Kuva: Deutsches Museum, Munich
Palautetta taksijutusta: Ehkä kyse on todella profiilin nostosta? Pariisin ja vihreän välille halutaan ihan selvästi luoda muuta yhteyttä kuin se, joka vie pariisinvihreään. Eikös se melkoista myrkkyä ollut?.
Pariisinvihreä todella oli myrkkyä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Äärimmäisen myrkyllinen kupariasetoarsenaattiväriaine tunnetaan parhaiten nimillä schwinfurthinvihreä tai keisarinvihreä. Vuonna 1867 väri esiteltiin ensimmäisenä kemiallisena hyönteismyrkkynä - nimellä Pariisinvihreä (Paris green). Sen käyttö ei rajoittunut Pariisin viemäreiden rotantapposessioihin: tulevina vuosikymmeninä sitä suihkuteltiin huoletta pelloille ympäri kehittynyttä maailmaa.
Pariisinvihreä ei ole ainoa pigmentti- tai värinimi, jossa Pariisi lurkkii taustalla. On myös mm. pariisinsinistä, pariisinpunaista ja pariisinkeltaista, unohtamatta pariisinviolettia, -mustaa ja -valkoista.
Pariisinsininen on preussinsinisen eräs muoto. Nimi saattaa tulla siitä, että värin keksijä, berliiniläinen Diesbach neuvoi värin valmistuksen myös oppilaalleen de Pierrelle, joka aloitti värinvalmistuksen Pariisissa. Mutta toisaalta pariisinsininen viittaa myös pigmentin erääseen valmistusvariaatioon ja pariisinsiniseksi nimitetään nimenomaan sellaista preussinsinisen muotoa, joka ei sisällä raskassälpää. Lähteestä riippuen pariisinsininen kuvataan nimenomaan vihertäväksi tai nimenomaan punaiseen taittuvaksi. Oman värihyllyni pariisinsiniset viistävät kaikki hieman ensin mainittuun suuntaan, ovat pehmeitä syviä sinisiä.
Pariisinkeltainen on lyijykromaattia, eli kromikeltaista (kunnia on annettu myös mm. Leipzigille, Kölnille ja Zwickaulle), joko puhtaana itsenään tai erityisesti täyteaineilla jatkettua kromikeltaista. Hyvin myrkyllinen kromikeltainen keksittiin vasta 1800-luvun alkupuolella, joten Van Gogh maalasi auringonkukkiaan kohtuullisen uusilla väreillä. Tuohon aikaan, ilman niitä tehokkaita testejä, joilla pigmentit nykyään testataan, muutaman kymmenen vuoden käyttöikäkään ei vielä kertonut siitä, miten värit toimivat pidemmällä aikavälillä. Kromikeltainen oli ennennäkemätön kirkkaudessaan, mutta aika todisti, että kirkkaus myös haalistui ja tummui vuosien mittaan.
Pariisinpunainen on mönjän, eli myrkyllisen lyijypunaisen, nimitys ainakin englanniksi, saksaksi ja italiaksi, todennäköisesti myös muilla kielillä. Pariisinpunaiseksi on kutsuttu myös punaista okraa. Pariisinvioletti on harvemmin käytetty nimitys metyylivioletista. Todennäköisesti pariisinkeltaiseen ja -punaisiin Pariisi on periytynyt myyntipaikan perusteella. Metyylivioletin Pariisin lisästä ei löytynyt paljon tietoa - ehkä väriaine esiteltiin aikanaan Pariisissa? Arveluksi mene.
Pariisinmustaksi kutsutaan luumustan ja pariisin/berliininsinisen seos tai huonolaatuista luumustaa. Monet kalkkivalkoiset ovat saaneet lisänimensä mainauspaikkansa mukaan, mutta pariisinvalkoinen on ollut laatuluokitus: se on tarkoittanut paraslaatuista kalkkivalkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti