjan iso koko ja painavuus kiusaa, kun tajuaa, että hieman kevyemmälle paperille ja pienemmällä painettuna ja tiiviimmin taitettuna opus olisi saatu tiivistettyä ainakin puoleen nykykoostaan. Olisi kätevämpi lukeakin.


Marraskuun alkupäivinä tein heräteostoksen Play.comista: Linda Rudkinin Natural Dyes. Kirja kolahti postiluukusta alle viikossa. En ole ehtinyt vielä tarkemmin tutustua kirjaan, mutta oli edullinen ja ainakin pintapuolisesti vaikuttaa asiantuntevalta ja asialliselta. Iso osa kirjasta on ns. värinäytekuvia, eli millaista jälkeä milläkin kasvilla syntyy eri materiaaleille.

Toinen marraskuussa hankkimani uusi kirja (n.16€) oli Akateemisesta ostamani Rosalind Ormistonin ja Michael Robinsonin Colour Source Book. Kirjan kannessa kuvaillaan lausein: Hundreds of real-world examples; technical specifications for 92 colours; perfect as a quick reference for the web; covers print, product, fashion and architecture. En ole oikein päässyt vielä selville, onko kirja lintu vai kala. Ostin opuksen vähän niinkuin junalukemistoa-perusteella ja katselukirjaksi, mutta onhan siinä jopa muutamia värin historiaan liittyviä lyhyitä tarinoita.

Myös muutaman vanhan värikirjahankinnan onnistuin tekemään - molemmat ruotsiksi! Sigurd Frosteruksen Färgproblemet i Måleriet 1 vuodelta 1920 sekä Färgernas system och harmoni vuodelta 1936 löytyivät molemmat Hagelstamin antikvariaatista. Ensinmainittuun on lätkäisty etusivulle hieno ex libris, mutta sivuja ei ole avattu lainkaan! Pitää käydä teräaseella kirjan kimppuun, kunhan saa ruotsinkielen päivitettyä sisäiseen ohjelmistoonsa.

Frosterus on kiinnostanut itseäni henkilönä jo jonkin aikaa. Hän oli suomalainen arkkitehti (1876 - 1956), jonka kädenjälki näkyy mm. Stockmannin tavaratalossa, jota pidetään hänen päätyönään. Frosterus väitteli tohtoriksi värin käytöstä maalaustaiteessa samana vuonna kuin kirjakin on julkaistu. Lieneekö tämä kirjaseni siis Frosteruksen tohtorinväitös vai sen sivutyönä syntynyt sanaelma? Ja onko osaa 1 seurannut myös jälkimmäisiä osia? Lisätietoa otetaan vastaan.

"Hopea on uusi musta"

Kuva ikkunasta: Jyväskylä tiedostaa automuodin.

Hopea on uusi musta kirjoitti Ian Porter autojen väriä koskevassa artikkelissaan Silver is the new black muutama kuukausi sitten (drive.com.au, 29.8.2007).

Everywhere you look these days, there are vehicles painted silver, grey, white and black. But mainly silver. Mostly silver. Predominantly silver.

Porterin mukaan 1900-luvun myyvin väri oli valkoinen, mutta nyt hopealla on huomattava sija värivalikoimissa. Lähes kaikista uusista autoista on hopeanvärinen malli saatavilla. Ja Porter - vaikkakin toiselta puolelta maapalloa ja Australian markkinoita tulkiten - sanoo sen, jonka olen ikkunanäkymistäni jo ajat sitten päätellyt myös kotomaassa päteväksi: lähes yksi kolmannes myydyistä ajoneuvoista on hopeanharmaita ja toiseksi suurimpana seuraa valkoinen lähes viidenneksen myyntiluvuillaan. Musta ja harmaa dominoivat kumpikin noin 10% myynnistä, kuten sininenkin.

Pikaisella laskusuorituksena tämä tarkoittaa sitä, että 70% kaikista autoista on hopeanvärisiä, valkoisia, mustia tai harmaita - siis melko monokromaattisella asteikolla liikkuvaa. Lopusta 30% kolmannes on sinisiä ja ainakin uskoisin, että aika moni näistä sinisistä tummia, mustahkoja värejä.

Omaan havaintooni pohjaten uskaltaisin mainita, että Suomessa myös punaiset autovärit ovat melko suosittuja. Ainakin talvella tuntuu, että joka toinen auto on punainen. Vai häviääkö tuo monokromaattinen 70% autokannasta suojavärityksellään Suomen talviväreihin?

Toivottavasti muutosta on joskus luvassa. 2007 Frankfurt Motor Show'ssa ennustettiin syksyn väriksi vihreää: The Color this Fall Was Green

(Autojen historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tuo em. Porterin artikkeli. Se kertoo mm. mielenkiintoisen anekdootin siitä, kuinka 1930-luvulla Mercedes-Benzin kilpa-autoja yritettiin keventää raaputtamalla niiden pinnasta Saksan kansallinen ralliväri, valkoinen maali kokonaan pois: autoista tuli alumiinipintaisia. Kiillotettu alumiinipinta viehättikin siinä määrin, että Mersu maalasi kilpa-autonsa hopeanväriseksi siitä lähtien...)

Laivanhylky-indigo

Jälleen vinkki Natural Dyes -listalta Isabella Whitworth kirjoitti muutamia päivitä sitten Brightonissa parhaillaan olevaan Indigo- näyttelyyn (Indigo - a Blue to Dye For) liittyneestä, muutamia viikkoja sitten pidetystä symposiumista. Indigoasiantuntija Jenny Balfour Paul ei päässyt paikalle, mutta Whitworth kertoi, mitä luennon aihe olisi koskenut. Jenny Balfour Paul oli saanut indigoa espanjalaisen kauppa-aluksen, Nuestra Señora de la Concepción -kaljuunan hylystä (postauksessa puhutaan "shipwreck" indigosta). Alus upposi Karibialla 1641, kun se oli palaamassa Meksikosta Espanjaan. Kyydissä oli mm. kymmeniä tonneja hopeaa ja kultaa sekä valtavat määrät väriaineita. Laivassa itseasiassa huomattiin vuoto matkan alkuvaiheissa ja laiva joutui palaamaan lähtösatamaansa korjauttamaan vuodon. Alus selvisi hurrikaanista, joka vei yhdentoista aluksen laivastosta yhdeksän, mutta kuukautta myöhemmin alus rysäytti karille.

Jo reilu neljäkymmentä vuotta myöhemmin kapteeni William Phips paikansi hylyn ja nosti miehistöineen sieltä tonneittan kultaa ja hopeaa. Aluksen sijainti jäi kuitenkin unholaan ja se löydettiin uudelleen vasta 1978 (Burt Webber).

Laivassa kuljetettua indigoa oli tarkoitus käyttää espanjalaisten asepukujen värjäykseen.

Jenny Balfour Paul värjäsi näytteillä puuvilla- ja villakankaita Brightonin näyttelyä varten ja kehui sinistä parhaaksi siniseksi, jota on nähnyt.

Natural Dyes-listan jäsen Kimberly huomautti, että keskiamerikkalainen indigo on väriltään hyvin erilaista kuin intialainen tai japanilainen indigo. Kalifornialainen indigo on sinisempää, siinä ei ole niin paljon vihreitä alasävyjä. Readingin yliopiston professori Philip John ("plant biochemist") puhui omassa esitelmässään keskiaikaisen värimorsingon ja indigon useista epäpuhtauksista. Hän esitti myös epäilyn siitä, että vuoden meriveden vaikutuksen alaisina ovat jollain tavalla puhdistaneet indigo-aineita epäpuhtauksista.

Isabella Whitworthin sivuilla on kuvia värjätyistä tekstiileistä: http://www.isabellawhitworth.co.uk/whatsnew/whatsnewpage.html

Murex, Cochineal and Indigo. Natural Dyes of Oaxaca

Natural Dyes -listalla oli muutama päivä sitten linkkivinkki Meksikon luonnonvärien - murexin, kokenillin ja indigon - hienoon kuvaesittelyyn. Traditions Mexico's Travels Through Images -valokuva-albumissa on 33 luonnonvärjäykseen tavalla tai toisella liittyvää laadukasta kuvaa. Sivulla on myös muita Meksikolaisesta kulttuurista kertovia valokuva-albumeja.

Siniset miehet, osa 2.

[Kuva: Theater Foyer, Theater am Potsdamer Platz, Berlin, Germany / Stefan-Xp]
Teen parhaillani Cirque de nuit -kuvasarjaani ja etsiskelin hieman taustatietoa harlekiinihahmosta, kun löysin sinisten miesten sivun.

Blue Man Group on Phil Stantonin, Matt Goldmanin ja Chris Winkin 1980-luvulla perustama trio, joka maalaa itsensä siniseksi, pukeutuu mustaan ja esiintyy mykästi, mutta interaktiivisesti rokkiannoksen ja valojen säestämänä. Ryhmän nettisivuilta löytyy kaikenlaista kummaa tutkittavaa: www.blueman.com.
Juuri nyt ryhmän voi nähdä How to be a Megastar Tour 2.1 -tourneella Amerikassa. Tourneella on oma kotisivunsa, jossa lisää mm. videoita ja kiertue päiväkirjaa: www.howtobeamegastar.com

MyCuppa - kuppi väriskaalalla

Kupin sisäpintaan on painettu värikartta kerman ja maidon kaatajille: väriskaala kertoo urpommallekin maidonkaatajalle tai kahvia tilatessa, milloin väri on sopiva.
Kuppi oli kovasti otsikoissa jo elokuussa, mutta jäin odottelemaan, josko löytäisin suomalaisen myyjän. Ainakaan vielä ei ole silmiin osunut. Englantilainen suck.uk.com (josta myös kuva) myy mukia 8 euron hintaan (päälle postikulut).

Vastaavan tyyppinen idea on keksitty jo aiemminkin: Onkar Singh Kular on esitellyt 126 Pantone Mugs -projektin väriskaaloineen. Värillisiä teemukeja voi käydä ihailemassa projektisivulla (löytyy Kularin nettisivuilta otsikon Machines For Living alta).

Punaisen paidan päivä

Ympäri maailmaa tekstiviesteissä, keskustelupalstoissa ja blogeissa levinnyt viesti pyytää ihmisiä pukeutumaan tänään punaiseen paitaan:

In support of our incredibly brave friends in Burma: May all the people around the world wear a red shirt on Friday, September 28. Please forward.

Punainen väri on näkynyt Burman mielenosoituksissa, kun protesteissa näkyvästi esillä olleet buddhalaismunkit ovat marssineet punaisessa kaavussaan.

Sinikielet

Uutisissa on ollut juttua blue tongue-karjataudista, jota on viime aikoina löydetty mm. Ruotsista sitä levittävistä polttiasista. Colorian kautta sain välittömästi pari tiedustelua siitä, osaisinko kertoa, mistä taudin nimi tulee. Mutulla arvelin luonnollisesti, että ehkä sininen kieli viittaa jotenkin siihen, että sairastuneiden eläinten kieli muuttuu siniseksi... Siis tiedongooglauskierros: blue tongue eli sinikielitauti on maailmanlaajuinen märehtijöiden kulkutauti, joka ei tartu ihmisiin. Se leviää orbiviruksiin kuuluvan blue tongue -viruksen (BTV) välityksellä. Virusta levittää Culicoides imicola -polttianen. Sinikielitaudissa eläimen lämpö nousee, syljeneritys lisääntyy, naama ja kieli turpoavat ja kieli alkaa sinertää. Karanteenia pidetään tehokkaimpana taudin leviämisen estokeinona, mutta esim. Italiassa on karjaa myös rokotettu sitä vastaan.
Luonnontieteellinen keskusmuseo: Evira ja Helsingin yliopisto selvittävät sinikielitautia levittävien polttiaislajien esiintymistä Suomessa (tiedote 19.07.2007)

Googlatessani taudista tietoa, matkaan tarttui muutakin sinikielistä kuin yllä mainittu virustauti.

Netwellness.org -sivulla, joku on tiedustellut, onko nautitut Pepto (-Bismol) tabletit voineet vaikuttaa kielen värjäytymiseen tummansiniseksi/mustahtavaksi. Vastaus kuuluu vapaasti käännettynä näin: Pepto-Bismol sisältää vismuttia, joka usein reagoi kielen pinnalla olevien normaalien bakteerien kanssa niin, että muodostuu musta yhdiste. Tämä on harmitonta, mutta voi yllättää.

Yleisimmin ihmisten kielen sinisyys syntyy elintarvikkeiden värjääminä - varsinkin karkkeja syödessä. Kieli voi alkaa sinertää myös korkeissa olosuhteissa. Sininen kieli voi olla myös sairauden oire.

Sinikielinen chow chow on yksi vanhimmista koiraroduista. Niitä on pidetty vahtikoirina ja metsästyskoirina, mutta myös syöty - sininen kieli on ollut erityistä herkkua. Koiran sinikielen synnylle on useita tarinoita. Yhden mukaan chow chow pelasti erakkona asuneen munkin, joka eräänä talvena loukkasi itsensä ja olisi paleltunut kuoliaaksi, ellei koira olisi auttanut. Chow chow toi miehelle ruokaa ja puuta salaman hiillyttämästä puusta - samalla koiran kieli muuttui mustaksi. Toinen tarina kertoo, kuinka jumala päätti tehdä taivaankanteen pieniä aukkoja päästääkseen valon pilkkopimeään maailmaan. Näin syntyneitä aukkoja nimitämme tähdiksi; niiden kohdalta taivaankanneen mustat kappaleet putosivat maahan ja chow chow -koirat söivät ne saaden kielensä siniseksi.

Myös ryppyisellä sharpei-koiralla on sininen kieli.

Koirat eivät ole eläinmaailman ainoita sinikielisiä. Tiliqua scincoides-lisko eli common blue-tongue skink on yleisin sinikieliskinkki terraario-oloissa. Lisää juttua ja pieniä kuvia löytyy osoitteesta Baby blue-tongues are out (ABC Science Online helmikuu 2000). Sivulla voi kuunnella myös audiona selityksen sille, miksi liskon kieli on sininen. Australiassa lisko on ilmeisen suosittu: se ollut nimen inspiraatiolähteenä Australia Brisbanessa sijaitsevalle Blue Tongue Backpackers-retkeilymajalle, Blue Tongue Helicopter Services -helikopteripalvelulle, Blue Tongue Harmonica School -soittokoululle ja samaten australialaiselle Blue Tongue Brewery -panimolle. Blue Tongue -ravintoloista Australiasta löytyy enemmänkin. Australialainen Blue Tongue Studio korjaa vanhoja posliineja, Blue Tongue Carpets myy alemattoja, Blue Tongue Vineyards on viinitila, Blue Tongue Records tuottaa länsiaustralialaista blues ja roots-musaa, Blue Tongue Building Approvals jakaa rakennuslupia, Blue Tongue Filmsin oma sivu MySpacessa ja Blue Tongue Sheepskin -kengissä on hyvä kävellä... Internet Movie DataBasesta löytyvä leffa Blue Tongue (2005) on totta kai... australialainen.

Ja vieläkin: vuonna 1995 perustettu Blue Tongue Entertainment on Australiassa sijaitseva pelitalo, jonka tuotantoa on mm. Nicktoons Battle for Volcano Island ja Nicktoons: Unite! -pelit. Blue Tongue -peliyhtiöstä enemmän voi lukea www.bluetongue.com-nettisivulla. Blue Tongue nettipeli on ihan eri juttunsa, sitä voi käydä pelaamassa osoitteessa www.onlineflashgames.org/ 10-puzzle-games/ 1163-flash-game-blue-tongue/ play.html

Perunapainoa

[Yksityiskohta Mirja Majevskin kuvasta]

Ulla vihjaisi Virossa järjestettävistä perunapainofestareista (viroksi Kartulitrüki Festival ja englanniksi Potatoprint Festival). Harmillisesti tämän vuoden festarit ovat juuri päättyneet, mutta ensi vuonna tulee uudet! Nettisivuilla on sentään galleriassa vinkeitä perunapainokuvia katsottavana!
printpotato.pri.ee

Muistan viimeksi joskus pienenä kaivertaneeni perunaa painamistarkoituksiin (silloin vesivärillä ja paperille), mutta taito ei ole unohtunut, koska verkossa on useampiakin perunapainamista neuvovia sivuja. Kaupallisestikaan perunapainoa ei ole täysin unohdettu: mm. Kax Ciraffia myy sisustustuotteita Afrikasta ja Intiasta ja heillä näyttää olevan myös perunalla painettuja tekstiilejä tarjolla: kaxciraffia.fi/tuote_tekstiilit.html. Varsin vinkeä typografisen taiteen edustaja on myös 26 visuaalisen runon potato print postcards -postikorttikokoelma.

Voisikin olla ihan hyvä idea taas alkaa leikellä perunoista painokuvia itse tekemiin kortteihin. Sellaisia en ole aikoihin tehnyt saati sitten vastaanottanut.

Syyskuun linkkivinkkejä

Alla on muutama minulle syyskuun aikana tullut linkkivinkki.

Functional and Art Textiles of Rowland and Chinami Rickettsin sivuilta löytyy paitsi tietoa heidän tekstiilituotteistaan myös hienoja kuvasarjoja sekä japanilaisen indigon viljelystä että sillä värjäämisestä.
www.rickettsindigo.com

Name that Color - Chirag Mehtan värien nimeämisprojekti on kiva nettilelu leikitellä värien kanssa.
chir.ag/phernalia/name-that-color

Oma lempparini, Colour Lovers, on jossain välissä uudistunut hurjasti. Väripalettien ja -kombinaatioiden lisäksi nyt on tarjolla myös juttuja väristä!
www.colourlovers.com

Islannin värejä

Islannin reissuni veikin loppujen lopuksi paljon enemmän aikaa kuin olin odottanut - kaikkine valmistautumisineen ja palautumisineen. Coloriaan tulee lähipäivinä Islannin innoittamana islantilaisia värisanoja ja muutamia sanontojakin ujutan sivuille, mutta tässä jo vähän tarjolla Islannin värejä.

Maan värikkyyttä on aivan mahdotonta kuvata kameralla tai sanoin, se on pakko nähdä itse. Meren läheisyys ja kosteus tekee "tavallisistakin" ruohon ja hiekan väreistä voimakkaampia, mutta myös maaperässä on väriä vaikka muille jakaa.


Siellä täällä oli aavemaisen sinisinä hohtavia lampia.


Punaista hiekan seassa.


Kraateri Keriðiin seinämää.


Seljalandsfossin putouksella sateenkaaria kulki kaikkiin suuntiin ja kaikkialla.










Siellä täällä rinteessä ja jalkojen alla oli voimakkaan punaisia läikkiä, mutta varsinaisen epätodellista oli Myvatnin lähellä Námaskarðissa, jossa kuumat lähteet suitsuttivat maahan mitä omituisempia värejä. En voinut olla miettimättä, oliko voimakas punainen sinooperia: koko paikassa oli äärimmäisen voimakas rikin tuoksu, kaipa sieltä elohopeaakin löytyy?







Matkakertomuksemme on kokonaisuudessaan luettavissa: http://www.coloriasto.net/kuvat/07islanti/.

Sienivärjäyspäivä Iitissä

Sienivärjäyspäivä
15.9.2007
klo 10-17

Värikeskus, Kymentaantie 1, Iitti KK.

Sienillä värjäystä eri menetelmillä, ohjaajina Päivi Hutri ja Kris-Tiina Valolahti.

Kurssin hinta 30,- + materiaalimaksu käytön mukaan.

Alennettu kurssihinta 25,- Värikäsi ry:n, Kymenlaakson sieniseuran ja Tuusulan Sienipolkulaiset ry: n jäsenille.

Ilmoittautuessasi kerro myös, haluatko mukaan lounastilaukseen. (5,- /hlö)

Jos kiinnostuneita riittää, järjestetään lisäksi kurssi orakkailla värjäyksestä perjantaina, lokakuun 12. päivänä. Ilmoittaudu.

Värikeskus: Värikäsi ry, Kymentaantie 1, 47520 IITTI
K-T Valolahti 050 409 7552, R. Liski 040 773 1889, P. Hutri 040 727 5501
www.varipaletti.com
sähköposti: varikeskus ät gmail.com

Väriherkkuja luonnosta

Ruskealle ei haluta haista.

Pink Sugar. Aquolina.

Sain muutamia vuosia sitten viestin Liisalta, joka keräili hajuvesipulloja ja lähetti listaa niistä hajuvesistä / tuoksuista, joiden nimissä väri esiintyy jollakin tavalla. Tänään päätin siirtää listan Coloriaan ja päivitin sitä muutamilla uusilla. (Tsekkaa lista)

Jakauma värinimien kanssa on melko selkeä: musta, punainen ja sininen näkyvät sekä naisten että miesten tuotenimissä kohtuullisen usein. Violettia, turkoosia, oranssia ja keltaista on tarjolla vain vähän. Suurempaa vertailua naisten ja miesten välillä ei voi oikein tehdä, koska miehille tuotteita on vähemmän kuin naisille (vaikkakaan ero ei enää ole valtava...) Tässä listassa harmaata tarjotaan kuitenkin vain miehille ja vaaleanpunaista vain naisille (tosin TIEDÄN, että miehille on olemassa hajusteita vaaleanpunaisissa pulloissa, vaikka nimi ei siihen viittaakaan) ja valkoistakin huomattavassa määrin enemmän naisille. Vaikka hajuvesissä lienee Cinnamonia ja Amberia, varsinaista ruskeaa ei löydä tämän listan nimistä kuin yhdestä, sikarinnäköisestä hajusteesta.

Ei ole vaikea päätellä, mikä mättää ruskeassa. Suurimmalla osalla sitä voimakkainta mielenyhteyttä ruskean hajuun ei voi heti kumota, vaikka ruskean voisi yhdistää niinkin kauniisiin tuoksuihin kuin kahviin, kaneliin ja suklaaseen. Joten ei ihme, ettei ruskea valloita parfyymien nimissä. Pakkauksissa se kuitenkin on varsin yleinen. Pakkauksista ja pulloista löytyisikin varmasti kirjoitettavaa monen kirjan verran (ja on kai kirjoitettukin), mutta näillä näkymin Coloriassa löytyy juttua vain hajusteiden nimistä.

Verkossa on kuitenkin muutama varsin hieno parfyymisaitti, joilla kiinnostuneiden kannattaa vierailla:
Museum del Perfum Barcelona
Grasse International Perfume Museum

Siniset miehet

Varsinkin nykyisessä rahatilanteessa ehti jo hieman kaduttaa kalliin julkaisusarjan (Dyes in History and Archaeology) tilaaminen, mutta kyllä niistä saa irti kaikenlaista. Numerosta 18 löytyvä, Gilly Carrin kirjoittama artikkeli Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain Brittein saarten muinaisten asukkaiden värimorsingolla värjäämisestä oli erityisen mielenkiintoinen. Ei siis kankaiden, vaan itsensä. Monissa historiallisissa lähteissä mainitaan siniseksi itsensä maalanneet piktit; Caesarin sotatarina lienee näistä tunnetuin. Viime vuosien aikana on herännyt paljonkin debattia siitä, miten sininen väri iholle laitettiin. Monet lähteet kun mainitsevat, ettei värimorsingolla pysty tatuoimaan, koska se "parantaa tatuointihaavan". Lieneekö parannuspuoli totta vai ei, mutta värimorsinkotatuoinnit vähintään haalenevat nopeasti.

Artikkelissa mainitaankin, että maalaaminen ja tatuointi tulivat tavaksi roomalaisvallan aikoihin. Sitä ennen siniset sotilaat syntyivät yksinkertaisesti dippaamalla väriliemeen - artikkelin mukaan väri tarttuu iholle hyvin. Carr kuvaa, kuinka väri ei tule heti näkyviin vaan vasta jonkin ajan kuluttua - muinaisbriteille taianomainen efekti.

However, on first emerging from the vat, the person would be a dirty brown colour because of the contents of the mixture, only turning blue after re-oxidation of the leucoindigotin, which takes a few minutes. The spontaneous change of colour after a few minutes would have seemed a magical process to the ancient Britons and would have added to the perception of woad as macigal plant[...]
- Gilly Carr: Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain (Dyes in History and Archaeology 18; Papers presented at the 18th Meeting, Brussels, 1999)

Morsingolla tatuoinnin vaikeuksista on kertonut mm. tatuoija Pat Fish, joka on kuvannut, kuina sininen morsinkoväri suorastaan poltti itsensä ihon pintaan ja muodosti suuren arpikudoksen, mutta kumminkin parantui hyvin nopeasti jättämättä ihoon pisaraakaan sinistä.

Lisää värimorsingosta ja tatuoinneista:
Woad and Modern Tribal Bodyart in Albion
Pat Fishin kotisivu: Luckyfish

Pigmenttipöllön lennot

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt metsästää Kemiran kustantamia Pigmenttipöllön oppivuodet ja Pigmenttipöllö osaa lentää -kirjasia, joissa kerrotaan titaanivalkoista valmistavan Vuorikemia Oyn (sittemmin Kemira Pigmentis) vaiheista ja joiden nimiin olen törmännyt suomalaisesta pigmentti- ja maaliteollisuudesta kertovassa kirjallisuudessa lähdelistalla. Niitä ei ole vain löytynyt mistään. Syykin selvisi muutama viikko sitten: sain tietää kirjojen kirjoittajalta, Hannu Honkasalolta, että kirjasia on julkaistu vain 1500 kappaleen painos ja niitä ei ole koskaan laitettu myyntiin, vaan ne on jaettu Kemiran henkilökunnalle. Nyt myös minä olen kiitollinen kirjojen omistaja: toissa viikolla posti toi pienen paketin, josta kirjat kuoriutuivat. (Kiitos, Hannu!)

Kirjaset eivät ole varsinaisesti väriin liittyviä, mutta kirjat kertovat suomalaisen (porilaisen) pigmenttiteollisuuden ensiaskeleista - ja hauskasti. Honkasalon teksti on niin elävää ja vinkeää, että vaikka tehdaselämä ja koko pigmenttiteollisuus laitteistoineen on vierasta, puhumattakaan henkilöistä, olen välillä ääneen hörähdellyt lyhyille pätkille.

Eipä ollut tehtaan maine hääppöinen silloin aluksi. Huhuja pyöri kaupungilla jos jonkinlaisia. Kolme vuotta mies kestää, sitten ei ole jäljellä kuin luuranko. Satamajätkät jotka tulivat Valtion Rautateiden linja-autolla satamaan, osoittelivat sormella tehdasta ja sanoivat: "Krematorio".

Piiskunkeltaiset

Kesäpäivä kutsui toissa viikon maanantaina jäätelölle Lounaispuistoon ja siinä matkan varrella silmiini osui piiskuesiintymä. Matka vei metsäpolun kautta kotiin piiskuja keräten (keskellä kaupunkia - tämä onnistuu Jyväskylässä!) Pistin piiskuiset illalla kattilaan likoamaan ja aamulla kiehumaan - alunalla puretetun langan kera. Valkoinen lanka oli tunnin kiehuttelun jälkeen aika kauniin keltainen, mutta päätin testata, miten käy, kun sen unohtaa hellalle... Muutamaa tuntia myöhemmin, kun muistin langan olemassa olon, se oli muuttunut jo oudon tummaksi vihertävän harmahtavan keltaiseksi. Heitin mukaan jäähdytysvaiheessa toisenkin alunalla puretetun valkoisen langan sekä harmaan purettamattoman langan. Monien lähteiden mukaan piiskuilla värjätessä ei tarvitsisi lainkaan puretteita, mutta valkoinen alkoi ottaa heti väriä, sen sijaan harmaa oli vielä muutaman tunnin jälkeenkin yhtä harmaa kuin ennen kylpyyn joutumistaan. Lämmitin kattilan kiehumispisteeseen uudelleen ja jätin jäähtymään.

Vähän on epämääräinen lopputulos. Lieneekö loppukesän syytä vai tuon kasvin?

Uusi Coloria

Siellä se on verkossa: uusi Coloria, vanha osoite coloria.net.

Varmasti vielä tuhansittain virheitä ja epämääräisiä kökköjä koodinpätkiä, puhumattakaan muotoilemattomista sivuista, mutta alku on lupaava. Uudesta Coloriasta tulee visuaalisesti näyttävämpi ja toivottavasti myös sisältö alkaa päivittyä useammin. Päivittäessä huomasin, että Coloriassa on melko paljon vanhentunutta tietoa, mutten ehtinyt kaikkea tähän hätään korjata.

Kiitos kaikille tässä projekteissa kannustaneille!

Kalkkimatara

Jonkin aikaa sitten Natural Dyes -listalla puhuttiin kalkin / kovan veden vaikutuksesta mataran väriin. Koska samoihin aikoihin kävi ilmi, että toisin kuin suurimmassa osassa muita Suomen kaupunkeja, Jyväskylässä raanasta tulee pehmeää vettä, päätin kokeilla, miten kalkkitabletit vaikuttavat väriin. Kaiken lukemani perusteella kalkin pitäisi nostaa mataran punaiset värit esiin (ei oranssia tai rusehtavia).

Pistin kattilan pohjalle useammankin tabletin: ne sulivat vesitilkkaan ja alkoivat aika kivasti kiehua. Lisäsin vettä, krapin ja lankaa samassa syssyssä ja voilá, kalkkivaahto värjäytyi voimakkaan vaaleanpunaiseksi. Sen sijaan lankoihin jäi puhtaampi oranssinpuna kuin mitä olen koskaan aiemmin krapilla aikaansaanut ilman keltaista pohjaväriä.
Hmmm.

Uusi kielletty punainen

Viikonlopun aikana sanomalehdet uutisoivat, että EU kielsi "makkaroiden punaisen väriaineen". Kyseessä on punainen 2G-atsoväri, atsogeraniini, englanninkieliseltä nimeltään pontacyl carmine ja e-numeroltaan E128 [CI 18050]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA arvioi väriaineen syöpää aiheuttavaksi. Väriaine muuttuu elimistössä aniliiniksi, joka on eläinkokeissa todettu sisäisesti nautittuna karsinogeeniseksi.

Huomasin, että Iltalehti reväytti jo 10.7. suomalaista kesäidylliä sekoittavalla otsikolla "Makkaroiden väriaine aiheuttaa syöpää". Väriä on käytetty nimenomaan makkaroiden ja mm. hampurilaispihvien värjäämiseen, mutta uutisointi on sikäli hieman harhaanjohtavaa, että väriä on käytetty pääasiassa Englannissa ja Irlannissa. Suomessa ainakaan suurimmat makkaran- ja pihvinvalmistajat eivät käytä väriä lainkaan, sen käyttö ole sallittu esim. leikkelemakkaroissa tai grillimakkaroissa, eikä väriä saa myydä kuluttajalle suoraan Suomessa. Suomessa atsovärit olivat kiellettyjä ennen EU-aikaa ja kun EU toi atsovärit takaisin, suomalaiset saivat kuulla atsovärikauhukertomuksia siinä mitassa, että epäilen, että atsovärit koskaan tekevät oikeasti paluutaan suomalaiseen ruokapöytään.

Tähän asti atsogeraniinia on voinut käyttää EU-maissa vähintään 6% viljaa sisältävien aamiaismakkaroiden ja vähintään 4% kasvis- ja/tai viljatuotteita hampurilaispihvin (Burgermeat, 20 mg/kg) värjäämiseen. Jo pitkään on ollut tiedossa, että väri voi aiheuttaa erilaisia yliherkkyysoireita (hyperaktiivisuus, ihottuma, anemia) ja sen on epäilty karsinogeenisyytensä lisäksi myös aiheuttavan geenivaurioita.

Väriä käytetään elintarvikevärikäytön lisäksi myös myös mm. shampoissa, kylpyaineissa, astianpesuaineissa ja yleispuhdistusaineissa.

Eviran uutinen: EFSA on julkaissut uuden turvallisuusarvioinnin väriaineesta E128 (09.07.2007 - 15:09)
EFSAn tiedote

Värifestaroinnin jälkiäänet

Iitin reissu takanapäin. En viitsisi sanoa kliseisesti, että palasin väsyneenä, mutta onnellisena - mutta kai se on pakko. Kotiin palasi kanssani pussillinen värjäysaineita: katekua, hibiskusta, kokenillia, pähkinänkuorta, väriresedaa, värisauramoa, hennaa, safloria, malvaa. padoukia ja tiikerinkaunosilmää (jota sikäläisessä värjärislangissa myös tikruksi kutsutaan - jargonsanastoni kasvaa). Sekä kaiman printtaama selvitys mykerökukkaisista kasveista.

Iitin värifestarit alkoivat lauantai-aamuna komeasti hauskoilla luennoilla: arkeologi Johanna Seppä puhui Kymenlaakson kalliomaalauksista sekä kivikauden koristeluaiheista ja väreistä, jonka jälkeen ikonografi Alexander Wikström kertoi maa- ja mineraaliväreistä. Olipa mukavaa pitkästä aikaa olla luennolla, jossa puhujat innostavat yleisöön eloa.


Kris-Tiina Valolahti esitteli Värimuseon. Museo on pieni, mutta väreistä innostuneelle oivallinen tutustumiskohde. Museon yhteydessä muuten toimii pieni puoti, jossa on myytävänä mm. värjäysaineita ja muuta värjäämiseen tarvittavaa materiaalia sekä paikallisten käsityöläisten tuotteita.


Heikki Mäntymaa performanssaa.


Minulla oli tarkoitus dokumentoida Ulla Lapiolahden työnäytös työvaiheineen (perinteisestä japanilaisesta kankaankuviointimenetelmään soijapapujen avulla), mutta se muuttui työpajaksi, kun paikalliset lapset valtasivat innostuksissaan työnäytösalueen.


Riippumaton alue kutsui Johannan(kin) relaamaan.


Alexander Wikströmin sunnuntainen työnäytös veti yleisöä magneettina. Kaikkia varmaan kiehtoo ajatus siitä, että omasta kotipihasta saattaa löytyä ainekset pigmenttituotantoon... Olisihan se aika hienoa maalata oma mökki omalla maallaan.


Innostuneet iittiläiset keräsivät lähitienoilta paikallisia maavärinäytteitä, joita sitten lietettiin väripigmentiksi. Liettäminen toimii yksinkertaisesti niin, että maa-aines siivilöidään ja siivilöimisen jälkeen lisätään ämpäriin vettä: kuravesi on siis kaiken alku ja juuri. Odotetaan hetki, että painavin aines ehtii laskeutua hieman, kaadetaan vesi toiseen astiaan ja heitetään painavin aines pois. Tätä toistetaan 3-4 kertaa, kunnes painavaa ainesta ei enää paljon ole. Sen jälkeen loppu kuravesi kaadetaan pienempään astiaan kirkastumaan ja seestymisen (parista tunnista pariin päivään) jälkeen kirkas vesi kaadetaan pois ja jäljelle jäänyt sakka kuivatetaan. Voilá - värijauhe on valmista!



Etenkin lähitienoilta esiin kaivettu tumma violetihtava punaruskea muistutti hyvin paljon caput mortumia ja aiheutti erityistä ihastusta yleisössä.


Väriaine oli niin paksua, että sen erottuminen ja kirkastuminen vei huomattavasti pidemmän ajan kuin esim. toisen paikallisen maavärin, joka laskeutui tunnissa parissa.


Terra di Iitit laskeutumassa mukeissaan.

Nyt vain lapiot ja ämpärit mukaan ja metsään.

Kohteena Iitti!

Juna lähtee muutaman tunnin kuluttua kohti Iittiä ja värifestareita. Autottomana on pakko lähteä jo tänään, koska ekat luennot alkavat huomenna kymmenen maissa, enkä halua niitä missata.

Tilini näyttää melkein nollaa, joten tämä on vähän uhkarohkea tempaus - toivottavasti pääsen poiskin. Värifestarien anti kuitenkin näyttää varsin kattavalta ja onhan tämä värifanaatikolle lähes pyhiinvaellusreissuun verrattavissa, joten annan itselleni anteeksi etukäteen.

Teemana on tänä vuonna maavärit; luentoja, näyttelyä, markkinahumua - ja täysannos idyllistä pikkukylää.

Lisää värifestareista Värikeskuksen sivuilta.

Suomuorakasruskea

Lisää nyssäköitä löytyi: kassillinen puolimätiä, kuivattuja suomuorakkaita, jotka ovat talvehtineet parvekkeen nurkassa vajaan vuoden. Äitini keräsi joskus näitä sieniä minulle mökillä ja laittoi ne ämpäriin mökin ulkonurkalle odottamaan kotiin tuomista. Kuinka ollakaan, sienet unohtuivat syksyllä ämpäriin ja koska mökki sijaitsee useamman sadan kilometrin päässä, sinne myös jäivät seuraavaan kevääseen. Keväällä äitini ajatteli, ettei sienistä varmaan enää mihinkään ole, ja kaatoi sienet sinne kerääntyneine vesineen pois - liemi oli kuulemma ihan sinistä. Parvekkeelta löytämäni nyssykän sienet on kerätty samasta paikasta, mutta sinisestä ei tällä kertaa ole tietoakaan. Sen sijaan kaunis (ehkä aavistuksen punertava) ruskeahko sienillä syntyi.


Kaksi suomuorakaslankaa (toinen suurinpiirtein saman sävyinen; toinen liemeen ihan loppuvaiheessa lisäämäni, huomattavasti vaaleampi) viskasin vielä hyvin haaleaan mataravärikylpyyn.